Ilona Pietiläinen: Lumoava joulu. Ideoita tunnelmalliseen jouluun
Kustantaja: Docendo 2013
Kuvat: Ilona Pietiläinen, Joel Jyrinki ym.
Ulkoasu: Neiti Sievänen
Sivuja: 168
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen joulu-/sisustuskirja
Tahtoisin uskoa niin, että kuunnellessasi aivan hiljaa voit kuulla kulkusen helähtävän, nähdä tähden lentävän ja muistaa asian kaikkein tärkeimmän. Ei se ole se valtava hössötys, ei upein joulukattaus vaan ihan pieni hymy, käden sipaisu, halaus, korvan takaa rapsutus tai suloisimman joulun toivotus. Minä toivotan sinulle mitä lumoavinta joulua.
Lumisten kirjojen kuukauteni etenee, olen lukenut yhden vanhan kirjatuttavan ja parhaillaan olen lukemassa hienoa romaanipaksukaista. Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofi oli kuitenkin - ja sittenkin! - niin vahva kirja, että tällä hetkellä kaikkeen lukemiseen on vaikea keskittyä. Lisäksi jouluvalmistelut ovat syöneet osansa vapaa-ajastani, minkä vuoksi eräs kirjahyllyssäni pian jo puolitoista kuukautta odotellut joulukirja saa nyt kiilata tähän väliin. Ja lunta on siinäkin.
Ilona Pietiläinen, bloggaaja ja sisustustoimittaja, luo tuoreimmassa teoksessaan katseensa Lumoavaan jouluun. Suurikokoinen kirja kuljettaa vierailulle erilaisiin joulukoteihin, antaa askarteluvinkkejä ja leipomisohjeita sekä johdattelee lukijansa jouluisiin tunnelmiin lukuisten kuvien siivittämänä. Olen muutamaan otteeseen kertonut, että pidän joululehdistä ja -kirjoista. Olen kuitenkin samalla hyvin tarkka siitä, millaisia joulukirjoja haluan selailla. Lehdissä voi olla melkein mitä vain, mutta kirjoissa rakastan selkeyden ja jouluisen tunnelman yhdistelmää, mikä onnistuu erityisen hyvin Oi ihanassa joulukuussa ja Meillä on joulussa. Sen sijaan hyvin runsasta ja pursuavaa joulua en jaksa.
Ensin totean, että Ilona Pietiläisen Lumoavassa joulussa on paljon hyvää ja ihanaa: se on kanttaan myöten kaunis - ja kansi muuten onkin kertakaikkisen ihastuttava, kukapa ei pitäisi "bambeista". Kirjasta välittyy aito innostus jouluun ja sen esittelemät monet joulukodit ovat varmasti rakkaudella hoidettuja, joulutunnelmaa kannattelevia ja ideoita pursuavia. Lumoava joulu innostaa askartelemaan, kokkaamaan ja fiilistelemään. Minä aion kokeilla ainakin cashwepähkinä-mutakakkua ja konvehtijuomaa.
Mutta - niin. Lumoavassa joulussa kaikkea on kovin paljon. Jos jonain vuodenaikana saa olla hieman imelän puolella, niin juuri jouluna: voi kuunnella viihdeorkesterisovituksia suosikkijoululauluistaan ja itkeä kaikkien Disney-klassikoiden äärellä. Hieman tätä samaa kantaa myös Lumoava joulu. Se on komea, mutta imelä: kukka-asetelmat on huurteisenpastellisia, siellä täällä on enkelinsiipiä ja "rustiikkisia" koristeita. En usko selkeyden ystävien viihtyvän sen äärellä - edes jouluna. Itse en ole täysin pelkistettyjen linjojen ystävä ja sisustuksessa pidän leikittelyn ja graafisuuden välitilasta, mutta nyt kyllä ahdistuin Lumoavan joulun runsaudesta. Sinänsä kauniita ja kekseliäitä kuvia esimerkiksi on niin paljon, etten kirjaa lukiessani tiennyt, mihin katseeni kohdistaisin. Ehkä muutama isompi kuva aukeamaa kohden toimisi paremmin? Joskus vähemmän on enemmän. Kuvat ovat kuitenkin omassa lajissaan hienoja ja Pietiläisen teksti on kaikkine käden sipaisuineen ja kulkusen helähtelyineenkin kirjan henkeä kantavaa.
