maanantai 8. joulukuuta 2014

Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukku


Koska meill' on nyt joulu,
juhla armas lapsien
eikä rasita koulu,
syyt' on olla iloinen.
- Nuoren voiman joulun kannen alaosassa

Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukku: Joululehtiä 1920-luvulta nykypäivään

Maistuisiko karpalo-banaanikiisseli? Millaisen runon Mika Waltari kirjoitti 1920-luvun joululehteen? Mitä kirjoja suositeltiin pukinkonttiin reilu kuusikymmentä vuotta sitten? Ja miten lifestylebloggaaja ja kotimainen nykykirjallisuus sovittuvat yhteen samojen kansien välissä? Joululehtien ja aikakauslehtien joulunumerot lumoavat, ihmetyttävät, huvittavat ja kuljettavat joulutunnelmaan.

Joululehtien historiaa niin kirjassaan kuin blogissaankin tarkastellut Juri Nummelin tietää, että ensimmäinen suomalainen joululehti oli vuonna 1879 ilmestynyt ruotsinkielinen Betlehemens stjärnan, mutta suomeksikin joululehtiä on julkaistu jo yli sadan vuoden ajan. Esimerkiksi vuonna 1904 ilmestyi laadukkaaksi luonnehdittu naisasianaisten Vera Hjeltin ja Alli Tryggin toimittama Joulutervehdys. Sittemmin joululehtiä ovat julkaisseet niin uskonnolliset kuin maalliset tahot, yhtä lailla pienet paikallislehdet kuin suuret kustantajatkin. Lehdissä on vuosikymmenten ajan ollut mukana kotimaan eturivin kirjailijoiden tekstejä niin lapsille kuin aikuisillekin ja Nummelinin mukaan joululehdet sisältävätkin suuren määrän suomalaisen kirjallisuuden, lehtikuvituksen ja sarjakuvan historiaa.

Joululehtiä ilmestyy edelleen: kauppojen lehtihyllyillä ne ovat tosin vähemmän kirjallisia kiiltäväpintaisia sisustus- ja ruokalehtiä, mutta niissä on usein jouluaiheisia novelleja. Kirjabloggaajien joulukalenterin 8. luukussa tarjoilen maistiaisia viidestä joululehdestä tai aikakauslehden joulunumerosta vuosilta 1927, 1951, 1962, 1981 ja 2013.


Nuoren voiman joulu 1927

Nuoren voiman liitto perustettiin 1920-luvun alussa, mutta Nuori Voima -lehti aloitti jo vuonna 1908 Suomen Koulunuorisoliiton lehtenä. Vuoden 1927 joululehden mainoksista osa onkin suunnattu selvästi koululaisille, esimerkiksi Stockmann toivottaa kaikki "koulutytöt ja koulupojat" ostamaan koulutarpeita Sofiankadun sisäänkäynnistään.

Nuoren voiman joulu on mainoksistaan huolimatta tyylipuhdas kirjallisuuslehti, jossa ovat muun muassa Pentti Haanpään kertomus "Vanki" kuljettaa epätoivoiseen maailmaan, Toivo Pekkasen "Jouluyönä" on sekin synkkä, mutta jouluinen. Mukaan mahtuu myös Ollin kirjoittama hilpeä koululaishupailu ja Martti Haavion "Elämän yrtti. Savitaulujen ihmeellinen eepos", joka on Gilgamesh-eeposta tarkasteleva essee. Mika Waltarin "San Cristobal" on kaukokaipuisa ja surullinen runo San Cristobal -laivan retkistä. Nykyaikana runo olisi hyvin epäkorrekti, mutta aikalaislukijat olivat varmasti saaneet siitä melkoisia eksotiikan väristyksiä. Trooppisen purjehduksen vastapainoksi "Kameran kaunista satoa" -osio esittelee kaksi talvista valokuvaa.

Lukemista riittää liki koko jouluksi. Nykylukija voi bonuksena huvitella myös rivi-ilmoituksilla, joissa myytäväksi tai vaihdettavaksi tarjotaan muun muassa postimerkkejä, haulikkoja, ihannemittareita (mitä ne mahtoivat ollakaan?!) ja pistooleja. Harvinaisia nisäkkäitä sen sijaan halutaan ostaa täytettäväksi, onneksi lehden lopussa mainostetaan vain Fazerin pastellivalmisteita.





