sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita


Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Gummerus 2019
Little Fires Everywhere 2017
Suomentanut Sari Karhulahti
Kansi Jenni Noponen
384 sivua (ennakkokappale kustantamosta)
Amerikkalainen romaani


Oli parempi pitää silmällä intohimon kipinää ja luovuttaa se sukupolvelta toiselle varovaisesti kuin olympiasoihtu. Tai ehkä sitä täytyi vaalia kuten ikuista tulta, jotta se muistuttaisi valosta ja hyvyydestä eikä sytyttäisi – ei voisi sytyttää – mitään palamaan. Jotta se olisi hallinnassa. Kesytetty. Sopeutunut vankeuteen. Tärkeintä oli välttää isot roihut.
Jotkut asuinseudut ovat sellaisia, että niissä asuu vain hyviä ja säntillisiä ihmisiä, ja joiden pihat ovat kunnossa ja jokaisella asukkaalla asemansa ja paikkansa. Tällainen näennäinen idylli on myös Shaker Heights. Ei siis ihme, että Elena Richardson, paikallislehden toimittaja, viihtyy siellä perheensä kanssa. Idylli saa säröjä, kun Richardsonien vuokraamaan taloon muuttaa taiteilija Mia Warren yhdessä tyttärensä Pearlin kanssa. Ja eipä aikaakaan, kun Richardsonien lapset, Lexie, Trip, Moody ja Izzy, ystävystyvät Pearlin kanssa – ja enemmänkin. Elenalle Mia tarjoaa arvoituksen, josta on otettava selvää.

Joskus niin kutsuttu lukuromaani ei viihdytä puoliksikaan niin paljon kuin odottaisi. Toisinaan taas lajin kirja vie mukanaan niin, että muutamassa tunnissa lukee miltei koko romaanin. Ensin mainittu kävi Liane Moriartyn uusimman romaanin kohdalla ja mitä kauemmin sen lukemisesta on aikaa, sitä vahvemmin ajattelen näin. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista oli melkein ajanhukkaa. Harmi. Mutta nyt esittelyssä olevan romaanin kanssa kävi onneksi toisin. Celeste Ngin Tulenarkoja asioita oli jäädä minulta lukematta mitäänsanomattoman kannen vuoksi (yleensä ihailen taitavan Jenni Noposen kansia, upeita!), mutta ystäväpiirissäni kirjaa kehuttiin ja otin sen yhdeksi reissulukemiseksi Italiaan. Ja kas, kävi niin että luin noin kaksi kolmasosaa jo lentomatkalla Milanoon.
Tarina vei ja viihdytti niin, että olen valmis julistamaan Ngin romaanin lajityyppinsä, vetävän lukuromaanin, parhaimmistoon kuuluvaksi – ihan sinne Moriartyn parhaimpien teosten rinnalle. Tulenaroissa asioissa on kaikki kohdallaan: yhteisökuvaus, pientä jännitystä kantava juoni, miljöö, asioiden punoutuminen yhteen… Erityisen kiinnostavasti Ng kuvaa toisaalta naisten keskinäistä kulttuuria, toisaalta äitiyttä, erilaisia tapoja olla vanhempi.

Lukuromaaniin sopii hyvin arvoitus, joka määrittää osaa juonesta: mikä on Mian ja Pearlin tarina? Ja siihen liittyen: mikä on vastuuta, mitä oikein tekemistä, millaisia ratkaisuja voi tehdä itselleen? Arvoitusta värittävät moraali ja etiikka. Tai on teoksessa toinenkin arvoitus: miksi kirjan alussa roihuava tulipalo on sytytety? Mitä sitten? Kohta jos toinenkin saa silmät kostumaan, muttei liiaksi, sillä tarina vie. Oivasti nimetyssä romaanissa (Little fires everywhere, suomenkielinenkin nimi kuvaa sisältöä erinomaisesti) pienet palot eivät pysy piilossa, iso roihahdus – konkreettisesti ja vertaiskuvallisesti – on tulollaan.

Ng kirjoittaa arvoitusromaaniinsa onnistunutta ajankuvaa. Koska romaani sijoittuu 1990-luvulle, on mukana annos nostalgiaakin: ajan bändit, tv-sarjat jne. riemastuttavat aikakauden muistavia lukijoita (voisin sanoa, että ehkä meitä kaikkia, mutta toisaalta vuonna 1999 syntyneet, jotka eivät voi muistaa vuosikymmentä mutta voivat lukea tämän romaanin, ovat nyt 20-vuotiaita, mikä jaksaa hämmästyttää: ajan kulu!).

Ngin luomat hahmot ovat osin karikatyyrisinäkin onnistuneita, oikeanlaisia. Tietyt kliseet, kuten täydellinen perheenäiti ja rajoja rikkoja taiteilija, sovittuvat mainiosti romaaniin etenkin, kun asiat (tietenkin) muuttuvat tarinan edetessä. Kaikki hahmot eivät kasva, toiset jäävät etäälle, mutta joistakin tulee läheisiä.

Kaikki soljuu kuin elokuvassa tai tv-sarjassa ikään, ja tämän voi ottaa tällä kertaa kehuna. Ei siis ihme, että kirjasta onkin tulossa minisarja, jota tähdittää aina yhtä ihastuttava Reese Witherspoon (jonka kirjajuttuja kannattaa muuten seurata Instagramissa). Onnistuessaan sarja viihdyttänee kaikkia, jotka ovat pitäneet HBO:n Big Little Lies -sarjasta. Mainitusta sarjasta saankin oivan aasinsillan alussa mainitsemaani Moriartyyn. Ngin romaani vertautuu hyvin Moriartyn parhaimpiin teoksiin ja uskoisin, että Moriartyn ystävät ihastuvat Tulenarkoihin asioihin.

Mitäpä sitä enää muuta sanomaan, kuin että Tulenarkoja asioita tarjoaa kestonsa verran nautittavaa luettavaa, jossa on myös yhteiskunnallisia teemoja – ainakin lomatarpeisiksi. Voi, miten viihdyin!

3 kommenttia:

  1. Olisipa taas minunkin mieleeni tämä:)
    Moriartyn kirja, no lukihan sen! Paikoitellen jopa viihdyinkin, mutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, saat tämän minulta lainaan. Luulen, että pidät tästä. ♥

      Poista
  2. Katja, tämä oli erikoinen kirja, erikoinen jollain hyvällä tavalla.

    Naapurini, joka on ns. ihmismieliammattilainen, halusi laittaa aivonsa loma-ajaksi narikkaan ja tuli etsimään koiruutensa kera dekkareita, mutta valitsi ekaksi tämän kirjan luettuaan takakanstekstin. Minusta tuo outo kansikin on kiehtova eli ei outo.

    Moriartysta sen verran, että hän kirjoittaa aina erilaista, mutta toisista pidän rakkaammin ja ehdottomasti ikimuistoisin on 'pihajuhlat'. Se on niin täynnä ihmismielten outoja kerrostumia, että ei tosikaan ja miten outoa, että johonkin kirjassa samaistuin...

    VastaaPoista