Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni

 

Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni
Otava 2025
Mother Mary Comes to Me 2025
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Etukannen kuva Carlo Buldrini
332 sivua
Intialainen muistelmateos

En ehkä niinkään sure häntä tyttärenä, joka on menettänyt äitinsä, kuin kirjailijana, joka on menettänyt kiehtovimman aiheensa. Näillä sivuilla äitini, gangsterini, elää. Hän oli sekä turvani että myrskyni.

Ja niin elääkin, toki myös kuolee, mikä on selvää heti esipuheen lopusta alkaen. Kuinka pysäyttävät sanat, etenkin ne sattuivat kohdalleni juuri nyt. Elän omassa elämässäni erikoista aikaa tässä äitien ja tytärten jatkumossa, sillä menetin äitini viime vuonna ja oma tyttäreni on nuori aikuinen. Tätäkin kaikkea vasten Arundhati Royn omaelämäkerta Turvani ja myrskyni (hieno nimi, muuten, ja yhtä hieno on englanninkielisen alkuteoksenkin: Mother Mary Comes to Me) puhutteli minua erityisesti.

Kirjassa keskiössä on Royn äiti, Mary Roy, jota kirjailija kutsuu äidin sijaan rouva Royksi. Rouva Roy on ristiriitainen ja uuraauurtava nainen. Hän on yksinhuoltaja 1970-luvun Intiassa, toimii opettajana ja koulunjohtajana eikä ole mitenkään helppo ihminen. Samalla ja yhtä lailla keskiössä on tytär, eli kirjailija Arundhati Roy itse, aina lapsuudesta nuoruusvuosien läpi maineikkaan “Joutavuuksien jumala” -romaaninsa ilmestymiseen ja edelleen keski-ikään. Suhde äitiin on kipeä, tyttären on lähdettävä, jotta voi rakastaa. 

Teksti on kauttaaltaan terävää, repivää ja hauskaakin. Samalla Turvani ja myrskyni on kirja, jolle kannattaa antaa aikaa. Sen runsaus ja tietynlainen kerronnan täyteläinen hitaus pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun ei kiirehdi. Roy kirjoittaa eloisasti, värikkäästi ja moneen suuntaan katsoen. Omakohtaisen rinnalla hän kuvaa luokkayhteiskuntaa, poliittista aktivismia, feminismiä, hindulaisuutta, Intiaa ja maailmaa. Kirjailijan maineen hetkiäkin valotetaan, jopa Suomi mainitaan: millaista on matkustaa maihin joissa ei oikeastaan “käy”, sillä kaikki kirjailijavierailut ovat samaan kaavaa. No, sivupolku ja todellakin vain maininta runsaassa kirjassa.

Tärkeänä hetkenä äiti sanoo: “Hyvin tehty, lapsi.” Se on Roylle “uskomaton rakkauden ilmaus”, ehkä enintä mitä äiti sanallisesti antaa.

Miten hieno, omaleimainen, kieleltään rikas ja (uskoisin että myös) mieleenjäävä kirja. Lämmin suositus!