Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme
Tammi 2015
We Are All Completely Beside Ourselves 2013
Suomentanut Sari Karhulahti
362 sivua
Kustantamosta
Yhdysvaltalainen romaani
Useimmissa perheissä yksi lapsista on vanhempien suosikki. Vanhemmat kiistävät sen eivätkä tosiaankaan tajua sitä, mutta lapsille se on ilmiselvää. Epäoikeudenmukaisuus vaivaa lapsia kovasti. On vaikeaa olla aina toisella sijalla.
On myös vaikeaa olla lempilapsi. Olipa suosikin asema ansaittu tai ei, se on taakka.
On alku, keskikohta ja loppu. Joskus on paras aloittaa keskikohdasta, kuten Rosemary kertoessaan tarinaa perheestään, joka on hajalla: sisko Fern on kadonnut, veli Lowell telkien takana. Professorina työskennelleellä isällä on omat oikkunsa, samoin äidillä. Cooken perhe, se mitä siitä on jäljellä, kokoontuu yhteen lähinnä kiitospäivän tai joulun aikaan, ja välttää puhumasta aiheista, jotka jokaisen sisällä kipuilevat.
Miten vääriä mielikuvat voivat joskus ollakaan, miten jostain romaanista syntyy aivan vääränlainen kirjaetiäinen. Kymmenen vuotta sitten kesällä minulla oli matkalukemisena Kare Joy Fowlerin Jane Austen Book Club: olin raskaana, mieheni ajoi autoa Saksan moottoritiellä ja minä halusin upota kirjalliseen viihteeseen. En uponnut, sillä Jane Austen Book Clubista ei tehnyt hyvää edes romaanin houkutteleva nimi. Kun sitten posti jokunen aika sitten toi ennakkokappaleen Fowlerin romaanista Olimme ihan suunniltamme, kuvittelin saaneeni jonkinlaista keski-ikä-litiä tai ainakin kepeää luettavaa. Kansi ja siihen painetut Jussi Valtosen suositukset houkuttivat onneksi sen verran, että päätin lukea kirjan.
Onneksi luin. Nyt arvaattekin, että mielikuvani olivat täysin vääriä. Fowlerin romaani on kyllä melkoinen pageturner, mutta kepeä se ei ole. Päinvastoin, romaanin teemat ovat painavia, kirjailijalla on paljon sanottavaa. Hänellä on sanottavaa perheestä ja pahoinvoinnista sekä ihmisten, etenkin lasten, ja eläinten oikeuksista. Ja ei, kyseessä ei ole tavanomainen perhehelvettikuvaus väkivaltaisista vanhemmista tai juoposta virtahevosta olohuoneen nojatuolissa.
Vaikka Fowlerin teoksessa on yhteiskunnallinen painotus, ei kyseessä ole mitään pamfletti, vaan se on Sari Karhulahden onnistuneesti suomentama, puhdasverinen romaani. Fowlerin teos rakenteellisesti, kerronnallisesti ja tunteellisesti onnistunut. Se on samalla kertaa juonivetoinen että yhteiskunnallinen. Juonivetoisuus tarkoittaa sujuvalukuisuutta ja tietenkin sitä, että teoksessa on tarina, joka kulkee perhetragediassa, jonka suhteen Olimme ihan suunniltamme tuntuu aluksi tavanomaiselta, joskin hyvin kirjoitetulta nykyromaanilta. Sitten tapahtuu jotain: Fowler tarjoilee lukijoilleen melkoisen yllätyskäänteen. Käänne on niin keskeinen, että koko kirjaa alkaa lukea eri tavalla asian selviydyttyä; sellainen, joka tuo romaaniin uudenlaisia eettisiä tasoja, mutta myös ripauksen hyvää absurdismia.
Vaikka Olimme ihan suunniltamme on paikoin absurdi, ei se ole hauska eikä (onneksi!) humoristinen kirja, vaan pikemmin traaginen, haikea ja arvoituksellinen siinä mielessä, että Rosemary haluaa selvittää mitä muistaa, mitä haluaa muistaa ja miten menneessä tapahtunut määrittää koko hänen elämänpolkuaan. Hieno romaani saa lukijankin pohtimaan omaa paikkaansa maailmassa: mikä kaikki meitä muokkaakaan.
--
P.S. Jos Jane Austen Book Club sai minut pitämään Fowleria kevyen viihteen kirjoittajana, vakuuttaa Olimme ihan suunniltamme siitä, että Fowler kirjoittaa nokkelaa ja vakavaa proosaa painavista teemoista. Tiedän seurata kirjailijan uraa jatkossa paljon tarkemmin. Hieno, teemoiltaan herättelevä romaani!
Minustakin tämä oli mahtava! Siis oikeastaan ihan käsittämättömän hyvä. Yhdestä olen kyllä eri mieltä: minusta kirja oli paikoin todella hauska, mutta ei väkisin väännetysti, vaan sillä tavalla kuin elämä joskus on. Että sille voi hirnua vedet silmissä, vaikkei siinä mitään kauhean vitsikästä olisikaan.
VastaaPoistaLiina, ok, kyllä tämä paikoin hauska on. Ajattelin jotenkin sellaista absurdia hauskuutta, jota enimmäkseen inhoan. Sellainen tämä ei ole. Mutta hieno romaani, pidin paljon - kaikesta.
PoistaMinä olen tätä odotellut ja odotellut saapuvaksi, mutta ei... Saattaa olla, että e-kirjatilaukseni on taas unohdettu.
