sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kolme kirjaa


Täällä on myllätty työhuonetta ja siinä samalla olen käynyt läpi kierrätettäviä, säilytettäviä ja lukemattomia kirjoja. Olen tietenkin uponnut myös jo luettuihin kirjoihin, selaillut ja muistellut. Kuinka sopivasti Kaisa ja Kaisa Reetta muistivatkaan minua hauskalla haasteella, jossa tulee kertoa kolme blogissa esiteltyä kirjaa, jotka tekisi mieli lukea uudestaankin.

Tehtävä on vaikea, koska tässäkin blogissa luettuja on satamäärin. Nyt valitsen kolme kirjaa, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mietityttämään. Ne eivät välttämättä ole blogiaikani parhaimpia kirjoja, mutta 
niissä kaikissa on tunnelmaltaan jotain sellaista, johon haluan palata. 

Juuri tänään tuntuu siltä, että tulen joskus lukemaan uudelleen ainakin nämä:

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja
Se, että Joel Haahtela on lempikirjailijoitani, on varmasti tullut ilmi jo muutamaan otteeseen. Perhoskerääjä ja Katoamispiste ovat suuria suosikkejani, mutta nyt tuntuu että mieluiten palaisin Lumipäiväkirjan melankoliseen ja poliittiseenkin tunnelmaan. Luin Lumipäiväkirjan toistamiseen jo Münchenin-matkallani joitakin vuosia sitten ja haaveilen, että voisin lukea sen jälleen talviaikaisessa Saksassa.

Yasunari Kawabata: Lumen maa
Heinäkuussa pysyttelen näköjään lumisissa tunnelmissa. En kuitenkaan kaipaa lunta ennen marraskuuta. Kawabatan pieneksi klassikoksi noussut romaani vie enemmänkin kieleltään ja tunnelmaltaan kuin tarinaltaan. Viehätyin Lumen maasta, kun joitakin vuosia sitten luin sen yhden syyskuulaan automatkan aikana. Nyt haluaisin lukea kirjan uudelleen ja pohtia, mikä siinä niin kiehtoi.

Susan Vreeland: The Forest Lover
Yksi ensimmäisiä kirjoja, joista blogiini kirjoitin, silloin koontipostauksen yhteydessä. Joskus on mukava upota lukuromaaniin, jossa taiteilijuus on keskeisellä sijalla. Muun muassa Jan Vermeeristä ja Artemisia Gentileschistä kirjoittanut Vreeland teki minuun vaikutuksen romaanillaan Emily Carrista, intiaanien pariin muuttaneesta taiteilijasta. Metsäntuoksuinen lukuromaani olisi ilo saada joskus suomennettunakin.

Kun olin kirjoittamassa tätä, huomasin että viehättävää Kirjojen kamari -blogia pitävä kaimani oli pohtinut kirjoja, joita ei missään nimessä halua lukea uudelleen (Sheferijm-blogin idean mukaan). Katjan kirjoituksesta innostuneena nostankin bonuksena esille vielä blogiaikaisen kirjan, johon en aio palata. Olen lukenut paljonkin huonoja kirjoja ja pitänyt muun muassa huonon kirjan viikon Torey Haydeneineen ja Virginia Andrewseineen, mutta näen noin huonoissa romaaneissa jo jonkinlaista viihdearvoa. On myös selvää, etten aio palata Justin Gon tai Rosamunde Luptonin yhdentekevien romaanien pariin. Mutta kirja, jota en todellakaan aio lukea uudelleen on Lionel Shriverin loistava Poikani Kevin. Koulusurmaajan äidin mietteisiin keskittyvä Poikani Kevin on teos, joka säväytti ja porautui jonnekin tunnemuistiin. Se on vavisuttavan hieno, mutta kahden lapsen äitinä en halua palata sen maailmaan. En sano, etten palaisi siihen koskaan, mutta juuri nyt se on kirja, jonka kannet saavat pysyä kiinni.

Niin monenlaisia kirjoja! Parhaillaan olen lukemassa yhtä ihanaa suomenruotsalaista. Siihen ja muihinkin kesälukemisiini palaan jossain välissä. Nyt vinkkaan vielä, että tulevana perjantaina lukuisissa (!) blogeissa esitellään klassikoita. Minä luin yhden kirjapaksukaisen, joka haastoi hieman ja lumosi koko lailla. Siitä lisää heinäkuun viimeisenä päivänä.

