perjantai 9. syyskuuta 2011

Äänikirjakävelyllä

Rakastan syysaamuja. Olen kuitenkin hidas herääjä ja kaipaan aamuiltani rauhaa, kupillista kahvia, juusto-tomaattipäällysteisiä voileipiä sekä Hesarin kotimaa- ja kulttuurisivuja. Lapsiperheessä aamut ovat harvoin harmonisia: aina on kiire, toinen sukka hukassa, hiukset takussa ja päiväkodin lelupäivän lelu valitsematta. Minulla on se onni, että teen töitä kotoa käsin ja päiväkotikeikan jälkeen voin omassa tahdissani aloittaa päivän työt.

Rakastan myös kävelyä ja ulkoilmaa. En kestä, jos en saa tiettyä raitisilma-annosta päivittäin. Ennen kotitöiden aloittamista minulla on tapana kävellä puolen tunnin-tunnin mittainen matka lähimaisemissa: asuinalueilla, jokivarressa, viljapeltojen laidalla tai metsässä. Kirjavan kammarin Karoliinalta sain idean kokeilla äänikirjojen kuuntelemista samalla, kun kävelen. Päätin tehdä äänikirjojen kuuntelusta myös kielikylvyn ja kuunnella kirjoja englanniksi.

Lukuformaateista tulee aina ajoittain puhetta kirjablogeissa, viimeksi esimerkiksi Amma kirjoitti hyvän avauksen aiheesta. Koska kirjoitan nyt äänikirjakävelyistäni, en ala tässä pohtia sähköisiä kirjoja, mutta jotkut blogiani pitempään seuranneet saattavat muistaa, että äänikirjatkin ovat olleet minulle hankala juttu. Kesällä 2010 koetin kuunnella Sophie Kinsellan kepeää Twenties Girliä (suom. Kevytkenkäinen kummitus) sekä Jane Austenin iki-ihanaa klassikkoa Emmaa. Kuten silloin blogiini kirjoitin, päätin nauttia lukemisestani oikeiden, painettujen kirjojen parissa.

Miten  kävi nyt, kun joitakin viikkoja sitten aloitin ihan määrätietoiset äänikirjakävelyt? Mitä kuuntelin, kuinka kirjat koin ja miten kirjan kuuntelu vertautuu lukemisen kanssa?


Ensimmäiseksi äänikirjakävelyni teokseksi valikoitui lyhennetty versio Fannie Flaggin romaanista Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe (1987; Random House 2007), josta Karoliina kirjoitti hieman ylempänä linkittämässäni postauksessaan.
****

Kirjan tarina on monille tuttu ihanasta elokuvasta Paistetut vihreät tomaatit. Upea, hieman mustaa huumoria sisältävä tarina, jonka pohjasävy on samalla vakava ja sydämellinen. Pääsin sisälle kirjan kuunteluun yllättävän helposti. Varmasti sekä tuttu tarina että se, että Fannie Flagg itse lukee kirjan Syvän etelän murteellaan veivät minut mukanaan Alabaman osavaltioon. Idgie, Ruth, Evelyn ja Ninny, Mrs. Threadgoode, tulivat liki, notkuvat pöydät saivat minut nälkäiseksi ja moni käänne mietteliääksi. Minua nauratti, melkein itketti, valo tuntui siivilöityvän puiden oksistosta juuri oikealla tavalla. Toki ajatukseni harhailivat, mutta nautin Flaggin kuuntelusta niin, että kävelin välillä hieman kauemmin kuin mitä olin aluksi aikonut.

Ensimmäinen, yhden viikon aamut ottanut äänikirjakävelyni onnistui paremmin kuin uskaltanut odottaa.

