Käykö teille muille kirjabloggaajille niin, että olette tuoreeltaan kirjoittaneet mietteitänne kirjasta blogiinne ja sitten ajan - muutaman kuukauden tai kenties vuosien jälkeen - kuluessa huomaatte, että ajattelette kirjasta ainakin osin toisin?
Voiko kirjoja arvioida väärin? Miettikää tekin, onko mielenne muuttunut joidenkin kirjojen suhteen vai ovatko muinaiseen blogitekstiinne kirjoittamanne näkemykset vain vahvistuneet. Ja miltä se tuntuu? Tuleeko teille jonkinlainen ahaa-elämys, harmistus "pieleen" menneestä arviosta vai onko kaikki vain osa tätä paljon lukevan ihmisen elämää? Nyt saa puhallella, jos puhalluttaa, kuten opiskeluaikaisen kesätyöpaikkani ohjaaja, pienen kaupungin kulttuurisihteeri, toisinaan huokasi.
Bloggaamisen matematiikka on muutenkin monimutkaista (ja kaltaiselle humanistille laskenta on sitä ylipäätäänkin). Aloin antaa kirjoille tähtiä keväällä ja viime viikolla lisätessäni tänne erilaisia tunnisteita, kuten kustantajien nimet, luin uudelleen osan kirjoittamistani blogiarvioista. Joitakin kirjoja, kuten monien suosikki-inhokin Paulo Coelhon teoksia, inhosin edelleenkin, mutta toisten kirjojen, kuten ensimmäisenä siteeraamani Hanna Tuurin Orapihlajapiirin, arvo on mielessäni noussut koko ajan. Orapihlajapiiri on itse asiassa niin hyvä ja mieleenpainuva, että huomaan miltei rakastavani kirjaa ja haluan lukea sen uudelleen. Keväällä annoin kirjalle vain kolme tähteä, nyt se ansaitsisi reippaasti enemmän.
Mitä tämä sitten kertoo? Ei varmaan mitään muuta kuin että mitä enemmän aikaa jostain lukukokemuksesta kuluu, sitä enemmän suhtautuminen johonkin kirjaan vahvistuu. Hanna Tuurin kirja on esimerkki siitä, että aika antaa armoa kirjoille ja hyvä romaani kypsyy viinin lailla. Jean Kwokin Käänöksiä taas tuntui niin hyvältä lukukokemukselta lentokoneessa matkalla Pariisiin. Ehkä intensiivinen lukukokemus sai aikaan sen, että heti tuoreeltaan romaani tuntui puhuttelevalta, mutta nyt ajattelen sitä korkeintaan kohtuullisena lukuromaanina. Sen aihepiiri on edelleen tärkeä ja Kwok kirjoittaa hyvin, mutta antaisinko nyt kirjalle neljä tähteä? En.
Siitä olen iloinen, että olen edelleen itseni kanssa samaa mieltä monien kirjojen blogiarvioistani. Esimerkiksi Andrei Makinen Ranskalainen testamentti on juuri niin unenomaisen hieno ja kirkas samaan aikaan, suuresti ihailemani Juha Itkosen Seitsemäntoista ei kantanut minua ihan täysillä ja Italo Calvino nyt vain sattuu olemaan niin suuri kertoja, ettei siihen tarvitse lisätä juuri mitään.
Minulla on kuitenkin liiallisten blogisavujen pelko. Jos joku kirja nousee äkkiä esille niin, että sitä koskevista arvioista alkaa olla runsaudenpulaa ja jos nuo arviot ovat pakahduttavan kehuvia, tulee ainakin minulle jonkinlainen pelko kyseistä kirjaa kohtaan. Syyttä suotta, sen tiedän. Eihän ole kirjan vika, jos sitä kehutaan kaikkialla. Silti poden vastareaktiota ja toisinaan joku varmasti hyvä kirja jää ehkä kokonaan lukematta. Tällä hetkellä ainakin Rakkauden aikakirja on sellainen, johon en ole uskaltanut tarttua, muistakin kuin vain blogisavusyistä. Toisaalta taas Susan Fletcherin Meriharakoista tai Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävistä olin lukenut valtavasti ja silti odotin innolla kummankin lukemista. Mikä parasta, en pettynyt, vaan nämä kaksi kirjaa tekivät sopukan sydämeeni. Tästä kiitos muutamalle nimeltä mainitsemattomalle luottobloggaajalle, joiden maun tiedän useimmiten osuvan yksiin omani kanssa.
