Kustantaja: Wsoy 2011
Kuvitus: Julia Vuori
Kotimainen lastenkirja, saturomaani
Sivuja: 176
"Ehkä mummo on noita", Tinka sanoi haltioissaan.
"Niin, silloinhan äiti olisi noidan tytär", Taika aloitti, "ja me olisimme noidan tyttären tyttäriä -"
"Eli myös noitia!" Tinka huisi.
"Joopa joo, ja minulla olisi pian kuumat oltavat", isä motkotti. "Mutta muistakaa yksi asia", hän lisäsi ääntään madaltaen. "Ei noitavitsejä äidin kuullen. Eikä mummon."
Sanna Iston esikoiskirja Tinka ja Taika (2011) kertoo teoksen nimeä kantavista siskoksista, jotka asuvat äitinsä ja isänsä kanssa idyllisessä puutalossa, jonka suuri puutarha kukoistaa kiitos äidin ammatin puutarhurina. Eräänä päivänä ilmassa on suurta jännitystä, sillä Tinka ja Taika vanhempineen ovat saamassa vieraakseen mummon, jota eivät ole tavanneet sitten Tinkan vauvavuosien. Mummo on maailmanmatkaaja ja kasvienkeräilijä, joka lähettelee kortteja milloin Japanista, milloin mistäkin. Jotain muutakin outoa mummossa on. Tämä nimittäin saa tuulenpuuskan puhaltamaan kuin taikaiskusta ja iäkkääksi hennoksi naiseksi hän kantaa mukanaan painavaa matka-arkkua; matka-arkkua, jota isä ei saa hievahtamaankaan! Tinka ja Taika alkavat uskoa, että mummo on noita. Ja miten ihmeessä äitikin saa puutarhansa kukoistamaan vaikka yhdessä yössä? Tai miksi äiti sulkee keittiön ovet ruokaa laittaessaan? Koskaan sinne ei saa edes kurkistaa.
Mummon vierailu alkaa leppoisasti, mutta kun Tinka ja Taikakin jaksavat kantaa matka-arkun yläkertaan omaksi ällistyksekseen, alkavat he kiinnostua paitsi mummosta, myös arkusta ihan uudella tavalla. Samaan aikaan talossa tapahtuu kummia. Omituinen kaupustelija, Montonen nimeltään, on erityisen kiinnostunut mummon omaisuudesta, Lilli-pehmohevonen saa oman suuren roolinsa ja ennen pitkää matka-arkkukin osoittautuu juuri niin yllätystentäyteiseksi kuin tytöt heti alusta saakka uumoilivatkin. Taian ilmapiiri tuntuu vallitsevan kaikkialla, mutta äiti ja isä eivät huomaa mitään.
"Mummo", Tinka kokeili, ja "Sesam aukene!". Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Hän taikoi ja loihti käsillään, yritti hokkuspokkusta ja simsalabimiä. Hän koetti komentaa ja leperrellä, maanitella ja uhkailla, mutta mikään ei auttanut. Lopulta hän potkaisi arkkua harmissaan niin, että varpaaseen sattui, ja silloin arkusta kuului naksahdus.
Epäuskoisena Tinka tarttui arkun kanteen. Se oli auki! Hän henkäisi jännityksestä.
Tinka ja Taika jatkaa kunniakkaasti kotimaisten saturomaanien perinnettä aivan Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin, Nopoloiden Heinähatun ja Vilttitossun sekä kansainvälisemmin hieman itsensä P.L. Traversin Maija Poppasen ja (hyvin pienin, mutta tärkein osin) jopa C.S. Lewisin Narnioiden hengessä, toki nykyaikaisessa kontekstissa ja pientä hyvän noituuden taikaa mukanaan kuljettaen. Tinkan ja Taikan perusasetelma on klassinen hyvän ja pahan ottelu, minkä vuoksi ei ole ihme, että tarina jännittää kohdeyleisöään; Tinka ja Taika sopii mielestäni parhaiten alakoululaisille itse luettavaksi, mutta ainakin meillä esikoululainen nautti tavattomasti kirjan kuuntelusta.
