torstai 6. helmikuuta 2014

Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea. Siperiasta itään



Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea. Siperiasta itään
Kustantaja: Johnny Kniga 2014
Ulkoasu: Maria Mitrunen;  Etukannen kuva: Anthony Asael / Corbis / SKOY
Sivuja: 294
Mistä: Arvostelukappale
Matkaopas

On syyskuun puoliväli: kaikkialla kaupungissa kansanjoukot harjoittelevat kuviomarsseja ja voimisteluohjelmia puolueen vuosipäivää varten. Pikkulapsetkin treenaavat marssikuvioita kuusi tuntia päivässä. Harjoittelu tapahtuu kouluajan ulkopuolella, eli enimmäkseen iltaisin ja öisin. Se onkin ainoa yöelämä, mitä pääkaupungista on mahdollista löytää.

Suuri johtaja, Suuri isä ja Kansakunnan aurinko. Hänen poikansa, toinen suuri johtaja, joka sävelsi kuusi oopperaa kahden vuoden aikana ja ensi kertaa golfia pelatessaan löi useita-hole-in-oneja. Ja nykyinen suuri johtaja, joka uutisten mukaan teloituttaa sukulaisiaan mitä sairaimmilla tavoilla (eri asia sitten on, mitä on totta ja mikä tarua). Ja sitten: nälkää näkevä kansa; maa, jonka rinnalla Kiina on vapauden ja yltäkylläisyyden onnela; Satelliittikuvissa mustana, siis sähköttömänä, näkyvä maa. Propagandan mestarimaa, ydinaseilla pelotteleva valtio. Työläisten paratiisi, josta halutaan pois: Pohjois-Korea.

Matkakirjoihin kuuluvat ehdottomasti matkaopaskirjat, mutta Pohjois-Korea ei lie ensimmäisiä maita, jonne tulee mieleen matkustaa - tai josta ylipäätään tulee edes mieleen, että maasta julkaistaisiin matkaoppaita suomeksi  ja vieläpä suomalaisen tekemänä. Nyt sellainen on kuitenkin ilmestynyt ja kirjassaan Pohjois-Korea. Siperiasta itään Jouni Hokkanen vie maahan, jonne vain harva matkustaa.

Ehkä kaikkein vieraannuttavimman ruokailukokemuksen tarjoaa kuitenkin hampurilaiskuppila Samtaesung, joka avattiin toukokuussa 2009. Pikaruokapaikaksi tätä singaporelaistaustaista burgerikuppilaa ei voi kutsua, sillä sen tuotteista on tullut niin suosittuja, että jonot ovat pitkiä ja ravintolaan täytyy tehdä varaus.
Virvoitusjuomaravintola Samtaesung kutsuu pari euroa maksavaa hittituotettaan nimellä "jauheliha ja leipä" koska "hampurilainen" on amerikkalainen kapitalistinen ilmaisu, eikä sen käyttäminen ole siten suotavaa.


Pohjois-Koreaan tuskin tulee massaturismin aaltoa ainakaan niin kauan kuin "Suuret johtajat" sitä hallitsevat. Valtaosa lukee varmastikin matkaoppaita kohteista, jonne on matkustamassa tai jonne matkustaminen on realistisissa haaveissa. Miksi siis Pohjois-Korea? Miksi lukea maailman omituisimmasta valtiosta kirjoitettua matkaopasta? Monestakin syystä: monia, minua ainakin, kiehtoo ajatus suljetusta ja tavallaan kielletystä maasta. On jännittävää kurkistaa rautaesirippuakin suuremman rajan taakse. Kulissit ovat melkoiset ja sekä terve tiedonjano että uteliaisuuden synnyttämä tirkistelynhalu täyttyvät ainakin omalla kohdallani: kauhistelen maan oloja (ihmisoikeuksien polkemista) ja samalla haluan ottaa selvää asioista. On myös mukava lukea hyvää tietokirjaa, ottaa selvää asioista - ja edelleen viihtyä kummallisuuksien äärellä.

Hokkanen kirjoittaa pääasiassa hyvin ja kirja tempaiseekin mukaansa, joskin tietoa on tarjolla liki lukuähkyyn saakka. Hokkanen käsittelee Pohjois-Koreaa monipuolisesti ja havainnollistaa lukijalle maan ihmeellisyyksiä. Hän vertaa maassa näkyvää pömpöösiä mahtipontisuutta suuruudenhulluudessaan Leni Riefenstahlin Tahdon riemuvoiton näkymiin ja vertailee valtiota fundamentalistiseen Iraniin. Suuret johtajat tulevat myös käsitellyksi, mutta Hokkanen kirjoittaa heistä kriittisesti. Pjongjangin huikeuden, utopistisuudessaan miltei uskomattomien näkymien rinnalla Hokkanen kertoo myös kurjuudesta ja aliravitsemuksesta sekä tietenkin siitä, miten turisteille näytetään vain rajatut alueet, eräänlainen lume.

Kirjassa on jonkin verran, onneksi kuitenkin kohtuullisesti, äijäimäistä näyttämisen halua: liikenteenohjaajanaisten, "robogirlien", univormujen seksikkyys tulee selvästi ilmi. Koiranlihaa haukatessaan hampaat osuvat koiravainaan siitinluuhun (ymmärrän, että koiranlihaa syödään Koreassa, mutta mistä Hokkanen tietää puraisseensa juuri siitinluun palasta? No, varmasti tietää, kun niin kirjoittaa, mutta...), ja tietenkin mukana on myös dangogimuhennoksen ohje. Kirjan tunnelmaan kaikki tämä kuitenkin sopii ja kaiken kaikkiaan Pohjois-Korea. Siperiasta itään on informatiivinen katsaus Pohjois-Korean politiikkaan, elämään, kulttuuriin ja maantietoon. Se on kattava ja kiinnostava, yleistajuinen tietokirja, joka antaa kuvan valtionhallintonsa puolesta melkoisesta friikkilästä, jonka asukkaat koettavat olla toimeen. Hokkanen näyttää tuntevan maan niin hyvin kuin eurooppalainen matkailija ja toimittaja sen vain voi tuntea.

Ja kyllä Hokkasen kirjassa on matkaopasmaisuuttakin, Pohjois-Koreaan matkaa suunnitteleva saa varmasti paljon tietoa, kokemuksia ja vinkkejä. Kirjan puolivälissä on vielä "Matkailijan oppaaksi" nimetty värikuvaliite, jossa Hokkanen esimerkiksi listaa Pjonjangin hotellit. Niitä onkin yllättävän monta, kaikkiaan kahdeksan. Hän myös vinkkaa parhaimmista ostospaikoista - tosin turisti ei voi ainakaan virallisesti ostaa kaikkea - ja kertoo esimerkiksi sen, ettei Suomella ole maassa omaa edustustoa. Mukana on myös ei-niin-selkeä kartta sekä paljon faktatietoa mm. eliniästä ja armeijan huimista määrärahoista.

Matkustaisitko sinä Pohjois-Koreaan? Minä en, mutta nojatuolimatkailua niin sinne kuin ennen kaikkea muualle harrastan varmasti jatkossakin.

--
Pohjois-Koreasta kiinnostuneita kehotan lukemaan myös Barbara A. Demickin Suljetun maan. Omalla lukulistallani on Guy Delislen sarjakuvateos Pjongjang, josta muun muassa BooksyMinna ja Tessa ovat bloganneet.

P.S. Olen kerran, aiemmalla työpaikallani, pidellyt käsissäni North Korea -lehteä. Ulkoasultaan se muistutti Suomessakin menneinä vuosikymmeninä julkaistua Neuvostoliitto-lehteä. Harmikseni en saanut North Koreaa enkä Neuvostoliittoa kuvittamaan tätä tekstiäni, mutta bloggaukseni kuvituskuvassa Hokkasen kirjan takana olevassa työkalupakissa lukee sentään CCCP.

17 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Minullakin on tämä kirja tulossa lukuun jossain välissä ja juurikin siitä syystä, etten kyllä aio koskaan matkustaa Pohjois-Koreaan, ellei maalle tapahdu jotain, joka tuo sen "pimeydestä" tavalliseen todellisuuteen... Ristiriitainen suhdehan diktatuureihin väistämättä on, samaan aikaan on utelias ja pelokas ja ennakkoluuloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, hienoa! Tämä oli kaikin tavoin kiinnostava kirja lukea ja luulen, että palaan tähän joskus jatkossakin, kun haluan ottaa selvää Pohjois-Koreasta. Minullakin yksi syy matkustamattomuuteen on tuo diktatuuri (lisäsyitä mm. pitkät lennot, matkan kalleus jne.). Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä sinä tästä kirjasta tuumaat.

      Poista
  2. En kyllä matkustaisi, mutta Demickin Suljettu maa oli mielestäni todella mielenkiintoinen lukuelämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, Suljettu maa oli todella hyvä lukukokemus. Hyvin kirjoitettu, otteessaan pitävä eikä yhtään mässäilevä.

      Poista
  3. Minuakin kiehtoo Pohjois-Korea, tosin olen kiinnostunut kaikista kulttuureista. Luin juuri trillierin, joka sijoittuu Pohjois-Koreaan.

    Voisin kuvitella tämänkin kirjan lukevani, sillä matkakirjat kiinnostavat. En tosin oikein ymmärrä, miksi tällaisia matka- ja kulttuurikirjoja(kin) täytyy pitää tirkistelynä. Ja miksi erilaisia kulttuureja pitäisi kauhistella. En minä ainakaan kauhistele enkä edes koe tirkisteleväni mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Pohjois-Koreassa on jotain kiehtovaa. Minuakin eri kulttuurit kiinnostavat ainakin lähtökohtaisesti (olen opiskellutkin kulttuurintutkimusta, vaikkei se blogiini liitykään, niin selittää osin kiinnostustani :)).

      Tirkistely on ehkä vähän hassu sanavalinta, mutta kyllä minulle Pohjois-Korean kaltaiseen maahan tutustumisessa on mukana aimo annos uteliaisuutta tai suoranaista tirkistelynhalua eikä se mielestäni ole paha asia. Se ei ole pahansuopaa. :) Ja minä kyllä kauhistelen sitä tapaa, jolla "Suuret johtajat" ovat Pohjois-Koreaa hallinneet, mielestäni teloituksia ja nälänhätää (joka ainakin osin johtuu hallinnosta, johtajillahan on ruokaa yllin kyllin) saa kauhistella. Pohjoiskorealaista kulttuuria en kauhistele - en edes niitä mahtipontisia patsaita tai hallintoa ylistäviä tv-ohjelmia. Mutta ihmisten nälkää ja ihmisoikeuksien polkemista kauhistelen kyllä. Aina.

      Poista
  4. Tämäpä on tosiaan erilainen matkakirja! Olen jättänyt lukematta kaikki Pohjois-Korea -aiheiset kirjat, joita on viime vuosina ilmestynyt, mutta uutisilta ei tietenkään ole voinut välttyä. Tosiaan sitä ajattelisi, että tuollaiseen maahan ei voi matkustaa, ja sitten siellä kuitenkin käy suomalaisiakin, taitoluistelijoita ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tämä on tosiaankin erilainen - tai ainakin kertoo erilaisesta matkakohteesta! Minä ihan yllätyin, että maahan oikeasti voi matkustaa. Hokkanenkin on käynyt useita kertoja. Ristiriitojen maa.