Hopeapeili 12 / 1951


Yli kuusikymmenvuotias naistenlehti antaa vastauksia 28-vuotiaalle naiselle, joka ei ole koskaan käynyt kotipaikkakuntaansa kauempana, kertoo että Englannissa syödään jouluisin kalkkunaa, julkaisee henkilöhaastattelun Tennessee Williamsista, ilmoittaa julkaistuista kihlauksista ja antaa jouluisia askartelu- ja neulomisohjeita. Voimistelu norjentaa, herrasmies latistaa itse pukunsa.

Hopeapeilin sisältö eroaa yllättävän vähän nykyistä naistenlehdistä. Hopeapeili sulautui 1970-luvun alussa osaksi Annaa ja jos unohtaisi vanhanaikaiset neuvot, aikansa eläneen layoutin ja viisikymmenlukulaisen - ja sellaisena aika viehättävän - kuvituksen, voisi samanlainen sisältö toimia niin Annassa kuin Me Naisissakin. Varsinainen joululehti Hopeapeilin joulunumero ei tietenkään ole ja siksi lehteen mahtuu arkisiakin artikkeleita. Omassa mainoksessaan Hopeapeili haastaa lukijansa pohtimaan: Tuumitaanpa kuka on ollut uskollinen ystävä koko tämän vuoden? No, tietenkin Hopeapeili.

Kirjablogin lukijoita kiinnostaa ehkä myös vuonna 1951 naisille markkinoitu kirjallisuus. Otavan mainos nostaa joulun toivekirjoiksi muun muassa Katri Ingmanin Ihmisvihaajan hyvätyön, Vilho Sorvarin Semiramis, Assyrian kuningattaren ja Somerset Maughamin Näyttelijättären. Kilpailija WSOY puolestaan mainostaa "nykyenglannin kuuluisimman naiskertojan" Elisabeth Bowenin romaania Kohti pohjoista ja Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä. Jokanaisen niksikirja on "joka naisen toivelahja!".



Me Naiset 51-52 / 1962


Yksitoista vuotta on lyhyt aika kotimaisten naistenlehtien historiassa. Vaikka Me Naisten vuoden 1962 numerossa komeilee puolukanvarpupohjainen kranssi, tuo kansi tuntuman siitä, että kesä on todellakin tullut talven keskelle. Sisältö on hyvin samansuuntainen Hopeapeilin ja nykyisten naistenlehtien kanssa (no, nykyisiin verrattuna muotia ja meikkejä on vähän, mikä on aika virkistävää), jokaiselle lukijalle on jotain. Mukana on reilut kymmenen vuotta vanhempaa Hopeapeiliä enemmän leikkimielisyyttä, sarjakuvaakin on mukana. Reilun viidenkymmenen vuoden takainen Me Naiset on myös melkoinen lukemistolehti, romantiikkaa on tarjolla niin Catherine Gaskinilta, Dorothy Edeniltä kuin Carl Otto Schumannilta: "Tunnen rakastettuni", "Belinda" ja "Ketä jumalat kadehtivat".


Entä sitten joulu? Joulunajan Me Naiset toivottaa lukijoilleen hyvän mielen Joulua ja kaikki toiveet täyttävää Uutta Vuotta. Ihanaa! Pilakuvat ovat hyvin jouluisia, kuvia on ajankohtaisesti myös tasavallan presidentin, Kekkosen, järjestämältä itsenäisyyspäivän vastaanotolta. Turun tuomiokirkon tunnelmat, joulukuusen tarina ja lahjojen paketointiohjeet ovat kaikki jo joultunnelman ytimessä. Uuttavuotta kohtikin kurkotetaan ja vinkataan muun muassa fonduen ja italialaisen makaronisalaatin herkullisuudesta.


Kodin Kuvalehti 23-24 / 1981


Ruoasta puheenollen: maistuisiko "kiwi-hedelmällä" koristeltu karviaismarjakiisseli tai karpalo-banaanikeitto? Sellaisia muotiruokia valmistetaan joulukuun 1981 Kodin Kuvalehden kasvisruokakurssilla. Numeron varsinaiset jouluruokaohjeet ovat toki hyvin perinteisiä: on joulusinappia, puolukkajäädykettä, kinkkua ja aikakaudelle muodikasta riisipohjaista jälkiruokaakin. Viimeksi mainitulle sanon ennakkoluuloisesti, että hyi olkoon, sillä olen aina inhonnut jälkiruokia, joissa on riisiä. Monille ne varmasti maistuvat, joten 1980-luvun lehdistä löytynee useitakin variaatioita. 1980-luvun joulu näyttää kotimaiselta: joulukattaus-jutussa on Tampellan lautasliinoja, Nuutajärven lasia ja pöydän ympärillä on Vepsäläisen Juno-tuoleja.