Sisustuskirjojen, kuten totta kai kaiken kirjallisuuden, kohdalla kyse on makuasioista ja etenkin joulun aikaan moni pitää runsaudesta. Minun joulukirjani tämä ei ikävä kyllä ollut. Vaan ne, jotka kokevat joulunsa sisältävän paljon askartelua, hieman välkettä ja helinää sekä aimoannoksen suloisinta tunnetta löytävät varmasti paljon oivalluksen ja tunnelmallisuuden hetkiä Lumoavan joulun sivuilta.
---
Lumoavan joulun lumoissa ovat olleet Leena ja Kirjakirpun Jenni.
Huomaan myös, että minua on alkanut enemmän ja enemmän ahdistaa kaiken paljous. Enkä minäkään ole täysin pelkistettyjen linjojen ystävä, tosin ilmeisesti yhä enemmän siihen suuntaan kulkeva. Olen tänä vuonna ostanut muutaman joululehden ja niissä esitellyissä kodeissa on ollut sama runsauden ongelma. Ja kaikki ne kynttilä- ja kukka-asetelmat alkaa olla niin mielikuvituksellisia, että ne eivät enää voi olla todellisia.
VastaaPoista"Lumoava joulu" tuskin saisi minuakaan lumoutumaan.
Jaana, minä tunnistan tuon "enemmän ja enemmän", nuorempana jaksoin paljoutta paremmin. Muistanko muuten oikein, että sinä tykkäsit kirjasta Huvilan hengessä? Se on yksi suosikeistani ja minulla on samojen tekijöiden Talviunelmia (mutta ruotsiksi). Se on muuten ehkä se parhain talvinen "sisustus"kirja. Se lumosi. :)
PoistaHuvilan hengessä on suosikkisisustuskirjani, ja se löytyy omasta hyllystä. Yhtään joulu- tai talvisisiutuskirjaa en omista, mutta tuo Talviunelmia voisi olla minun makuuni.
PoistaMuistin siis oikein! Se on minunkin suurin suosikkini. Talvitunnelmia on jatkoa sille, ei ihan yhtä hyvä, mutta varmaan paras talvinen sisustuskirja. Tai ovatko ne oikeastaan edes sisustuskirjoja? Kotikirjoja, talokirjoja, Hanko-kirjoja? No, oikeita koteja eikä liikaa krumeluuria. :)
PoistaKansi on tosiaan lumoava, minä olen heikkona bambeihin. Johtuu ehkä siitä, että varhaisin elokuvamuistoni liittyy siihen, että oli äidin kanssa leffassa katsomassa Disneyn Bambia ja rupesin hillittömästi itkemään ja huutamaan, kun Bambin äiti ammuttiin. Edelleen kylmät väreet menevät selkäpiissä kun muistelen tuota kohtausta.
VastaaPoistaJa joulukirjoja omistan tasan yhden, se on aika vanha. Ostin sen joskus itselleni, kun oli jouluisa mieli.
Kirjailijatar, minäkin rakastan bambeja. Disneyn Bambi on ihana, itkettää aikuisenakin.
PoistaYksi joulukirja olisi muuten aika hyvä määrä. Näihin uusiin vähän turtuu.
Katja, minuakin ahdistaa yleensä runsaus. Meillähän on se turkoosi selkeyden huonekin, jossa on vain minimimäärä tavaraa (huonekaluja). Ei mitään koristeita, paitsi se Ashleyn tapetti, turkoosi köynnös. Menen sinne välillä lepäämään, vaikka meillä ei sinänsä ole kaaosta muualla kuin kirjoissa - ja tyynyissä, väittää Lumimies.
