perjantai 9. kesäkuuta 2017

Zadie Smith: Swing Time


Zadie Smith: Swing Time
WSOY 2017
Swing Time 2016
Suomentanut Irmeli Ruuska
464 sivua
Brittiläinen romaani

Oliko kaikissa ystävyyssuhteissa – kaikissa suhteissa – samaa peitettyä, salaperäistä ominaisuuksien, ja vallan, vaihtokauppaa? Ulottuiko se myös kansoihin ja kansakuntiin, vai tapahtuiko sitä vain yksilöiden kesken?

Kaksi pientä kullan- tai maitokahvinruskeaa tyttöä asuvat lontoolaisella vuokrataloalueella ja käyvät samaa koulua. Toinen, Tracey, on usein esillä, hän tanssii ja loistaa, mutta hänen lähtökohtansa eivät mahdollista kovinkaan hyvää tulevaisuutta. Toinen, nimettömäksi jäävä minäkertoja, ei loista tanssitunneilla, mutta hänellä on luokka- ja rotutietoisesta kodista peräisin olevaa sivistystä ja mahdollisuus ponnistaa ulos lähiöstä, minkä hän tekeekin, mutta valitsee silti eräänlaisen varjoelämän poptähti Aimeen avustajana. Aimeen myötä kertoja on perustamassa tyttöjen koulua Gambiaan. Mennyt Traceyn kanssa on kuitenkin aina läsnä: miksi?

Tässä blogissa ei tarvitsisi edes mainita, että lukeminen on enimmäkseen suuri ilo. Se on jonkinlainen välttämättömyys, ehkä jopa arjen rytmittäjä. Parhainta lukeminen on silloin, kun se viehättää kauttaaltaan joko uusien oivallusten tai joskus jopa antamiensa ärsytysten vuoksi. Ihaninta lukeminen on tietenkin silloin, kun se on erityisen nautittavaa. Zadie Smithin Swing Timen lukeminen on ilo sekä oivallusten että nautinnon vuoksi.

Smithin romaanissa on vain yksi mutta, sellainen joka on yhteistä niin monen muun hienon kirjan kanssa. Swing Time on aavistuksen liian pitkä. Jossain keskivaiheilla tekisi mieli lukea silmäillen tai harppoen, mutta Smithin teksti kyllä kantaa senkin, eikä notkahdus ole kuin pienen pieni rikkanen muuten niin vaikuttavassa kokonaisuudessa. Swing Time on runsaudensarvi, joka ei läiky yli.

Miksi Swing Time sitten on niin vaikuttava? No, tietenkin Smithin taidokkaan kerronnan ja Helena Ruuskan oivallisen suomennoksen ansiosta, mutta myös kiehtovien teemojensa vuoksi. Smith kirjoittaa tyttöydestä ja ystävyydestä tavalla, joka rinnastuu pakostakin Elena Ferranten kerrontaan (kuten myös muun muassa Kirjaluotsi ja Omppu huomioivat): yhteistä ovat köyhissä oloissa syntyvä ystävyys, tytöistä vain toiselle aukeava maailma, vahvuus ja heikkous, ja näiden roolien jonkinlainen kääntyminen. Silti Smith ja Ferrante ovat tietenkin erilaisia kirjailijoita eikä tyttöjen, sittemmin naisten, tarina ole sama.

Swing Time on myös yhteiskunnallinen romaani. Se kulkee nykyajassa ja lähihistoriassa, luokkarajoissa ja populaarikulttuurissa, Britanniassa ja Gambiassa, kertojan äidin aktivismissa (ja äitien ja tytärten maailmoissa) sekä moninkertaiseen vähemmistöön kuuluvan ihmisen tarinana. Teos pohtii rotua, sukupuolta ja tietenkin ystävyyttä. Moraalikysymysten sekaan mahtuu 1980-lukulaisten musiikkivideoiden kaltaisia nostalgian kaikuja, kipeään kasvamiseen kuuluvaa kömpelöä ihastumista ja aikuisten ihmisen tietoisuutta siitä, että hyvän tekeminen ei ole aina pyyteetöntä.