Flaggin kirja jätti minut jonkinlaiseen äänikirjatyhjiöön. Muutaman kerran vuodessa minulle tulee miltei pakottava tarve lukea puhdasta laatuhömppää, joten latasin Marian Keyesin This Charming Manin (Penguin Audio Books 2008; suom. Hurmaava mies,Tammi 2008).
***

Keyesin kirja lähtee liikkeelle irlantilaisen poliitikon Paddy de Courcyn kihlauksesta, josta neljä naista kiinnostuu. On tyttöystävä, vaan ei morsian, on kivikova toimittaja, sisko sekä virallinen morsian. Mukana on monta sekaannusta ja tietenkin ennalta-arvattava loppu. Kuuntelin kirjaa hieman hajamielisenä. Sain selville vain, että Hurmaavassa miehessä on politiikkaa, Keyesille ominaisia vakavia teemoja (perheväkivaltaa, alkoholismia ja syöpää), hassuja sattumuksia ja törmäilyjä, shoppailua, television katselua sekä mielestäni stereotyyppisellä tavalla kyseenalaista suhtautumista muslimeihin.

Kuuntelin kirjasta lyhennetyn version. Sen kesto oli vajaat seitsemän tuntia, kun lyhentämätön versio olisi kestänyt yli 26 tuntia, mikä on äänikirjalle turhan pitkä mitta. Diamh Daly-nimisen lukijan aksenttia oli kiva kuunnella, mutta mielestäni kirja toimisi paremmin painettuna. Susan kirjastossa on parempi arvio Keyesin romaanista.

Nyt mietin myös äänikirjakävelyjeni jatkamisen mielekkyyttä. Koska joka tapauksessa kävelen aamuisin satoi tai paistoi, pohdin, että olisiko sittenkin järkevämpää kuunnella musiikkia tai ihan vain luonnon omia ääniä. Koin kuitenkin äänikirjojen kuuntelemisen jotenkin rauhoittavana, Keyesinkin kohdalla lukijan irlantilainen aksentti miellytti. Jonkin aikaa äänikirjojen valtavaa tarjontaa pohdittuani päätin ladata todellisen hurmaavan miehen kirjan:

Stephen Fryn The Fry Chronicles: An Autobiography (Unabridged version, Penguin Books 2010) on vielä kesken, mutta kirja on vienyt minulta kuvainnollisesti jalat altani. Vertauskuva on ehkä hieman huono ottaen huomioon idean kävellä kirjoja kuunnellessani.
****½ (vaikka kirja on vielä kesken)

Aloitin kirjan tiistaiaamuna ja voi, mikä helpotus se olikaan Keyesin jälkeen. Luulen, että minulle olisi aivan sama vaikka kuuntelisin puhelinluetteloa Fryn lukemana, niin ihana, eloisa ja täydellinen ääni hänellä on. Fryn koko olemus, juuri se televisionkin kautta välittyvä älykäs sydämellisyys, tulee liki. Toki Fryn tarinointikin on hurmaavaa: hän osaa poukkoilla pitäen ajatuksensa silti asian ytimessä. Hän esimerkiksi aloittaa ihmisen oraalisuudesta ja imemisrefleksistä päätyen kaikenlaisiin traumoihin, amerikkalaisiin sokerimuroihin, ruokateollisuuteen sekä skotlantilaisen puuron ylivertaisuuteen pohtiessaan suhdettaan ruokaan sekä omaan kehollisuuteensa. The Fry Chronicles jakautuu useisiin lukuihin, joissa Fry muistelee elämäänsä noin kolmekymppisenä, kertoo tutustumisestaan muun muassa Emma Thompsoniin ja Hugh Laurieen sekä ikuiseen syyllisyydentuntoonsa, mitä elämän pienten ja suurten nautintojen sekä brittiläisen akateemisuuden yhteensovittamisesta syntyy.

Koska The Fry Chroniclesin kuuntelu on vielä kesken, en analysoi äänikirjaa sen enempää. Sen sanon, että aivan lääpälläni Stephen Fryn ääneen. Mikä charmi! Mikä hauskuus! Mikä älykkyys! Voih ja oih. Satoiko aamulla vai oliko aurinkoista? En muista, minä vain kävelin ja kuuntelin.


