sunnuntai 30. elokuuta 2015

Syksy, onni


Kesän päätteeksi mieli on aina samalla kertaa haikea ja valtavaa iloa täynnä. Haikeutta menneistä lomapäivistä ja pitkistä aamu-unista, matkoista, pienistä hetkistä, joutilaisuuden onnelliseksi tekevästä vaikutuksesta. Ja iloa, ennen kaikkea iloa siitä, että syksyllä kaikki on uutta ja silti tuttua. Siitä, miten mieli samalla kertaa pakahtuu ja rauhoittuu.


Moni sanoo, että ihminen rakastaa eniten sitä vuodenaikaa, jolloin on syntynyt. Minä olen kevättalven lapsi ja nautin toki lisääntyvästä valosta, tankkaan aurinkoa hangilla ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän jonkinlainen keväthuuma valtaa mielen. Kuitenkin syksy on minulle vuodenajoista rakkain. Syksy on kirjoilta, omenilta, portviiniltä, teeltä ja maatuvilta lehdiltä tuoksuva vuodenaika. Se valtaa koko kehon tuulen mukana, se on kypsyvää viljaa lähipelloilla ja lehtien leikkiä puissa ja maassa, tähtikirkkaita iltoja ja kotoisaksi tekevää sadetta. Syksy on kävelyretkien aikaa, se on juurevaa kotoilua, taitoa olla tässä ja nyt, vaikka mieli samalla kaipaa jonnekin.


Syksy on minulle myös kaikkein kirjallisin vuodenaika: kasvattelen lukupinoani ja odotan tietenkin työtä ja vapaa-aikaa Turun ja Helsingin kirjamessuilla. Kirjatekemisen ohella mielikin on kirjallinen, tarinat rakentuvat luettujen kirjojen sivuilla, mutta ehkä omassa päässäkin. Myös työlaukussa kulkeva kirja on jotenkin erityisen painokas juuri syksyllä - silloinkin, kun se on nopealukuinen ja kepeä. Syksyisin tunnen olevani eniten elossa, parhaiten läsnä, eniten minä. 


Millaisia tunteita alkava syksy herättelee teissä muissa? 


Ihanaa (!) siirtymää kesästä syksyyn jokaiselle Lumiompun lukijalle!

32 kommenttia:

  1. Vähän vaikea sanoa... Ikävöin Suomen alkusyksyä <3 Minä pidän oikeastaan kaikista vuodenajoista, mutta ehkä kesä ja talvi ovat kuitenkin parhaimmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Cover, alkusyksy täällä onkin ihana. <3 Mutta kyllä vuodenaikojen vaihtelu on kaiken kaikkiaan ihan mahtavaa.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitat! Syyskesän lapsena minä rakastan syksyä. Kaikki on täyttä ja valmista ja toisaalta syksyllä käynnistetään uutta. Menneinä aikoinahan vuoden kierto meni juuri niin, maalla palkollisten työvuosi päättyi syksyllä.
    Toisaalta juuri tänä syksynä, pitäisin vielä kynsin ja hampain kiinni kesästä, niin varmasti monet meistä epävakaan ja viileän kesän jälkeen. Mutta kuitenkin, onhan se syksy ihanaa ja itselläni vielä täynnä uusia seikkailuja. Tulkoon syys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, juuri noin: kaikki on täyttä ja valmista, samalla uutta. Ehkä mieli elää jonkinlaisen maaseudun vuodenkierron mukaan - tai sitten koulurytmissä?

      Loppukesän lämpö on tuntunut hyvältä, jo kuukausi ihanaa säätä! Mutta minulla mieli alkaa kaivata jo villatakkia ja takkatulta. No, niidenkin aika koittaa vielä. :)

      Poista
  3. LoppuKESÄ aiheuttaa minussa hyvänolontunteita, sillä etenkin lenkkisäät ovat nyt parhaimmillaan. Aurinkoa riittää, mutta ei ole liian kuuma. Vielä näkyy kesäisiä kukkia ja kasveja, joiden avulla saa tankattua vihreyttä ja vehreyttä varastoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, ihana tuo isolla kirjoittamasi kesä. Nyt onkin loistava lenkkisää ja valokin on tähän vuodenaikaan erityisen kaunista.