VastaaPoistaOlen kai jotenkin tottunut Ilonan runsauteen. Se on niin osa häntä, että varmaan pyörtyisin, jos hän tekisi kirjan vähemmillä kuvilla;) Olen yrittänyt sanoa, että en ole ollenkaan askartelija, joten enimmäkseen ohitan ne kädentaidot, jotka ovat Ilonalle ja monille hänen lukijoilleen tärkeitä. Minä poinin vain reseptit ja sitten joskus jonkun vanhan esineen, tarjottimen, kynttilänjalan, jonkun puutarhajutun ja se on siinä. Pidän Ilonan kirjoista, sillä otan en kuin halaisin häntä! Olenkohan koskaan löytänyt pahaa sanottavaa...No joskus putoan kyydistä, että kenen kotia oikein esitellään ja minä en tuo omissa esittelyissäni mieluustikaan esille liian täyden tavaran koteja.
Tämä on tosi kiinostava aihe! Nyt pääsin vasta alkuun...;) Siis minua vaivaavat nyt vaatteet. Olen karmeassa ostolakossa eli laitoin Lumimiehen vahdikseni. Muuten ei toimi. Haluan vähemmän vaatteita. Huonekalujen kanssa kyllä selviän, sillä rakastan tilaa. Tarvitsen tilaa. En voi olla kolmea päivää kauempaa pienessä asunnossa, se on kokeiltu. Kirjat, no, se on iso stoori, mutta minähän jakelen niitä paljon lahjoina ja arvonnoissa.
Minua niin kiinnostaisi tietää, mitä sinä olisit mieltä minun kaikkien aikojen rakkaimmasta sisustuskirjasta, joka on Clere Nolanin Sydämellä sisustettu. Siinäkin on paljon kuvia, kaikki on brittiläistä ja puutarha kuin kasvaa välillä sisälle...kaikkialla hortensioita tai muita sellaisia kukkia, mutta kaikki on ajateltu loppuun asti. Siinäkin on osa kuvista pikkuisia ja paljon, mutta sitten se toinen puoli tasoittaa kaiken: Syntyy rauhoittava balanssi.
Sydämellä sisustettu on useiden kuuluisien kuvaajien kuvaama, joten sain siihen muistaakseni koko lauantain uhraamalla kaksi kuvaa, vai oliko se kolme. En ihan niitä mitä halusin...Nytkin katson kuvaa, jossa vallkoisia hortensioita valkoisen lavuaarin reunalla, mutta nestemäinen saippua on vihreä ja hortensioissa on myös vihreää...Minusta Nolanin kirja on sisustajan mielenterveyttä. Se on asumista, joka tuo hyvää oloa ja antaa tilaa.
Ostin Salzburgista Wohnen á la francaise, jonka on tehnyt Josephinen Ryan ja siinä on kaikki kuin upeaa taideteosta ja kaikkea on vähän. Kirja on upea ja minimalistinen, mutta Nolan vie vieläkin voiton.
Ilonan Lumoavan Joulun kansi on kaikkien aikojen paras ikinä! Ilona on kuin runsas vieta, miten sanoa virralle: Virta seis, ole vähemmän!
Tiedät, että Meillä on joulu on sydänsuosikkini. Se seisoo nytkin kirjatelineessä tässä kirjastossani uudessa strada-hyllykössä ja levittää sitä vanhanajan (lapsuuden) yksinkertaista, vähemmän tavaran joulun tunnelmaa. Minä ihan oikeasti uskon, että vähemmän on enemmän, mutta ihminen on heikko ja välillä lipsuu,sitten vain tehdään korjausliike.
Mutta jouluruusua huomenna hakemaan. Ilman sitä ei voi tulla joulua.
♥
Leena, ihanan pitkä kommentti.
PoistaJotenkin tuntuu, että sisustuskirjoissa makukysymys korostuu, koska visuaalinen puoli on se vahvin. Ymmärrän hyvin, että tästä tulee monen suosikki ja tunnelma onkin kotoisa, samoin Pietliläisen tyyli kirjoittaa. Minä en kuitenkaan lämmennyt tälle ollenkaan - tai kannelle toki, se on kaunis!
Mainitsemasi englantilainen kirja olisi kiinnostava nähdä. Rakastan kaikkea englantilaista. Toisaalta enkkujen sisustuslehdissä on jo sitä, mitä haaveillessani haen.
