lauantai 30. joulukuuta 2017

Kirjavuoden 2017 summaus


Vuosisummauksen aika, taas. Joten pitemmittä puheitta, mutta pitkästi linkkien ristiaallokossa:


Vuoteen mahtui tietenkin monenlaista. Kirjallisina kohokohtinani lukemisen lisäksi ovat olleet muun muassa Baba Lybeckin emännöimä Kirja vieköön! ja tietenkin kirjamessut Turussa ja Helsingissä – miten rakastankaan messujen ihanasti väsyttävää tunnelmaa. Vuoden ehkä hurmaavimman kirjallisuustapahtuman, Helsinki Litin, missasin tänä vuonna aikataulusyistä, mutta ensi keväänä toivon pääseväni taas yleisöksi. Kansallisteatterin bloggariklubille ehdin paristi. Ja yksi upeimmista projekteista, joihin osallistuin, oli Yleisradion 101 kirjaa, jossa oli mukana monia bloggaajia. Itse kirjoitin blogiini Markus Nummen Karkkipäivästä ja Iiris Uurron Ruumiin ikävästä, kävin myös radiossa juttelemassa Kreeta Onkelin Ilosesta talosta. Välissä tein toki kirjatöitäkin. ;)

Blogin suhteen vuosi piti sisällään tutusti kirjoja ja pientä fiilistelyä retkien ja matkojen muodossa. Nyt päättyvänä vuonna reissasin Lontooseen hiihtolomalla (piipahdin myös Harry Potter -studioilla) ja joulun alla, kävin Bad Gasteinissa (ja unimaisemissa) ja Münchenissä ja risteilin Tukholmaan. Tein perheeni kanssa retkiä myös Paavolan tammelle ja Porvooseen Runebergin kotimuseoon (ja lisäksi mm. Suomenlinnaan, Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mutta niistä en tainnut blogata). Listasin myös Netflix- ja HBO-vinkkejä (enkä ole vieläkään katsonut uutta Twin Peaksia), tein kamerasyrjähypyn Olympus-käyttäjäksi, mutta palasin pian Canonin pariin, ja aloitin edelleen kesken olevan Kirjamuistojen vuosikymmenet -sarjan (en näköjään ole kovin hyvä haastamaan edes itseäni – noh, jatkan ensi vuonna).

Kirjablogin lukijoita kiinnostanee kuitenkin eniten luetut kirjat. On siis perinteisen vuosilistauksen aika. Tälläkin kertaa listaamatta jää monta kirjaa, minkä vuoksi huomautan etten nytkään välttämättä valitse vuoden parhaita, vaan sellaisia jotka jäivät erityisesti mieleeni. Ja voisin mainita niin monia muitakin. Jonkinlaiset kunniamaininnat kuuluvat ainakin Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivälle, Anni Kytömäen Kivitaskulle, Petina Gappahin Muistojen kirjalle, Hilary Mantelin Vain varjo häälyväiselle ja Charlotte Brontën iki-ihanalle Kotiopettajattaren romaanille. Ja monelle muulle. Instagramistani löytyy myös sellaisia, joita en alla mainitse. Huomautan vielä, että olen parhaillaan lukemassa kahta upeaa romaania, joihin palaan vielä ja jotka molemmat todennäköisesti olisivat päätyneet tälle listalle, jos olisin ehtinyt lukea ne loppuun ja vielä blogatakin niistä. Tammikuu alkaa siis bloggaamisen suhteen hyvillä kirjoilla. ;)

Kun, näin toivon, Blogistanian kirjallisuuspalkintojen aika koittaa hieman myöhemmin, joudun sijoittamaan vuonna 2017 ilmestyneitä paremmuusjärjestykseen. Sitten olen ns. tosipaikan edessä ja mukana oli alla mainittuja kirjoja – tai jotain ihan muuta. Nyt voin vain iloisesti heitellä niitä näitä.

Lumiompun kirjavuoden…



…puhuttelevin romaani on



Ahavan romaani menee syvälle naisen mieleen, entinen mies jää hänen katseensa kohteeksi, hänen menetyksekseen.
 Sukupuoli tulee väliin, mikä saa pohtimaan sitä, miten iso osa ihmistä se onkaan. Onko toinen enää sama? Ehkä on, ehkä ei. [--] Menetys, suru, viha, raivo, hiljaisuus: Ahavalla on taito kirjoittaa tunteet auki. Ja kun hän sen tekee, syntyy sekä sanataidetta parhaimmillaan että mitä henkilökohtaisin tarina.



