Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Tammi 2016, Keltainen kirjasto
Beckomberga 2015
Suomentanut Outi Menna
366 sivua
Kansi Tuija Kuusela
Ruotsalainen romaani
Kauan sitten kuvittelin että perhettämme oli siunattu erityislaatuisella valolla, ajattelin ettei meille tapahtuisi mitään pahaa. Jimillä oli taito kertoa maailmasta tavalla joka sai minut tuntemaan, että me olimme ylevöitettyjä ja valittuja, ja kun kuuntelin hänen tarinoitaan meidän elämästämme maailma ympärillä sai ikään kuin kultareunuksen. Kun tulin Beckombergaan ja tapasin vanhoja miehiä, jotka puhuivat itsestään kuninkaallisina ja majesteetteina, tunnitin heissä Jimin. Myös heidän elämänsä näytti kullatulta, ylevöitetyltä.
Beckomberga on vanha mielisairaala, josta tulee toinen koti 13-vuotiaalle Jackille. Jackien isä Jim on alkoholisti, jota kuolema viehättää, joka haluaa pois tästä maallisesta maailmasta. Jackie viettää paljon aikaa sairaalassa, joka on kuin toinen ulottuvuus ja todellisuus. Beckombergassa kaikki on erilaista kuin muualla: lääkäri kuljettaa muutamia potilaitaan salaisiin juhliin, sairaanhoitaja ylittää valtuutensa, eräs helminauha katkeaa, ja on myös sellaista jota nuoren tytön elämään ei pitäisi kuulua. Beckombergassa kaikki on kuitenkin kuin unta tai toden tuolla puolen, muuan Olof-niminen potilaskin.
Beckomberga on itseoikeutetusti Sara Stridsbergin romaanin Niin raskas on rakkaus alkukielinen nimi. Hyvä on Outi Mennan suomennoksen nimikin: Rakkaus on raskasta, oli se sitten poissaolevaa, pelottavaa, vääränlaista tai vaikeasti määriteltävää.
Se, että Strisberg omistaa romaaninsa kaikille joiden matka kulki Beckombergan sairaalan puiston ohi vuosien 1932 ja 1995 välillä, on kannanotto hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Stridsberg tietää, että Beckombergassakin hoidossa on epäonnistumisia, mutta kyseenalaistaa laitoshoidon purkamisen ja isompiin yksiköihin siirtymisen tavalla, jonka jälkeen lukija pakostakin pohtii onko hyvinvointivaltion aika ohi - ja mitä hyvinvointivaltio ylipäätään on.
On selvää, etteivät Strindbergin romaanin ihmiset voi hyvin tai ole tasapainoisia silloinkaan, kun ovat Beckombergassa. Maailman reunan yli on raskasta luiskahtaa. Silti: vaikka Edvard antaa potilaidensa nauttia (!) alkoholia ja sulkee silmänsä laittomuuksilta, on potilailla silti joku joka kuuntelee ja luultavasti ymmärtää enemmän kuin päättäjät. Ja silti, edelleen: sairaalan seinien sisällä tapahtuu asioita, joita ei koskaan saisi tapahtua kenellekään. Beckomberga on samanaikaisesti turvapaikka ja vaaroja täynnä.
Kaikesta Stridsberg kirjoittaa niin, että Niin raskas on rakkaus on kaunokirjallisuutena napakymppi. Tai: napakymppi on turhan lennokas ja arkinen sana luonnehtimaan romaania, joka on huikea sukellus eristyneeseen maailmaan ja omia polkujaan kulkeviin elämiin; Romaaniin, joka pitää sisällään riekaleina olevaa eloa ja toivottomia tapauksia, mutta myös musiikkia, kirkkaita kevätsateita, syttyviä tähtiä. Kansilievetekstissä Niin raskas on rakkautta luonnehditaan osin omaelämäkerralliseksi, mikä saa pakostakin vetämään yhtäläisyysmerkit Jackien ja Stridsbergin välille. Näin ei kuitenkaan (toivottavasti) ole, ja romaani onkin mitä vahvinta kaunokirjallisuutta, jossa Mannin Taikavuori ja Tsehovin "Sali n:o 6" ovat läsnä.
En muuta pyydä kuin vapautta [--] Ja kun se kielletään minulta, niin kuin aina käy, otan sen silti. Rakkaus on vaikeaa ja monikasvoista, hulluakin. Raskas rakkaus kuvastaa ihmisyyden eri puolia. Kauneus ja kauheus asuvat samojen seinien sisällä, samoissa ihmisissä, erilaisissa teoissa - ja romaanikirjailijan vahvassa tekstissä.
--
Myös Krista on lukenut Stridsbergin romaanin.
Kuulostaa minun kirjalta. Kiitos esittelystä :)!
VastaaPoistaBleue, tämä tekee vaikutuksen, uskon. Mutta aika hurjia aiheita tässä on.
PoistaKiitos Katja tämän kirjan esittelystä. Eikös Stridsberg ollut Helsinki Lit -tapahtumassa tänä keväänä? Muistelen että kun katsoin ohjelmaa, kiinnostuin heti. Otan tämän kirjan lukuohjelmaani. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaAnneli, Stridsberg oli Helsinki Litissä ja siellä tästä kirjasta kiinnostuinkin, eli vasta viikko sitten. Tämä on vahva romaani, kaunis ja kauheakin.
