keskiviikko 8. helmikuuta 2017

W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta



W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta 
Tammi, Keltainen kirjasto 2016
Campo Santo 2003
Suomentanut Oili Suominen
77 sivua
Saksalais-eurooppalainen kirjoituskokoelma


Ehkä tunnin verran alus viipyi paikallaan loistaen valona pimeydessä, ikään kuin päällikkö olisi odotellut lupaa ajaa Calanchesvuorten takaiseen satamaan. Sitten, kun tähdet jo syttyivät vuorten ylle, alus kääntyi ja ajoi pois yhtä hitaasti kuin oli saapunutkin.

On kirjailijoita, joiden tuotanto tarjoaa melankolista, muttei lohdutonta, ja älykästä luettavaa. Sellainen on vuonna 2001 menehtynyt W. G. Sebald, jonka kirjoituskokoelma Merkintöjä Korsikasta on käsittääkseni Keltaisen kirjaston sivumäärältään pienin teos. Oili Suomisen oivallisesti suomentama kirja pitää sisällään neljä kertomusta tai esseetä Korsikalta – tai kuten teoksen nimessä, Korsikasta.

Sebald, joka kertoja ainakin minulle tuntuu olevan, saapuu Korsikalle, jossa hän majoittuu hotelliin. Saarella hän kulkee serpentiiniteitä, tekee kävelyretkiä, vierailee hautausmaalla ja museoissa, kohtaa lomalaisia, pohtii metsien tuhoa, sukeltaa muistoihinsa. Pienistä havainnoista rakentuu kokonaisen kulttuurin kuva: Yksi maalaus voi herättää ajatusketjuja, niemen edustalla paikallaan viipyvä laiva muistuttaa kuolevaisuudesta; korsikalainen metsästyskausi heittää muistojen Saksaan ja Englantiin. Ihmiselon kiertokulku, historia, kirjallisuus ja luonto muuttuvat koetuiksi ja eläviksi.

Merkintöjä Korsikasta on kaunis, surullinen, tarkkanäköinen ja ajelehtiva. Sebaldin kirjoituskokoelmaa voi luonnehtia monin sanoin, sillä pienuudestaan huolimatta teos pitää sisällään paljon. Sebaldin sanat kantavat maailman painoa ja keveyttä, enemmän ensin mainittua, jopa elämästä erkanemista (ainakin historiallisessa kontekstissa). Hänen tekstinsä rauhoittaa, ja saa samalla mielen vaeltamaan. Yhdistelmä kuulostaa ristiriitaiselta, mutta Sebaldin tekstissä on aina liikettä ja hetkessä kiinni olemista, joka kaikki kytkeytyy sukupolvien ja vuosisatojen ketjuihin sekä jonkinlaiseen yleiseurooppalaisuuteen. Sebaldin äärellä lukijakin löytää oman sisäisen, juurevan nomadinsa ja hyvä niin.

Siinä määrin luonnosmainen Merkintöjä Korsikasta on, ettei se nouse Sebald-suosikikseni. Ei toki tarvitsekaan Austerlitz ja Vieraalla maalla ovat niin lähellä sielua koskettavaa täydellisyyttä kuin kirjallisuus olla voi - nekin fragmentaarisia, surumielisiä ja kulkevaisia kirjoja.


Merkintöjä Korsikasta jäi auto-onnettomuudessa kuolleelta Sebaldilta kesken, mutta hänen kirjoituksiinsa tallentamistaan havainnoista valottuu kokonaisia maailmoja.

7 kommenttia:

  1. Ihana kuva.En ole lukenut Sebaldia,vaikka tiedostan kirjailijan,pitääkin laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Sebald kirjoittaa hienoa kieltä ja tarkkoja havaintoja. Suosittelen lukemaan!

      Poista
  2. Viehko teos! Sebaldin edellinen "ILMASOTA ja kirjallisuus", 2014 oli varsin kiintoisa ja ajatuksia herättävä tuttavuus. Ja tämä: niin surumielistä mutta seesteistä, katoavaa mutta on oltu ja eletty. Kaikella on ollut ja on oma erityinen merkityksensä kosmoksessa. Rytmiikka pitää, kenkään ei myöskään lukija jää irrallisena utuun leijumaan. Tämä pienimuotoinen suurten ilmavien ajatusten kooste loi antoisan, suorastaan auvoisan avarakatseisen lukukokemuksen. Sebaldin jalanjäljissä kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja kuljeskella ja antaa ajatusten vapaasti keinua taivaan sinessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, Ilmasotaa ja kirjallisuutta en olekaan lukenut. Se ja ainakin Saturnuksen renkaat on minulla vielä lukematta. Hienoa, melankolista, muttei toivotonta on Selbaldin teksti. Nautittavaa luettavaa!

      Poista
  3. Pidin tosi paljon kirjasta ja kirjailijan huumorista, joka pirskahteli aina välillä. Hän oli tarkka havainnoija ja toi kirjassa esille havaintojaan mm. havaintonsa ketä hotellin henkilökunta muistuttaa. Hautausmaaltakin oli hauska maininta. Käyn ulkomailla kirkoissa, hautausmaalla ja museoissa, en tiedä miksi, joten oli hauska huomata miten kirjailija oli valinnut sellaisia kohteita, joissa itsekin käyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, totta, Sebaldilla on huumoriakin mukana. Hieno kirjailija.

      Tiedätkö, minäkin käyn mieluusti hautausmailla, kirkoissa ja museoissa. Niiden lisäksi puistoissa ja luonnonkohteissa. Klubeissa ja baareissa en mielelläni käy. :)

      Poista
  4. Sebald kuuluu ukulistalleni, ehdottomasti! Tämä pienoinen teos oli tuloillaan mulle lukuun viime vuonna, mutta jokin postitushäikkä esti aikeet.

    Niin mieltä valloittavasti kirjoitat tästä, että houkutuin etsimään Shebaldia omalta lukulaitteeltani. Muistaaksein siellä on jokin kirja häneltäkin, vai sekoitankohan nyt nimiä...

    <3

    VastaaPoista