maanantai 26. heinäkuuta 2010

~Laura Honkasalo: Eropaperit~


Jos sä asuisit meidän kanssa, sä olisit turvassa. Laura Honkasalon romaani Eropaperit on kuvaus Sinikan ja Joken onnellisena alkavasta kuusikymmenlukulaisesta liitosta, joka päättyy harvinaiseen rumaan eroon, jossa lapset Sara ja Tomi joutuvat elämään välikappaleina sekä kokemaan liikaa vastuuta liian pieninä.

Romaani alkaa lääketieteen opiskelija Sinikan ja toimittaja-Joken rakkaustarinana. Uskonnollisesti ankarassa ja rutiköyhässä maalaisperheessä varttunut Sinikka pääsee ihmemaahan, Joken vanhempien huvilaan Jollakseen, jossa anoppi Leea on paitsi tyylikäs, myös hauska ja enemmän äiti kuin Sinikan oma, elämän katkeroittama Katekismukseen turvaava äiti koskaan. Muutamassa vuodessa Sinikka ja Jokke muuttavat uudehkoon lähiötaloon ja saavat kaksi lasta, Saran ja Tomin.

Kirjan nimekkeen mukaisesti Sinikan ja Joken liitto päättyy avioeroon, kun Jokke löytää toimituksesta Raisan, folklorehameeseen pukeutuvan luonnonmukaista elämää haluavan naisen, taiteilija-wanna-ben, joka on kaikkea sitä, mitä Sinikka ei ole. Erosta tulee harvinaisen ruma ja lapsista sen kiistakapuloita, joita vanhemmat koettavat vetää itselleen sekä eroon toisistaan kuin sidostesukka-mainoksen terrierit tennisukkaa. Etenkin Jokke ja Raisa käyttävät niin lahjontaa kuin kiristystä keinona saada Saran itselleen. Lapset oppivat haukkumaan vanhempiaan. Pissaötökkä, kakkapäätäti. Toisaalta he, etenkin Sara, oppivat olemaan liian kilttejä aina anoreksiaan saakka.

Honkasalo kuljettaa Sinikan ja Joken eron tarinaa useilla eri aikakausilla; Hän liikkuu sujuvasti onnenvuosista 1960-70-lukujen taitteesta nykypäivään ja käväisee myös sota-ajassa sekä eron jälkeisissä vuosissa 1970- ja 80-luvuilla. Hän luo ajankuvaa taitavasti. Itse 1970-luvun lapsena muistan monia asioita hieman samaan tapaan kuin Franzenin Tumman veden päällä-kirjaa lukiessani. Pienet asiat tekevät tunnelman; Keltavihreäraitaiset lastenvaatteet, Astrid Lindgrenin satu Kultasiskoni, Alkon ruskeat paperipussit merkkinä Jallu-pullosta, Laura Ingals tai keisarileikkausarpi vatsassa.

Henkilöhahmoista Sinikka on kaikkein ymmärrettävin, vaikka häntä nousukkaaksi tituleerataankin. Kyllä minäkin, jos olisin lähtöisin pohjoissuomalaisesta ahdistavasta yhteisöstä, jossa paskasanko on tyhjennettävä itse ja kaikki mukava on syntiä, nauttisin kesänvietosta Joken perheen tapaan: Retkelle lähdettiin monella venellä, mukana eväskoreja, onkivapoja ja lapsia. -- Sellainen Sarastakin tulisi, reipas saaristolaislapsi. Hauska ja meluisa. Naisilla oli kultarenkaat korvissa, vaikka oltiin retkellä.

Toinen keskeinen henkilö on Joken äiti Leea, joka pysyy koko ajan Sinikan rinnalla, tämän varaäitinä ja ystävänä. Romaanin nykyajassa aiemmin niin huoliteltu Leea on hampaansa menettänyt mielisairaalaan hylätty vanhus, jota Sinikka käy katsomassa säännöllisesti.

Honkasalon henkilöhahmot ovat tosia ja tarina on julma, muttei kaikkein henkilöiden kohdalla vailla toivoa. Avioero satuttaa kaikkia osapuolia, jopa täysin viattomia. Saran ja Tomin kokemukset saivat ainakin minut vihaiseksi Jokelle ja varsin ilkeäksi kuvatulle Raisalle - kuinka rumaa voi aikuisen käytös olla? Vaikka Honkasalon todenmukainen teksti koskettaa, on kirjan antama näkemys avioerosta lasten kannalta varsin yksioikoinen. On hyvä muistaa, että jokainen ero on erilainen ja että toisinaan ero voi olla jopa ainoa - joskaan ei toivottava - ratkaisu ulos hankalasta liitosta.