Sanna Iston teksti rullaa vaivattomasti, sitä on ilo lukea. Tinka ja Taika pitää otteessaan kokenuttakin aikuislukijaa. Tekstissä on tarpeeksi tuttua - muun muassa kodikas ilmapiiri, vanhempien ja lasten suhteet monessakin polvessa sekä ihmeellisen, taianomaisen kesän tapahtumat - ja sopivasti yllätyksellisyyttä, jotta sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin itsestään. Iston kieli on helppolukuista, mutta hyvää. Se on myös raikasta ja sopivasti herättelevää: pionien ja päivänkakkaroiden keskellä voi huutaa vaikka samperia, kun oikein keljuttaa. Paksuudestaan huolimatta - kirjassa on kaikkiaan 176 sivua - teksti on ilmavaa niin sisällöllisesti kuin fyysisestikin. Pientä tyhjäkäyntiä romaanissa on mummon matka-arkkua koskien, mikä johtunee tuon arkun keskeisestä roolista koko saturomaanin kulussa. Isto ei aliarvioi lukijoidensa fiksuutta, vaan Tinkan ja Taikan tarina avaa salaisuuteensa kerros kerrokselta, tosin se kaikkein suurin yllätys on (ehkä tarkoituksellisesti) ainakin aikuislukijalle selvillä jo heti alusta saakka. Loppu jää sopivalla tavalla avoimeksi, minkä vuoksi odotan ja toivonkin Tinkan ja Taikan saavan jatkoa.
Julia Vuoren kuvitus tukee hienosti Iston saturomaania. Tai ei vain tue, vaan on erottamaton osa laadukasta kokonaisuutta. Upeita värikuvia saisi olla vieläkin enemmän.
Tinka ja Taika on lastenkirja, jollaista olen (tietämättäni) odottanut jo kauan. Se on kirja, jollaisen olisin halunnut lukea alakouluikäisenä. Nyt olen lukenut Tinkan ja Taikan ääneen esikoululaiselleni ja odotan jo malttamattomana, että milloin hän haluaa kuulla kirjan uudestaan. Tiivistäen: Tinkaa ja Taikaa täydellisempää kotimaista lastenkirjauutuutta saa hakea.
*****- (ja samaa mieltä on myös jouluna kuusi täyttänyt tyttäreni: Hmm, tää on kyllä kuus tähtee tai kymmenen. Viisi on aika vähän. Minä tykkäsin kirjassa kaikesta. Paitsi siitä Montosesta.)
Tinkan ja Taikan on lukenut myös Maria.
No niin, kirjastoon taas :) kuulostaa tosi kivalta! Voi hyvin, ihanassa pakkasessa, valossa!
VastaaPoistaSatu: Suosittelen! Tinka ja Taika on hurjan hyvä saturomaani. Nyt tuli mieleeni, että on ripaus Heinähattua ja Vilttitossua sekä Narniaakin. Pitänee editoida kohta omaa tekstiään. :) Ja oi, lumi on niin ihanaa! Tulihan se talvi viimeinkin.
VastaaPoistaKuusivuotiaan kommentti on hurmaava ja selvästi tae kirjan laadusta. :) Suloinen arvio, tämän voisi lukea itsekin. Pitääpä sitten kirjastokiellon jälkeen taas kurkistella lastenpuolelle. Ihanaa, että Suomessa tehdään tällaisia kirjoja!
VastaaPoistaMummikin taitaisi viihtyä tätä kirjaa lukiessa. Hienosti joulutyttökin osaa jo tähtiä antaa.
VastaaPoistaLinnea: Tinka ja Taika on niin hyvä lastenromaani, että ihmettelen miksei sitä ole markkinoitu näkyvämmin. Toki sen on arvioitu isoissa lehdissä jne, mutta tämä on sellainen, josta uskoisin melkein kaikkien alle 10-vuotiaiden (tyttöjen) pitävän. Reipas ja sadun taikaa täynnä!
VastaaPoistaMinttuli: Ihan hyvin voi käydä niin, että pääset lukemaan tätä joulutytölle. <3
Oivoi, miksi kukaan ei enää kuuntele, kun luen satuja ääneen. Pitää varmaan vaan lukea itselle, ihan hissukseen.
VastaaPoistaKirjailijatar: Oivoi, nimenomaan! Mutta tiedätkö, tämän voi tosiaan lukea itselleen. :) Niin minäkin tein (tosin silmäillen) ennen kuin paketoin kirjan esikoiselleni joululahjaksi. Yhdessä luimme kirjan sitten ihan kunnolla.
VastaaPoistaLuotan esikoululaisen mielipiteeseen! Sinun arvostelusi sai minut uteliaaksi ja Julia Vuoren kuvitus ratkaisi lopullisesti - meillä luetaan Tinkaa ja Taikaa, kunhan saamme kirjan käsiimme ja 6-vuotiaamme vieraaksemme.