22 kommenttia:

  1. Työhuone näyttää todella kauniilta ja houkuttavalta. :) Lumipäiväkirja jäi mieleeni monitahoisena kirjana, se kestää tosiaankin varmasti useita lukukertoja. Omalla kohdallani pohdin, että Amerikan Psykoa en haluaisi lukea uudelleen. Sitä lukiessa tuli fyysisestikin paha olo. Poikani Kevin oli kyllä myös henkisesti melkoisen raskas lukutaival.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kiitos. Minäkin tykkään etenkin tänään valoisana iltana, kun valoa tulee kahdelta eri suunnalta.

      Amerikan psyko oli vastenmielinen. Luin sen aika nuorena ja se kyllä inhotti. Poikani Kevin jäi kyllä mieleen.

      Poista
  2. Samaa ajattelin kuin Pihi nainen yllä. Mäkin tahdon tuollaisen työhuoneen! (Voiko teille muuttaa??) Mulla ole edes omaa kirjoituspöytää, ei ole reilua! ;-)
    En ole Poikani Keviniä edes raottanut, ja nyt tuli toki iso kiinnostus, mutta sittenkään en taida. Vaikuttaisi minuunkin varmasti kovin. Pidän raskaista aiheista kirjallisuudessa, mutta lapsiin kohdistuvaa tuskaa en osaa oikein niellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, ha haa, vuokralaiseksi työhuoneeseen? :D Mulla on kirjoituspöytäkin, tämä on puuta ja siinä on ihana laatikko, jossa on kaikkea tärkeää, kuten ystäviltä saatuja kortteja.

      Poikani Kevin on hieno romaani ja hyvä esimerkki kiinnostavasta kertojasta, mutta rankka se on. Siksi en halua lukea sitä koskaan uudestaan.

      Poista
  3. Katja, katsoppas vaan: Minä en ole mitenkään Joel Haahtela -fani, vaikka haluaisin olla, mutta olen lukenut lumipäiväkirjan erääseenkin kertaan, sillä siitä minä pidän;)

    Minä annoin Poikani Kevinin heti luettua pois, en vain kestänyt, en kestänyt..., joten ymmärrän.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Ja tosi kodikas työhuone <3

      Poista
    2. Leena, muistankin ettet erikoisemmin välitä Haahtelan kirjoista. Onneksi kuitenkin Lumipäiväkirjasta. Jos joskus haluat vielä kokeilla, niin lue Perhoskerääjä.

      Minäkin vein Poikani Kevinin kirjaston vaihtohyllyyn. En halua pitää sitä hyllyssäni, vaikka Shriver onkin taitava kirjoittaja.

      Kiitos, työhuoneesta terveisiä! <3

      Poista
  4. Ihana työhuone! Ja voi, Haahtela... En ole vielä lukenut Lumipäiväkirjaa, mutta aikanaan luen. Niiden kirjojen perusteella, jotka olen Haahtelalta lukenut, sanoisin että hänen tuotantonsa on juuri sellaista uudelleen luettavaa... Ja tuo Lumen maa... Kaisa Reetan innoittamana osasin tarttua siihen sen kohdatessani ja nyt se odottelee hyllyssäni oikeaa hetkeä. Odotukset kirjaa kohtaan kasvoivat nyt taas... Mielenkiintoiselta kuulostaa myös tuo The Forest Lover.

    Ja voi, minun olisi vaikea tarttua koulusurmaajasta kertovaan kirjaan ensimmäistäkään kertaa. Minulta menee varmasti paljonkin loistavia kirjoja ohi sen takia, etten voi enkä halua niitä lukea. Viihde onkin sitten viihdettä... Huonojen kirjojen viikko on kyllä ollut aika hauska ajatus :)

    Lempeän hämyistä myöhäisiltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Olen iloinen, että olet pitänyt lukemistasi Haahtelan kirjoista. Lumipäiväkirja on ehkä hieman tummempi - tai vakavampi, mutta jotenkin niin kiehtova ja haluan palata siihen. Lumen maa taas on huikea, toivottavastu pidät siitä!

      Totta, että joskus kirjojen aihepiirit ovat liiankin vakavia tai rankkoja. Poikani Kevin kuuluu niihin, siinä ei ole mitään lohdullista. Minä voin lukea aika hurjiakin kirjoja, jos niissä on jotain valoa.

