Lauri Laukkanen: Camp Creative. Luova valokuvaus ja kuvankäsittely

Lauri Laukkanen: Camp Creative. Luova valokuvaus ja kuvankäsittely
Docendo 2015
176 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen tietokirja

Luova ajattelu on prosessi, joka koostuu useista eri välivaiheista, jotka kaikki ovat yhtä tärkeitä.

Kuinka totta, etenkin kaltaiselleni kärsimättömälle sielulle; ihmiselle, joka haluaisi oppia kuvaamaan paremmin ja käsittelemään valokuvia taidolla ja ennen kaikkea luovasti. Luovuuteen kuvakäsittelyssä keskittyy minulla viime aikoina kovassa käytössä ollut Lauri Laukkasen kirja Camp Creative. Luova valokuvaus ja kuvankäsittely, joka on ulkoasultaan näyttävä kirjakaunokainen.

Camp Creative on takakansitekstinsä mukaan "Suomen ensimmäinen kattava luovuutta, valokuvaamista ja luovaa kuvankäsittelyä käsittelevä teos". Valokuvaamisen suhteen Laukkanen keskittyy luovaan tarinalliseen valokuvaan, ei siis siihen että otetaan kuva, vaan siihen että kuvauskohde valitaan kuvaajan oman visuaalisen identiteetin mukaan. Tämä on kiinnostavaa, sillä jokainen haluaa varmasti löytää sen "oman juttunsa". Laukkasen käyttämät esimerkkikuvat ovat kauniita ja monipuolisia, ja hänen vinkkinsä lukijan oman kuvapankin kokoamisesta on sellainen, jota olen jonkun verran harrastanut ja jota tahdon harjoittaa järjestelmällisemmin.

Valokuvaukseen kirja keskittyy kuitenkin yllättävän vähän, vaikka Laukkanen antaakin lukijoilleen varsin hyviä tehtäviä. Keskiössä on luova kuvankäsittely. Laurin Workflow -osioissa on monipuolisia ja yksityiskohtaisia ohjeita erilaisten kuvankäsittelijöiden tarpeeseen aina värinmäärittelystä terävöitykseen ja savuverhon luomisesta vinjetointiin. Pienilläkin keinoilla kuvaan saa ihmeellisesti uutta ilmettä, sama kuva voi käyttää yllättävän erilaiselta! Ohjeet perustuvat Photoshopiin, mikä on tietenkin ymmärrettävä ratkaisu: on luontevaa keskittyä seikkaperäisesti yhteen ohjelmaan. Photoshopittomana jouduin - tai pääsin! - kokeilemaan omaa luovuuttani muilla ohjelmilla ja paikoin turhauduin sekä Laukkasen kirjaan että näihin muihin ohjelmiin.

Laukkanen on paitsi kuvaaja, myös kysytty opettaja. Hän tuokin kirjassaan esille erilaisia iskulauseita, joista osa on lainattu tunnetuilta vaikuttajilta Steve Jobsista alkaen. Laukkanen myös haluaa saada lukijansa ajattelemaan: "miksi kuvaat niitä kuvia, joita kuvaat tällä hetkellä?" Hyvä kysymys! Kaikkien Laukkasen ajatusten kanssa en kuitenkaan ole aina samaa mieltä. En esimerkiksi usko että koulujärjestelmämme olisi kehottanut meitä siirtymään pois uusien ratkaisumallien ideoimisesta ja näin "johtanut luovuuden tason laskuun". Päinvastoin, käsitykseni mukaan luovuus kyllä kukkii yltäkylläisesti: kouluissa opitaan eri tavoin kuin aiemmin, runouspiireissä kuohuu ja kuplii, pöytälaatikkokirjoittajat saavat julkaistua tekstejään parempitasoisena kuin aiemmin ja kuvankäsittelyohjelmat mahdollisivat harrastajakuvaajallekin ihan uudenlaisia sfäärejä toteuttaa itseään. En myöskään innostunut sananparsiluetteloista enkä psykologisista harjoitteista. Mutta nämä ovat tietenkin kokemusasioita ja Laukkasen tavoite on rohkaista lukijoitaan uskaltamaan enemmän ja siten paremmin. Valokuvauksessa(kin) se on hyvä se - ja Laukkasen kirja kyllä innostaa ja haastaakin.

Kokonaisuudessaan Camp Creative on tasokkaasti tehty kirja. Se on mietitty kokonaisuus, kooltaan ja visuaaliselta ilmeeltään komea ja ohjeiltaan selkeä. On lukijasta kiinni, miten hän kokee Laukkasen viljelemät innoituslauseet, mutta kuvankäsittelyyn kirja todellakin innostaa. Siitä iso kiitos!

--

Blogiani seuraavat tietävät, että olen innokas harrastajakuvaaja. Kuljen mielelläni kameran kanssa. En ole kuitenkaan koskaan käynyt mitään kuvauskursseja lukuun ottamatta visuaalisen antropologian kurssia opiskelu(- ja filmikamera-)aikaan, ja sen kurssin tavoite oli tukea kulttuurintutkijan kenttätöitä. Kuvankäsittelyä olen kuitenkin harjoittanut jo vuosia. Käsittelen ihan tavalliset blogiräpsytkin, terävöitän, syvennän ja tummennan tai vaalennan kuvia. Käytän ilmaista Photoscape-ohjelmaa, Laukkasen kirjassa esiintyvää Photoshopia olen käyttänyt vain satunnaisesti töissä.

Laukkasen kirjasta niin ikään postanneen Kaisa Reetan esimerkistä innostuneena latasin koneelleni ilmaisohjelma Gimpin, joka toimii osin samalla logiikalla kuin Photoshop. Isänpäiväpostaukseeni toin muutaman Gimpillä (yli)käsitellyn kuvan. Gimp on mielestäni hankala, jopa tuskastuttava ohjelma käyttää, sillä sen valikot ovat sekavat ja niinkin yksinkertainen asia kuin siveltimen värin vaihtaminen on mutkien takana. Ärsyttävää! Hauskaa kuvaleikittelyä ohjelmalla voi kuitenkin harjoittaa. Ne isänpäiväkuvani kokosin esimerkiksi näin:

1. Ilmapallo, bambi ja kukat: bambi ja kukat ovat kuvapankkikuvia, ilmapallokuvan otin viime kesänä Suonenjoen mansikkakarnevaalien aikaan. Paikallislehti Sisä-Savon ilmapallo se siellä liitelee maailman tuuliin, isänpäiväkortissa matkalle pääsi kauriinvasa:

2. Isä, lapsi ja Pekka Kytömäen runo. Tässä yhdistin neljä aiemmin ottamaani kuvaa: Kaivopuiston, kotipihalta nähdyn tähtitaivaan, kirjasydämen sekä Instagramiin muutama vuosi sitten ottamani kuvan miehestäni ja pojastamme ulkoilemassa:

3. Pekka Kytömäen runo ja kasa kirjoja. Kuopion tuomiokirkko ja Kansallisteatterin lavastekirjathan ne tässä kohtaavat:

Kuvakikkailu on hauskaa, mutta jatkossakin tulen varmasti enimmäkseen käsittelemään arkikuvia valaistuksen ym. osalta Photoscapella. Mutta jos innostun kuvankäsittelystä syvemmin, niin Laukkasen kirja on siihen oiva opas.