maanantai 20. helmikuuta 2017

Elizabeth Gilbert: Big Magic. Uskalla elää luovasti


Elizabeth Gilbert: Big Magic. Uskalla elää luovasti
Gummerus 2016
Big Magic 2015
Suomentanut Laura Beck
288 sivua
Amerikkalainen self help -kirja

Nyt varmaankin luulet, että aion kehottaa sinua ryhtymään pelottomaksi, jotta voisit elää luovempaa elämää. Mutta en aio tehdä niin, koska en usko siihen. Luovuus on kyllä rohkeuden tie, mutta se ei ole pelottomien tie, ja tuo ero on tärkeä huomata.
Rohkeus tarkoittaa, että tekee jotain pelottavaa.
Pelottomuus tarkoittaa sitä, ettei edes ymmärrä mitä sana pelottava tarkoittaa.

Haluatko elää luovasti? No, kukapa ei. Eat, Pray, Love -hittikirjastaan tuttu Elizabeth Gilbert pohtii uudessa kirjassaan Big Magic. Uskalla elää luovasti luovuutta niin arjessa kuin taiteen tekemisessä.
 
Olen ihminen, joka ei (yleensä) todellakaan lue elämäntaito-oppaita (kuten en lue kirjoja järkyttävistäihmiskohtaloistakaan - ja minua ei todellakaan tarvitse uskoa!); blogissani on tainnut olla yksi säännön vahvistava poikkeus. Tai kaksi. Kun nyt bloggaan elämäntaito-oppaasta jo kolmannen kerran kaikkien näiden noin kahdeksan vuoden aikana, myönnän tietenkin vilkuilevani kyseisen lajityypin kirjoja aina toisinaan ja tällä Gilbertin kirja sattui puhuttelemaan minua niin, että luin sen miltei ahmimalla.

Lukuahmiseen on monia syitä. Ensiksikin Gilbert kirjoittaa hyvin ja Laura Beckin suomennos on sujuvaa luettavaa. Gilbert kirjoittaa omasta itsestään ja omista kokemuksistaan, oman luovuutensa perustasta, peloista ja rohkeudesta tavalla, joka saa lukemaan hänen tekstiään kuin romaania. Tällainen omaelämäkerrallinen asiaproosa onkin käsittääkseni kovasti nousussa ja miksikäs ei: romaanimaisen vetävään kerrontaan on helppo eläytyä ja samalla saada inspiraatiota omiinkin pohdintoihin. Ne omat pohdinnat ovat tietenkin toinen ja suurempi syy, miksi kirja minua otteessaan piti. Gilbertin teksti antaa potkua arkisen luovuutensa kipukohtien kanssa kamppailevien takalistoon.

Vaikka Big Magic on eittämättä ahmittava ja antoisa, on siinä nikottelemaan saavat sattumansakin: Meidän kaikkien sisällä olevat ihmeelliset jalokivet. Tai: kätketyt aarteet sisälläsi. Huhhei, totta kai, voihan niitä monenlaisia luovuuteen liittyviä haaveita jalokiviksi tai aarteiksikin kutsua, mutta uskokaa pois, tämän blogini lumiomenamaisen hempeyden ja haaveilun takana asustelee imelyyttä kaihtava realisti, jonka pitää jalokivistä vain koruissa, ei sanoissa. Gilbertin kirjaan sisälle pääseminen vaatii siis pientä pureskelua, mutta kun koristesanoihin tottuu, löytyy Big Magicista paljonkin sanomaa.

Gilbert myös haastaa lukijansa sopivan suorapuheisesti: Arveletko että olen väärässä? Hän kehottaa niitä, jotka uskovat taiteen olevan maailman vakavin ja tärkein asia lopettamaan kirjan lukemisen. Gilbertin oma luovuus liittyy ennen kaikkea kirjoittamiseen, mutta luovuutta voi olla vaikka kukkapenkissä möyriminen, kuten bloggaajakollega Jenni huomioi. Toki kirjassa on paljon muutakin työskentelystä inspiraatioon ja siihen, miten tärkeää on pitää siitä mitä tekee. 

Myös luovuus on tärkeää, mutta tietyt oletukset on hyvä riisua: on ehkä vapauttavaakin ajatella, ettei tarvitse pelastaa maailmaa oman itsensä luovuudella. Inspiraatio koittaa alati työskennellä kanssani. Joten minä istun ja työskentelen. Gilbert korostaa myös tekemisen tärkeyttä ja se onkin hyvä jokaisen muistaa: meissä kaikissa asuu luovuutta, mutta sitä ei tavalla tai toisella toteuta, niin eihän se koskaan pääse ulos. Sinnikkyyttä käsittelevä luku antaa paljon; haaveilla saa, mutta pelkällä haaveilulla ei tule valmista. Täytyy tarttua toimeen.