Hupailu puolestaan

Anu Kaaja: Leda


En vieläkään ole varma, mitä Ledasta pidin, mutta:
Leda on kiinnostavasti simppeli ja moninainen. Se on osin kärjistetty ja toisaalta juonekas. Se voisi toimia mainiosti operettina, jos ei ihan oopperana. Sen kepeys peittää alleen vakavuutta, sen puuteriset peruukit saavat rinnalleen paitsi jo mainitun viettelysuunnitelman, myös alhaiseksi nähtyjä asioita, kuten eritteiden kuvausta ja kuolemaakin. [--] Kauniin kuoren ja tarkoituksellisen korean kielen alla sykkii rivo sydän.



Intensiivisin lukukokemus

Rosa Liksom: Everstinna


Syyskuussa oli tällaisin miettein eikä minun tarvitse ottaa sanojani takaisin:
Voiko Everstinna olla koko kirjasyksyn paras romaani? Voi. Tällaisen julistamisessa on toki aina oma vaaransa, joten to
teanpa vain kirjan sisältöön monimerkityksellisesti viitaten, että Liksomin romaani on ihan helvetin hyvä kirja.



Palkitsevin oli ehdottomasti

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia


Kaldmaan teos on toisaalta sukusaaga, joka kulkee menneestä nykyiseen, mutta se on myös kokeellinen romaani, jossa runot, kansanperinne, juonikerronta ja tajunnanvirta, sekä typografialla kertominen vuorottelevat. Suoran kerronnan joukossa on sivuja, joille mahtuu vain sana tai korkeintaan muutama, on pyöreään muotoon aseteltuja lauseita, kaavoja ja tehosteena toimivaa toistoa. [--]  Kaiken Kaldmaa nivoo taianomaisella tavalla romaaniksi, jonka tahdissa lukija paitsi sulkeutuu romaanin ihmeelliseen maaperään, myös hengittää kielen rytmiä, tässä ja nyt, silloin ja kohta.





Tyylikkäin

Ben Kalland: Vien sinut kotiin

Kallandin kerronta ei notkahda hetkeksikään. Draaman kaari on täyteläinen, joskin paikoin (syystäkin) kärjistetty. Lauseet kulkevat vaivatta, juoni vetää lukijan mukaansa. Haikea ja kipeä tunnelma lepattelee sydänalassa. Kertojana toimiva Markus muistelee niitä hetkiä, jotka nyt tuntuvat merkityksellisiltä. Markuksen elämän fragmenteista muodostuu ehjä ja kaunis romaani.

Vien sinut kotiin jättää samalla kertaa surullisen ja onnellisen olon, mikä kielii Kallandin romaanin tyyllikkäästi pakahduttavasta voimasta.



Riemukkain

Juha Hurme: Niemi


Miltei 450 sivua ja aikajatkumo maailmankaikkeuden alusta Ruotsin vallan loppuun Suomessa. Hurme tykittää menemään melkoisella vauhdilla, hetkittäin päätä huimaa, mutta kyydissä on helppo pysyä, sillä Hurmeen minäkertoja kuljettaa Niemen tarinaa hauskasti, älykkäästi, koukkuja menneestä tulevaan tarjoten. 


Vaivattomimmin kulkeva

Zadie Smith: Swing Time


Smith kirjoittaa vetävästi ja älykkäästi, mikä on sellainen kirjallinen yhtälö, jota arvostan. Palaan lukemisen iloon: on jotain erityistä uppoutua kirjaan ja lukea sitä nimenomaan lukemisen ilosta, mutta saada siltä paljon muutakin – ihmisen kokoisen suurromaanin.



Syvimpiin vesiin sukeltava

Hanya Yanagihara: Pieni elämä


Vaikka mukana on paljon surullista ja järkyttävääkin, on Pieni elämä suuri rakkaustarina. Rakkaus ei ole romanttista eikä rakkautta ole helppo ottaa vastaan, koska rikki revitty ihminen ei siihen kykene. Kuitenkin kyse on siitä, mikä kaiken kestää ja kärsii
[--]
Mammuttimainen romaani sukeltaa syviin vesiin, joista ei ole poispääsyä, mutta kun veden pintaa katsoo, siellä väreilee myös kohti kurottavaa valoa.




