maanantai 2. huhtikuuta 2018

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys





Edward St Aubyn: Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I–III
Otava 2018, Otavan kirjasto
Never Mind 1992, Bad News 1992, Some Hope 1994
Suomentanut Markku Päkkilä
456 sivua
Brittiläinen romaanisarja

Hän näki saksanpaimenkoiran, takaa-ajajansa rantametsikössä, ja tunsi juoksevansa taas kahisevien keltaisen lehtien yli yhä pitemmin askelin. Kun koira lähestyi ja oli saamaisillaan hänet kiinni, hän alkoi tehdä yhteenlaskutoimituksia ääneen ja ponkaisi viime hetkellä ilmaan ja katseli pian maailmaa puiden latvojen tasalta kuin merilevää veneen partaan ylitse. Hän tiesi, ettei saisi nukahtaa ikinä. Alapuolella saksanpaimenkoira pysähtyi äkisti, niin että kuivat lehdet lentelivät, ja nappasi hampaisiinsa kuivuneen oksan.

Joidenkin kirjojen saaminen suomeksi ottaa aikansa. Edward St Aubynin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä (tai kirjailijan omasta elämänkokemuksesta ammentava) Patrick Melrose -sarja on sellainen. Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi Isossa-Britanniassa jo vuonna 1992. Nyt viisiosaisen romaanisarjan kolme ensimmäistä osaa on julkaistu yhteisniteenä nimellä Loistava menneisyys. Sarjan kaksi jälkimmäistä osaa näyttävät googlettelun perusteella ilmestyvän suomeksi myöhemmin tänä vuonna nimellä Toivoa sopii. Isossa-Britanniassa kirjat on julkaisu paitsi erillisinä romaaneina, myös yhteisniteenä The Patrick Melrose novels.

Nyt ilmestyneen kolmen ensimmäisen Patrick Melrose -kirjan suomalainen yhteisnide on erinomaisesti nimetty. Mikä loistava menneisyys Patrickilla, mutta myös hänen vanhemmillaan on. Miten kaikki olisi voinut kääntyä toiseen suuntaan, hienosta (!) menneisyydestä kurottuvaksi upeaksi, dickensläisen loistavaksi tulevaisuudeksi. Olisi, jos. Jos Patrickin vanhemmat eivät olisi sellaisia kuin ovat: lastaan karaiseva, vihaava, raiskaava isä, ja lääkkeistä unohduksensa hakeva äiti. Kumpikin yläluokkaisia, hienoja juhlia järjestäviä ihmispoloja, joista etenkään isää kohtaan ei voi tuntea muuta kuin vihaa. Ei ihme, että Patrick ajautuu huumeiden maailmaan, mutta unohdusta hän ei niistäkään saa.

Loistava menneisyys katsoo paitsi perhettä ja sen ainoaa poikaa, myös kokonaisen yhteiskuntaluokan elämää: elostelijoita, silmänsä sulkevaa väkeä, noita prameutta ja näyttämistä vieroksuvia mutta silti kaikista muista erottuvia ihmisiä. Kaikkia heitä, joille maailma antaa mahdollisuudet ja ottaa ne samalla (osin) pois. St Aubynin käsittelee kaikkea samalla kertaa raadollisesti ja oudolla rakkaudella. Ja miten hän kirjoittaakaan! Viiltävästi, ironisesti, pohjamudissa ryömien, lennokkaasti, kipeästi, kauniisti. Kun Patrick näkee kuolleen isänsä ruumishuoneella, näyttää isä siltä kuin olisi pitänyt kuolemaa muotivillityksenä – aina muiden yläpuolella. Kun Patrick öisen riivauksen jälkeen koettaa heräillä, tuntee hän miten aurinko paistaa saman vanhan yllä, koska vaihtoehtojakaan ei ole.

Ensimmäisen, Mitäs pienistä -osuuden (tai toki oikeammin: kirjan), pieni Patrick. Voi häntä, helvetti hänen vanhempiaan! St Aubyn kirjoittaa lapsesta, jota toisaalta kukaan ei huomaa ja jonka toisaalta joku, oma isä, huomaa liikaa: julmasti, sairaasti, pahaa tehden. Ei tarvitse ihmetellä, miksi toinen kirja Ikävä juttu, keskittyy niin paljon huumeiden määräämään maailmaan. Huumeet, tai niiden tarjoama yritys unohtaa, vievät miestä, mutta narkkarikuvauksessakin Patrick, tai Aubyn, huomaa olennaiset erot, luokkasidonnaiset: kadunmies ja Patrick ovat kumpikin huumeiden ja oman vihansa orjia, mutta vain jälkimmäinen voi jakaa seteleitä hotellin ovimiehelle. Kolmannessa, jonkunlaista armoa tai sovitusta hakevassa Toivon mukaan -kirjassa pohditaan jo sitä ohimenevää harhaa, että maailma on oikeasti olemassa.