Kokonaisuus puhuttelee, mutta parhaiten - ainakin omalla kohdallani, mikä on varmasti yksi Big Magicin tarkoituskin, puhetella juuri lukijaansa, puhutella sinua  - minua puhettelee teoksen alkuosan luku rohkeudesta. Luovuus on osin pelkojen kohtaamista, rohkeutta on ottaa askel omaa tavoitetta kohti. 


Jos - tai kun! - Gilbertin kirja auttaa sisäistämään sen, se on tehnyt jo paljon.

9 kommenttia:

  1. Satuin lukemaan kirjan juuri ja postasin siitä tänään. Ja sama juttu, kirja tuli luettua ahmimalla, oli myös aika sopiva kirja ahmimiseen: iso fontti ja väljä teksti. Tykkäsin kirjasta, ja en myöskään todellakaan lue yleensä tällaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, hauska ajoitus! Tämä saattaa olla kirjaihmisille sopiva elämäntaito-opas. Ja ehkä meille näitä oppaita harvemmin lukeville tässä oli jotain uutuudenviehätystäkin? Kiinnostava kirja.

      Poista
  2. Minä olen elämäntaito-oppaiden suurkuluttaja, mutta jostain syystä en tätä kirjaa saanut luettua alkua pidemmälle eli palautin sen kirjastoon luettuani siitä 20 sivua. Laitoin kirjan nyt uudelleen varaukseen ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, mietin juuri, että sinulla on paljon kokemusta elämäntaitokirjoista ja tämä ei ehkä antanut mitään uutta? Minulla taas ei ole ja siksikin viehätyin. Toki tässä teema, joka on pitkälti kirjoittaminen, osui nyt minuun jotenkin erityisen hyvin. Toivottavasti pidät tästä uudella lukukerralla! Kerro sitten, miten käy. :)

      Poista
  3. Mie en myöskään lue usein self-helppejä, mutta tämä Gilbertin kirja tuli vedettyä antaumuksella läpi. Gilberttiin törmäsin Tedtalkeissa ja hänen tapa esiintyä sai mut kiinnostumaan henkilön tuotoksista enemmän.

    Ehkä tässä iski juuri tuo kirjoittamiseen fokusoitu luovuus, se kun on itselle juuri nyt tärkeää. Tykkään myös Lizin rempseästä tyylistä kirjoittaa. Eikä tätä lukiessa tullut mitenkään tuputettu fiilis.

    Helpottavana ja vapauttavana tekijänä itselle oli juuri tuo mainitsemasi lause:

    "On ehkä vapauttavaakin ajatella, ettei tarvitse pelastaa maailmaa oman itsensä luovuudella."

    Ei niin, se luovuus on sulle ja sun hyville fiiliksille :) Iso plussa on jos joku saa niistä kiksejä ja energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marco, sama juttu, siis! Minä en ollut aiemmin lukenut mitään Gilbertiä, mutta nyt mietin jopa sen Eat, Pray, Loven lukemista, vaikka siinäkin on epäilyttävät juttunsa.

      Fokusoidun luovuuden oivaltaminen on tärkeää. Se on jotain, minkä haluan sisäistää.

      Tässä on paljon vapauttavaa. Sellainen kirja, johon voi palatakin joskus.

      Poista
  4. Minäkin koen elämäntaito-oppaat jollain lailla hämmentäviksi, jopa vaivaannuttaviksi. Saa nähdä, luenko tätäkään koskaan. Luovuuden lisääminen ja ihmisten innostaminen on tietenkin ihan äärettömän hieno juttu, mutta mitenkähän lienee - kuinka moni ottaa tämänkään teoksen ohjeet käyttöön, kun kirjankannet sulkeutuvat.

    Parhaimmillaan elämäntaito-oppaat lienevät sellaisia nopeita hyvänolon trippejä, joista on kiva siirtyä taas seuraavan oppaan pariin...

    No huh, kylläpä tästä kommentista tulikin synkkä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sielläkin siis samat ajatukset! Ehkä tämän kirjan voisi ajatella kirjoitusoppaana, niin silloin menee helpommin. :) Minä pidin tästä ja yllätyin siitä, että pidin.

      Mutta olen kyllä sinun kanssasi samaa mieltä noin yleisesti - ja joskus saa ollakin synkkä. :D :D

      Poista
  5. Minäkään en tämän tyylisistä kirjoista yleensä syty, mutta nyt Lujasti lempeä onnistui kasvattamaan pienoista innostusta aihepiirin ympärille. Ehkäpä tämä voisi olla minunkin kirjani :)

    VastaaPoista