Sitten on niitä kirjoja, joille toivoisin blogisavuja, mutta joita jostain syystä nousee kovin vähän. Viime aikoina lukemistani toivoisin kaikkien tyttökirjaklassikoiden ystävien lukevan Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurina Taten, jonka olen huomannut omani lisäksi vain yhdessä blogissa (terveisiä Linnealle!). Toinen hieno, hieman enemmän, muttei tarpeeksi blogisuosiota saanut kirja on Paolo Giordanon vähemmän hilpeä Alkulukujen yksinäisyys (heippa kaikki kirjoittajat!).
Miten te muut suhtaudutte kirjoihin, joita kehutaan kaikkialla? Haluatteko heti lukea kirjan? Onhan se pakko olla hyvä, jos joka toinen ylistää. Tai tuntuuko, ettette halua mennä mukaan moiseen joukkojuttuun, että kirja on arvioissa jo loppuunkäsitelty? Vai annatteko vain ajan kulua ja kohdata kirjan sitten, kun blogisavut ovat laskeutuneet ja ilmapiiri kirjalle on jälleen raikas?
Minulle blogisavut ovat monitahoinen juttu. Joku pieni seikka lukuisissa arvioissa, ehkä yhdessä ainoassa blogitekstissä, saattaa saada lukuhaluni syttymään heti tai torjuu kirjan kokonaan pois kuvitteelliselta TBR-listaltani. Tämä kertoo siitä, että jokainen lukemani blogiarvio tekee minuun suuren vaikutuksen. :)
Kuvat otin Koiramäen pajutallilta, jossa kävin eilen jo toista kertaa tänä kesänä.
Ihana kirjoitus ja ihanat kuvat!
VastaaPoistaEn ole kirjabloggaaja enkä ole tainnut kuin pari kertaa mainita jonkun kirjan blogissani,mutta olen saanut paljon kirjablogeilta,joita seuraan,kuten sinun ja Leenan blogista. Olen löytänyt uudelleen lukemisen ilon,ja usein olen juuri näiden blogisavujen johdosta kovasti kiinnostunut jostain kirjasta.
Apropo Rakkauden Aikakirja,huolimatta useista blogisavuista (ensimäistä kertaa törmään tuohon käsitteeseen,hauska!) on ihana kirja!
Minäkään en ole kirjabloggaaja, vaikka lähes jatkuvasti jotain luenkin. Blogisavut vaikuttavat sillä tavalla omaan lukemiseeni, että saan niistä vinkkejä, ts. kun tarpeeksi usein joku kirja mainitaan nimeltä, niin tiedän etsiä sitä kirjastosta. Muuten varmasti lukisin aina vain samoja klassikoita ja dekkareita... :-D En ole blogisavukirjoihin pettynyt kertaakaan muistaakseni, Rakkauden aikakirjastakin pidin. Ja Alkulukujen yksinäisyys oli mahtava lukukokemus, siihenkin taisin törmätä alunperin josaain blogissa ( täällä ? ). En välttämättä lue arvioita kovinkaan tarkaan, lähinnä silmäilen ne läpi, että missä mielessä ne on kirjoitettu. Tämä siis ENNEN kuin luen kirjan, jälkikäteen luenkin sitten arviot tarkemmin ( erityisesti täältä sekä Ilsen että Leenan luota ).
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa sinne ! :-)
Taidat olla oikeassa siinä, että joidenkin kirjojen arvo nousee ajan myötä ja toisaalta myös joidenkin laskee.