      Poista
  4. Ihana syksynaloituspostaus! <3

    Loppuva elokuu on tuntunut harvinaisen ihanalta ja täyteläiseltä, johtuu varmaan kesästä, joka vihdoin suvaitsi langettaa meille lämpöään...

    Astun syksyyn hyvillä mielin. Tästä alka kuin uusi vuosi <3

    Ihailen kauniita kuviasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos <3 Tämä onkin varmaan kaikkein täyteläisin vuodenaika: ihmiset ovat kesän jälkeen raukeita ja valmiita arkeen, keli on ihana ja luonnonvalo kauneimmillaan.

      Minullekin tämä vuodenaika on kuin jonkinlainen uusi vuosi.

      <3

      Poista
  5. Katja, kuten tiedät, olen syysihminen henkeen ja vereen. Syksyllä energia virtaa ja voimaannun uudeksi. Syksy on ensimmäinen kääritty joululahja (done), villasukat, aloitettu viininpunainen neulomus, kuutamoillat terassilla, saa kaivaa villapuserot esille, seisoa puutarhassa syömässä marjoja ja luumuja, raikkaat aamut, joita kuin juo, ledejä sinne sun tänne, joulusuunnitelmia, kävelyn juhlaa, sillä suvella en puutarhatöiltä ehdi/jaksa, ehdottomasti kotoilua ja pesän lämmön ja tunnelman kaikkinaista rakentamista. Tällaisia ajattelee toukokuussa syntynyt;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedän! <3 Syksy on minulle samaa tapaa energistä aikaa. Joten nyt jaksaa tehdä kaikenlaista ja kuitenkin ottaa myös rennosti. Sitten marraskuussa on aika ottaa vain rennosti. ;)

      Minäkin olen puolisalaa miettinyt jo joulujuttuja. Ihan vielä en ole kaivanut joulukirjoja esille, mutta olen jo silmäillyt niiden selkämyksiä.

      Kiitos! <3

      Poista
  6. Olen 31 syksyä elänyt ja aina tähän saakka pitänyt sitä rakkaimpana vuodenaikana, kuvaillut juuri kuten sinä tässä sitä kuvasit (jos olisin osannut yhtä kauniisti). Tämä vuosi on ensimmäinen, kun haluaisin venyttää kesää yhä vain pitemmälle. Suuri haikeus, kun huomaan vähenevän valon, vaikka usein tässä vaiheessa olen odottanut jo syksyä ja sen kynttilöitä. Kenties se oli tämä kesä, joka alkoi kunnolla vasta elokuussa. Ettei ihan vielä haluaisi luopua. Mutta kun syksyn aika kunnolla koittaa, niin varmasti sieltä löytyy taas myös se tunnelma, jota niin kauniisti tässä kuvasit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos kommentistasi. Ihanaa, että meitä syksyn ystäviä on paljon. Tosin kyllä kesän jatkuminen tänne ihan elo-syyskuun taitteeseen on sekin tuntunut hyvältä. Syksyssä on aina ripaus haikeutta mukana. Ja se ihanuuskin löytyy varmasti jossain vaiheessa. :)

      Poista
  7. Minä olen syksyn lapsia, ja syksyä myös eniten rakastankin <3 Se on aina ollut minulle uuden alku, huomaan olevani varsinkin alkusyksystä kaikista energisin pimenevistä illoista huolimatta. Tekee mieli tehdä ja aloittaa uusia juttuja. Ja luonto, ah voisin haistella tuota ulkoilmaa loputtomiin syksyllä, niin ihanaa. En osaa edes sanoin kuvailla miten hyväksi oloni tunnen kävellessäni ulkona haistellen ilmaa ja ihastellen kauniita värejä! Ja upeita kuvia olet ottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, syksy on tosiaan uuden alku. Minullekin tässä vuodenajassa on eniten energiaa, uusia juttuja ja iloa vanhoista. Syysluonto on juuri niin ihana kuin sen kuvaat. Ulkoilu syksyllä on melkein ihaninta. Kiitos!