Kuinka summata äänikirjakävelyni? Voin sanoa, että ydin on nimenomaan kävelyssä. En haluaisi kuunnella äänikirjoja vaikkapa bussissa, jossa muiden matkustajien äänet suodattuvat läpi. En aja juuri koskaan autolla ja koko perheen yhteisillä automatkoilla kuuntelemme Ipanapaa, Sauruxia, Tohtori Orffia tai muuta lastenmusiikkia (tosin nyt aion tarjota lapsilleni Vaahteranmäen Eemeliä äänikirjana) ja kotona tartun mieluummin painettuun kirjaan. Lukuelämyksen saan vain oikeasta kirjasta, mutta kävelyyn yhdistettynä onnistuin samaan täysivaltaisen kokemuksen. Sen olen oppinut, että tarinan ohella lukijalla on suuri merkitys. Lukijan täytyy olla persoonallinen ja kukapa voisi lukea teoksiaan paremmin kuin kirjailija itse? Liian hömppää en kestä kuunnella, mutta en usko jaksavani klassikoitakaan ääneen luetussa muodossa.

Jatkan siis äänikirjakävelyjäni. Ihanaa Stephen Fryta saan kuunnella vielä noin kymmenen tunnin ajan, sen jälkeen olen taas valinnanvaikeuden äärellä.

Keyesin ja Fryn kirjoilla osallistun myös Totally British-haasteeseen.

Sumukuvat otin eräänä äänikirjakävelyaamunani vain noin kilometrin säteellä kotoani.

29 kommenttia:

  1. En ole kuunnellut muilla kielillä kuin suomeksi, mutta olen vannoutunut äänikirjakuuntelija, kuten blogistanikin näkyy :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä mahtavalta. Mullekin aamurauha (vaiko rauha-aamu) on tärkeää, ja usein käyn aamulenkillä. Pitänee käydä ostamassa pari saksankielistä äänikirjaa ja yhdistää kirjaelämä aamulenkkielämään!

    PS. Voi miten kauniita kuvia!! Ihana syksy :)

    VastaaPoista
  3. Ihanat sumukuvat!

    Ja kiva, kun sain inspiroitua sinua äänikirjamaailmaan, vaikka vähän vielä takeltelet sen kanssa. :) Olen niin samaa mieltä, että Fried Green Tomatoes Flaggin lukemana oli upea elämys. Minä olen kyllä tykännyt kuunnella myös kahta seuraavaa kirjaa, joista jälkimmäinenkin on pian lopussa, mutta olen samaa mieltä, että suuri merkitys on sekä kirjan tyylillä että lukijan ulosannilla. Mitään hirveän vaikeaa en haluaisi kuunnella, sillä äänikirjaa kuunnellessa jotakin menee väkisin ohi korvien, eikä kuulemaansa ehdi hirveästi pysähtyä pohtimaan.

    Minähän osallistuin siihen Audiblen ilmaiskampanjaan, ja tarkoitus oli ilmoittaa, etten sen jälkeen jatka heidän kuukausittaista jäsenyyttään, mutta lopulta ajattelin, että voin hyvin maksaa pienen summan siitä, että saan kerran kuussa valita heiltä äänikirjan kuunneltavaksi. Kampanja siis toimi kohdallani markkinamiesten suunnitelemalla tavalla. :D

    Odotan jo kovasti seuraavan teoksen valintaa. Kaksi viimeisintä kirjaa olen lainannut kirjastosta, mutta valikoimassa on suht vähän minua kiinnostavia teoksia, ja lisäksi cd-levyjen latailu iPodille on aika hidasta ja turhauttavaa puuhaa. Englanniksi on sitä paitsi kiva kuunnella!

    VastaaPoista
  4. Minunkin on ihasteltava sinun kauniita sumukuviasi, mikä rauha ja syysaamun tuntu. :)

    Hauskaa lukea sinun äänikirjakokeilustasi nyt kun minäkin olen aloittanut nämä. Kuten tiedät minulla on kesken, tai siis oli, Hitchhiker's Guide to the Galaxy, ja se oli Stephen Fryn lukemana aivan loistava. Pitää hankkia loputkin osat.

    Jonkun verran kuuntelin bussissa, mutta enemmän autossa ja kouluun kävellessä. Ehkä joskus sitten ihan oikealla äänikirjakävelylläkin. :)

    VastaaPoista
  5. Me ollaan kuunneltu äänikirjoja vain pitkillä automatkoilla, mutta tuota kävelyllä kuuntelemista voisi ajatella, vaikka minäkin olen kyllä ärsyyntynyt nuorisosta, joka kuuntelee jotain (mielestäni) kamalaa musiikkia eikä linnunlaulua.