VastaaPoistaNyt kun ajattelen asiaa, huomaan olevani aika lailla oman kirjatieni kulkija. Saan toki paljon vinkkejä kirjablogeista ja laitan kuvitteelliselle must-read-listalleni vaikka mitä kirjoja, mutta loppupeleissä luen kuitenkin ensin ne kirjat joista olen alunperinkin ollut itse kiinnostunut. Pitäisikin itse asiassa joskus käydä esimerkiksi vuoden luetut kirjat läpi niin, että pohtisi miksi ne tuli luettua. Että mitä kautta lukuinspiraation sai.
Kaikkialla kehuttavat kirjat herättävät minussakin jonkinlaisen vastareaktion. En ehkä ajattele, että ei minun tarvitse sitä lukea kun kaikki muut ovat jo lukeneet. Ajattelen pikemminkin, että tartun tähän sitten joku päivä, kun on juuri oikea hetki ja pla pla ja sitten sitä oikeaa hetkeä ei tule ikinä. Esimerkiksi Larssonin kirjoja käyn läpi vasta nyt, koska säästelin ja säästelin lukukokemusta. Samoin kävi Siilin eleganssin suhteen. Ja tulee varmasti käymään myös esimerkiksi Little Been tarinan kanssa.
Mielenkiintoinen postaus, ystäväni, jälleen kerran! Tuo on tuttu ilmiö, että heti lukemisen jälkeen on aivan innoissaan jostain kirjasta, mutta tovin päästä lukukokemus tuntuukin keskinkertaiselta. Toisaalta tuo toimii toisinkin päin. Joku jo lukiessa ihan hyvä kirja alkaakin elää mielessä ja tovin päästä on vielä enemmän vaikuttunut mitä lukiessa ja haluaisi palata pian uudestaankin kirjan pariin.
VastaaPoistaBlogisavut sitten ovat oma ilmiönsä. Itse ehkä luotan siihen omaan kirjamakuun niin, että olipa kirjaa hehkutettu tai ei, jos se tuntuu esittelyjen ja arvostelujen perusteella kiinnostavalta, uskallan siihen tarttua vaikka se olisi kuinka jo hehkutettu. PAITSI, on tuossakin poikkeuksia. Esimerkiksi Pulkkisen Totta kohdalla aloinkin odottaa kirjan lukemista, kun pelkäsin, ettei se ylläkään sitten kokemuksena Rajan tasolle, mutta onneksi pelko oli aiheeton ;)
Katja, ensinnäkin minulle on tullut blogisavuongelma. Se on niin hankalaa jo selittääkin, että...
VastaaPoistaSiis ehkä olet huomannut kun olen välillä yhdessä lauseessa todennut, että 'nyt kaikki ovat sen jo kehuneet' tai 'kaikki ovat sen ehtineet, mutta'. Tämä pitää sisällään sen, että on niin rankkaa alkaa tekemään kirjaa, jonka jo kovin moni on tehnyt, vaikka en lukisikaan muiden arvosteluja. En tiedä mistä se johtuu, sillä ukson pystyväni aina omaperäisyyteen, mutta ehkä alitajuntani kuiskuttaakin: Kuka tästä nyt ENÄÄ on kiinnostunut!
Toisaalta minä itsekin huudan blogisavuja Meriharakoille, Harjukaupungille ja Muistojen huoneille ja kun joku niitä sitten lukee, olen ihan otettu - iloisesti. Mutta minä en MELKEIN saa itseäni liikkeelle, kun KAIKKI ovat jonkun kirjan tehneet. Se on karmea tlnanne. Tänä syksynä jätin yhden kiinnostavan ottamatta vain siksi, että arvelen KAIKKIEN sen tekevän. Jos pari-neljä tekee, se ei ole mitään ja on kiinnostavaakin, mutta kun lukee vaikka kahdeksatta kertaa SAMASTA kirjasta, tulee ihan outo olo ja alkaa miettiä, että 'tältä sitten lukijasta tuntuu kun teet sen yhdeksännen arvion ja vieläkin pahemmalta.'