      Poista
  8. Marraskuun lapsena olen aina ollut eniten syksyihminen, mutta tokipa kaikista vuodenajoista pidän paljon. Mitä olisikaan elämä ilman niiden vaihtelua? Talvesta on tullut viime vuosina myös aiempaa rakkaampi... siis oikeasta, kunnon talvesta :)

    Tuo pakahtumisen tunne... olen sitä käyttänyt ja mielessäni pyöritellyt, moni asia meinaa pakahduttaa hetkittäin, erityisesti luonnon kauneus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, olet ihan oikeassa: vuodenaikojen vaihtelu on melkoinen rikkaus. Tämä syksy on ihanin, mutta kunnon talvesta nautin minäkin.

      Pakahtumisen tunne on kyllä melkoinen. Ja arvaa, minä melkein pakahduin tässä joku aika sitten katsoessani ottamiasi aamuisia usvakuvia. <3

      Poista
    2. Ihana kuulla, että kuvani aiheuttavat pakahduttavaa oloa :) kiitos kun kerroit <3

      Poista
  9. "Syksyisin tunnen olevani eniten elossa, parhaiten läsnä, eniten minä."

    Kyllä, allekirjoitan kaiken. Syksyllä on kaikkein helpointa olla onnellinen, on helppo hengittää, on täynnä energiaa ja intoa ja toisaalta mieli on rauhallinen ja pimeät illat kutsuvat vetäytymään omaan rauhaan. Rakastan alkusyksyn kirkasta valoa ja maatumisen tuoksua, lokakuun kirpeyttä ja ruskaa ja myös marraskuun pimeää hopeanhohtoisine öineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa olet kyllä yksi syyssiskoni. <3 Kaikki nuo kuvailemasi ovat minullekin rakkaita ja sellaisia asioita, jotka syksystä nousevat mieleeni. Syysiloa sinulle!

      Poista
  10. Lämmin alkusyksy on ihana. Nyt on juuri parasta. Työaikana syksyt tarkoittivat minulle vuoden alkua, kun koulutyö alkoi. Ne olivat innostusta täynnä, mutta toisaalta menivät ohi harmillisen nopeasti, kun ei ehtinyt nauttia luonnosta.
    Loppusyksystä alkava pimeä, kylmä ja loskainen vuodenaika, joka nykyään saattaa kestää koko talven, toimii hyvänä taustana keväälle, joka tuntuu kaiken kärsimisen ja odottamisen jälkeen lahjalta. Oikein liikutun keväisin siitä, että talvi väistyy ja oikea elämä alkaa. Joulu on ihan oikealla paikalla. Muutoin talvea olisi vaikea kestää.
    Minä olen syntynyt loppiaisena, keskosena, jota kypsyteltiin leivinuunin päällä lampaantaljan alla. Kylmä on edelleenkin minulle kauhistus. Eilenkin varustauduin ulko-oopperaan (Kustaan sota, Anjalassa) isolla kassilla, jossa oli poncho, viltti ja sadeviitta. Mitään niistä ei tarvittu. ;)

    Vau mitkä kuvat! Kuu näyttää juustolta.
    Ihan tulee mieleen, että pitäisiköhän satsata parempaan kameraan. Omani on vaaleanpunainen pokkari ilman mitään säätöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, voin hyvin kuvitella opettajien alkusyksyn, kaiken sen innostuksen, uuden ja kiireenkin. Mietinkin, että onkohan lukuvuodesta periytyvää se, että syksyllä kaikki on ihanasti uutta? Siis minullekin, joka en ole opettaja.

      Joulun paikka on paras mahdollinen. Minä rakastan lumisia talvia, mutta parina viime vuonna täällä eteläisessä Suomessa on ollut kauheaa loskaa ja mustaa. Kuin talveton pimeys ja sitä on vaikea kestää.

      Sinä olet ollut sinnittelijä pienestä saakka! <3

      Poista
  11. Syksyn vielä valoisat, hieman kirpeät aamut ovat ihaninta aikaa. Olen itse syntynyt keskellä kesää, mutta tunnen itseni energisemmäksi juuri alkusyksystä. Syksyissä on aina jonkin uuden alku.

    Ihania kuvia, jälleen kerran! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, juuri nuo kaikki! Syksyssä on taikaa ja siitä on syytä nauttia.

