Etsin sinua niin kuin tuuli etsii poukamaa runoilee Olli Heikkonen kokoelmassaan Kuinka maa muuttui musiikiksi (Tammi 2003). Runo on siinä määrin poukkoileva, etten siteeraa sitä täällä kokonaisuudessaan, mutta sen ensisäkeet ovat kauniit. Ja koska tämä on ensisijaisesti kirja- eikä sisustusblogi (hah, kuivasti!), niin täytyihin minun keksiä jonkinlainen ontuva aasinsilta kotoisteluaiheisiin.
Seesteinen, ihana Poukama ja kallionvakaa "Harmaja" saapuivat kesällä meille Tikkurilan purkeissa, kun kyllästyin katsomaan liian vaalean beigen sävyistä olohuonettamme ja koska olin jo kauan inhonnut mäntyisiä yöpöytiämme. Samalla harmaan hunnun saivat ylleen myös ikivanhat koivuiset tuolit, jotka ovat edesmenneiden isovanhempieni kaupunkiasunnon peruja. Meillä tämä maalaaminen on jokakesäistä hupia. Joku ehkä muistaa, miten kesällä 2010 ovet suorastaan lensivät autotallissamme? Ja nytkin, syyskuun saavuttua, olen valkovahannut yhtä niin ikään mäntyistä lipastoamme. Mitä seuraavaksi... Voiskohan keittiön tuolitkin maalata?
Samalla voisin vastata haasteeseen, mitä löytyy puolison yöpöydältä. No, ainakin uusi hieno nuppivedin yöpöytään sekä pöydän alatasolla kasa Tekniikan Maailmoja ja Aku Ankan taskukirjoja. Mieheni lukee kirjoja harvakseltaan, mutta lukee melko kahtiajakautuneesti joko oikeaa älykkökirjallisuutta, kuten Saramagoa, Austeria tai Ecoa, tai sitten Dragonlance- tai muita vastaavia fantasiakirjoja. Siltä väliltä olevaa kirjallisuutta hän lukee harvemmin, vaikka olen yrittänyt kaupitella muun muassa Pasi Ilmari Jääskeläistä, Miika Nousiaista ja uutuutena Jonathan Carrolia, josta hän varovasti jo kiinnostuikin. Mieheni yöpöydällä ei ole kirjoja, koska nukkuu usein kuopuksemme huoneen lattialla olevalla patjalla. Ja ei, en aja miestäni sinne öisin. Kolmevuotiaamme pelkää pimeää ja kaipaa uniseuraa, viisivuotias eskarilaisemme taas kömpii jossain välissä yötä nukkumaan minun viereeni. Usein kaikki heräävät aamulla eri paikasta kuin mihin ovat illalla päänsä kallistaneet. Tällaiset järjestelyt taitavat olla melko tavallista lapsiperheissä?
Kuulaankaunista syyskuun ensimmäistä lauantaita itse kullekin. Minä kestitsen appivanhempiani, ihailen uutta pihakeinuamme, luen ihanaa ikämiestä sekä koirajuttuja ja kuopukseni toiveesta retkeilemme kolmen sukupolvin voimin myös junamusejossa.
Kyllä se vaan maali tekee ihmeitä! Jos en olisi himoinnut sitä Ikean sängynpäätyä, missä ne vedettävät yöpöydät, olisin varmaan maalannut jollain vastaavalla ne viime vuonna petsaamani yöpöydät. Tuo vedin on ihana!
VastaaPoistaHih, muistissa on vielä teidän lentelevät ovet ;)
Teillä on kaunista :)
VastaaPoistaJa nuo lentävät ovet autotallissa ovat varmasti olleet melkoinen näky! :)
Meillä on jo jonkin aikaa päästy nukkumaan kukin omissa sängyissä, mutta nuo vaihtelevat nukkumispaikat ovat vielä hyvässä muistissa silti.
Meilläkin on harmaa kausi, sillä aiomme vaihtaa ikkunat taloon ja arkkitehti ehdotti harmaata väriä.
VastaaPoistaHarmaja näyttää hyvältä! Ihanan seesteinen ja rauhallinen tunnelma.
VastaaPoistaTapetti taustalla on kaunis.
Voi kuinka kauniit ja rauhoittavat värit! Tässähän seesteytyy kuin itsestään. Minä odottelen tätä maalailumeininkiä ensi kesäksi sitten.. :)
VastaaPoistaAina välillä on hyvä kotoilla. Meillä leikitään tänään raivaustraktoria ja tyhjennetään kellarikomero.
Ja i-hanat lentävät ovet!
Kaunis maalisävy ja maalilla saa kyllä ihan uudenlaisen ilmeen:)
VastaaPoistaMukavaa syyskuista lauantaita sinullekin!