Juurille houkuttavin


Vanha folkloristi minussa lämpeni heti, samoin tietenkin Kamulan kuvaama savolainen sydänmaa osui sydämeeni. Ja blogissa summaten: 

Kokonaisuus on raikas kuin sateen jälkeinen pihkalta ja sammalelta tuoksuva metsä – aavistuksen eksyttävä ja poluiltaan hetkittäin pitkämatkainen, mutta yhä syvemmälle houkutteleva. Kohti uusia polkuja ja Metsän kansa -sarjan jatko-osaa, siis!


Väärin luettu

Tai ok, mitään kirjoja ei lueta väärin. Nämä kaksi kirjaa ovat kuitenkin sellaisia, joiden hyvyyden tunnistan ja joiden olisin niin kovasti toivonut olevan minun kirjojani. Kummankin kohdalla muutama ulkokirjallinen, blogin ulkopuolelle jäävä asia, vaikutti lukukokemukseen liikaa. Suosittelen molempia romaaneja lämpimästi kenelle tahansa: ne ovat hiottuja kokonaisuuksia, upeaa kieltä, hieman erilaisella tavalla nähtyjä maailmoja.

Katja Kallio: Yön kantaja

Katriina Ranne: Miten valo putoaa



Riipaisevin, täyteläisin

Joyce Carol Oates: Blondi

Vaikka Blondi on järkälemäisen paksu, ei siinä ole mitään liikaa. Kaikki tarpeellinen on kansien välissä, jokainen sivupolku rikastuttaa kokonaisuutta. Marilyn Monroesta kiinnostumattomillekin Blondia voi suositella, sillä Oates luo älykkää, tarkan, kiihkeän, herkkävireisen ja kaikessa niin kokonaisen kuvan naisten ja miesten maailmoista, epätasa-arvosta, julkisuuden kiroista.

Oates kirjoittaa hurjasti ja kiehtovasti: kaikkein yksityisin ja haavoittuvin on paljastettu. Se, millaisena ihminen nähdään on eri asia kuin millaisena hänet tulisi nähdä. Kyse on lopulta siitä, mitä jokainen haluaa ja tarvitsee, siitä mikä on elinehto: olla rakastettu ja arvokas omana itsenään.



Kirja, jota rakastin

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva


Wilden ainoa romaani on paljon, muttei mitään liikaa. Se on moraalifilosofinen tutkielma ihmismielestä ja narsismista, se on romaani taiteesta, ja se on vielä kauhukertomuskin. Se on - nykytermiä käyttääkseni - spekulatiivista fiktiota hienoimmillaan, nyt luettuna myös historiallinen romaani oman aikansa säännöistä ja odotuksista. Nykykontekstista käsin lopun voi lukea ainakin jossain määrin moralisoivana, mutta kauhistuttava loppu on täydellinen romaanille, sillä turmelusta ei luultavasti voi kukaan ihminen välttää - se vain muuttaa muotoaan kohteensa mukaan. “Ne ovat minun sieluni kasvot.” Kiehtova, varmasti mieleenpainuva tarina vie mukanaan.


♥ 

Mitähän kaikkea vuosi 2018 tuo tullessaan?

28 kommenttia:

  1. Oli taas huikea kirjavuosi, ja ihania matkojakin sinulla. Olen pähkäillyt noita vuoden parhaita. Aivan mahdoton tehtävä :)

    Hyvää Uutta Vuotta Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kirjavuosi oli monin tavoin huikea ja siksi en listannutkaan välttämättä vuoden parhaimpia. :D Jätän ne Blogistaniaan.

      Samoin, hyvää uutta vuotta! :)

      Poista
  2. Ihana postaus, kiitos Katja. Sinulla on ollut mukavia matkoja ja hyviä kirjoja luettavana. Vuoden parhaistasi sain monta vinkkiä. Mukavia loppuvuoden päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos. Tänä vuonna oli aika paljon reissuja. Kaikki listaamani eivät ole vuoden parhaita, mutta mieleen ne kyllä jäivät. Kauniita talvipäiviä sinne Pohjois-Karjalan kinoksiin!

      Poista
  3. Upeita kirjoja! Näistä minulla on vielä monta lukematta, myös Niemi. Blondista olen samaa mieltä, uskomaton kirja. Onnekasta uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, Niemi on hauska, kannattaa lukea. Blondi on yksi upeimmista - se on varmaan vahvin romaani koko lukuvuodeltani.