Kaikki kolme kirjaa ovat hallittuja ja samalla lukijaa ravistelevia. Teksti on tyylipuhdasta, juuri sellaista kuin yläluokkaan kuuluvan britin voisi kuvitella kirjoittavan. Ilmaisut ovat hiottuja, mutta vaikka snobismi on tietoista, ei sitä näytetä, se tiedostetaan. Kauneus, pahan runollisuus, asettuu ihmiseen. Tematiikassa on oikeastaan osin (tietenkin vain osin, sillä Jude kasvaa orpokodissa, Patrick ulkoisesti hienoissa puitteissa, ja Juden tarina on kokonaan fiktiota, Patrick-fiktiossa on osa totuutta) samaa kuin vuosi sitten lukemassani Hanya Yanagiharan Pienessä elämässä. Molemmat teokset ovat koskettavia, rajuja ja syviin vesiin sukeltavia, kummastakin pidin paljon, molemmat asettuivat jonnekin ihon alle. Mutta siinä missä Yanagiharan teos on vetävämpi, lukuromaanimaisempi, kirjoittaa St Aubyn tyylitajuisemmin, kulttuurin eri kerrostumat enemmän huomioiden, ja – noh – brittiläisesti. Silloin kun erilaisia piikkejä on tarpeeksi, antaa St Aubyn tilaa tyylitajuiselle ironialle (edit. suoranaiselle hauskuudellekin):

”Olen pahoillani, että hän eli.”
Mais sans lui… ilman häntä sinua ei olisi olemassa.”
”Tällaisissa asioissa ei pidä olla egoisti”, Patrick sanoi hymyillen.


Kaikki on monikerroksista, sillä yksinkertaistamisessa oli vaaransa ja se vaatisi veronsa aikanaan. Onko Loistava menneisyys selviytymistarinan alku? Luulen niin, ainakin Edward St Aubynin omaa elämäntarinaa ajatellen. Samalla uumoilen, ettei tarina ole miltään osin tavanomainen, vaan että se jatkuu yhtä edelleen kipeänä, syystäkin suoranaisen vihan käsittelynä. Jään odottamaan kirjasarjan kahden viimeisen osan suomennosta mielenkiinnolla ja innolla.

Loistava menneisyys on teos(kokonaisuuden osa) monikerroksisesta kaltoinkohtelusta, ylimielisyydestä kumpuavasta yläluokan ja tarkemmin ihmisyyden rappiosta, halveksunnasta, sukupolvelta toiselle siirtyvästä kusipäisyydestä. Mutta se kertoo myös ikuisesta kaipuusta saada olla arvostettu ja rakastettu, yrityksestä unohtaa ja kohota takaisin elämään. Koko ajan se on – nimeään mukaillen – loistavaa kirjallisuutta.

20 kommenttia:

  1. Juurikin näin: "vaikka snobismi on tietoista, ei sitä näytetä, se tiedostetaan."

    Katja, sun paras lopetus ikinä: "Loistava menneisyys on teos(kokonaisuuden osa) monikerroksisesta kaltoinkohtelusta, ylimielisyydestä kumpuavasta yläluokan ja tarkemmin ihmisyyden rappiosta, halveksunnasta, sukupolvelta toiselle siirtyvästä kusipäisyydestä. Mutta se kertoo myös ikuisesta kaipuusta saada olla arvostettu ja rakastettu, yrityksestä unohtaa ja kohota takaisin elämään. Koko ajan se on – nimeään mukaillen – loistavaa kirjallisuutta."

    Olen sairaan kiinnostunut kierosta brittiläisestä yläluokasta eli paljastus, jonka saatoit aavistaa, mutta tämä kirja ei ole tullut minulle, sillä tilasin jälkijunassa, joten...Ehkä ostan, ehkä en: En tiedä vielä, sillä ostin juuri vähän ei minulle niin tyypillisen kirjan:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos. ♥♥♥

      Ja sama juttu: brittiläinen yläluokka kiinnostaa kovin. Toisaalta myös työväenluokka (ajattelen taas elokuvaa Daniel Craig...), eli brittiläinen kulttuuri yleensäkin.

      St Aubynin romaani(sarja) on erikoinen lukukokemus: hieno, kauhea, mieleenpainuva. Toivottavasti saat kirjan käsiisi pian!



      Poista
  2. Ihastuttava ja innostava postaus, Katja! Luin jutun kirjasta HS:sta, vaan sinä sait minut vakuuttamaan. Odotan oivaa aikaa tarttua tähän kirjaan. Monen rankan kirjan jälkeen on huojentavaa odottaa, että kirjassa on monelaista aineista, myös toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Tämä on todella rankka kirja, mutta koska se on omaelämäkerrallinen ja kirjailija on näin ollen selvinnyt monesta, näen tässä myös paljon toivoa. Ennen kaikkea tämä on hyvää kirjallisuutta.

      Poista
  3. Toivottavasti en paljastu ihan mielipuoleksi, kun kerron, että minusta tämä Patrick Melrose -trilogia oli karmeudestaan huolimatta täynnä komiikkaa. Se oli hykerryttävän hauska Evelyn Waugh'n romaanien tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten minäkin olen mielipuoli, sillä kirjan tyyli on todella koominen ja ironinen :D

      Poista
    2. Haha, hauska tämä minustakin (paikoin) oli. Siksi kirjoitin tuosta ironiasta - näköjään kahdesti, mutta ehkä pitäisi laatia bloggauksensa selvemmin.