PoistaKiitos samoin, ihanaa keväistä viikonlopun jatkoa!
Anneli, saat minulta kirjan ensi viikonloppuna, se odottaa sinua! <3 Ja Katja, jotenkin arvasin että sinäkin rakastuisit tähän. Tämä on niin vahva ja kaunis teos, että kirja on vielä nytkin vahvasti mielessä. <3
PoistaKrista, tämä kirja kyllä puhuttelee ja on niin kauniisti kirjoitettu. Hurjiakin asioita tässä on, rajuja. Uskon samoin, että tämä jää vahvasti mieleen. <3
PoistaKiitos esittelystä. Pitää miettiä, minulla on aika pitkä lukulista.
VastaaPoistaOsallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää sunnuntai päivää sulle.
Aurinkokujalla, pitkä lukulista on aina ilahduttava asia. Nauti lukemastasi. Kiitos sanoin, hyvää sunnuntaita.
PoistaTämä on kyllä pakko lukea, niin moni jo suositellut ja sinäkin kirjoitat tästä niin houkuttelevasti.
VastaaPoistaKatri, tämä on hienosti kirjoitettu. Suosittelen, siis!
Poista"joka on huikea sukellus eristyneeseen maailmaan ja omia polkujaan kulkeviin elämiin; Romaaniin, joka pitää sisällään riekaleina olevaa eloa ja toivottomia tapauksia, mutta myös musiikkia, kirkkaita kevätsateita, syttyviä tähtiä." Juuri näin!
VastaaPoistaMistä keksitkään tuon Taikavuoren tähän, sillä siinähän Hans Castorp haluaa jäädä parantolaan vaikka alunperin tuli sinne vain vierailulle. Jackiehan olisi halunnut jäädä sairaalaan, siitä tuli kuin hänen kotinsa.
Onkohan tämä vuoden kaunein kirja...
<3
Leena, ainakin yksi kauneimmista. Kauneuden alla piilee monenlaista, mutta miten Stridsberg kirjoittaakaan!
PoistaEn tiedä, mistä Taikavuori nyt tuli. Jotenkin tuntuu, ettei vertaukseni ole ihan omani, mutta mielisairaalakuvaus ja tietty taianomaisuus, toinen maailma jne. kantavat jotain Mannin romaanista.
Tätä kirjaa luin kuin huumassa - samoin kuin sinä, luulen!
<3
Katja, ellen olisi lukenut tätä, sinä olisit takuulla tullut kuiskaamaan, että 'Leena, mulla olisi yksi kirja, joka on ihan sun kirjasi'. Olisit ollut ihan oikeassa.
PoistaKohta alamme keksiä määritelmiä, mikä on kaunis kirja. Heti tuli mieleen Lumilapsi...
Juu, en pystynyt tekemään mekintöjä vihkooni eli vihko sai jäädä. Vain minä ja tämä tarina.
<3
Olisin - varmasti! Jotkut kirjat vaan osuvat sieluun.
PoistaLumilapsi on kyllä kaunis. <3
Minäkin muuten luin tämän ilman, että mietin mitä blogiin kirjoittaisin. Minä en tee lukiessani muistiinpanoja, mutta omista kirjoista taittelen sivuja koirankorville. Tässä en taittanut, luin vaan.
<3
Sinut on haastettu<3
PoistaSain tämän eilen luettua ja nyt sanon: voi ei. Hyvä, että tästä tulee hienoja kehuvia kirjoituksia, kuten sulla ja Leena Lumilla, niin voin hyvällä omalla tunnolla esittää oman eriävän näkemykseni, joka hyvin luultavasti on taas lukuvähemmistöstä huutelua.:) :) :)
VastaaPoistaOmppu, heh! Minä en muuten usko lukuenemmistöihin tai -vähemmistöihin, koska yksinhän ne kirjat yleensä luetaan. ;)
PoistaOlen lukenut kirjasta vasta noin 60 sivua, joten palaan...
VastaaPoistaKirkasta ja hyvää tekevää... tähän saakka <3
Kaisa Reetta, ah, tämä on sinullakin kesken. Tämä tekee osin pahaakin, mutta teksti on kaunista ja kirkasta.
Poista<3
Tämä on odottelemassa, joten en vielä tarkemmin lue ajatuksiasi. Sen sijaan tarjoan sinulle haasteen: http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2016/05/tietokirjat-vievat-haaste.html
VastaaPoistaPS. Tämä haastelinkki piti jättää myös: http://leenalumi.blogspot.fi/2016/05/haaste-unpopular-bookish-opinions.html
VastaaPoista<3
Tämä oli niin syvälle koskettava kirja hulluuden maailmasta, että luin kirjan kannesta kanteen ja olisin halunnut aloittaa sen uudestaan. Minulle tämä ei ollut kaunis kirja, sillä asiat joista kirjassa kerrottiin olivat kaukana kauniista, mutta kirja oli minulle koskettava ja traaginen, raskas rakkaus.
VastaaPoista