      Kiitos samoin, hyvää alkavaa vuotta 2018! ♥

      Poista
  4. Voi ei, minulla on Ahavan uusin vielä lukematta!

    Ah, Bad Gastein palasi muistoihin ❤

    Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, Ahavan romaani on puhutteleva ja kaunista kieltä.

      Bad Gastein ♥

      Samoin, onnellista alkavaa vuotta 2018!

      Poista
  5. Ihania kirjoja! Ahavan teos oli minullekin yksi vuoden koskettavimmista, taisin itkeä suurimman osan lukuajasta. Odotan innolla että pääsen Niemen kimppuun ja Dorian Grayn muotokuva on samoin lukulistalla tulevalle keväälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Ahavan kirja jää kyllä mieleen. Ja Niemi on niin hauska ja monenlaisia oivalluksia tarjoava, Wilden romaani puolestaan sellainen, jonka voisin lukea uudelleenkin.

      Poista
  6. Katja, aivan mahtava kooste♥ Olen ennen tehnyt puolivuotiskoosteen, mutta nyt on tapahtunut liian paljon ja koosteet tältä vuodelta jäävät. Vain yksi todella, todella harmittaa, että meidän kuukautemme Itävallassa jäi, mutta siellä se sitten odottaa. Ja lahjaksi ystävältämme muutamia linnaöitä!

    Dorian Gray tuossa odottelee, että lähdenkö Wilden matkaan...

    Uusi vuosi, uudet kuviot! Kaikkea ihanaa sinulle vuodelle 2018♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos ♥

      Sinulla on ollut taas tässä vuodessa niin paljon, ettei ihmekään jos koosteet täbäh jäävät. Niiden aika on joskus toiste! Ja Itävaltakin odottaa vielä! ♥

      Dorian Grayn mukaan kannattaa lähteä. Synkkä tarina, mutta hieno - ikimuistoinen.

      Kaikkea ♥♥♥ sinulle vuodeksi 2018.

      Poista
  7. Ihania kuvia jälleen!♥ Vuoteesi onkin mahtunut paljon asioita ja luettuja kirjoja. Ben Kalland tarjosi minulle vuoden positiivisimman lukuyllätyksen, ja Yanagiharan Pienestä elämästä ajattelen samoin kuin sinäkin.

    Ihanaa ja kaunista vuotta 2018!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos ♥ Kallandin romaani on kyllä hieno! Ja Pieni elämä sellainen, jossa on kaiken hurjan ja synkän alla kuitenkin valoa.

      Samoin, ihanaa alkavaa vuotta 2018! ♥

      Poista
  8. Hurjan mielenkiintoinen listaus sinulla, tämän innoittamana Hurmeen Niemi ja Kallandin Vien sinut kotiin nousee entistä korkeammalle odotuksissaan. Kamulaa voisin lukea ensi vuonna myös, uusimmassa Helmet-haasteessa taisikin olla kohta, jossa pitäisi lukea kirjasarjan ensimmäinen osa, se siihen ainakin mainiosti sopisi. :) Vuoden 2018 lukuelämyksiä odotellessa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, kiinnostava oli kirjavuosikin. Niemi on hauskaa luettavaa, Kalland taas tosi tyylikästä proosaa. Kamulan kirja on erityisen kiinnostavaa luettavaa, jos on liikkunut Savon sydänmailla (muistaakseni olet, ainakin jossakin siellä suunnalla). :) Minäkin alan nyt odottaa Helmet-haastetta.

      Hyvää vuotta 2018! ♥

      Poista
  9. Hienoja kirjoja, omaa vuottani ilahduttivat näistä erityisesti Swing Time ja Everstinna. Aivan erityisesti ilahduttavat kuitenkin nuo klassikot: moderni klassikko Blondi sekä ikiklassikko Dorian Gray, molemmat niin rakkaita kirjoja minullekin.

    Omia vuoden parhaitani ajattelin myös muistella lähipäivinä. Vuosikoosteet ovat aina minusta hirveän hauskoja, omat ja muiden.

    Ihanaa vuotta 2018! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, Smithin ja Liksomin kirjat ovat kyllä hurjan hyviä. Niiden lukeminen oli nautinto. Ja vielä enemmän nautinto oli lukea Blondia ja Dorian Grayta. Uumoilen, että niistä tulee ikisuosikkejani.