Kirjablogien määrä on kasvanut valtavasti ja se on iloinen asia. Porukka on mukavaa ihan selvästi. Kirjabloggaajia pidetään yleensäkin varsin fiksuina nettikäyttäytyjinä etc. ja he ovat ystävällisiä toisilleen, mistä jaksan iloita. Asian toinen puoli onkin sitten vain tämä, että aina se sama kirja ilmestyy eli minulle syntyy vastareaktio. Sinäkin otit sen kirjan, minkä minä jätin ottamatta. Nyt on jännä nähdä, arvioinko väärin eli tekeekö sen moni vai vain harva.
***
Sitten nuo omat arviot. Muutaman kerran on puistattanut parin dekkarin arviot JÄLKEENPÄIN. Ja sitten se, että jos ALUSSA olin vahingossa ja kustantajan kehujen perusteella valinnutkin väärän kirjan, en uskaltanut olla sitä tekemättä. Se oli onnneksi ihan alussa ja muistan ikuisesti elämäni tylsimmän kirjan, jota kustantamo hehkutti valtavasti ja raahasi oikein kirjailijan Suomeenkin. Minä kirjoitin ihan selostuksen lopuksi: 'Isäni olisi saattanut pitää tästä kirjasta.'
Ei sillä, että isälläni olisi ollut huono kirjamaku vaan se, että se kirja oli sopiva VANHOILLE HERROILLE ja minusta edelleenkin maailman tylsin. Sitten törmäsin maailman toiseksi tylsimpään ja taisin käyttää samaa metodia. Mutta näiden karujen kokemusten kautta, päätin uskaltaa jättää lukematta/tekemättä kirjan, josta ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Totuushan kuitenkin lienee usein tässäkin kai kompromissi eli monessa kirjassa on hyvää ja huonoa ja jotain siltä väliltä. Ja vain harvat kirjat todella nostavat yläilmoihin. Minusta nämä asiat on helpompi sanoa kuin tähdittää, siksi en ota pistytystä käyttööni, sillä se voidaan niin ehlposti väärinymmärtää. Kerron mikä MINUSTA on kirjassa kiinnostavaa ja mikä ei, selostan vähän juonta ja annan tyylinäytteen, sillä viileä kirja minulle voikin olla jollekin toiselle ihan kuuma tapaus, huippukokemus.
***
Yritän edes ottaa lunkisti ja ajattelen: Aina roiskuu kun rapataan!
***
Hienot kuvat!
Mukavaa alkavaaviikkoa sinulle!
***
On muuten kustantajankin etu, jos jätän tekemättä kirjan, jota vaivoin pystyn lukemaan kuin että postaan siitä niin, että tulikivet lentävät. Ja tämän on myös eräs kustannuspäällikkö minulle sanonut;-) Välillä ihmettelen mitä kaikkea sitä kustannetaankaan...
Tämä aihe on yhtä kuuma kuin blogisavut ja aivan yhtä kaksiteräinen miekka.
VastaaPoistaOlen huomannut, että jotkin kirjat seisovat hyllyssäni, vaikka olen ne onnistunut ihmeen kaupalla saamaan lainaan tai omakseni. Olen miettinyt, miten paljon asiaan tiedostamatta siis vaikuttaa se, että kirja on valtavasti esillä blogeissa. Olen nimittäin huomannut, että ellei ehdi sitten lukemaan hetimmiten, sitten lukee selvästi myöhemmin tai silloin, kun kirja sattuu tuntumaan houkuttelevalta.
Toisinaan kirja on flopannut. Olen selvästi rakennellut liian suuria odotuksia. Hehkutus vaikuttaa.
Joskus kirja taas yllättää positiivisesti. Essi Tammimaan Paljain käsin oli tällainen kirja, samoin kuin Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät.
Olen myös miettinyt, saavatko jotkin kirjat negatiivisia kirjoituksia osakseen siksi, että ovat ennkosuosikin asemassa tai liikaa esillä, jolloin ärsytys on se tunne, jollla kirjaan tartutaan.
Tämä on mielenkiintoista. Huomaan, että parasta itselleni on ajelehtia valppaana, mutta kuitenkin täysin oman lukuolon mukaisesti kirjojen luokse. Joskus kirjat löytävät minut. Se on parasta!
