Millainen on lukupiiri, jossa kirjailija vierailee lukijoidensa parissa? Lukupiiri, jossa kirjailija soittaa ovikelloa ja tulee kylään? Eilen pääsin osallistumaan juuri sellaiseen. En ole kovin aktiivinen lukupiiriharrastaja: äitiyslomalla ollessani olin mukana yhdessä lukupiirissä, jonka ajatuksena oli keskustella kirjoista ja kokoontua joka kerta eri kahviloissa Helsingissä. Tämä lukupiiri hiipui pikkuhiljaa, kun itse kukin palasi työelämään. Syksyllä kävin itse vetämässä yhden työpaikan lukupiiriä, mikä oli minulle niin mukava työkeikka, että aloin kaivata omaa lukupiiriä.
Siispä eilen torstaina joukko meitä kirjabloggaajia kokoontui lukupiirimäiseen iltaan erään kirjabloggaajan kotona. Kokoonnuimme, koska lukemista monin tavoin edistävä Lukukeskus on aloittamassa uutta hanketta, jossa lukupiirit tai muut yksityishenkilöistä koostuvat ryhmät voivat kutsua kirjailijan vieraakseen. Idea tuli Lukukeskuksen Saara Oraselta ja meitä bloggaajia oli heti kymmenkunta kiinnostunutta suunnittelemassa kokoontumista hyvän kirjallisuuden ja vilkkaan keskustelun merkeissä.
Kirjailijavieraaksi lukupiirimme sai ihanan Leena Parkkisen. Olen itse erityisen iloinen, että juuri Parkkinen vieraili illassamme, koska Sinun jälkeesi, Max on mielestäni eräs parhaimmista uudehkoista kotimaisista romaaneista ja pidin paljon myös viime syksynä lukemastani Galtbystä länteen -kirjasta. Syksyllä ilmestyneessä Grantan ruokanumerossa Parkkisen novelli Turska oli yksi suosikeistani. Illan emäntämme luo saavuimme juuri samaan aikaan kirjailijan kanssa.
Ilta alkoi samalla tavalla kuin varmasti melkein minkä tahansa ei niin usein kokoontuvan lukupiirin kohtaaminen: ilmassa oli pientä jännitystä, mutta kun päästiin ruokailemaan, alkoi juttukin virrata. Illan emäntä oli loihtinut pöytään herkkuja: lämmintä papu-juuressalaattia, hapankaalipiirakkaa ja fudgea. Glorian ruoka- ja viini-lehden ohjeella tehty salaatti oli taivaallisen hyvää enkä ollut aiemmin syönytkään kotitekoista fudgea.
Leena Parkkinen kertoi kirjoistaan, työtavoistaan, siitä millaista on asua saaristossa ja suuntasi myös katseensa kohti tulevaa lastenkirjaansa, jota ainakin minä odotan innolla. Me bloggaajat esitimme Parkkiselle kysymyksiä ja osallistuimme innokkaana keskusteluun ja voinkin sanoa, että puhetta piisasi. Parkkinen kertoi muun muassa siitä, millaista on lähteä liikkeelle tekstin kanssa, kuinka monta kertaa hän kirjoittaa romaaninsa ennen kuin jättää sen kustantamoon ja millaista taustatyötä hän romaaniensa eteen tekee. Myös käännöksistä tuli hauskaa keskustelua: Parkkisen molemmat romaanin on käännetty (tai käännetään?) saksaksi.
Parkkinen puhui molemmista romaaneistaan niin hyvin, että keskustelun aikana pääsin ikään kuin uudelleen Maxin ja Galtbyn maailmaan. Koska Galtbystä länteen sijoittuu Turun saaristoon, oli kiinnostavaa kuulla Parkkisen omia kokemuksia saaristolaiselämästä, mm. siitä, kuinka kaikilla asukkailla oli omat kiikarit, joilla tihrustaa ohikulkevia ihmisiä! Tämän tihrusteluun liittyy niin uteliaisuutta kuin huolenpitoakin.
Parkkinen kertoi myös suosikkikirjailijoistaan ja koska nyt parikin suosikkikirjailijaani on maininnut ihailevansa Thomas Mannin tekstejä, on minunkin ehdottomasti lukea Mannilta muutakin kuin opiskeluaikanani lukemani Kuolema Venetsiassa.
Lämmin kiitos siis Lukukeskukselle ja Leena Parkkiselle mukavasta illasta ja hyvästä keskustelusta. Lukukeskus mahdollisti meidän iltamme ja Lukukeskuksen sivuilta saa hyvää tietoa kirjailijavierailuista ja muista hankkeista. Kiitos myös niin illan emännälle kuin muille bloggaajaystäville kirjakeskusteluista ja aina niin hyvää tekevästä naurusta.
Kotiin lähtiessä tämä melkein-maalainen hieman seikkaili metroa etsiessään, mutta tietä kysyvälle onneksi vastattiin ja metroasemakin löytyi. Kotimatkaa jatkoin vielä bussissa ja koska asun Kehä kolmosen pohjoispuolella, oli minulla oikein hyvää lukuaikaa. Kuinkas muuten!
