Englantilaisten lastenkirjailija Emily Hawkinsin ja kuvittaja Lisa Evansin kirjan Lumiprinsessan (2010 Wsoy) oli määrä päättää lumiviikkoni viime sunnuntaina. Väliin tulivat kuitenkin Joyce Carol Oates sekä Ilmari Kiannon rooli sukuni tarinan sivujuonteessa. Lunta ja pakkasta on onneksi edelleen ja Kirjamessuilta ostamani Lumiprinsessan aika on nyt.
Kaunis kuvakirja alkaa maasta, jossa on aina lämmintä. Hyvin onnelliset kuningas ja kuningatar järjestävät tyttärensä, kauniin prinsessan, kymmenvuotispäivän kunniaksi juhlat, jonne - hupsista vaan - unohtuu lähettää kutsu Lumihaltialle. Muiden jalosukuisten sekä satuhahmojen istuessa notkuvien pöytien ääressä pyyhältää Lumihaltia sisään ja kostoksi muuttaa prinsessan sydämen jääksi.
Prinsessa ei tietenkään jäisen sydämensä kanssa pärjää enää lämpimässä maassa eivätkä valtakunnan haltiat onnistu murtamaan taikaa, joten prinsessalle rakennetaan jäinen palatsi korkeimman vuorenhuipun laelle. Linnassaan prinsessa viettää paljon aikaa yksin. Vieraat eivät halua tulla sinne; Linna on niin kylmä, että erään vierailukerran aikana kuninkaan viiksien toinen puoli jäätyy niin, että karvatupsu napsahtaa poikki!
Koska kyse on prinsessasadusta, yrittävät prinssit kosiskella nyt aikuistunutta prinsessaa uskoen suudelman voivan pelastaa tämän. Ennen pitkää linnaan johtavaa vuoripolkua koristavat vain jäätyneet hylätyt haarniskat. Aivan yksin prinsessan ei tarvitse olla, koska vuorella asuvat eläimet ketuista pöllöihin sekä Artturi-jääkarhuun tulevat tapaamaan häntä.
Lumiprinsessa on alkuasetelmaltaan melko koventionaalinen, onhan prinsessa tälläkin kertaa se, joka täytyy pelastaa. Olen hieman yllättänyt siitä, että uusissa ja jopa opettavaiseksi tarkoitetuissa lastenkirjoissa, kuten matemaagisessa Oikeassa prinsessassa tyttöhahmo on se, joka odottaa pelastajaansa. Onneksi Lumiprinsessan loppu pelastaa tämän suhteen. Kyse on siitä, tarvitaanko pelastusta enemmän talvelta vai yksinäisyydeltä? Voiko jäinen sydän kokea rakkauden? Kysymykseni taitavat jo sisältää vastauksen.
Teoksen kuvitus on suloista ja sadunomaista. Sivut on hauskasti kohokuvioitu, joten esimerkiksi Artturin turkkia tai prinssien jäätyneitä haarniskoja voi koskettaa. Lisäksi raikas värimaailma kunnioittaa lunta ja jäätä, kumartaa niiden kuulautta.
Kirja on pienestä vanhanaikasuudestaan huolimatta niin hurmaava, ennen kaikkea kuvitukseltaan, että oma sydämeni ei jäätynyt tätä lukiessani. Prinsessasatuja tarvitaan sulostuttamaan arkea. Siksi uskallan paketoida tämän joulupukin konttiin omaa Joulutyttöäni ajatellen.
****½
Hyvin suloinen, luminen ja jäinen kirja, joka sai sydämeni sykkimään. Takuulla jokaisen pienen prinsessan toivelahja!
VastaaPoistaVoi miten ihanan kaunis kuvitus tuossa kirjassa onkaan! Joulutyttösi varmaankin ilahtuu tuosta kirjasta:-)
VastaaPoistaLeena: Kun näin tämän kirjamessuilla, tiesin, että minun pitää ostaa tämä. Jos kirjan nimessä on lumi ja kuvitus tuollaista kuin se on, niin taitaa meillä olla myös äidin toivelahja :)
VastaaPoistaYaelian: Kuvitus on tällä kertaa tarinaa parempi. Tarinakin on ok, mutta kuvitus on niin sadunomainen ja raikas.