Lehden artikkelit eivät ruoka- ja muutamaa lahjavinkkijuttua lukuun ottamatta ole kovin jouluisia. Kodin Kuvalehden sivut vievät lomamatkalle Marokkoon, kertovat luonnonmukaisesta synnytyksestä ja tutustuttavat maalle muuttaneeseen perheeseen. Novelleja tai joulukertomuksia ei ole, mutta Kirjat-palsta on kolmen sivun mittainen. "Joulukirjoja" arvioidaan plussilla: + on aika hyvä, ++ hyvä ja +++ erittäin hyvä. Kolme plussaa saavat ansaitusti esimerkiksi Mauri Kunnaksen Joulupukki, Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Mika Waltarin Nuori Johannes. Sen sijaan Pirkko Saision Betoniyö saa vain yhden plussan.

Visuaalisesti 1980-luvun alku on yhtä houkutteleva kuin puolilämmin einesmakaronilaatikko, mutta minulle itselleni sukellus oman pikkukoululaisaikani lehteen oli nostalgisella tavalla lämmin.


Kaikkien aikojen joulu 2013



Jos kahdeksankymmenlukulaisen Kodin Kuvalehden ulkoasu ei säväyttänyt, tuntuu tietenkin vuoden vanhan Kaikkien aikojen joulun visuaalinen maailma ilahduttavalta: koiraihminen ihastuu jo kannessa poseeraavaan mäyräkoiraan, mutta ilahduttavinta on Sanna Pelliccionin kuvitus, joka rytmittää lehden ulkoasua. Toisin kuin edellisten vuosikymmenten lehdet, on Kaikkien aikojen joulu kokonaan nelivärinen ja laadukkaalle paperille painettu.

Sisällöltään lehti on joululehtimäisen runsas ja iloinen sillisalaatti. On ruoka- ja askarteluvinkkejä, paljon sisustusta ja lahjapohdintaa. Sisustuksen suhteen lehdessä ollaan jossain määrin ajan hermoilla, sillä jouluista kotiaan esittelee Aamu omenatarhassa -nimistä blogia pitävä Anna. Lehden mainokset ovat niin tuttuja, ettei niihin meinaa kiinnittää edes huomiota: joulu vetoaa myös ihmisten sydämiin ja siksi mukana on mainoksia esimerkiksi Unicefiltä ja Kirkon ulkomaanavulta. Ruokavinkeissä taas on itsetehtyjä karamellejä, spelttipipareita ja lehteviä poropaloja. Kirjaihmistä ilahduttaa kuitenkin se, että mukana tekstejä kotimaisilta kirjailijoilta: Reidar Palmgren, Miina Supinen ja Virpi Hämeen-Anttila tuovat kolumneissaan omat näkökulmansa jouluun ja Pekka Hiltusen herttainen joulukertomus "Pieni kynttiläpuoti" on natisevine lautalattioineen ja sydänlankoineen niin tunnelmallinen kuin joulunovelli vain olla voi. Kaikkien aikojen joulussa riittää siis paljon joulu-unelmaan johdattavaa selailtavaa ja hieman laadukasta lukemistakin.

--

Luetteko te muut joululehtiä ja jos luette, niin säästättekö ne vai nakkaatteko kiertoon? Minä olen säästänyt joitakin numeroita ja vanhojen lehtien selaaminen on niin hauskaa, että taidan tehdä niin jatkossakin. Pikaisesti selailtunakin joululehdet tarjoilevat ajankuvaa ja joulu-unelmia.

Eilen kirjabloggaajien joulukalenteri avattiin Ompun blogissa, huomenna taas Norkun luona. Amman lukuhetkessä on listattu kaikki joulukalenterissa mukana olevat blogit.

18 kommenttia:

  1. Oi, miten mukava kokonaisuus!
    Joululehdet kyllä houkuttelevat ja kaupassa jotakin hypistelinkin. Lopulta jätin kuitenkin ostamatta, koska arvelin, että en kuitenkaan ehdi lehteä riittävällä hartaudella lukemaan. :)

    VastaaPoista
  2. Olipa kiinnostava ja kattava luukku. Mie en lue joululehtiä, enkä juurikaan ole niitä edes miettinyt tätä ennen. Erityisen mukavaa, että lehissä esitellään kirjoja ja kirjailijoita.

