Elokuussa alkaa vuoden ihmeellisin aika, joka kestää joulun yli. On niin paljon taiaomaista, esimerkiksi tähtikirkkaat yöt: yöllisiä autoajeluita perheen kanssa, pimeiden paikkojen etsintää, kiireettömyyttä. Alle kymmenen minuutin ajomatkan päästä kotoa löytyi jo jotain: tähtitaivas aukeni korven reunassa pellon laidalla, jossa sirkat pitivät yöllistä konserttiaan ja jotain rapisi metsän puolella. Vielä ei maapallon kaltevuus, vuodenkierto, pimeys tai joku maailmankaikkeuden laki näyttänyt minulle sitä, jonka näkemisestä niin haaveilen: linnunrataa. Ehkä syyskuussa. Jos sen löydän, niin tuon siitä muistijäljen tännekin.
Siihen mennessä koetan herätellä Lumiomenan kolmeviikkoisilta elouniltaan. Löytää taas bloggauskipinän. Keksiä ehkä jotain uutta (tai vanhaa!): aihepiirejä, näkökulmia, pelkkiä kuvapostauksia, ja tietysti kirjoja.
Lukenut
kyllä olen, jo pienen pinollisen. Palaamisiin, siis. Pian!
Katja, tämähän on se aika vuodesta, joka toisille merktisee uutta vuodenaikaa, tai suorastaan vuoden vaihtumista. Minun ajanlaskuni menee helposti niin. Juu, ja olen keksinyt myös viidennen vuodenajan: Joulu! Nyt elämme murrosta. Me täällä nyt kahden eri-ikäisen koiran kanssa eli nuoren vaatimukset jalkapallopeleineen päivineen ovat ihan toista kuin vaikka ikäneito Dinan. Uimavesi on vielä ihanan lämmintä. Luovaa ja lumoavaa matkaa tähtikirkkaille poluille♥♥
VastaaPoistaLeena, kyllä! Minulle tämä syyskesä on aina ollut uuden alku. Kalendaarinen vuodenvaihe tuottaa minulle stressiä ja alakuloa: joulun ihanuus on ohi ja sitten on vaan pimeää. Helmikuussa tulee jo valoa. Tammikuinen pimeys on jotenkin töykeää, kun taas marraskuussa kaikki on lempeää. ♥
PoistaIhanaa, sinulla on siellä koiraseuraa.
Kiitos! ♥♥
Ihana kuva, hetki <3
VastaaPoistaKatja, kiitos ♥
PoistaIhanaa uutta kirjasyksyä sinulle, Katja! <3
VastaaPoistaKuvasi on lumoava. Klikkasin sen suuremmaksi ja tunnelmoin tovin.
VastaaPoistaMinulle vuosi alkoi pitkään syksystä koulujen alettua, mutta nyt kun olen ollut tarpeeksi pitkään eläkkeellä, suhteeni vuodenaikoihin on muuttunut. Pakko tunnustaa, että kesä on minulle se varsinainen elämä. Syksy on kesän viipyilyä - tällä haavaa hyvin ihanaa - talvi kesän poissaoloa ja siitä haaveilua ja kevät kesän odotusta ja kesään valmistautumista.
Syksy on ihanaa aikaa! Luonto on kauniin värinen. Syksyllä on paljon mielenkiintoisia tapahtumia. Ihmisillä on intoa uuden äärellä. Kirjoja saa lukea kodin lämmössä töppöset jalassa ja kuuma juoma kädessä. Joulun odotustakin voi jo marraskuussa tunnelmoida.
VastaaPoista