      Valoisaa heinäkuun viimeistä viikkoa! <3

      Poista
  5. Olipa ihana lukea valinnoistasi, kiva että tartuit haasteeseen <3
    Haahtelan Lumipäiväkirja odottelee täällä jo lukemistaan ja tuo Kawabata, oih, se on helmien helmi!
    Hauska idea tuo 'näihin kirjoihin en aio enää palata' -juttu...

    Työhuoneesi on niin kaunis! <3

    Oikein mukavaa viikonalkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos haasteesta <3 Oli ilo pohtia näitä. Lue Lumipäiväkirja joskus loka-joulukuussa. Se on talven kirja ja enemmän syystalven tai joulukuun kirja kuin helmikuun (toivottavasti) hohtavien hankien.

      Kiitos myös työhuonekommentista. Kuvassa näkyy toki vain osa. Ja tänne on tulossa vieä tavaraa, muun muassa urut lapsilleni.

      Ihanaa viikkoa sinulle! :)

      Poista
  6. Sydämeni heilahti tuon lukunurkan nähdessäni! Ihanan kodikas ja rento!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana työhuone sulla♥ Elenan jaksaisin lukea vaikka kuinka monta kertaa, mutta Lumipäiväkirja ei kolahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos. <3 Elena onkin ihana. Rakastan sitä kirjaa ja seepiansävyä siinä. Lumipäiväkirja ei innostanut minuakaan ensimmäisellä lukukerralla, toisella enemmän ja nyt haluaisin taas palata siihen.

      Poista
  8. Työhuone on kyllä ihana ja muutenkin kuvat teidän kodistanne ovat aina niin viihtyisiä, oivallista päästä kurkkimaan!

    Minäpä en ole lukenut yhtäkään näistä kirjoista, joihin aiot palata, mutta kaksi ensimmäistä löytyvät kyllä omasta kirjahyllystä. Pitäisi varmaan nekin lukea jossain välissä.

    Poikani Kevinistä olen myös paljolti samaa mieltä, vaikka lapsia ei olekaan. Minä itse asiassa vein oman kappaleeni juuri jokin aika sitten kirjaston kierrätyspisteeseen, koska totesin että laadusta huolimatta en todennäköisesti tule lukemaan sitä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos. Kuvaanaina niitä viihtyisämpiä nurkkia. ;)

      Nuo kaksi ensimmäistä ovat hienoja, suosittelen kolmattakin.

      Tiedätkö, minäkin vein Poikani Kevinin kirjaston kierrätykseen ja ajatukseni olivat kuta kuinkin samat kuin sinulla. Me taisimme muuten olla katsomassa sitä elokuvan ennakkonäytöstä samaan aikaan keväällä 2012? Leffanakin se oli rankka, mutta kirjana ehkä vielä pahempi. Huh.

      Poista
    2. Samassa oltiin, oikein muistat Katja! Kirjana oli tosiaan jotenkin vielä enemmän ihon alle kiipivä.

      Poista
  9. Varo Katja, meitä sun työhuoneeseen muuttavia kirjanälkäisiä on pian iso kasa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, apua! Minne me sitten laitetaan vieraat nukkumaan? :D :D

      Poista
  10. Olipa mukavaa lukea, mitkä kirjat valitsit. Haahtela <3 Olin nostamassa hänen Naiset katsovat vastavaloon -teosta omalle listalleni, mutta tällä kertaa muut kiilasivat edelle. Ensimmäisen koskaan lukemani Haahtelani lukisin kyllä uudelleen; palaisin niihin tunnelmiin, joihin vuosia sitten ihastuin. Listasi kahta muuta teosta en ole lukenut, mutta Lumen maa on kyllä lukulistallani ja aionkin sen lukea sitten, kun lumivaippa on maan päällä. Poikani Keviniä en minäkään pystyisi saati haluaisi lukea uudelleen, hrr.

    Ihastuttavaa viikon jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos haastamisesta mukaan tähän. <3 Naiset katsovat vastavaloon on myös ihana (!) romaani, oma Haahtela-suosikkini se ei ole, mutta tunnelmaltaan hieno. Haahtelan kirjojen tunnelmiin on hyvä palata.

      Lumen maa on vaikuttava. Poikani Kevin taas sellainen, jonka mielelläni unohtaisin, mutta en voi.

      Kiitos samoin, mukavaa viikkoa! <3

      Poista