      Jään odottamaan sinun vuosikoostettasi. Olen samaa mieltä siitä, että niitä on ilo lukea.

      Ja samoin, onnellista alkavaa vuotta 2018! ♥

      Poista
  10. Ihana postaus, kirjavuosi on tosiaan ollut huikea! Tuntuu, että olen lukenut valtavasti hehkutuksen arvoisia kirjoja, mutta bloggaustahti vain on jäänyt harmillisen hitaaksi muun elämän takia...
    Pieni elämä ja Ikimetsien sydänmailla olivat minullekin kohokohtia. Samoin Niemi on muodostumassa sellaiseksi - kirja on minulla juuri kesken. :)
    Hyvää uutta vuotta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, kiitos. Oli jälleen monipuolinen kirjavuosi. Minullakin muuten postaustahti hiljeni vähän - tai ainakin bloggausinto oli usein kateissa, mutta jostain puhtia sitten löytyi. Kiva, että olet lukemassa Niemeä - se on hykerryttävää luettavaa.

      Samoin, hyvää uutta vuotta! ♥

      Poista
  11. Upeita valintoja ja hieno tiivis postaus, kuvineen, kiitos! Laitoin heti islantilaiset ei-perhoset varaukseen. Enkä ole lukenut Blondiakaan. Katja Kallion ja Katriina Ranteen kyllä, ja nautin niistä suuresti: harmi, etteivät ne osuneet sinuun. Swing time, olen ehtinyt aloittaa kaksi kertaa (toisen kerran englanniksi, toisen suomeksi), mutta joutunut palauttamaan kirjastoon kesken - vielä sen selätän. Mutta nuo muut, aivan samaa mieltä. Mikko Kamula! Ja Liksomin Everstinna! Ja Kalland. Dorian Grey saa miettimään, minkä klassikon seuraavaksi valitsisin. Sellaisen, joka "pitää lukea" vai sellaisen, josta oikeasti voisi ajatella nauttivansa, kuten tämä oli. Iloista uutta vuotta, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Islannissa ei ole perhosia on haastava ja hieno, toivottavasti pidät siitä. Ja Blondi sinun pitää ehdottomasti lukea! Se on upea. Ja joskus käy niin, ettei kirja vaan osu omaan lukijuuteen, vaikka sen tunnistaisi hyväksi. Mutta paljon olemme pitäneet samoista kirjoista! Oli hieno lukuvuosi, toivottavasti nyt alkaneesta tulee samanveroinen.

      Poista
  12. Hieno postaus ja vitsit miten hyviä kirjoja olet lukenut. Tekisi mieli poimia monta lukulistalleni. Tai aika moni siellä taitaa ollakin... No mutta, täytyy toivoa, että ensi vuonna ehtisi lukea edes muutaman aikuisten romaanin enemmän kuin tänä vuonna.

    Ihanaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, hyviä ja vähemmän hyviä (mutta niitä ei kannata listata :D ). Mielenkiinnolla voi aloittaa uutta lukuvuotta.

      Samoin, hyvää uutta vuotta! ♥

      Poista
  13. Hykerryttävä listaus! Siinä on paljon tuttua ja riemastuttavia yllätyksiä. Väärin- ja oikeinlukuun on muuten mahtava vapaus! Wilden klassikkokertomuksennolen ammoin lukenut, mutta nyt kyllä,se menee uusintaan - kiitos vinkkauksesta. Toivotan hienoja lukuhetkiä ja kirjallisuuskohtaamisia tulevalle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Ja totta, jokainen voi lukea niin väärin tai oikein kuin kokee lukevansa. Minä en noista kahdesta kirjasta innostunut, vaikka tunnistin ne hyviksi. Wilde kannatta lukea uudelleen, uskon että romaani kestää sen hyvin. Jaana Kapari-Jattan käännös on tosi sujuva. Onnellista alkanutta vuotta sinulle!

      Poista
  14. Jee! Ihan parasta lukea näitä leikkimielisiä listauksia- niin kiinnostavia mitä kukakin lopulta nostaa :)! Hyvää uutta vuotta teille ja järisyttäviä lukukokemuksia uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, näiden lukeminen on tosiaankin aina hauskaa! Ihanaa alkanutta vuotta!

      Poista