Hyvää jouluruusun-hakumatkaa!
Minäkin olen kriittinen joulukirjaihminen, ja siksi meillä ei kai ole yhtään joulukirjaa, koska sopivaa ei ole tullut vastaan. Jotenkin kai olen yltiörealisti, kun joulukirjojen ja -lehtien maailma on minulle liian siloteltu ja imelä (hyvä sanavalinta, kiitos!). Kuten sanoit, toki jouluna voi romanttiseksi heittäytyä, mutta meidän pelkistettyyn kotiin ei oikein istu ylisöpöt koristeet.
VastaaPoistaTie on kevyt, juuri tuota ylisöpöyttä minäkin haluan välttää. Meillä söpöin koriste on varmaankin ikkunassa oleva punainen sydänkranssi - muuten mennään Kivi-tuikuilla, hyasinteilla ja ikkunatähdillä. :) Rakastan kyllä joulua ja sen tunnelmaa, mutten halua kovin paljon koristeita. Siksi tämä kirja varmaan työnsi pois, mutta onneksi moni muu löytää tästä iloa. :)
PoistaMinä en jostain syystä ole syttynyt sisustuskirjoihin... Mieluummin etsin innoitusta jostain muualta kuin valmiiksi eteeni suunnitelluista sisustuksista.
VastaaPoistaKirjan kansi on kaunis, kauriit hellyttävät aina (paitsi silloin, kun ne tapaa pihalta pensaita mutustamassa;))
Kaisa Reetta, minä taas luen mielelläni sisustuskirjoja, mutta fiiliksen vuoksi, en varsinaisen innoituksen. Ja pidän eniten niistä kirjoista, jotka kertovat oikeista kodeista, kuten vaikka Huvilan hengessä. Tästä en saanut kovin paljoa irti, mutta kauriit ovat kauniita. :)
PoistaOmistan vain yhden joulukirjan ja se riittää. Kirja on Mysi Lahtisen Joulu. Pari joululehteä ostin, mutta nekin annoin jo tyttärelle.
VastaaPoistaOlemme tänä vuonna jouluaaton ja joulupäivän kotona. Sisareni täyttää tapaninpäivänä tasavuosia, joten lähdemme silloin aamuvarhaisella ajelemaan Joensuuhun. Kaupunkiin, joka on sinullekin tuttu.
Pieni kuusi, kukkia, kynttilöitä ja kohtuullisesti koristeita, niitä vanhoja tuttuja. Tunnelma ja tuoksut ovat tärkeitä ja musiikki. Joulun odotusta!
Marjatta, minullakin on tuo Mysi Lahtisen joulukirja. Se on aika kattava. Suurin suosikkini on kuitenkin Marttojen joulukirja, parempaa saa hakea! Olen aina rakastanut joulua ja etsin joulukirjoja, mutta aika harvoin löydän täysin mieleistä. Linkkaamani Oi ihana joulukuu on minulle sellainen.
PoistaJoulusi kuulostaa mukavalta! Koti, Joensuun-reissu, tunnelmat ja tuoksut. Hyvää joulunaikaa sinulle!
Kirjan kansi on tosiaan lumoava! Mutta tavaranpaljous, se saattaa ahdistaa. Olisi ihan mielenkiintoista tutustua tuohon kirjaan , en ole Pietiläisen kirjoja lukenut, muuten kuin joskus selannut. En muutenkaan juuri harrasta sisustuskirjoja, askarrella toki tykkään. Jouluun valmistautumisessa minulle on tärkeintä musiikki ja valot. Kynttilänvalo ja jouluvalot, ja tietysti piparintuoksu! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaCountry Annien Anne, kiitos kommentistasi. Tavarapaljous ahdistaa minuakin. Pietiläisen kirjat ovat rakastettuja ja moni bloggaaja pitä niistä. Omaan makuuni ovat ehkä aavistuksen liian nättejä tai jotain, mutta tästäkin poimin kyllä hyviä leivontavinkkejä. :) Tunnelmallista sunnuntai-iltaa sinulle!
Poista