      Poista
  4. Olen kaksi ensimmäistä lukenut ja jo tuolloin mietin, miten onnistuisi käännöstyö (kirjassa on paljon sellaista kieltä ja sarkastisia heittoja, jota ei voi suoraan kääntää) vaikka en uskonut, että näitä ikinä käännetään. Ilmeisesti käännöspäätös syntyi, koska kirjojen pohjalta on kuvattu viisiosainen tv-sarja (alkaa Briteissä toukokuussa). Patrickia näyttelee Benedict Cumberbatch. En tiedä aionko sarjaa katsoa, en ainakaan ennen kuin olen kaikki kirjat lukenut (minulla on ne hyllyssäni).

    Itse en tyylinsä takia kokenut noita kahta lukemaani rankkana enkä osaa nähdä mitänä yhtymäkohtia kirjan tyylin tai minkään muunkaan kanssa Yanagiharan liiloiteltuun ja huumorintajuttomaan romaaniin. Mutta myönnän, että Yanagiharan romaani lähinnä ärsytti minua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luinkin joku aika sitten tuosta tv-sarjasta, mutta en kirjoittanut siitä bloggaukseen, koska edellisen kirjajutun (Shirley Jacksonin teos) kerroin ko. kirjasta tehtävästä elokuvasta enkä halunnut toistaa juttujani. :D

      Tämä on hienosti suomennettu, ironia tulee hyvin esille. Nyt ihan äsken googlettelin enkä ole ainoa, joka on huomannut Yanagiharan yhteyden St Aubynin tuotantoon, mikä toki kertoo St Aubynin romaanisarjan voimasta. Minusta nämä Patrick Melrose -kirjat ovat parempia, olen samaa mieltä liioittelusta Yanagiharan kohdalla, vaikka pidin hurjasti myös Pienestä elämästä.

      Poista
  5. Olipa jollain tapaa vapauttavaa lukea tämä kirjoitus. Sain kirjan päätökseen pari päivää sitten ja jostain syystä keskimmäisen osan huumehörhöilyt oli liikaa minulle. Olin juuri lukenut Tytöt kirjan johtui varmaan siitä. Kirjoituksesi auttoi jollain tapaa pääsemäään yli sen ja auttoi näkemään laajemmalti sitä osaa. Patrickin isä oli kammottava ja on aina ahdistava lukea, kun aikuiset kohtelevat lapsia näin brutaalisti. Sinänsä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa nimen omaan brittiläisen kulttuurin vuoksi.

    Riitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitu, keskimmäinen osa tosiaan keskittyi aika lailla huumeisiin, mutta jotenkin niin ymmärrettävästi Patrickin lapsuudenkokemuksista johtuen. Vaikuttava teossarja: rankka ja silti kauniskin, ironinen, monikerroksinen.

      Poista
  6. Luin taannoin St. Aubynilta Mother's milk (joka sekin kertoo Patrickista ja hänen perheestään) ja silloin harmittelin, että häntä ei ole käännetty. Onneksi nyt VIHDOIN tämä tilanne on korjaantunut. Tämän aion lukea ehdottomasti, kunhan se joskus kirjastosta tupsahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Mother's Milk taitaa olla tämän kirjasarjan neljäs osa. Nyt siis on suomennettu kolme ensimmäistä samoihin kansiin. Odotan innolla kahta viimeistä. Voisin lukea ne englanniksikin, mutta kun nyt suomennoksia aloin, niin jatkan niillä.

      Poista
  7. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta ja laitoinkin kirjan saman tien kirjastovaraukseen. Niin oli tehnyt myös moni muu, joten en ihan lähiaikoina varmaan pääse kirjaan tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, tästä oli viime viikolla Hesarissa iso juttu, joten varmasti varausjonoja syntyy. Mutta hyvää kannattaa odottaa jne. :)

      Poista
  8. Kiitos mainiosta kirjan esittelystä Katja. En ole lukenut tuota Hesarin juttua kun oltiin reissussa enkä tunne tätä kirjaa enkä kirjailijaa, mutta varmasti on lukemisen arvoinen kirja. Brittiläisyys kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, tämä on hurja, kauhea, osin hauska kirja. Brittiläisyys kiinnostaa minuakin (melkein) aina.

      Poista
  9. Kerroit niin houkuttelevasti kirjasta, etten malta odottaa että saan tämän kirjastosta. Varauksessa on, mutta jonoakin on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, toivottavasti saat kirjan pian käsiisi!

      Poista
  10. Oi, jälleen yksi englantilaisen yläluokan kuvaus, johon on pakko joku päivä tarttua! Muutamaan otteeseen brittikirjailijat ovat saaneet minut huokaisemaan hämmentyneenä tekstin pienen tylsyyden ja samanaikaisen loistavuuden vuoksi. Tämän haluan ehdottomasti lukea!

    Ihanaa huhtikuun alkupuolta, Katja! <3

    VastaaPoista