    VastaaPoista
  3. Mahtava luukku :) Erityisen mukava oli päästä kurkistamaan Nuori Voima -lehteä, johon viitataan Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa useampaan kertaan. Juuri lukemassani Loimujen aikaan -romaanissa Kalle lähettää ensimmäistä kertaa kirjoituksensa (toisen valmiiksi kirjoittamansa) kyseiseen lehteen.

    Olen ostanut useampana vuonna noita joululehtiä, mutta ihan viime vuosina ne ovat jääneet kaupan hyllylle. Vanhoja on kyllä tallessa, joskus niitä tulee selailtua.

    Ihanaa joulun odotusta <3

    Ps. Minäkään en pidä riisistä jälkiruoissa :D Esim. sellaiset RisiFrutit kammottavat minua.

    VastaaPoista
  4. Hei jouluhengetär, ihana kirjoitus! Vanhat joululehdet ovat ihania ja kiehtovia ja kauniita! Minulla on mm. muutama menneiden vuosikymmenten Kotilieden joulu, joissa riittää ihailtavaa kannesta alkaen... Uudet joululehdet ovat minusta usein hieman höttöisiä ja hattaraisia, mutta joka vuosi on toistaiseksi tullut tahdotuksi jokunen - kauniit kuvat saavat aina kumman tahtovaksi...

    Vanhoista joululehdistä säästelen niitä muutamia vanhoja aarteita, mutta myös tämän vuosituhannen lehdistä on tallella jokunen erityisen armas - kaikkia uusia lehtiä en säästä, vaan moni on saanut jatkaa matkaansa uudelle lukijalle. Mutta kyllä, joulunalusaikaan (tai ehkä jo syksyyn...) kuuluu yleensä myös lehtiaarteiden tunnelmaselailu :)

    Tunnelmallista joulunodotusta sinulle - joulun kauneutta ja valoa <3

    VastaaPoista
  5. Mainio joulupläjäytys. Erityisesti noissa vanhoissa lehdissä ja niistä kirjoittamissasi teksteissä oli raikasta nostalgiaa. Tunnustan myös, että en ole edes tiennyt, että on olemassa erityisiä joululehtiä.

    VastaaPoista
  6. Ihana, ihana luukku! Kiitos Katja! Vanhat lehdet ovat ihania, todellinen sukellus menneiden aikojen elämään. Muutaman vuosikymmenten päästä joku lukee meidän aikamme lehtiä ja ihmettelee että mikä ihme on selfie-tikku. Eipä sillä, itsekin kuulin termin vasta viime viikolla ;)
    Joululehtiä luen satunnaisesti, eli silloin kun sattuu käsiin osumaan. Jos bongasin jossakin hyvä reseptin, jota haluan kokeilla, niin sitten ostan. Tosin nyt tuli sellainen fiilis, että seuraavalla mummolareissulla taidan kömpiä tutkimaan vintin kätköjä!

    VastaaPoista
  7. Hieno luukku tosiaan! Olen jokusen joululehden ostanut, mutta aina laittanut ne paperinkeräykseen joulun jälkeen (ei ole tilaa säilyttää). Tämän kirjoituksen jälkeen kyllä vähän harmittaa; Olisihan noita kiva lueskella vaikka parinkymmenen vuoden päästä.

    VastaaPoista
  8. Ihana joulukalenterin luukku! Kirjojen lisäksi olen lehtien lukija, ja tilaan useampia lehtiä. Jouluisin minulle tulee myös joululehtiä, en voisi olla niitä hankkimatta :) Olen huono heittämään mitään lehtiä pois (luovun niistä vain jos niille löytyy lukija joka mahdollisesti kierrättää vielä eteenkin päin lehtiä), joten joululehdet ovat myös tallessa. Niihin on ihana palata kun kaipaa joulutunnelmaa.

    VastaaPoista
  9. Katja, niin ihastuttava ja nostalginen juttu<3 Äidin siskolta taitaa löytyä kotitilan vintillä vieläkin ikivanhoja Hopeapeilejä. Itse olen saanut joltain blogiystävältä (sinultako?) lahjaksi Hpeapeilin no 8 vuodelta 1960, jonka kannessa ihailemani Grace Kelly kaksi lastaan sylissään. Hyvin kaunis kuva tummalla taustalla.

