Olipa kerran... Haastattelussa Pirjo Suvilehto ja Karoliina Pertamo

Missä se nyt olikaan, se oikea kolo, jonne mahtuisi tämä polo?
On mulla Minervan muisti ja puinen kuisti --

Ote tekstistä "Pöllö" / Eläinaakkoset

Lapsosen lähellä, Otso ja soiton salaisuus, Eläinaakkoset, Anni ja loistokoirat... Ihania, värikylläisiä kuvia, suloisia, hauskoja ja riemukkaita loruja ja tarinoita, joista etenkin Eläinaakkoset ja Anni ja loistokoirat ovat meillä rakkaita ja paljon luettuja. Kuusivuotias poikani on alkanut kiinnostua kirjaimista ja Eläinaakkosista hän tavaa eläinten nimiä, nauttii loruista ja saa hyvää tietoa eläimistäkin. Anni ja loistokoirat puolestaan on koirakuumeisen tyttäreni mieleen. Tokaluokkalainen suorastaan riemastui, kun bongasi kirjasta koiramaailman hyvää tekevän julkkisenkin: lukukoira Börjen!

Olen jo joitakin vuosia ihaillut Karoliina Pertamon värikylläistä kuvitusta eri lastenkirjoissa ja tänä keväänä tutustuin työyhteyksissä Pirjo Suvilehtoon. Yhdessä Suvilehto ja Pertamo ovat saaneet aikaan monta lastenkirjaa. Millaista kirjailijan ja kuvittajan yhteistyö oikein on? Otetaan selvää siitä ja yhteistyöparin muistakin kirjojen tekoa koskevista mietteistä. Blogien lastenkirjaviikon sunnuntaina Olipa kerran -teemalla haastattelussa ihanat Pirjo Suvilehto ja Karoliina Pertamo.

Olette tehneet useita kirjoja yhdessä. Miten yhteistyönne lähti käyntiin?
- Tammen kautta, muistelee Karoliina. - Pirjo oli ehdottanut vauvarunokirjoja ja minua pyydettiin kuvittajaksi. Pirjo puolestaan muistelee, kuinka oli nähnyt Karoliinan kuvituksia kustantamon pöydällä: - Ihastuin välittömästi Karoliinan tyyliin ja sanoin suoraan, että "Saanko tämän kuvittajan".

Tästä alkoi naisten yhteistyö, joka on sujunut koko ajan hienosti.

- Yhteistyö on varsin helppoa, kertoo Karoliina. Pirjo on samoilla linjoilla: - Mielestäni kertaakaan en ole joutunut tekemään mitään kompromissia Karoliinan kanssa. Teemme hyvin itsenäisesti osuutemme, hän tuumaa.

Mistä kirjaideat tulevat? Kumpi syntyy ensin, teksti vai kuvat?

Pirjo kertoo ideoivansa kirjaa, yleensä tarina tai lorut syntyvät ensin. Joskus idea tulee kuitenkin muualta: - Puuhakirjaan minua pyydettiin, ja oli ihana tehdä käsikirjoitus ja kuvitussuunnitelma valmiiseen konseptiin Oppi ja ilo -sarjassa, jossa ovat ihastuttavat hahmot, kuten Taikakissa ja Yrre-orava. 

Karoliinan mukaan: -  Kaikki muut ovat tuleet Pirjon ideoista, niin kirjoja tehdessä yleensä on. Mutta Ötökkäloruja oli minun ideani ja kuvat oli piirretty ensin, Pirjo kirjoitti tekstit valmiisiin kuviin.

Miten aikataulutatte työnne?

- Aikataulutan työni siten, että kiireiset hoidan tiiviillä tahdilla ja pidemmän ajan töiden annan muhia rauhassa. Usein myös joudun laittamaan heränneet ideat hyllylle odottelemaan. Kyllä ne sieltä löytyvät, sanoo Pirjo, joka yleensä lähettää valmiin käsikirjoituksen Karoliinalle.

- Arvioin kuinka kauan kuvittamiseen menee, lasken aukeamia ja kuvia. Koetan miettiä kuinka kauan edellisiin on mennyt. Sitten varaan kalenteriin n. 1-3 kuukautta kirjaa kohti, kertoo Karoliina.

Karoliina työskentelee päiväaikaa silloin, kun hänen lapsensa ovat koulussa. Työ ei kuitenkaan ole mekaanista, vaan vaatii paljon ajattelemista ja suunnittelua: 

- Teen töitä niin säntillisesti kuin voin, mutta aina ei piirtämistä voi pakottaa. Myös miettiminen ja vaikka rannalla käveleminen voi olla työtä. Ei voi ryhtyä koneeksi.

