Emma Straub: Tähän aikaan huomenna

 

Emma Straub: Tähän aikaan huomenna
Sitruuna 2024
This Time Tomorrow 2022
Suomentanut Elina Salonen
349 sivua
Kustantamosta
Yhdysvaltalainen romaani

Todennäköisin vaihtoehto sen lisäksi, että hän näki ihan helvetin todentuntuista unta, oli se, että hän oli saanut hermoromahduksen ja kaikki tapahtui hänen aivoissaan. Jos hän oli matkannut ajassa taaksepäin ja hänen nelikymmenvuotias tietoisuutensa oli ujuttautunut hänen teini-ikäiseen ruumiiseensa ja oli vuosi 1996 ja hän oli koulussa yhdennellätoista luokalla, hänellä oli vakavia ongelmia.

Fantasiakirjallisuus ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole minun lajini lukijana. Yleensä poikkeukset kuuluvat lapsuuden lukumuistoihin, mutta aina on olemassa poikkeuksia, usein maagisen realismin tai dystopian puolella. Ja sitten on tietenkin aikamatkailu! Ei sellainen aikakapselireissu joidenkin laitteiden avulla historian hahmoja tapaamaan (toki niissäkin on hupaisia, kuten Bill ja Ted -elokuvissa), vaan oman elämän sisäinen aikamatka, kuten vaikkapa Aikamatkustajan vaimossa.

Tällaisen oman elämänsä sisäisen aikamatkan tekee newyorkilainen Alice, keskeishenkilö Emma Straubin romaanissa "Tähän aikaan huomenna". Alice elää ihan mukavaa keskiluokkaisen nelikymppisen kaupunkilaisen elämää, mutta syntymäpäiväaamunaan hän huomaa pukeutuneensa vaatteisiin muutaman vuosikymmen takaa ja isäkin, Alicen vakavasti sairas isä, näyttää terveeltä ja nuorelta. Niin, Alice on siirtynyt ajassa taaksepäin: 1990-luvulle omaan 16-vuotispäiväänsä.

Mitä oman elämänsä suunnasta muuttaisi, jos siihen olisi mahdollisuus? Kysymys on keskeinen Alicen elämässä, kun hän keski-ikäisessä mielessään ja teini-ikäisessä kehossaan kohtaa uudelleen tärkeät osat nuoruuttaan. Teini-ikä ei vaikutakaan enää niin nololta, itselleen on jotenkin armeliaampi, mutta toisaalta kaikki on tuttua, tunteetkin. Ennen kaikkea Tähän aikaan huomenna on romaani isästä ja tyttärestä, asioista jotka on menetetty tai joiden suuntaa haluaisi kääntää, tehdä toisin – ehkä.

Ihmissuhteiden ja aikahyppäyksen ohella keskiöön nousee New York, jota Straub kuvailee eloisasti, etenkin Upper West Siden muutosta muutaman viime vuosikymmenen aikana. Romaani on siis omiaan herättämään myös matkakuumetta tai nojatuolimatkailemaan, jos New York yhtään kiinnostaa: kadunkulmat, ravintolat, metrot. Ja tietenkin mukana on aimo annos nostalgiaa, joka kukkii ajassa ilman älypuhelinta ja nostaa esiin monenlaisia populaarikulttuuriviittauksia: Keanu Reeves -juliste, elokuvat Peggy Sue meni naimisiin ja Synttärit, CK One -hajuvesi – niin, ja se Bill ja Tedkin.

Straubin teos on myös raikas lukuromaani, viihteellinen mutta nokkela, sellainen jonka hahmoihin ja paikkoihin kiintyy ja jonka voisi kuvitella elokuvana tai tv-sarjana. Se saa tuntemaan nostalgiaa myös omaa nuoruuttaan kohtaan, vaikka olen hieman Alicea vanhempi enkä ole (vielä!) käynyt New Yorkissa. Mutta luin kirjan omassa lapsuudenkodissani ja uskalsin sukeltaa omiin päiväkirjoihini.

Tähän aikaan huomenna toimi minulle myös mainiona lukujumin poistajana. Olin kaivannut luettavaa, joka upottaisi tarinaansa. Ja sen Tähän aikaan huomenna totisesti teki.