Susa: Totta! Minulla tulee joka vuosi hirveä hinku maalata jotain, ei taida olla kesää ilman maalipönikkää. :) Meillä J:llä ja minulla on eri väriset vetimet yöpöydissä ja nyt sain ihania posliinisia nuppivetimiä valkovahattuun olohuoneen lipastoonkin.
VastaaPoistaMaija: Kiitos. Silloin, kun nuo ovet lensivät, pysähtyi moni naapuri kurkkimaan pihaamme.
Ja teillä on aika erinomainen nukkumistilanne. Onnea siitä!
Allu: Harmaa rauhoittaa. Harmaat ikkunanpieletkin kuulostavat aika hyvältä.
Minna: Kiitos. Lapsiperheessä kun on aina melua ja kaaosta, niin ehkä yritän saada kodin sävyihin rauhaisaa tunnelmaa. :)
Linnea: Kotoilu on ihanaa! Olen täysiverinen kotihiiri, jota vaivaa krooninen matkakuume. ;)
Hyvää raivailua sinne!
Yaelian: Kiitos. Maalaamisella saa helposti raikasta jälkeä ja se on hauskaakin.
Ihanaa lauantaita teille kaikille!
Ihanna seesteisiä kuvia - harmaa tosiaan rauhoittaa - ja hyviä kirjoja yöpöydällä. Ihanaa lauantaita sinullekin!
VastaaPoistaHei Katja minäkin muistan sen viime kesäisen juttusi lentävistä ovista! Rauhoittavia kuvia. Mukavaa lauantaita sinulle!
VastaaPoistaKun päässä surraa väsymys ja kurkussa on hiekkapaperia, tuntuu niin haikealta katsella jonkun tehokkaamman aikaansaannoksia. Miksi tämän flunssan piti just minun kimppuun käydä?
VastaaPoistaHalusin kertoa sen, että mieheni on oikeastaan kaivellut lukuharrastukseni esiin; ehdottelemalla aikoinaan lukemista minulle... tästä vosit tykätä... Hänen yöpöydällään on aina pino kirjoja; dekkareita, Hotakaista, Tervoa, Irwingiä, Grishamia jne.
Tuo puolison yöpöytä-haaste on hauska. Minun (avo)puolisoraukallani ei edes ole yöpöytää, vain pari laatikkoa päällekkäin. Asia täytynee korjata uudessa asunnossa.
VastaaPoistaMutta siinä hänen "yöpöydällään" on pelkästään korean- ja japaninkielisiä kirjoja, joissa on enimmäkseen kaavioita :D A-P harrastaa Go-nimistä, aasialaista strategiapeliä, johon liittyviä kirjoja hän lukee joka ilta sängyssä. Japania tai koreaa ei kuulemma tarvitse ymmärtää, koska näissä kirjoissa keskeisiä ovat ne kaaviot.
Mukavaa viikonloppua!
Onpa kaunis yöpöytä. Ja tuoli myös. Ihana tuollainen posliinivedin. Ja teillähän on aina ollutkin niin kotoista ja kaunista. <3
VastaaPoistaMeilläkin on maalailtu harmaalla. Talo sai viime kesänä uuden harmaan värin sen entisen keltaisen sijaan. Ja tytär maalasi isäni tekemän, eteisessä olevan puusohvan sellaisella hyvin vaaleanharmaalla värillä koulutyönään. Kiikkutuoli, jonka isäni on tehnyt 15-vuotiaana (!), on seuraavana maalausvuorossa (siihen tulee samaa vaaleanharmaata kuin puusohvaan).
Toivottavasti junamusejossa oli kivaa! ;-)
Hyvää viikonlopun jatkoa ystävä kallis!
Voi miten kauniit sävyt! <3
VastaaPoistaMinunkin pitäisi maalata eräs mäntypuinen lipasto, ja lisäksi mieleni tekisi maalata Lundia-hyllyni valkoiseksi (onkohan se ihan pyhiinhäväistys? :) Kotonani on muuten kaikki joko valkoiseksi maalattua tai tummaa puuta, ja nämä kaksi eivät sovi sekaan ollenkaan. :)
Oih, arvaankin mitä luet! Minulla on sen kirjan suhteen nyt ihan rimakauhu, pelkään että se on liian ihana! :)
Kaunista!!
VastaaPoistaArgh, siis pyhÄinhäväistys tietenkin! (Ei pitäisi yrittää keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa... :)
VastaaPoistaKaunista harmaata! Mulle riittää yksi projekti kesässä ja tänä kesänä se oli se nokkekotihyllysysteemi. Mieshän senkin enimmäkseen maalasi. Mulla ei vaan ole pitkäjänteisyyttä siihen hommaan :)
VastaaPoista"oikeaa älykkökirjallisuutta, kuten Saramagoa, Austeria"
Auster just yöpöydällä ja ryhti korjaantui heti, 'älykkö' :)
Kaunista on Katja!