Kaiken kruunaa tietenkin hyvä juoni: mitä ja miksi kertoja on paennut? Romaanihan alkaa hänen nöyryytyksensä ensimmäisestä päivästä. Alun ja lopun väliin mahtuu tarina, jonka lukemista rakastin (kuta kuinkin samanlaista lukemisen iloa tämän kirjan kanssa on kokenut myös Bleue). Ehkä parasta ovat Smithin tarkat havainnot, armottoman tarkkanäköiset ja kuitenkin kauniit, kuten: se tarkka hetki, jolloin peilistä katsoo nainen eikä tyttö enää ja edessä on kynnys astuttavana; tai miten se oli ehdottomasti totta ja samalla ilmeisen paikkansapitämätöntä; ja se, miten kaikki ne Tracyt kurkottuivat salissa vuosien yli.

Smith, jolta olen aiemmin lukenut vain Valkoiset hampaat, on mieletön kertoja. Hän kirjoittaa vetävästi ja älykkäästi, mikä on sellainen kirjallinen yhtälö, jota arvostan. Palaan lukemisen iloon: on jotain erityistä uppoutua kirjaan ja lukea sitä nimenomaan lukemisen ilosta, mutta saada siltä paljon muutakin – ihmisen kokoisen suurromaanin.


9 kommenttia:

  1. Oho, vaikuttaa kyllä huisin kiintoisalta, mutta minulla on Zadie-vamma, joka syntyi jostain (oliskohan ollut Valkoiset hampaat tai Kauneudesta - en muista kumpi) hänen romaanistansa. En pitänyt kirjan tyylistä. Osaatko sanoa, onko tämä Swing time tyyliltään erilainen kuin Valkoiset hampaat? Minua ärsytti siinä kesken jättämässäni kirjassa "huumori" ja henkilöt, jotka toivat mieleeni Irvingin romaanit (esim. kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma), josta en oikein pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tämä on monipuolinen ja silti ehjä romaani. Ja luulen, että luettavampi, tarinaltaan kokonaisempi kuin Valkoiset hampaat. Minä pidin tästä enemmän. Kokeile!

      Poista
  2. Odotan tätä kovasti, ja kirjan pitäisikin pian tulla minulle kirjastosta.

    Olen lukenut Smithiltä Valkoiset hampaat (josta pidin mutta joka oli minulle vähän raskaslukuinen) ja Kauneudesta (jota rakastin). Swing Timen teemat kuulostavat hurjan mielenkiintoisilta ja niin moni luotettava lukija on kirjaa kehunut, että olen jo varautunut lukemaan Smithin parhaan kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihanaa että aiot lukea tämän, toivottavasti saat kirjan pian.

      Valkoiset hampaat oli minustakin paikoin raskas, mutta pidin siitä. Kauneudesta en ole vielä lukenut, mutta koska sinä rakastit kirjaa, niin uskoisin kyllä pitäväni siitä kovasti. :)

      Poista
  3. Olen ihmetellyt, että Sing timea ei ole liiemmälti blogeissa näkynyt. Hienoa, että saimme nyt tämän sinun kirjoituksesi. Olen pitkälti samoin fiiliksin kirjan suhteen, vaikka tosin keskiosan stagnaatio otti mulla kovemmalle kuin sulle. Siitä olisi voinut karsia/tiivistää.

    Tämä kirja jotenkin hiipi hitaasti ja itse koin, että parhaimmat jutut tuli vasta sitten kun olin jo lukenut kirjan loppuun. Erityisesti tietyt kirjan lopun tapahtumat keikautti tarinaa hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, totta kyllä, kirjaa on näkynyt ihmeen vähän. No, tässä romaanissa on paljon sellaista, joka kestänee aikaa, joten myöhemminkin ehtii. :) Keskiosa otti minullakin, ehkei koville, mutta hetkittäin olisin siitä lyhentänyt.

      Hieno romaani!

      Poista
  4. Kokoan juuri ajatuksiani ja luonnostelen blogitekstiä Swing Timesta, joka oli minulle pieni pettymys. Se on ensimmäinen Smithiltä kokonaan lukemani kirja, ja odotukset olivat kivunneet liian korkealle. Onhan se taidokas ja ajatuksia herättävä, mutta ei ihan odottamani napakymppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, kävin lukemassa tekstisi. Joskus syntyy suuria odotuksia ja sitten hyväkin kirja voi jäädä keskinkertaiseksi - ja onhan Swing Time paikoin aika pitkä. Minä nautin tämän lukemisesta paljon.

      Poista
  5. Hieno analyysi, jälleen. Luin, vaikken ole lukenut kirjaa. Nolosti kävi niin, että lainasin, mutta ehdin lukea vain alun ennen palatuspäivää. Tämän jälkeen pistän varaukseen uudestaan. Se alkukin jo vakuutti. Kiitos!

    VastaaPoista