Ja ihanaa on kyllä se, että on foorumi, jossa keskustelua käydään. Että kirjoista ylipäätään kirjoitetaan. Ja kuten Leena yllä totesi, on tämä porukka minusta aivan mainiota :D
Hieno aihe Katja!
VastaaPoistaHyvin tuoreena kirjabloggaajana ( ja niiden seuraajanakin) en oikein osaa vielä kommentoida, miten nämä erilaiset savut minuun vaikuttavat. Sen kyllä huomaan, että välttelen kirjoja(elleivät ne jonkin syyn takia todella kiinnosta minua), joista monet ovat kirjoittaneet. Toisaalta ne mistä arvioita eniten syntyy ovat uutuuskirjoja, joihin minulla on aina (tiettyjä lempikirjailijoitani lukuunottamatta) ollut vähän nahkea suhtautuminen. Annan pölyn mielellään vähän laskeutua, ennen kuin tartun johonkin hehkutettuun kirjaan, ja ylisanoista tulee vähän jopa vastareaktio ja saatan jättää kirjan sen takia lukematta.
Ja mielestäni se, että oma mielipide jostakin saattaa jonkin verran muuttua on ihan luonnollista. Tilanne, jossa arvio kirjoitetaan on kuitenkin täynnä erilaisia muuttujia, jotka arvioon vaikuttavat ja ajan myötä nämä muuttujat saavat uudenlaisia muotoja ja arvioija saanut uudenlaisia kokemuksia.
Minäkin täällä nyt kehun että mahtava aiheen aloitus, Katja!
VastaaPoistaMinä olen näissä blogisavuissa myös kaksijakoisesti mukana.. Toisaalta luen mielelläni monien tekstejä, koska silloin pystyn yleensä jonkin verran päättelemään onko joku minun kirjani vai ei. Toisaalta ehdin lukea suhteellisen vähän verrattuna moneen muuhun enkä yleensä ehdi omilla arvioillani siihen "ensimmäiseen aaltoon".
Yksi syy siihen, miksi mielelläni arvostelen paljon savuja nostattaneita kirjoja myöhemmin on se että silloin on helpompi saada omaa ääntä tekstiin. Pelkään napsivani jonkun muun havainnot jos kirjoitan heti toisten tekstien jälkeen omani.
Nyt ajatus juoksee sen verran hyppien että jätän tämän areenan tältä kertaa. Pahoittelen epäselvyyttä ja kiittelen muita hyvästä keskustelusta.
Ja iihanat kuvat, minä ainakin puhaltelisin. :)
(ja kiiiitos terveisistä <3 )
Peesaan Kirahvia, on ihanaa että kirjoista ylipäätään keskustellaan :-)
VastaaPoistaSe että kirja on ollut monessa blogissa esillä ei minua henkilökohtaisesti haittaa, mutta joskus käy niin että uusi arvio tuo kirjasta esiin jotain, mikä lykkää sen lukupinossa alemmas tai nostaa ylemmäs.... vaikka aika fiilispohjalla taidan mennä lukemisteni kanssa. Joskus innostaa yhdenlainen, toisella kertaa toisenlainen.
Silloin kun kirja on ihan käsillä, en mielellään edes lue muiden juttuja samasta kirjasta, sillä oma bloggaus on helpompi kirjoittaa jos toisten kirjoitukset eivät ole ihan tuoreessa muistissa - ja niihin juttuihin on mahtavaa palata sitten kun on lukenut kirjan! Hitsi, pitäisi kyllä olla ahkerampi vanhojenkin postausten kommentoinnissa...
Tietysti sitä voisi yrittää olla lukijaystävällinen ja miettiä kannattaako blogata kirjoista joista 'kaikki' ovat jo kirjoittaneet. Mutta ei se savujen määrä ehkä lukuhaluihini loppupeleissä paljon vaikuta, sisältö paremminkin.
Mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaMinä luen melko vähän uutuuskirjoja, joten en yleensä ehdi mukaan juuri ilmestyneiden hittien arviointiin. Saatan lukea niistä pari ensimmäiseksi ehtinyttä blogiarviota, mutta jos sama kirja alkaa pulpahdella blogeissa esiin tuon tuostakin, silmäilen seuraavat arviot kursorisemmin. Blogijutut ovat loistavia kiinnostuksen herättäjiä, mutta jos kiinnostustaan herättelee liikaa, se saattaa johtaa vastareaktioon: tuntuu, että kirjasta tietää jo niin paljon, ettei sitä pysty enää lukemaan tuorein silmin.
Kirjablogien lukuvinkit otan usein enemmän muistiin takaraivoon kuin suoraan ostos- tai lainalistalle. On kivaa, kun kaupassa tai kirjastossa harhaillessaan huomaa hyllyissä blogeista tuttuja nimiä, vaikkei bloggareiden mielipiteitä niistä kovin tarkkaan muistaisikaan. Kirjablogiharrastuksen myötä näitä tutulta kuulostavia nimiä tulee vastaan paljon entistä enemmän, ja on kivaa tuntea olevansa yhä paremmin kärryillä kirjallisen maailman menosta.
Toisaalta on hauskaa löytää kirjoja ja kirjailijoita itse. Olen viime viikkoina ollut suorastaan käärmeissäni, kun David Nichollsin Sinä päivänä on alkanut näkyä niin monessa blogissa. Ostin kirjan viime vuonna englanniksi Amazonista ihan vain takakansitekstin perusteella ja ajattelin, että tässäpä kivalta kuulostava ihan oma kirjalöytö. Nyt sen on sitten löytänyt moni muukin... ja ennen kuin minä sain aikaiseksi lukea kirjan, piru vie! :)
Blogisavuista... yleensä, jos en ole lukenut jotain kirjaa, ja kaikki muut ovat, maltan (no, yritän malttaa) mieleni, enkä lue arvioita, vaan luen kirjan ja palaan sitten lukemaan muiden mietteitä. Koska kaikki eivät lue kirjaa samaan aikaan, niin en aina pääse keskusteluun mukaan - mutta kun blgista voi löytää vielä jälkeenpäin toisten kirjan lukeneiden ajatuksia, niin se tavallaan syventää omaakin näkemystä kirjaan.
VastaaPoistaToisaalta, luen toki otsikot ja jos huomaan kirjan tosi monta kertaa otsikoissa, niin ihan mielenkiinnosta ota kirja mukaan esim. kirjastosta. Tässä vaiheessa en ole lukenut sitä, että kuka tykkäsi kirjasta ja kuka ei.
*
Luen kirjoja välillä, vaikka en niistä pitäisikään, koska varsinkin sellaisen kirjan lukeminen, joka tuntuu ehkä hankalalta ja jonka ajatusten kanssa on ehkä vastahankaan, saattaakin olla omia ajatuksia ja maailmaa avartava kokemus.
Aika usein en pidä supersuosituista kirjoista (esim. Rakkauden aikakirja), koska ne eivät ole kovinkaan avartavia, viihdyttäviä eivätkä mitenkään sykähdyttäviä.
*
Minusta kirjoista kirjoittaessa ei ole ollenkaan tärkeää se, että pitääkö kirjasta vai ei, vaan se, että bloggaaja kertoo, miksi piti kirjasta. Jos bloggaaja kirjoittaa esim. että pidin kirjailijan tyylistä kirjoittaa pitkiä, monisivuisia virkkeitä, tiedän kutakuinkin, että itse en tule pitämään kirjasta. Ellei joku toinen asia kumoa tätä pitkien virkkeiden ennakkoluuloa.
No, mutta siis itse luen blogitekstejä useimmiten silloin, kun olen lukenut saman kirjan tai kun tiedän, etten aio lukea kirjaa, mutta olen utelias tietämään, mitä kirja pitää sisällään (joskus, myönnettäköön, voin innostua lukemaankin).
Useamman kerran olen huomannut mielipiteeni kirjasta muuttuneen ajan myötä suuntaan tai toiseen, ja ihmetellyt sitten jälkeenpäin omaa tekstiäni: miten ihmeessä olen tästä näin kirjoittanut??