    Minä säästän eräitä ulkomaisia joulusisustuslehtiä sekä muutamia menneiden vuosien parhaita ruokalehtiä joulun ajalta. Ne ovat omassa korissaan olkkarissa ja niden päälle on puolihuolimattomasti viskattu pieni ledvalosarja. Kesäksi nostan päälle Terassi -lehteä yms. Mutta lehdet ovat vanhoja, sillä en enää tuhlaa lehtiin. Ostan harkiten kerran kuussa lehden, jossa on minua kiinnnostavinta aineistoa, sillä prioriteettimme ovat nyt muualla kuin lehdissä ja sisustuksessa eli matkat, matkat, matkat.

    Kuvittele, Toivo Pekkasen Jouluyönä...

    Kiitos tästä viehättävästä musteluksesta, joka osaltaan virittää joulumieltä♥

    VastaaPoista
  10. Mainio luukku. Sekalaisia menneiden vuosikymmenien lehtiä (ei tosin välttämättä joululehtiä) on tullut luettua ja niiden parissa viihdyttyä, niiden ajankuva on kiinnostavaa...

    Noin muuten minulla on ristiriitainen suhtautuminen riisijälkiruokiin, ajatuksena tuntuvat jotenkin epämiellyttäviltä mutta olen niitä kyllä myös syönyt ja pitänyt...ja nyt kun mietin niin ehkä Elizabeth Bowen oli 50-luvun alussa nimekkäimpiä tai nimekkäin brittinaiskirjailija jos dekkaristeja ei lasketa...

    VastaaPoista
  11. Joulunostalgiaa <3! Ei liity jouluun, mutta vanhojen pikkuilmoitusten luku on hupaisaa puuhaa. Ne kertovat ajastaan joskus enemmän kuin muut jutut. Vuoden 1962 lehden kirjavinkit ovat myös mainioita. Minulta löytyy Sommerset Maughamin Näyttelijätär omasta hyllystä (on hyvä). Ihmisvihaajan hyvätyö kuulostaa kirjalta, joka ei ehkä nykyään olisi suuri menestys (ainakaan nimen perusteella). :)

    VastaaPoista
  12. Oih..ihastuttava luukku, Katja! Oli mainiota sukeltaa hetkeksi sellaiseen historiaan, joka on itseäkin lähellä <3

    Muistan aina äitini äidin joululehdet,joita selailtiin vielä pitkään joulun mentyäkin. Ja perinne jatkui äitini myötä.

    Ihanaa viikonalkua sinulle! <3

    VastaaPoista
  13. Kiitos tunnelmaisesta luukusta! :) Minulla ei ole joululehtiä, mutta mielelläni sellaisia luen. Oli ihana nähdä vilauksia vanhoista joululehdistä. Itsekin olen jouluihminen, jolle riisifrutit ei maistu.

    VastaaPoista
  14. Viehättävää ajankuvaa! Joululehtien kauttahan paljastuu mielenkiintoisia ajan ilmiöitä. Nuoren voiman liiton lehti on aarre.

    VastaaPoista
  15. En ole lehtien ostaja tai lukija. Minulle ei tule edes yhtään puutarhalehteä, en ole koskaan tuntenut tarvitsevani niitä. Mutta vanhoja joululehtiä säästän niiden ihanan tunnelman takia. Kaunis postaus.

    VastaaPoista
  16. Katja, onpa ihana luukku! Valitsemistasi lehdistä näkyy hyvin, miten mm. layoutit, värimaailmat ja paperilaadut ovat lehdissä vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Minusta on ihana katsella vanhojen lehtien mainoksia, Nostalgiaa ja välillä huvittavuuttakin samassa paketissa.

    Uusimman joululehden kansi on niin suloinen. Arvaat varmaan miksi.

    Joululehtiä en pahemmin osta enkä lue, mutta esim. Kodin kuvalehden jouluruokaliitteet menneiltä vuosilta ovat kyllä ahkerassa käytössä, kun teen jouluruokia.

    VastaaPoista
  17. Kiitos kaikille ihanista kommenteista näin yhteisesti. Tätä luukkua oli hauska ja yllättävän työläs tehdä. Sain vanhoja lehtiä sieltä täältä (iso kiitos äidille, jos kommentin huomaat). Vanhojen lehtien kertomukset ja kuvat ovat viehättäviä, mutta mainoksetkin kielivät omaa ajankuvaansa.

    Hyvää joulua kaikille!

    VastaaPoista