Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Gummerus 2019
Nei og atter nei 2016
Suomentanut Sanna Manninen
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
262 sivua (ennakkokappale kustantamosta)
Norjalainen romaani

Miten mukavaa olikaan olla se jota säälittiin. Aivan kuten pienenä, kun Ingrid kertoi olevansa orpo. Se oli yhtä mukavaa kuin uida suolaisessa vedessä ja tuntea kallion vieressä huojuvan ruskean merilevän tuoksu.

– Ihan käsittämätöntä, yli kaksikymmentä vuotta, ja sitten hän häipyy noin vain. Etkö ole raivoissasi?

Ingridin pitäisikin olla raivoissaan. Hänen miehensä Jan on ihastunut itseään 15 vuotta nuorempaan Hanneen. Näennäisesti kaikki on ollut hyvin Ingridin ja Janin elämässä: on omakotitalo, aikuiset pojat, urat äidinkielen opettajana ja ministeriön osastonjohtajana. Kaikki on asettunut omiin uomiinsa ehkä liiaksikin. Silti Janin ja Hannen suhde tulee Ingridille yllätyksenä. Hanne puolestaan elää sinkkuna, aiemmat suhteet ovat jääneet taakse, biologinen kello tikittää. Suhde tuo Hannelle ja Janille uutta virtaa ja jännitystäkin elämään, mutta miten reagoi Ingrid?

Liane Moriartyn tuoreen romaanin Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista jälkeen tunsin oloni hieman pettyneeksi. Moriarty oli kyllä tuttuun tapaansa sujuva ja sinänsä taitava kirjoittaja, mutta romaani lässähti enkä saanut siitä kunnolla edes sitä hyvää satiiria, jota kirjailijalta odotin. Kaipasin jotain samanlaista täyttämään viihderomaaniaukkoa mielessäni. Sain vastauksen nopeammin kuin odotin.

Norjalaisen Nina Lykken, joka toukokuussa vieraili Helsinki Litissäkin, romaani Ei, ei ja vielä kerran ei on satiiriksi kasvava kuvaus keskiluokkaisten ihmisten kriisistä.

Kyse on tietenkin klassisesta kolmiodraamasta, hyvin toimeen tulevien ihmisten tragediasta. Jotkut voivat ärsyyntyä siitä, että fokuksessa on nimenomaan keskiluokka, mutta mielestäni keskiluokkaisten ihmisten kriisi ja hätä ovat ihan yhtä aitoja kuin minkä tahansa muunkin ihmisryhmän. Lisäksi Lykken hahmoista ainakin Ingrid on lähtöisin niin rikkinäisistä oloista kuin norjalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keski-ikäinen olla voi. Toki asetelma on muuten tavallinen, jotain sellaista mitä voisi tapahtua kenelle vain.

Tavanomaisesta kolmiodraamasta kasvaa absurdi tragedia, tai tragikomedia. Fiksut ihmiset toimivat hölmöillä tavoilla. Heille tekisi mieli huutaa kirjan nimen tavoin: ei, ei ja vielä kerran ei! Ja toisaalta Lykken luomaa draamaa seuraa innolla, mainiosti viihtyen. Lykke liioittelee, hetkittäin lukija voi tirskua, toisinaan kokea surua henkilöhahmojen puolesta ja ajoittain koko tragikomediaan sekoittuu annos kylmää naurua: loppupuolen käänteille ei kuitenkaan voi oikeastaan nauraa, niin paljon Lykke kierroksia lisää.

Janista, Hannesta tai Ingdiristä kenestäkään ei voi juuri pitää, mutta heitä, pieniä nappuloita ihmissuhdesopassa, seuraa kiinnostuneena. Lopputulos on aiheensa puolesta realistinen, käänteiltään osin uskomaton, kokonaisuudessaan sopivan outo ja viihdyttävä romaani.

Ja samaan aikaan heräsi toivo: Ehkä tämä tarina loppuisi. Ehkä oli olemassa jotain muuta.

--

Lykken romaani on jakanut lukijoiden mielipiteitä. Muualla mm. Jonna, Laura, Tiina ja Tuija.