VastaaPoistaVertaus Onneliin ja Anneliin osuu ja uppoaa! Pitääpä ainakin kirjastossa kurkkia.
VastaaPoistaClarissa: Esikoululaiset yleensä tietävät hyvin, mistä pitävät ja ovat kirjamaussaan varsin lahjomattomia. Välillä joudun melkein hakkaamaan päätäni seinään, kun tyttö haluaa kuulla saduksi jotain mielestäni ei-niin-laadukasta, mutta Tinka ja Taika sekä nyt lukemamme Mio poikani Mio ovat osuneet kaikkien lukuhermoon.
VastaaPoistaSalla: Jos Tinka ja Taika muistuttaa jotain lastenromaaniklassikkoa, niin nimenomaan Onnelia ja Annelia. Kannattaa ainakin kurkistaa ja lukea vaikka ensimmäiset sivut. :)
Minusta nämä ovat tärkeitä postauksia, saa uudempia lastenkirjoja esille.
VastaaPoistaJokke: Kiitos, olen samaa mieltä. Lastenkirjoista kirjoitetaan onneksi monessa blogissa, mutta kuitenkin melko vähän niiden julkaisumäärään nähden.
VastaaPoistaMinustakin tämä täydentää jonkinlaista aukkoa lasten kuvakirjojen ja pidempien saturomaanien välillä. Mies on lukenut kirjaa iltasaduksi lapsille ja kehui, että luvut ovat sopivan pituisia ja jännitystä riittää! :)
VastaaPoistaKiitos, tämän nappaan kunhan tulee kirjastossa vastaan! Ihana kommentti eskarilaiselta, jälleen kerran :)
VastaaPoistaMaria: Ehdottomasti. Tällaisia kirjoja kaivataan. Tuntuu, että liian moni lastenromaani on joko sinänsä laadukas sarjakirja tai sitten eläinaiheinen söpöstelsatu. Tinka ja Taika on raikas tuulahdus ja ihan omanlaisensa.
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Nappaa ihmeessä! Tämä upposi meillä niin hyvin, että eskarilainen muistelee kirjaa edelleen, vaikka saimme sen loppuun viime torstaina. :)
Luin tämän töissä eskareille ja kirja oli kaikkien mielestä hyvä. Luen paljon satuja/lastenkirjoja (töissä ja kotona) ääneen ja tätä oli hauska lukea. Mukavaa kieltä ja kiinnostava juoni.
VastaaPoistaTytti: Ihana kuulla. Mietinkin itsekseni, että tämä olisi sopiva kirja ääneenluettavaksi isommallekin lapsiryhmälle. Oma eskarilaiseni on ihan haltioissaan, mikseivät siis muutkin. :)
VastaaPoistaMinä vähän toivoin tätä Stellalle joululahjaksi. Ei saanut, mutta uskon, että tänä vuonna luemme tätä kuitenkin. Jos Stella ei ihan vielä jaksa, niin ainakin loppuvuodesta. Sinun ja tyttäresi innostuksesta oli ihana lukea!
VastaaPoistaKaroliina: Minä uskon, että Stella jaksaisi kuunnella tätä jo aika piankin. Iston kieli on vähemmän kuvailevaa kuin esim. Kurenniemen, vaikka tässä Onnelin ja Annelin kaikuja onkin. Siis suosittelen! <3
VastaaPoistaMinulla ei nyt oiken ole kenelle näitä lukisin...Sintut otan kaikki, koska ITSE rakastan niitä.
VastaaPoistaMinulla kahden suomalaisen tekijän kaksi hieman erikoista lastenkirjaa odottamassa 'jemmassa', jos tulee joku uusi haaste. Luulen, että näitä sinäkään et tiedä;-)
Leena: Se tosiaan vaikuttaa lastenkirjojen lukemiseen, että onko ketään joille niitä lukisi. Itse luin kyllä joitakin lastenkirjoja ennen lasteni syntymääkin, Tinka ja Taika olisi voinut olla yksi sellainen. Pakko muuten sinulle sanoa, että Tinka ja Taika on hieman sukua Satu Kukkamerellekin, muttei kuvakirja, vaan romaani. :)
VastaaPoistaMitähän kirjoja sinulla on jemmassa? Uteliaisuuteni ainakin heräsi heti.