VastaaPoistaOn mukavaa välillä saada jotain uudistusta ympäristöönsä, jotain kaunista. Varsinkin kun tekee kotona töitä ja katselee koko ajan samoja seiniä, niin vaihtelu virkistää.
Poukama ja Harmaja ovat niin kauniita, kuten olen aiemminkin huokaillut, oih! Kuulostavat kodilta, pesältä, onnelta ja rauhalta. Ja mikä nuppi, vau! :) Hyvää sunnuntaita teille!
VastaaPoistaKiitos kaikista ihanista kommenteista! Palaan niihin hieman myöhemmin. Nyt liikun kirjallisesti Kainuussa ja konkreettisesti hieman metsässäkin. :)
VastaaPoistaJahas, jään odottamaan kommenttejasi ikämiehestä. Ihana attribuutti lupaa hyvää! ; )
VastaaPoistaMaria: Harmaa ja vihreä ovat lempivärejäni, mutta eivät yhdessä. Ovatkin eri huoneissa. :)
VastaaPoistaSara: Hauskaa, että muistit. <3
Päivikki: Mullakin on nyt sama väsymys ja kova kurkkukipu. Nuo maalaushommat tehtiin kesällä, mutta nyt vasta kirjoitin niistä blogiini- Ihana kuulla lukuinnostuksesta. :)
Lumikko: Yöpöydän voi hyvin korvata tuolilla tai isolla kirjapinolla lattialla. ;)
Noiden strategiapelien maailma on minulle vieras, mutta jos siihen on upponnut, niin ymmärrän hyvin kaavioiden ym. tärkeyden ja kiehtovuuden. Muistanko muuten oikein, että tekin olette humanisti-luonnontieteilijäpariskunta?
Anna Elina: Oi, kiitos. Usein meillä on myös kaoottista, mitä olen aika huono sietämään.
Olisipa ihana nähdä talonne! Minulta on tuo iso maalausurakka siellä mennyt kokonaan ohi. Täytyy joskus tulla katsomaan, mikä toki on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ikävä sinne on kova.
Ja junamusejossa oli kivaa, oli paljon "juneja". :)
Sara: Kiitos. Siellä on aika lailla samoja sävyjä: Tummaa puuta ja valkoista, niin täälläkin. Ja minäkin olen miettinyt Lundian maalaamista. Se vaan olisi hirveän iso urakka.
Minä en vielä sittenkään uskaltanut aloittaa sitä. Pelkään samoin sen ihanuutta. Odotan oikeaa lukurauhaa.
Riitta Sinikka: Kiitos. :)
Tytti: Harmaa on aika ihana. Nukkekotiprojekti kuulostaa ihanalta. Olen joskus lueskellut nukkekotiblogeja ja ne ovat tosi viehättäviä.
Ja hei vaan, älykkö siellä! :)
Jaana: Niinpä! Minäkin teen töitä kotona ja katselen näitä samoja seiniä kaiket päivät. Siksikin varmasti olen niin innokas pikkuprojekteista haaveilija. Joskus onneksi jaksan siirtyä ajatuksista tekoihin.
Satu: Voi niille vähän huokailla. :) Onnen ja rauhan rinnalla asuu mekastusta ja lasten keskinäistä kinastelua - hyvää elämää nekin. <3
Joana: Tiedätkö, luin kaksi ensimmäistä lukua ja ne ovat niin ihania, etten vielä uskalla jatkaa. Meillä oli viikonloppuvieraita ja melkoista hulinaa, haluan lukea ikämiehen kirjan ihan rauhassa. Ehkä jo heti huomenna tai viimeistään tiistain-keskiviikon tietämillä.
Lue ystävä rauhassa ja nauti! Kirjaa ei saa hotkaista. Tosin minä ahmin kirjaa skeittauksen SM-kisoissa koko edellisen viikonlopun. Voin sanoa, että oli kyllä eksoottisin paikka, missä mitään olen ikinä lukenut. : )
VastaaPoistaJoana: Skeittauksen SM-kisat on kyllä takuulla erikoinen paikka lukea kirjaa - ja erityisesti Carpelanin teosta. :)
VastaaPoistaTeillä on niin nättijä. ;) Muutenkin ihana postaus. Olet Katja ihan <3.
VastaaPoistaKaroliina: Kiitos. Nättijä on jossain, muualla on vaan juneja. :) Ja itse olet!
VastaaPoista