Jos Avonlea, Tumma pälyilevä aallokko tai Rakastavaisten polku herättävät kaukokaipuuta Prinssi Edwardin saarelle, on Sisko Ylimartimon kirja Anna ja muut ystävämme – L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret pakko saada käsiinsä. Annan ja Emilian sekä hieman tuntemattomampien Lantern Hillin Janen, Marigoldin tai Sara Stanleyn ystävät saavat kirjasta irti paljon, mutta Montgomeryn elämää ja tuotantoa tuntemattomille Anna ja muut ystävämme on vain yksi, kylläkin onnistunut, teos lukuisten kirjailijaelämäkertojen joukkoon.
Taidehistorian lehtori, dosentti Sisko Ylimartimo tuntee molemmat kohteensa, niin kirjailija L. M. Montgomeryn kuin hänen romaanihenkilönsä erinomaisesti, mikä näkyy paikoin entusiastisessa kirjoitusotteessa. Ylimartimo rinnastaa Montgomeryn oman elämän tapahtumat hänen teostensa päähenkilöiden elämään. Esimerkiksi Annan, Emilian ja muiden täys- tai puoliorpous juontaa Ylimartimon mukaan Maudin omaan lapsuuteen ja vanhempiensa menetykseen pikkulapsi-iässä. Samoin Annan esikoisen vauvakuolema rinnastuu kirjailijan keskimmäisen pojan kuolleena syntymiseen. Myös elämän hyvät puolet ja onnenhetket näkyvät kirjallisessa tuotannossa: Annan ja etenkin Emilian lahjakkuus kirjoittamisen saralla, Annan opettajaksi opiskelu (Montgomery valmistui itsekin nopeasti loistavin arvosanoin) tai rakkaus Prinssi Edwardin saaren luontoa kohtaan saavat keskeispaikkansa myös Montgomeryn omassa elämässä. Tällainen suoraviivainen rinnastaminen voisi tutkimusmielessä olla jopa vaarallista, ellei Ylimartimo lainaisi suoraan idoliaan itseään. Montgomery omin sanoin antoi joillekin henkilöhahmoilleen sekä kirjojensa paikoille selkeät vastineet omista kokemuksistaan. Toisaalta hän myös rikkoi näitä käsityksiä kertoessaan, etteivät asiat olleet niin mustavalkoisia kuin olisi voinut luulla.
Kirjan rakenne etenee kerroksisesti käsiteltävän teeman – rakkaus, Prinssi Edwardin saari, orpous, kirjailijuus, ystävyys, opetustyö, uskonto - mukaan. Ylimartion tarkkuus ja erinomainen Montgomeryn tuotannon tuntemus saavat aikaan ihastuksen tunnetta sukulaissielujen tai niiden, jotka tuntevat Joosefin keskuudessa. Kirjan luettuani ainakin minä aloin potea matkakuumetta Prinssi Edwardin saarelle. Onneksi televisiosta parhaillaan tulevat Anna-sarjan uusinnat lievittävät tuota kaipuutani.
Pidän kovasti Ylimartimon vahvasta tutkijan otteesta. Hän tietää, mistä kirjoittaa. Ja toisaalta Maud itse sotki myöhemmin vähän 'jälkiään' eli mitä hän oli aikaisemmin sanonut vaikka yhteydestään Emiliaan tai vertaillut omia rakkausjuttujaan tyttöjen juttuihin, hän ei myöhemmin enää myöntänytkään. Lienee ehkä halunnut säilyttää yksityisyyttään ja ehkä pitää piilossa jotain, vaikka surua. Eihän hän liene kuitenkaan ainakaan miehestään löytänyt sielukumppania Kuiskausten kujalle.
VastaaPoistaEn voi enää katsoa Annaa televisiosta. En tiedä miksi itken kun näen Gilbertin...
Leena: Nyt vasta huomaisn, että olit jättänyt kommentin tänne ♥ Ylimartimon kirja on tietokirjana vertaansa vailla - nimenomaan meille Montgomeryn ystäville!
VastaaPoistaHei Lumiomena
VastaaPoistaEtsin tuolla hakutoiminnollasi tämän kirjan esittelyn, kun vinkkasit siitä blogiini. Lukaisin myös Marigoldista. Ihanaa, kun olet kirjoittanut näistä! Minua alkoi myös kiehtoa tuo Prinssi Edwardin saari nyt kun lukee näitä Montgomeryn kuvauksia ja elämästä saarella. Ehkäpä joskus teemme kirjabloggaajatreffit sinne... :)
Sara: Kiva, että etsit tämän. Kirjoitukseni on ensimmäisiä blogitekstejäni ja nyt olisin varmasti kirjoittanut pidemmin ja perustellummin tästä. Ylimartimon kirja avaa hurjan hyvin Montgomeryn elämää ja kirjoja, ennen kaikkea paikkojen kautta. Välillä teksti on miltei maalailevaa. Oikein odotan, että luet tämän!
VastaaPoistaKirjabloggaajatreffit Prinssi Edwardin saarella olisi oikea unelma! Ehkä joskus, ainakin haavemajassa.