    VastaaPoista
  6. En ole juuri äänikirjoja kuunnellut, paitsi Pohjantähteä Veikko Sinisalon lukemana pitkillä bussimatkoilla, koska bussissa lukeminen aiheuttaa pahan olon.

    Olen kanssa miettinyt tuota äänikirjojen kuuntelua kielikylpynä ja sinun kokemuksesi vahvisti tätä aietta.

    Ihania kuvia, kauniita maisemia!

    VastaaPoista
  7. Minulla odottelee hyllyssä tuo Fryn kirja. En tullutkaan ajatelleeksi, että voisin kuunnella sen hänen itsensä lukemana.. Pitää melkein miettiä sellaista vaihtoehtoa. Ajelen muutaman kerran viikossa tunnin työmatkan edestakaisin ja radiokanaviin kyllästyneenä olen kokeillut äänikirjoja työmatkalla. Jossain blogissa sitä valittelinkin, että suomenkieliset on hieman hitaasti luettuja ja olen sen verran malttamaton, etteivät ne oikein luonnistuneet. siksi päädyin englanninkielisiin. Edellinen, Follettin Fall of The Giants oli hyvä äänikirjakokemus. Nyt on menossa Kostovan The Historian ja se onkin hieman toisenlainen (lisää myöhemmin blogissani)...

    VastaaPoista
  8. Olipa mielenkiintoista lukea tätä. Minulle äänikirjat ovat melko vieraita ja jotenkin olen myös kokenut, että eivät ole minua varten. Kuitenkin tänä syksynä olen miettinyt asiaa ja päättänyt kokeilla ja siksi tämä osui nyt ihan omien pohdintojeni ytimeen.
    Kävelysi kuulostavat ihanilta. Tänä aamuna olisin kernaasti lähtenyt pitkälle lenkille keskelle usvaa. Toivon että huomennakin olisi yhtä eteerinen aamu.
    voi hyvin, iloa viikonloppuun.
    Anu

    VastaaPoista
  9. Kirsi H.: Muistankin sinun kuuntelevan paljon äänikirjoja. :) Minä vasta opettelen, mutta ainakin kävelyyn yhdistettynä näyttää toimivan kohdallani.

    Helmi-Maaria Pisara: Ehkä aamurauha, kuitenkin? Minä kävin ennen lasteni syntymää juoksemassa aamuisin, mutta nyt kävelen. Kirjan kuunteleminen sopii jotenkin kävelytunnelmaan ainakin syysaamuina.

    Ja syksy on niin ihana, suosikkivuodenaikani. <3

    Karoliina: Kiitos. Sumu on kirjallinen säätila. :)

    Ja kiitos inspiraation antamisesta! Tosiaan yritin jo yli vuosi sitten kuunnella äänikirjoja, mutta se ei onnistunut. Sinun kävelyesimerkkisi innosti minuakin.

    Olen myös samaa mieltä tuosta, ettei mitään tosi vaikeaa voi kuunnella äänikirjana. Korkeakirjallisuus on parempaa luettuna. :) Ja kirjastosta saa kyllä hyvin cd-levyjä, mutta meillä ei ole ohjelmaa, jolla tiedostot voisi kääntää mp3:ksi, siksi latailen kirjoja nettikirjakaupoista. Jos ajaisin autolla, niin sitten cd:t olisivat hyvä vaihtoehto.

    Allu: Entä jos se nuoriso kuunteleekin äänikirjoja? ;) No, usein kyllä sen musiikin kuulee kuulokkeiden läpi. Linnunlaulukin rauhoittaa ihanasti!

    Jaana: Oman lyhyen kokemukseni jälkeen suosittelen kyllä äänikirjoja. Niitä saa nopeasti ladattua ja kuunteleminen on rentouttavaakin.

