Irlanti 2: Wicklow ja Bray

Hyvää runon ja suven päivää! Monissa blogeissa siteerataan tänään Eino Leinon herkkää ja aistivoimaista lyriikkaa ja hyvä niin. Minä pysyn kuvien välityksellä edelleen Irlannissa, mutta en nyt unohda runojakaan. 

Stream and sun at Glendalough
(kokoelmasta The Winding Stair 1933)

Through intricate motions ran
Stream and gliding sun
And all my heart seemed gay:
Some stupid thing that I had done
Made my attention stray.
Repentance keeps my heart impure;
But what am I that dare
Fancy that I can
Better conduct myself or have more
Sense than a common man?
What motion of the sun or stream
Or eyelid shot the gleam
That pierced my body through?
What made me live like these that seem
Self-born, born anew? 
- W. B. Yeats

Kirjakauppareissut ovat aina yksi lomamatkojeni suola enkä muista matkakohdetta, josta en olisi kirjaa ostanut. Irlannista ostin tietenkin irlantilaista kirjallisuutta. Kirjoja esittelen sitä mukaa kun niitä luen, mutta yksi ostokseni oli W. B. Yeatsin kokoelma Selected Poems, jonka otin mukaani retkelle Wicklowiin ja Glendaloughiin. Yeats on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, sillä hänen syntymästään tuli tämän vuoden kesäkuussa kuluneeksi 150 vuotta. Lisäksi seudut, joilla perheeni kanssa lomamatka-aikaani vietin olivat varsin kirjallisia. Harmillisesti olimme reilut puolisen kuukautta myöhässä "lähikylämme" Dalkeyn kirjafestivaaleilta (jossa yksi suosikkinäyttelijäni Gabriel Byrne olisi puhunut Yeatsista!), mutta onneksi kirjallisuus ja runot elävät festivaalien ja merkkipäivien ylikin.

Menen nyt retkiasioidemme edelle, mutta Yeats kirjoitti ainakin yhden Glendaloughiin sijoittuvan runon, "Stream and sun at Glendaloughin". Ostamassani kokoelmassa kyseistä runoa ei ollut, mutta luontoaiheisia runoja niin, että esimerkiksi "Faerie Songin" säkeet Thousands of years / thousands of years kaikuivat päässäni, kun katselin Glendaloughin toista tuhatta vuotta vanhoja raunioita.

Glendaloughiin matkasimme Wicklown vuorien kautta. Koska matkustimme Irlannissa lasten kanssa, osallistuimme helppouden vuoksi opastetulle bussiretkelle. Wild Wicklow Tours olikin mainio valinta: bussikuski lauleli kaikenlaista pitkin matkaa ja Glendaloughissa jäi vajaat kaksi tuntia aikaa samoilla omin päin. Wiclown vuorilla pysähdykset olivat harmillisen lyhyitä, mutta onneksi maisemat huikaisivat ja mieli lepäsi. Lapsetkin jaksoivat bussimatkan ihmeellisen hyvin.

Wicklowssa ottamani kuvat ovat melko harmaita: vuorilla olikin pilvistä, joskin lämmintä. Dublinin etelärannikko sen sijaan oli helteinen koko matkamme ajan. En olisi ennakkoon uskonut, että poltan ihoni juuri Irlannissa! Dalkeysta ja Killineystä hieman etelään sijaitsevassa Brayssa pääsi viettämään oikeaa rantalomaa. Lasten iloksi kävimme ensin paikallisesssa Sealifessa, joka oli vaatimaton Linnanmäen vastaavaan verrattuna. Hait kuitenkin tekivät suuren vaikutuksen etenkin poikaani. Ihaninta oli kävellä rannoilla ja Brayn niemimaan suunnalla, kerätä reikäkiviä (joita ei olisi saanut ottaa rannalta, tämän huomasin vasta myöhemmin hotellilla, kun lueskelin tietoa Braysta - voi ei!) ja kirjanörtille ominaisesti bongata kirjastohenkeä kesken kävelyn.

Otin Irlannissa hurjan määrän kuvia. Säästän teidät nyt lopuilta, mutta jätän teidät vielä yhden kuvan verran Dun Laoghairen maisemiin sekä yleisiin tunnelmiin. Vihreä saari lumosi minut ensimmäisellä käyntikerralla ja lapsiperheen kohteenakin suosittelen Irlantia lämpimästi. Kuten edellisessä päivityksessäni kerron, en osaa sanoa Dublinista oikein mitään, mutta sen eteläpuolinen rannikko ainakin on kiehtova. Seuraavalla Irlannin-matkallani haluan käydä länsirannikkollakin. Tai etelässä - ja pohjoisessa! Sen tiedän, että Irlantiin aion vielä palata ja että haluan vielä iskustella Killiney Beachin rantakivillä.