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi
Sitruuna 2014
Tulagi Hotel 2010
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Kansi Satu Kontinen
Kotimainen, englannista käännetty romaani

Jack poimi lattialta puolutyhjän olutpullon, maistoi sen väljähtynyttä sisältöä ja näpräsi repsottavaa etikettiä peukalollaan, Hän tarvitsi jotakin joutavaa oheispuuhastelua voidakseen keskittyä ja pystyäkseen palauttamaan mieleensä sen lennon, sillä se oli muuttunut hänen muistissaan melkein saavuttamattomaksi. Fossiiliksi, jonka päällä oli kuoletettujen tunteiden sedimenttiä.
Hän lähti synkille vesille.

Toinen maailmansota on ohi ja merijalkaväen hävittäjälentäjänä toimineen Jack McGuiren arki sujuu Salomonsaarilla perustamansa hotelli Tulagin askareissa. Sodan muistot eivät kuitenkaan jätä Jackia rauhaan ja vielä voimakkaammaksi muistot yltyvät, kun sota-aikaisen ystävän Donin leski Kay Wheeler saapuu jututtamaan Jackia. Myös monet hotellivieraat ovat kokeneet sota-ajan kauhuja. Jackin levoton mieli ja ujo luonne saavat miehen käymään omaa sisäistä taisteluaan, muistelemaan tuskaisiakin kokemuksia.

Heikki Hietalan romaani Hotelli Tulagi on yhdessä suhteessa mielenkiintoinen romaani: se on kustantajansa mukaan "tiettävästi ensimmäinen suomalaisen englanniksi julkaisema romaani". Englanniksi kirjoitetun, kauniskantisen esikoisromaanin on suomentanut Seppo Raudaskoski.

Kun Hietalan kirjaa lukee, ei ihmettele lainkaan että Hietala on kirjoittanut romaaninsa ensin englanniksi. Kyseessä on näet maailmanluokan lukuromaani. En väitä, että kirja uppoaisi täysin omaan makuni enkä myöskään sano, etteikö romaanissa olisi omat heikkoutensa, mutta Hotelli Tulagi on kokonaisuutena niin hyvin toimiva, että se sopisi kansainväliseksi bestselleriksi: päähenkilö on amerikkalainen, tapahtumapaikkoina ovat hotelli Salomonsaarilla sekä takaumissa Yhdysvaltain keskilänsi ja toisen maailmansodan aikaiset taistelulennot Tyynellämerellä.

Myös tarina on kansainvälisen lukuromaanin tasoa: muistot sodasta ja ystävistä, parisuhteista ja taisteluista ovat sellaisia, jotka puhuttelevat laajaa yleisöä. Jack on kelpo päähenkilö, joka asettuu siihen sympaattisten, sodan sirpaloittamien mieshahmojen jatkumoon, joita tällainen kirjallisuus tuottaa ja jollaisia lukijat usein rakastavat. Jackin lapsuuden ja nuoruuden kuvaus ihastuttaa: mennyt ja nykyisyys kohtaavat Jackin persoonassa.

Hietala kirjoittaa tunteikkaasti, muttei liian. Kieli on paikoin kömpelöä, mutten tiedä millaista alkuteksti on ollut; luenko Hietalan vai suomentajan kieltä? Sinänsä Raudaskoski on kääntänyt romaanin ihan mallikkaasti, mutta esimerkiksi alun lainauksen tunteiden "sedimentin" olisi voinut korvata vaikka kerrostumilla. Aivan kaikki muutkaan romaanin osaset eivät sovitu yhteen. Hotellivieraiden tarinoissa on paljon tarttumapintaa, mutta en usko että romaani olisi kärsinyt, vaikka joku kokemus olisi jätetty pois. Taistelukohtaukset ovat vetäviä, mutta on tietenkin lukijasta kiinni, minkä verran niistä saa irti. Minä en tempautunut mukaan ilmataisteluihin, mutta moni bloggaajakollegani on viehättynyt niistä. Hyvin kirjoitettuja, paikoin henkeäsalpaavia ne toki ovatkin, Hietala selvästi tuntee sen mistä kirjoittaa.

Kokonaisuudessaan Hietalan romaani on sympaattinen ja sujuvalukuinen. Siinä on Tyynenmeren aaltojen kimallusta, suomalaislukijoille pientä tekstuaalista bongattavaa, sodan pauhua ja kaiken lisäksi aivan erityistä elokuvallisuutta. Hotelli Tulagin näkisin mielelläni valkokankaalla tai televisioruudusta.

--
Hotelli Tulagin ovat lukeneet muun muassa Isa, Hemuli, Linnea, Norkku, Maija, Zephyr, Satu ja Tani.