Myös Pirjo työskentelee valoisan aikaan, hän ei ole yöihmisiä, vaan menee aikaisin nukkumaan. Hän kertoo: - Kirjoitankin sitten missä vain. Intensiivityö on parasta aamun tunteina. Muutoin teen hahmotelmia ja katkelmia eläinpuistossa, uimarannalla, autossa, reissun päällä ja vaikka uimahallissa. 

Mistä tarina tai loru lähtee liikkeelle, Pirjo? 
- Sysäys voi tulla vaikka lapsen lausumasta, unesta, luetusta tekstistä tai putkahtaa yhtäkkiä mieleen. Se voi olla myös pidemmän harkinnan ja kypsyttelyn tulos.

Entä Karoliina, käytätkö töissäsi malleja vai syntyvätkö kuvat tarinasta ja/tai omasta mielikuvituksestasi?

- Teksti kertoo minulle mitä piirrän. Usein kuva on minulle aivan selvä luettuani tekstin. Joskus se vaatii enemmän pohtimista. Jos kuvissa on tarkoitus olla esimerkiksi tunnistettavia eläinhahmoja tai kasveja, etsin ilman muuta tietoa, jotta saan tärkeät tuntomerkit oikein. 

Ketkä ovat omia esikuvianne kirjailijoina ja kuvittajina?

- Tämä ei ole minulle helppo kysymys, pohtii Karoliina ja jatkaa: - Luen, kuuntelen musiikkia, katselen luontoa ja kaikesta siitä voi löytyä jotain, joka auttaa ymmärtämään omia kuvia. Muistan oman lapsuuteni kirjoja, joissa kuvat olivat kauniita ja syviä, niihin saattoi uppoutua ja tuntea tarinan tunnelman.

- En tiedä varsinaisista esikuvista, sillä lastenkirjallisuus on aivan valtava, hieno kenttä, jossa työskentelee intohimoisia ihmisiä, miettii Pirjo. - Olen aina ihaillut esimerkiksi Markus Majaluoman,  Ilpo Tiihosen, Nopoloiden ja Kari Hotakaisen humoristista ajatuksenjuoksua. 

Mikä on yhteistyönne rakkain kirja?

- Minulle ehdottomasti rakkain on Otso ja soiton salaisuus, kertoo Pirjo. Otson tarinaan liittyy minulle henkilökohtaisesti kovin paljon. Se on rakkaussatu esikoiselleni Otsolle, ja siksi kirjan valmistuinen oli minulle merkittävä asia.

Karoliina puolestaan nostaa esiin kaksi varhaisempaa kirjaa: -  Minulle rakkaimmat ovat samaan aikaa tehdyt ja ilmestyneet kaksi kirjaa: Lapsosen loruja ja Lapsosen lähellä. Ne olivat aivan ensimmäisiä kuvittamiani kirjoja ja olin niistä niin iloinen. 

Olipa kerran... Mitä sitten, mitä siitä voisi alkaa - juuri tällä hetkellä? 

- Olipa kerran puutarha, jossa kasvoi ihmeellisiä kasveja ja kiemurteli salaperäisiä polkuja. Kasveissa lepatteli kaikenvärisiä perhosia ja pensaista pyrähteli pieniä ujoja lintuja, aloittaa Karoliina. 

Pirjo taas lähtee kuljettamaan sadun aloitusta seuraavasti:

- Olipa kerran pieni shetlanninponi, jolla oli suuri suunnitelma. Poni vain ei tiennyt, kuinka aloittaisi. Niinpä poni vain seisoksi karsinassaan, katseli ikkunasta pihamaalle ja aloitteli mielessään: Olipa kerran pieni poni, jolla oli suuri suunnitelma, ja sen poni tulisi eräänä päivänä vielä toteuttamaan...

Ja nyt minä ajattelen kesää, pihallamme villiintyvää perhoshoukutinta omenaminttua ja suloisia, ehkä hieman ujoja punarintoja sekä pientä shetlanninponia ja sitä, millainen sen suunnitelma voisi ollakaan. Maailmaan mahtuu ihmeellisiä tarinoita ja riemukkaita kuvia! Pirjo Suvilehdon ja Karoliina Pertamon seuraava yhteinen kirjansa Anni ja hurmaava pentu ilmestyy syksyllä WSOY:n kustantamana.

Lämmin kiitos haastattelusta, Karoliina ja Pirjo!

--
Kuvat Pirjo Suvilehdon ja Karoliina Pertamon kirjoista Anni ja loistokoirat, Ötökkäloruja ja Eläinaakkoset.

P.S. Jostain syytä Bloggerin fontti heittelee enkä saa sitä korjattua.