    Kiitos kuvakehuista. :)

    VastaaPoista
  10. Teresita ja Anu: Ehdittekin tämän samaan väliin. Vastaan teille paremmin hieman myöhemmin tänään. :)

    VastaaPoista
  11. Kaunis syksyinen kuva! En ole koskaan kuunnellut äänikirjaa,mutta nyt tätä lukiessa tekee kyllä mieli mennä kävelylle kirjaa kuunnellen;D Mukavaa syksyä ja viikonloppua:)

    VastaaPoista
  12. Upeita usvakuvia! Minä en ole oikein orientoitunut noihin äänikirjoihin, mutta enpä ole ajatellut että niitä voisi hyödyntää noin, samalla kävellen. Olisi hauska kokeilla miten eri kirjat ja luonto kommunikoivat keskenään. :)

    Mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
  13. Hyvinhän sinulla näyttää äänikirjojen kanssa sujuvan :) Vielä minä tulen perässä! Aamukävely ei onnistu mutta ehkä iltakävely... Täytyy ensin vielä perehtyä noiden äänikirjojen hankkimiskäytäntöön.

    VastaaPoista
  14. Teresita: Fryta kyllä kuuntelee mielellään ihan hänen aksenttinsakin vuoksi. :) Mutta kyllä minä itse nautin enemmän painettujen kirjojen lukemisesta.

    Minä olen lukenut (ja blogannutkin, jos oikein muistan) Kostovan Historiantutkijan. Jos siinä on hyvä lukija, voisi se olla tosi jännä kuunneltava. Kirjoita siitä ihmeessä blogiisi!

    Anu: Hauskaa, miten tämä postaukseni sattui yhteen sinun ajatustesi kanssa. Jos sinulla on aikaa pitkille, hyville kävelylenkeille, niin suosittelen lämpimästi äänikirjoja mukaan. Niitä riittää aiheesta kuin aiheesta.

    Sinulle myös ihanaa syysviikonloppua!

    Yaelian: Kiitos. Äänikirjoja kannattaa kokeilla. Ne eivät sovi kaikille, ihastuttavat monia ja sitten on kaltaisiani, joille toinen kirja toimii ja toinen ei. :)

    Hietzu: Minusta tuntuu, että nyt syyskeleillä etenkin brittiaksentti sopii hyvin äänikirjakävelyyn. En tiedä miksi, mutta minulle Britanniassa on aina ripaus syksyä. Kannattaa kokeilla äänikirjan kuuntelua joskus!

    Villasukka kirjahyllyssä: Varmasti tulet! Minullakin otti aikani, mutta nyt näyttää siltä, että tästä tulee rutiini. Pakkaskeleistä en tosin tiedä... Käyn toki silloinkin kävelyllä, mutta hyytyykö laitteet kylmässä? Täytyy tehdä talviolosuhteiden testaus sitten aikanaan. ;)

    VastaaPoista
  15. Ihana tunnelma noissa kuvissasi, tuli oikein kova halu päästä tuollaiselle aamukävelylle.

    Viime talvena kävelin aina välillä töihin, maisemat ei kyllä vedä vertoja noille sinun maisemillesi, mutta äänikirjan kuuntelusta voisin ottaa mallia!

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen vannoutunut äänikirjojen kuuntelija. Löysin äänikirjat alkuvuodesta kun halusin "lukea" myös kotitöiden ohessa, ja nyt en enää osaisi olla ilman. :) Aina on joku äänikirja kesken, ja tällä hetkellä kuuntelen Cunninghamin Tunteja, jota luen myös kirjana (eri aikaan kuitenkin). Kirja ja teksti on vaan niin kertakaikkisen kaunista että jo luetun kuunteleminen tai jo kuunnellun lukeminen ei tunnu yhtään liialta.