Unohtaa tätä kirjaa ei voi ainakaan heti. Pidinkö Eropapereista vai en, sitä en osaa näin tuoreeltaan kommentoida, mutta Honkasalon kyky kirjailijana valkeni minulle jo erinomaisen Sinun lapsesi eivät ole sinun-romaanin ilmestyttyä.

****

13 kommenttia:

  1. Oijoi, eikun lisää tuttuja kirjoja;-) itsekin luin tämän kirjan n.kuukausi sitten, viimeisiä opuksia mitä lainasin vanhan kotipaikkakuntamme kirjastosta.

    Itse koin kirjan varsin läheiseksi, olenhan avioerolapsi itsekin, ja Honkasalon kanssa aivan saman ikäinenkin;-) minusta hän onnistui ajankuvauksissaan erinomaisesti ja mulle jäi mieleen ne pienet yksityiskohdat jotka kuin sieluni silmin muistin omastakin lapsuudestani. mm. "Älä koske minuun" punainen, sydämenmuotoinen vaunulelu roikkui myös oman pikkusiskoni rattaissa;-).

    Itsekin ihastuin Leean hahmoon ja koin hänen ja Sinikan suhteen kirjan kantavana voimana. Joken ja Raisan suhde oli kyllä toisaalta kamala, toisaalta huvittava, mutta näiden isän huomiota ja rakkautta odottavien sisarusten kannalta myös traaginen. Olisi kyllä hauska tietää onko "kamalalla-Raisalla" oikeasti ollut joku elävä esikuva?!

    VastaaPoista
  2. Hieno arvio - olen ruksannut tämän pois lukulistaltani, kun niin moni on ollut pettynyt kirjaan, mutta nyt taas kiinnostuin. Minun on pakko myöntää, että en ole lukenut Honkasaloa vielä ollenkaan! Kääk.

    VastaaPoista
  3. Lumiomena, tekisi niin hirveästi mieli tykätä tästä, mutta...

    ...tiedät, kuinka kranttu olen suomalaisten kirjailijoiden suhteen. Taidan joskus laskea prosenteissa (osaan!) suhteen versus käännetty kirjallisuus. Mitä olen lukenut suomalaista: Waltari, Siirilä, Ylimartimo, Koskimies, Manner, Lehtolainen, Carpelan...Eeva Joenpellolta olen lukenut kaiken, mutta häntä ei ole blogissani. On vielä yksi mieskirjailija, mutta pidän häntä vähän salassa;-)

    Asia aivan erikseen ovat runoilijat ja tietokirjailijat. Heissä Suomi rulettaa. Minulla täytyy olla joku geenivika, sillä kaikki muu on minusta kiintoisampaa. Olen yrittänyt, mutta ei sytytä.

    Olin aikanaan ottaa tämän kirjan kannen takia...ja aiheen. Mutta pelkään niitä dialogeja ja...

    VastaaPoista
  4. Honkasalo on taitava! Tämä kirja on minusta parempi kuin se Sinun lapsesi jne., pysyy paremmin kasassa loppuun asti, kun siinä ennemmin ilmestyneessä kerronta muuttuu nuortenkirjamaiseksi.

    Eropaperit on minullekin tutun ajajakson kuvaus, ja onnistunut sellainen. Ja se kesäparatiisi liikuttaa jotain meren rannalle kaipaavaa osaa minussa... Eron kuvaus - joitakin eroja sivusta seuranneena - on valitettavan todentuntuinen. Se, miten lapset jäävät sivuseikaksi aikusitne välisissä mittelöissä. Odotan seuraavaa Honkasaloa ihan hirveästi, kun kehitys kirjasta toiseen on näin huimaava!

    VastaaPoista
  5. Anteeksi kun tulee noita lyöntivirheitä, mutta vähän kiireessä taas. :(

    VastaaPoista
  6. Tässä kirja, joka on roikkunut jo jonkin aikaa (ilmestymisestään asti!?) "pakko lukea"-listallani. Kiitos tästä!

    Niin ja ihanaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  7. Aamunkukka: Tämä kirja piirtyy kyllä mieleen ja ajatteluttaa, vaikka itse tulen "ehjästä" perheestä eikä avioeroja lapsuuteni pikkupaikkakunnallakaan ollut paljon. Silti pystyin niin samaistumaan sekä Sinikkaan että Saraan, pienen tytön kokemaan ahdistukseen. Lisäksi kaikki ne 70-luvun yksityiskohdat, ne ovat yhteisiä kaikille 70-luvun alussa syntyneille. Honkasalo osaa kirjoittaa! - ja Raisa on kyllä ihan omaa luokkaansa.