      Kiitos. <3

      Poista
  12. Mieluisin vuodenaika on alkanut. Syksy. Kohdallani pätee toteamus, että ihminen rakastaa eniten sitä vuodenaikaa, jolloin on syntynyt. Elokuun lapsia olen.
    Pimenevät illat, kasvavat kirjapinot ja puikkojen helinä sekä piakkoin alkavat kielitunnit. Sitä on syksyni. Tapanani on ollut kutoa lähipiirille joululahjaksi villasukat.

    Ihania syksyn kuvia! Olemme monena iltana ihailleet järveen heijastuvaa kuuta täällä mökkioloissa. Kuunsilta on ollut silmiä hivelevän kaunis. Luonto on hiljaa, laulajat ovat lähteneet muille maille. Näkemiin kesä! Ihanaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
  13. Minä olen syntynyt elokuussa ja aina elokuu onkin tuntunut omalta, ehkä niillä on yhteys. Kesä ja syksy ovat lempparit. Kesä lämmön, auringon ja noh, lomien vuoksi ja syksy taas tunnelman, viimein pimenevien iltojen ja kaiken syksypuuhan vuoksi. Talvet usein ovat ok vuoden alkuun, jolloin taas luokseni hiipii kevätväsymys, jonka kourissa olen jo monet keväät viettänyt. Se on rankkaa aikaa se!

    Ihanaa syksyä Katja!

    VastaaPoista
  14. Tykkään siitä, että Euroopassa on neljä vuodenaikaa, Suomessahan vielä selvemmät rajat kuin täällä keskemmällä. Syyskuusta on aina kivoja muistoja, koulun alku, uusia vihkoja, omenoita, käsitöitä. Meillä ei kyllä tämä sää vielä syksyä muistuta, kun ulkona on +35C ja nytkin istun sisällä viileässä.

    VastaaPoista
  15. Tunnistin itseni sinun maalaamasta syksykuvasta. Syksy on minullekin (talven tai korkeintaan kevättalven lapsena) rakkaimpia vuodenaikoja. Ihanaa kun illat pimenevät, lehdet putoavat ja sataa. Ja ne ensimmäiset kylmät aamut, oi että <3

    VastaaPoista
  16. Ihana kaimani <3 Olemme tainneet jo kerran jos toisenkin kertoa toisillemme rakkautemme syksyyn, mutta eikös rakkaus olekin asia joka sopii sanoa miten monta kertaa vain... Minä olen marraskuun lapsi ja vuoden parasta aikaa minulle on vuoden viimeinen kolmannes, aika elokuun lopulta jouluun <3 Luulen, että monissa ihmisissä on yhä olemassa se vanha tapa laskea aikaa ja ajatus vuoden vaihtumisesta juuri syksyllä. Ihanaa syksyä sinulle, kauniita kuulaita päiviä ja iltojen lempeää kynttilähämyä <3

    VastaaPoista
  17. Olen syntynyt keväällä, samana päivänä kuin Maria Lang. Kevät on minulle rakkain, vihaan lunta sen kaikissa muodoissa ja annan vasta periksi sen sataessa.

    Olen oppinut syksyyn vasta myöhemmin, näkemään sen kauneuden, upeat värit ja ihmeelliset hedelmykset. Pidän puutarhablogia Siniunikko nimellä, minulle on järkytys, kun ihmiset unohtavat tänään bloginsa ja palaavat keväällä. En välitä niin kamalasti kukkasista. Pensaat ja puut ovat jotain, vaahterat ja niiden ihmeelliset lehtimuodot. Ehkä opin syksyyn sienien kanssa, kun kuljimme uhareiden parissa myöhään syksyyn. Ihania, lämpimiä syyspäiviä. Syksyn pimeyskin tuntuu nykyään hyvälle, kunhan en ole yksin täällä maalla.

    VastaaPoista
  18. Minulle kelpaisi ikuinen kesä, vaikka tammikuun lapsia olenkin. Ei siis pidä tuo uskomus paikkaansa...
    Syksyltä odotan toki kirjauutuuksia, hautautumista nojatuoliin herkkulukemisen ja herkkujen kanssa!

    VastaaPoista
  19. Pitkästä aikaa taas blogissasi, ja olinpa iloinen että tulin! Voi miten kauniisti puit nämä ajatukset syksystä sanoiksi <3 Itse olen syksyllä syntynyt ja syksyn lapsena taidan aina pysyäkin. Ihanaa syyskuun viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista