Tämän kirjan kohdalla joudun hieman huokaisemaan miettiessäni, mitä tästä nyt osaisin sanoa. Olen aina halunnut kovasti pitää Coelhon kirjoista, koska kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta ne käsittelevät yleismaailmallisia ja tärkeitäkin aiheita. Ihmisen oman sydämen äänen, henkilökohtaisen sisimmän noudattaminen on varmasti jokaisen kohdalla se kaikkein tärkein neuvo. Se ei tietenkään ole Coelhon oma ajatus, mutta hän on osannut viedä ajatusta eteenpäin sekä myös tuotteistaa sen omaa kirjailijakuvaansa ajaakseen. Esimerkiksi romaaneissa Alkemisti, Yksitoista minuuttia tai Veronika päättää kuolla on paljon tarttumapintoja mitä erilaisemmille lukijoille.
Vaan se Coelhosta. Brida oli hankala kirja. Sen lukeminen vei enemmän aikaa kuin muiden, yleensä kaikesta huolimatta varsin nautittavasti kirjoitettujen, Coelhon teosten lukeminen. Bridan kohdalla kuitenkin koko juoni tuntui irralliselta (itsestään juonesta!) hyppien välillä irlantilaisessa arjessa, wiccojen seremonioissa, seksuaalisuudessa sekä "toisen puoliskon" löytymisessä. Hetkittäin kirjassa pohdittavaksi nousivat kristinusko ja naisen asema, toisinaan wiccalaisuus ja erilaiset luonnonuskonnot ja -uskomukset. Lukiessani en ymmärtänyt, mitä Coelho ajoi kirjassaan takaa? Mitä hän tällä kertaa tahtoi yleisölleen sanoa? Kirjaa voi mielestäni lukea rakkaustarinana, mutta noituudesta kiinnostuneet löytänevät siitä paljonkin tarttumapintaa, hölynpölyä omasta mielestäni. Toki ajatus oman sydämensä äänen ja oman rohkeuden löytymisestä oli jälleen mukana, mutta esimerkiksi suhteellisen iäkkään tietäjän, josta mieleeni tuli Coelho itse, ja Bridan välinen suhde tuntui liiankin itsestäänselvästi kirjoitetulta.
Bridassa parasta mielessäni olivat Irlannin luontokuvaus sekä lyhyt muistelma Bridan äidin nuoruuden rakkaudesta. Kuriositeettina Coelhon ystäville voisin mainita myös Santiago-nimisen paimenen, joka vilahtaa tässäkin teoksessa. Vaikka Bridassa oli paljon hyvääkin, taidan tulevaisuudessa tarttua Pauli Kohelon paljon julkisuutta saaneeseen teokseen.
Hmm... minä taas pidin Bridasta kovasti, mutta ehkä en lukenut sitä niin ajatuksen kanssa sitten jouluna, se oli lähinnä... ajanvietettä. Hetkellistä irtautumista sukulaisista, enkä edes lukenut sitä kauaa siitä huolimatta. Mutta pidin Bridasta silti. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Huomasin sen vasta tänään :) Minulle Coelho on ylipäätään hankala kirjailija. Haluaisin pitää hänen kirjoistaan ja odotan aina innolla uusinta, mutta usein olen kuitenkin saanut itselleni tyhjän olon.
VastaaPoistaLumiomena Veronika päättää kuolla on laatua, kuten sanot eli tarttumapintoja. Brida on outo ja hieman väkisin erikoisuutta tavoitellen tehty, mutta Portobellon noidasta pidän.
VastaaPoistaJoku naistoimittaja kirjoitti juuri, että kauheaa, jos joku aloittaa Coelhon romaanit hänen uutuudestaan, joka ilmestyi juuri. Sen nimessä on jotain Voittaja on aina yksin tms. Se on kuulemma huono! Minä en ota sitä edes lukuun.
Sen sijaan sekä Bridan että Portobellon kannet ovat Suomessa ylivertaisen kauniit. Ne ovat eri maissa eri kansilla ja kirjaa myydään myöskin kansilla.
Minäkin HALUAISIN pitää Coelhosta.
Leena, nyt vasta huomasin tämän vanhan kommenttisi. <3 Joo, Coelho ei ole minua varten, mutta on hauska tarkastella suositun kirjailijan teoksia - niin moni tykkää...
PoistaIhmeen paljon kuitenkin luet Coelhon kirjoja vaikket niistä pidä..siis ei oo pakko lukea ;DD ehdotankin jotta vatsedes luet ainoastaan kirjoja josta pidät ;)toki voit lukea Coelhonkinkin kirjoja ja kokea jotain, josta muut ei tiedä...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, anonyymi. Jos luet enemmänkin blogiani, huomaat, etten lue Coelhoa kovinkaan paljon. Olen kirjoittanut blogissani yli 300:sta kirjasta ja olen esitellyt vain kolme Coelhon kirjaa - Coelhon osuus blogikirjoistani on siis 1%:n luokkaa. :) Lisäksi olen sitä mieltä, että jokaisen on hyvä lukea myös sellaisia kirjoja, joista ei pidä, koska oma lukumaku kehittyy ja muuttuu koko ajan. Huonot kirjat määrittävät oman lukemisen rajoja ja ihan silkkaa piruuttani saatan lukea Coelhoa joskus tulevaisuudessakin. :D
Poista