Voi ei miten kaunis kuvitus kirjassa näyttää jo olevan!!
VastaaPoistaIhana satumaisen kauniisti kuvitettu kirja! :)
VastaaPoistaTulin vinkkaamaan, että Kampin K-marketissa oli karkkikeppejä, jos niitä vielä etsit. Mukavaa viikonloppua!
Susa: Kuvitus tosiaan on kauniin talvinen.
VastaaPoistaSari: Kiitos vinkistä :) Kaipaan edelleen karkkikeppejä, joten täytyy ensi viikolla käydä Kampissa, muutenkin jouluostosten merkeissä.
Voi kiitos vinkistä!Nyt tiedän mitä kuopukselleni pakettiin pujautan joululukemiseksi.
VastaaPoistaOi mikä kuvitus!
VastaaPoistaMaria: Muistankin, että sinun kuopuksesi pitää prinsessajutuista. Kuten omanikin. Ihanat tyttöset!
VastaaPoistaSooloilija: Kuvitus sai minut tarttumaan tähän. :)
Varmasti aivan ihana kirja ja todella kaunis kuvitus:)
VastaaPoistaIhanaa 1.adventtia Sinulle:>
-Hanne-
Kuulostaa ihanalta kirjalta, minä voisin lukea itsekin ,rakastan näitä satukirjoja, ihanasti kuvitettuja ja kirjoitettuja ♥
VastaaPoistaKuvat on kauniit myös kirjassa, pitääpä tutkia jos löytyy kaupastamme :D
Levollista adventti aikaa!
Hanne: Suloinen kuvitus, sanoisin. Sinulle myös hyvää alkavaa adventtiaikaa. :)
VastaaPoistaSeijastiina: Kauniit lastenkirjat ovat aarteita. Niiden kirjo on onneksi aika suuri ja ostan niitä mielelläni. Kaunista viikonloppua!
Voi että. Pistää miettimään, voiko pojan äiti ikinä olla osa tätä prinsessakulttuuria... :)
VastaaPoistaSuloiset kuvat siinä on.
Hyvää huomista adventtia!
Minä en enää lue kuvakirjoja ja se surettaa. Ei minun tule niitä yksin luettua, kun en voi ääneen kenellekään lukea. Lapsi ei enää halua. Minusta ääneen lukeminen oli niin kivaa...tuon kirjan kuvitus näyttää kovin herkältä.
VastaaPoistaOnpa todella kaunis kuvakirja. Onneksi on pieniä lapsia, muutenhan kaikki tällaiset ihanuudet jäisivät täysin huomioimatta!
VastaaPoistaKaunista ensimmmäistä adventtia teidän perheelle!
Ilse: Kyllä voi! Jos haluaa. T. sukkahousuihin ja balettihameeseen sonnustautuvan Junamuseomiehen äiti.
VastaaPoistaKirjailijatar: Niin, saa nähdä, miten käy sitten, kun omat lapseni ovat ohi kuvakirjaiän. Minä tosin kerään keijukaiskirjoja, joten kenties ainakin tällaisia herkkiä kirjoja hankin vaikka itselleni. :)
Aamunkukka: Pienten lasten kanssa kulkee kirjakaupoissakin silmät auki eri osastoilla kuin muuten. Kiitos samoin, teille myös hyvää adventtiajan alkua!
aha, meillä Lumikuningatar, löysin ilmatteks kirjastost.
VastaaPoistaKirja vaikuttaa niin kauniilta, että se on pakko hankkia jollekin sukulaislapselle.. (ja pitää se sitten itse, kun ne sanoo, ettei sadut enää oo kuul ;))
VastaaPoistaIhastuin noihin kuviin <3 Voiko mitään noin pehmeää enää olla kuin tuo Artturin turkki...
Hannele: Tässä on sanoja kaikuja kuin Lumikuningattaressa, mutta toisaalta myös Prinsessa Ruusunen ja Narnia tulevat mieleen.
VastaaPoistaKati: Hyvä ajatus ;) Ja totta kai lastenkirjat voi pitää itsekin etenkin, jos kuvitus on näin kaunista. Haluaisin itse osata piirtää/maalata tällä tavoin.