    Anni: Nyt kipin kapin joku Honkasalo hakemaan! Suosittelen tätä tai "Sinun lapsiasi". Hän kirjoittaa hyvin. Eropaperit on paikoin inhottava, kauhea kirja, mutta silti hyvä.

    Leena: Sinua ei sytytä suomalaiset kirjat, minua eivät dekkarit (luin niitä aikoinaan todella paljon). Ehkä se on sisäänrakennettua. Mutta Honkasalo kirjoittaa niin raikkaasti ja hyvin, minuun uppoaa. Ehkä sekin, että olen hänen kanssaan suunnilleen samaa ikäluokkaa, vetoaa.

    Ilse: Honkasalo tosiaan osaa! Hänen kielensä tempaisee mukaan ja on hyvää suomea. Minä pidin tavattomasti myös Sinun lapsistasi, ja Lumen saartama kahvilakin oli hyvä. Tyttökerho ei ole houkutellut lukemaan, mutta ehkä se oli kirjastoreissun arvoinen.

    Emilia: Kannattaa lukea. Ja kirjan lukee nopeasti, sitä ei voi laskea käsistään. Ihanaa heinäkuun viimeistä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  8. Miulla ei ole varsinaista, konkreettista listaa niistä kirjoista joita haluaisi lukea. Mutta tämä kirja on kuitenkin sillä päässäni olevalla listalla :). En ole sitä aktiivisesti kirjastosta hakenut, ehkä jotenkin odotan sen tulevan vastaan. Ehkä vähän alitajuisesti jännitän sitä, koska olen myös avioeroperheen lapsi. Olin jo teini-ikäinen, ja kohtalaisen "nätisti" vanhempani erosivat..mutta yllättävän pitkään mukana kulkeva suru on edelleen olemassa, joten tämän kirjan lukeminen täytynee ajoittaa niin, että saan olla yksin ja lukea kerralla, jos siltä tuntuu... Honkasalo minulle muutenkin vain nimenä tuttu toistaiseksi.

    VastaaPoista
  9. Hannele: Toivottavasti!

    Mie ite: Hyviä kirjoja putkahtelee aina sieltä täältä. Olen kuullut monilta avioeroperheiden lapsilta ja itse eron kokeneilta, että kirja on aika rankka. Toisaalta tässä keskiöön nousee taistelu lapsista, lapset ruman eron välikappaleena, joten ehkä kirjassa on paljon vierastakin. Ajatteluttava kirjan kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
  10. Tämä on ollut ainoa kirja jota lukiessa olen itkenyt kannesta kanteen. Kuinka huonosti eroissa voi joskus käydäkin. Ainoa mikä kirjassa häiritsi, oli se, että Raisa oli aika liioiteltu..

    Jatkanpa blogisi kahlaamista, tämähän on ihana, tekstit ja kuvat ja kaikki :)

    VastaaPoista
  11. Susumi: Ihanaa, että tulit kommentoimaan ♥ Rankka kirja, mutta Honkasalo osaa kirjoittaa. Raisa ei tosiaan ole ihan tästä maailmasta ja itse erokin on tavattoman ruma. Tätä kirjaa ei voi unohtaa.

    Kiitos myös muista kommenteista. Vi ses :)

    VastaaPoista
  12. Tulin tänne blogiisi vastavierailulle. Olen joskus aiemminkin piipahtanut täällä, mutta tyhmänä en tajunnut, että sulla on täällä myös näin loistavia kirja-arvosteluita, vau.

    Laura Honkasalo on suosikkikirjailijoitani, erityisesti Sinun lapsesi eivät ole sinun on aivan mahtava. Eropaperitkin on hyvin kirjoitettu, mutta kamalan riipaiseva tarina siitä, miten erotilanteessa unohdetaan käyttäytyä kuten sivistyneet ihmiset käyttäytyvät. Muakin vihastutti Joken ja Raisan käytös -vaikka ihminen olisi kuinka raivoissaan ja loukattu pitäisi aikuisten ymmärtää jättää lapset omien riitojensa ulkopuolella. Valitettavasti se unohtuu aika monelta.

    Honkasalo on loistava kirjailija, joten on harmi, että hänen kirjojaan ilmestyy niin harvoin. Tai ehkä taso ei pysyisi yhtä hyvänä, jos kirjoja ilmestyisi vuoden, parin välein.

    Eropaperit muistuttaa muuten aikalailla Honkasalon esikoisromaania Metsästä tuli syöjätär, joka on siis nuortenkirja.

    VastaaPoista