VastaaPoistaKirja on siis toivottavasti tulossa lukuuni, joten palajan :)
P.S. Ihanaa viikonloppua, Katja <3
PoistaKaisa Reetta, toivottavasti saat kirjan pian. Minä en muuten ole lukenut kovinkaan paljon e-kirjoja. Joskus toki, mutta aika vähän.
PoistaIhanaa viikonloppua sinullekin! <3
Tuuletin pikkuisen kun sain tämän kirjaston hyllyltä :)! Aika kovat odotukset.
VastaaPoistaJee! Toivottavasti tykkäät - joskus odotukset kasvavat melkein liian suuriksi. Mutta kyllä tämä on hyvä!
PoistaLuin tämän joskus alkuvuodesta ja olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tästä oli osunut silmiini vain yleisiä kehuja, mutta ei mitään sen tarkempaa. Tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Itketti ja nauratti ja vaikka mitä. Kuten kirjoitit, niin tämä on äärimmäisen luettava, mutta ei yhtään höttöinen. Oikein onnistunut teos.
VastaaPoistaOmppu, monesti paras lähtökohta kirjalle onkin se, että silmiin osuu yleisiä kehuja, muttei mitään suurta rummutusta. Minä ajattelin, että saan tästä helpon välipalan / viihdykkeen, mutta sain paljon enemmän. Pidin valtavasti.
PoistaHieno arvio kirjasta pilaamatta kenenkään lukukokemusta. Päinvastoin, lukisin kirjan arviosi jälkeen ehdottomasti, ellen olisi kirjaa jo lukenut. Ei mikään nappikirja silti mulle, sillä jostain syystä vähän oman lukukokemuksen jännite loppua kohden herpaantui, mutta alku oli kiinnostava, käänne todella mielenkiintoinen ja se todella muutti luettavan teoksen toisenlaiseksi. Ja jo luetun tarinan. Pidin siitä.
VastaaPoistaHanna, kiitos. Se HS:n arvio oli tällä kertaa kyllä hassu: en itse pelkää juonipaljastuksia, mutta kyllä kirjasta kuin kirjasta voi kertoa tai luettua voi arvottaa kertomatta sitä kaikkein keskeisintä juttua. Minulle tämä oli mieleinen, nautin kirjan lukemisesta ja yllätyin iloisesti, koska odotin jotain höpömpää.
PoistaVoi kammotus, en yhdistänyt kirjailijaa Jane Austen Book Clubiin, onneksi! Tämä Besides Ourselves on hyllyssä odottelemassa ja onneksi olen kuullut tästä pelkkää hyvää :)
VastaaPoistaSannabanana, apua, toivottavasti et nytkään yhdistä. :D Tämä nyt lukemani on kyllä hyvä.
PoistaKeski-ikä-lit, mikä mainio lajimääre :) Minäkin luin Jane Austen Book Clubin joskus puolenkymentä vuotta sitten, hetkenä johon se sopi mutta jonka jälkeen en ole kaivannut kirjailijalta muuta... Tämä taitaisi olla kyllä hyvinkin lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaKatja, hihii, tuo määre saattaa olla tulossa kovaa. Ainakin nyt on julkaistu jonkinlaisia keski-ikäisille suunnattuja lit-kirjoja. Jane Austen Book Clubissa idea oli aika kiva, mutta toteutus ei niinkään. Tämä on todella erilainen kirja, pidin.
PoistaKiitos lukuvinkistä, jo kansi itsessään vetää puoleensa. :-) Fowler on tuttu juurikin Jane Austen Book Clubista, jonka vuosia sitten luin. En muista lukukokemuksesta juurikaan enää, joten mainiota kuulla, että tämä uutukainen olisi mieleenpainuvampi lukuelämys. Ihana tuo ottamasi kansikuva muuten! <3
VastaaPoistaKaisa, eipä kestä. On mielenkiintoista, miten sama kirjailija kirjoittaa niin erilaiset romaanit - siis niin erilaiset, ettei kirjailijaa tahdo tunnistaa samaksi. Tässä uudemmassa on melkoinen yllätys ja puhuttelevia teemoja. Ja kiitos. <3
PoistaMinulla on "taustalla" ihan samanlainen Jane Austen -lukupiiri -kokemus (miten niin kivasta aiheesta voi saada niin tylsän ja mitäänsanomattoman kirjan?!), ja siksi ohitinkin pitkään tätä uutta romaania koskevat postaukset. No, menin lukemaan sen Hesarin spoilerin, kun ajattelin, että "enhän minä tätä kuitenkaan lue", mutta yllättäen juuri tuo keskeisen yllätyksen tietäminen lisäsi kiinnostustani romaania kohtaan. Kyllähän tämä täytyy jossain vaiheessa lukea, kiitos innostavasta arviosta!
VastaaPoistaOlen suorastaan ahminut tarinaa eilisestä alkaen. Rosemaryn tarina kiehtoo ja järkyttää ja "lapsellisena" haluan tietää mitä todella tapahtuu.
VastaaPoistaMinäkin löysin tämän kirjan ääreen, tosin harha-askeleiden kautta, jotka olisin voinut jättää ottamatta. Jane Austen -lukupiiri ei innostanut minua, joten olin ajatellut ohittaa tämän. Onneksi luin, sillä kirja on hieno.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä minultakin! Minun piti aloittaa sadan sivun jälkeen tämä kirja alusta, sillä oli pakko lukea, olisiko sen yllätyksen voinut jostakin arvata. Tuskin, vaikka pieniä vihjeitä annetaankin.
VastaaPoista