    Lenkeille en viitsi äänikirjoja ottaa, lenkkikaverini kun on sen verran levoton hössöttäjä, että jos en keskity itse lenkkiin, olisimme varmaan alta aikayksikön auton alla kumpikin, minä ja koira. :D

    Olen kuunnellut myös englanniksi, viimeksi Bridget Jonesia ihanalla brittienglannilla. Cd:t vain olivat kirjastosta ja harmillisesti niin puhkikuunneltuja että jouduin luovuttamaan puolivälin jälkeen kun teksti alkoi pomppia vähän liikaa. :(

    Kuvasi ovat hienoja mutta minulla meni niitä katsoessa kylmät väreet: luen tällä hetkellä iltalukemisena erästä brittiläistä kauhuklassikkoa jossa on juuri tuollainen, sumuinen tunnelma, ja kirja on oikeasti piinaava. Hui! :)

    VastaaPoista
  17. Minäkin luulen, että itse eniten nauttisin äänikirjasta rauhassa kävellen. Toki voisi se toimia omassakin kodissa myöhään vaikka nojatuolissa istuen, mutta siinä herkemmin tulisi ehkä ne arkiasiatkin mieleen.

    Taas kerran ihania tunnelmia kuvissasi, sellaista sielunrauhaa.

    VastaaPoista
  18. Upeita kuvia!

    Minulla on ollut äänikirjojen suhteen se ongelma, että en oikein tiedä missä niitä kuuntelisin. Autolla en liiku, kotona tai junassa luen mieluummin oikeaa kirjaa. Jos matkustaisin pitkiä matkoja bussilla, voisin kuunnella kirjoja, koska bussissa lukemisesta tulee joskus huono olo. Mutta ehkä kokeilen tätä kävelykuuntelua! Tykkään tehdä kävelylenkkejä, ja monesti minulla on musiikkia mukana, mutta taidanpa kokeilla seuraavaksi jotain kirjaa. Ainakin tuo Stephen Fry kuulostaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  19. Kuvat ovat tosiaan ihania!

    Olen myös ollut sitä mieltä, että äänikirjat eivät ole minun juttuni, mutta sinun esimerkiksi innostaa kokeilemaan, joskus. Karoliinan ja sinun hehkutus FGTomatoesista kirjailijan itsensä lukemana kuulostaa kyllä ihanalta - voisin hankkia sekä tuon lyhennetyn äänikirjan että painetun pokkarin.

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Hei Lumiomena,
    sait minut jälleen miettimään josko aloittaisin kävelylenkit - äänikirjoja kuunnellen! Autossa työmatkalla äänikirjailu ei onnistu, liikenteen äänet ja muu humina sotkee muutenkin herkkää kuuloani. Stephen Fry - varmasti toimisi minunkin kohdallani! Ostin joskus ruotsinkielisen äänikirjan, jonka oli kirjailija itse lukenut. Harmi sinänsä, että kirjan hienoa sanomaa häiritsi kirjailijan äänenväri, josta en pitänyt lainkaan. Eli lukijan äänellä on merkitystä! Kiitos että muistutit äänikirjojen maailmasta - pitääkin mennä nyt lataamaan jotain kuunneltavaa!

    VastaaPoista
  21. Minä aina järkytyn kun näen jonkun luonnossa nappulat korvissa! Rakastan luonnon musiikkia: Tuulta, lintuja, sadetta, aaltoja, jotka iskeytyvät kallioon, syyslehtien rapsakkuutta jalan alla...en ikinä voisi olla ilman luonnon musiikkia. Sateella meillä on aina makkarin ikkuna auki ja usein muutenkin, sillä olemme tarkoituksella antaneet puistoomme kasvaa pari isoa haapaa, jotka soittavat omaa musiikkiaan. Myös hiljaisuus on suloísta ja terveellistä kuunneltavaa, sekin soi.

    Meillä on kohta sukupolvi, joka ei tunista kuusitiaisen ääntä!

    Hitaita aamuja ei voita mikään!

    Minäkin olen happi-ihminen eli en voi harrastaa mitään sisälajeja, sillä haluan olla ulkona paljon: puutarha, vaellukset, uinti, ratsastus, hiihto, lumityöt...

    Suloista viikonloppua sinne Savoon!

    VastaaPoista
  22. Ihania, herkkiä kuvia..

    Olen samalla linjalla Leenan kanssa.

    Luonnossa, ulkona sen äänimaailmassa, toivottavasti rauhaisassa..
    Läsnä kävelyssä, hölkässä, mitä se sit onkaan..

    ihanaa viikonloppua sulle..

    VastaaPoista
  23. Sie olet kyllä hyvä kuvaaja. Olette Karoliinan kanssa innostaneet minut englanninkielisten äänikirjojen pariin. Ehkä löydän vielä sen Fryn lukeman puhelinluettelonkin kuunneltavaksi. ;)

    VastaaPoista
  24. Kaikki te ihanat: Kiitos kommenteista. Palaan niihin, kunhan kotiudun Savosta. :)

    VastaaPoista
  25. Kauniit, kauniit sumukuvat.

    Minä olen monta kertaa suunnitellut kuuntelevani äänikirjoja, mutten ole vielä ikinä kuunnellut. Jotenkin en osaa ajatella, että se sopisi kävelyn lomaan...ehkä olen väärässä, ehkä pitäisi kokeilla. Tämä oli ainakin rohkaiseva koe, minäkin voisin nauttia pätkästä hyvää romaania matkalla töihin.

    VastaaPoista
  26. Erja: Kiitos. Sumuisessa säässä on aina tunnelmansa. :) Minulle äänikirjat toimivat vain kävellessä. Silloin kokemuksesta tulee melkein meditatiivinen.

    Sara: Hui! Mitähän luet. Onhan sumussa paljon pelottavaakin, kun ei voi tietää, mikä edessä häämöttää. :)

    Minä en osaisi kuunnella äänikirjoja kotona, siksi tämä lenkkeilymetodi toimii minulla, mutta vain silloin, kun olen yksin. Hoitokoirani tai lasteni kanssa on syytä pitää korvat auki ihan luonnon omille äänille.

    Ja ah, Bridget Jones olisi takuulla mainio äänikirjana!

    Susa: Minä luulen, että tuo kävely on se paras keino tässä asiassa. Kotona luen mieluummin oikeaa kirjaa, se onkin ihan parasta. <3

    Jum-Jum: Kiitos. Kannattaa ainakin kokeilla kävelykuuntelua. Vasta sitten selviää, onko kyse omasta jutusta vaiko ei. :) Minullekin tulee huono olo bussissa lukemisesta, mutta koska minulla ei ole varsinaista työmatkaa, en juuri koskaan liiku bussilla.

    Stephen Fry on ihana! :)

    Maria: Kiitos. Minäkin kuvittelin, etteivät äänikirjat sovi minulle ja oikea kirja on edelleen se paras vaihtoehto, mutta kyllä tämä kuuntelukin tuntuu sujuvan. Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos kaipaat omaa aikaa!

    Tikru: Heippa ystävä. <3 Fry olisi kyllä sinullekin oivallista lenkkeilyseuraa, olen siitä aivan varma. Lukijan äänellä on todellakin merkitystä! Sen huomasin nyt. Kaikki murteet ovat ihania, kuten Flaggilla syvän etelän ja Frylla tuo huoliteltu, hivenen yläluokkainen englanti. Kokeile ainakin. :)

    Leena: Minäkin rakastan luonnon omia ääniä. En aina kulje kuulokkeet korvilla, mutta saan äänikirjan kuuntelemisesta motivaatiota myös kävelyyn. Vaihtelu virkistää. Ja hiljaisuus on usein melkein parasta kuunneltavaa.

    <3

    Hanne: Kiitos. Luonnon äänimaailma on paras, sen myönnän ja silti nautin äänikirjakävelyistäkin. Olen niin paljon ulkona, että ehdin onneksi nauttia kaikesta.

    Hanna: Voi kiitos. Kannatta kokeilla - ainakin sitä kuvitteellisyta puhelinluetteloa, joka olisikin takuuihana. :)

    Viivi: Kiitos ja tosi kiva, että "kävit" täällä.

    Kirjailijatar: Aina kannattaa kokeilla. Ajattele, työmatka ja hyvä romaani samalla kertaa - aika mukavaa! :)

    T. Katja / Lumiomena (nyt toisilla tunnuksilla)

    VastaaPoista
  27. upea kirjoitus. aamuhetket on parhaita :D

    VastaaPoista
  28. akissfromthepst: Kiitos. Ja totta. Kuulaita aamuja on vaikea voittaa.

    VastaaPoista