      Poista
  5. No enpä matkustaisi, mutta kirjan välityksellä tutustuisin mielelläni! Kyllähän sitä utelias on, saako vahvistusta omille mielikuvilleen mitä on median välityksellä muodostanut. Tekisi mieli sanoa, että pahoin pelkään että kuva on oikeanlainen... lukulistalle ilman muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielellään matkustaisin Pohjois-Koreaan, mutta en pysty. Pitäis olla terveempi ja rikkaampi, jotta sinne saakka pääsisin. Onneksi on kiinnostavia kirjoja sieltä. Suljetun maan ja sen sarjiskirjan olen lukenut, ja jonkin vanhan, ohuen matkaoppaan (englanniksi, löytyi kirjastosta), jonka nimeä en muista. Ja 2 sieltä loikanneen kirjaa, toinen oli syntynyt ja kasvanut vankileirissä, joten normielämästä siellä ei paljon tiennyt.

      Pohjois-Korea on pelottava ja samalla äärimmäisen mielenkiintoinen. Joku matkatoimisto oli mainostanut Pohjois-Korean matkoja "Vielä ehdit..."-tyyliin. Niinpä, kuinkahan kauan maa jatkaa eloaan nykyisen diktatuurin puristuksessa.

      Sanna-Maria

      Poista
    2. Jane, uteliaisuus onkin ihan hyvä syy lukea kirja. Se minutkin varmaan tämän pariin ajoi. Ja kyllä Hokkanen vahvistaa median antamaa mielikuvaa, mutta onneksi myös monipuolistaa sitä.

      Sanna-Maria, nykyinen diktaattori vaikuttaa vielä isäänsä ja isoisäänsä hullummalta. Luulisi, että systeemi Pohjois-Koreassakin muuttuu ennen pitkää, mutta toisaalta maassa on melkoinen poliittinen koneisto ja osa "eliitistä" haluaa varmasti pitää siitä kiinni. Toivottavasti asiat muuttuvat!

      Poista
  6. Nämä pikkuisen valtavirrasta poikkeavat kirjat ovat mielenkiintoisia. Haluaisinpa olla kärpäsenä katossa joillakin tämän nykyisen diktaattori-poitsun päivälliskutsuista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olen samaa mieltä poikkeavista kirjoista. Mutta en tiedä, haluaisinko olla edes kärpäsenä katossa. Jotenkin pelottavaa. :)

      Poista
  7. Pari ystävääni kävivät Pohjois-Koreassa viime vuonna, suuresta paheksunnastani huolimatta. Itse en todellakaan matkustaisi tuollaiseen ihmisoikeusloukkausten erimerkkimaahan, mutta toisaalta totta kai sekin on, että jos maa avautuisi enemmän maailmalle, edes turisteille, niin hidas muutoskin saattaisi lähteä liikkeelle. Luulen, että tulevaisuudessa tullaan ihmettelemään, että miten muu maailma antoi tuollaisen hirmuvaltion olla olemassa vielä 2010-luvulla. Mutta ne ydinaseet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, olen samaa mieltä kanssasi. Luen kiinnostuneena kirjoja Pohjois-Koreasta, maasta, jonka valtiontason toimintaa on mahdoton ymmärtää.

      Poista
  8. Hei! Oletko lukenut Blaine Hardenin Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta? Kertoo pojasta, joka syntyi työleirillä ja onnistui pakenemaan. Tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen kirja, kaikessa absurdiudessaan. Kirjan tapahtumia on vaikea normaalina länsimaisena edes käsittää. Tästä Hokkasen kirjasta en ollut ennen kuullutkaan, mutta se kyllä täytyy nyt hankkia! Samaten tuo Suljettu maa olisi tarkoitus lukea jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marisa, hei! Tuota kirjaa en ole vielä lukenut, mutta sen verran monia blogiarvioita, että kirja kyllä kiinnostaa. Suljettu maa on hieno teos. Osin aika "amerikkalainen", mutta hyvin kirjoitettu, kiihkoilematon ja kiinnostava.

      Poista