VastaaPoistaBlogisavuihin suhtautumisessani ei tunnu olevan oikein mitään kaavaa, vaan se riippuu kirjasta; toisinaan ylitarjonta alkaa häiritä ja toisinaan ei. Joskus savut saavat minut kiinnostumaan kirjasta josta en olisi oma-aloitteisesti hoksannut kiinnostua, joskus ei vaikuta mikään määrä kehuja jos kirja vain ei tunnu omalta, joskus jokin asia, joko yksittäinen kommentti tai arvioiden yleinen sävy tappaa alkuperäisen kiinnostukseni, joskus vakuutun entistä enemmän siitä että tuon kirjan haluan lukea. Siis: miten milloinkin. :)
Tulen yleensä sen verran jäljessä että luen ne uutuudet joka tapauksessa "sitten joskus", joten harvemmin joudun miettimään että viitsisikö tästä nyt kirjoittaa kun kirja on muutenkin joka paikassa esillä. :)
Onpas tänne tullut lyhyessä ajassa hienoja, pohdiskelevia kommentteja. Kiitos! :)
VastaaPoistaYaelian: Tuo pajutalli on niin ihana paikka, että jos puoletkin sen sadunomaisuudesta välittyy kuvieni kautta, niin hienoa.
Ja ihana kuulla kirjablogien edesauttaneen lukuhalujasi. Paljon täältä saa kirjavinkkejä ja vaikka monet kirjoittavat samoista kirjoista, niin hajontaakin tulee. Uutuudet ovat ehkä useimmin niitä samoja ja siksi ainakin itse koen hieman vanhemmat kirjat mukavana vaihteluna.
Mietin vielä tuota Rakkauden aikakirjaa. Siitä on kirjoitettu niin ristiriitaisesti, että toisinaan mietin, että ehdottomasti haluan lukea sen ja joskus taas, ettei se olisi minun kirjani. Ja se kaikki selviää vain lukemalla.
Petriina: Minä voisin sanoa sinulle, että itse en ole valokuva- enkä ihanan kiireettömän elämän bloggaaja, vaikka sellaista harrastan ja sellaisesta nautin - sinun blogisi on yksi suuri innoittajani. :)
Minäkin luen usein arvioita jälkikäteen vielä tarkemmin, koska on hauska palata lukemaansa kirjaan, saada elämyksiä ja ennen kaikkea oivalluksia: Juuri noin minäkin mietin! Tai: Oliko tuossa tuollaistakin?
Sonja: Niin se vaan menee, joitakin kirjoja ei osaa heti arvostaa. Jostain syystä tuo Orapihlajapiiri on vaikuttanut minuun niin, että taidan kohta tehdä siihen postaukseeni pienen editin. :)
Se, että pitää oman tiensä, on ihailtavaa. Minä olen osin muiden johdateltavissa kirjojen suhteen, mutta osin haluan lukea juuri ne tietyt omimman oloiset kirjat. Minullakin on vain kuvitteellinen TBR-lista, mutta usein haen vinkkejä muiden blogeista.
Se on mielestäni hienoa, että antaa aikaa kaikkien kehumalle kirjalle. Silloin kun "tilanne" on akuutti, on vaikea tosiaankin syventyä kirjaan. Little Been tarina on ollut tänä kesänä esillä superpaljon, mutta talvella sen suhteen on varmasti aika hiljaista.
Susa: Totta sekin on, että joku jo lukuhetkellä erinomainen kirja pysyy vaikuttavana. Onneksi niin taitaa olla usein. Ja luulen, että hieman laimeampaankin kirjaan ihastuminen tuoreeltaan kertoo vain siitä, että on eläytyvä lukija ja osaa löytää keskinkertaisestakin jotain hyvää. Sekin on oikeastaan hyvä taito.
Sinä olet yksi niitä "luottobloggaajiani", jonka teksteistä tiedän heti, että pitäisinkö jostain kirjasta vaiko en. Sinun tekstiesi jälkeen on yleensä helppo tehdä oma lukupäätös.
Totta on ihana. <3
Leena: Ymmärrän aika hyvin blogisavuongelmasi tai ainakin saan siitä kiinni. Kun kaikki muut ovat tuntuneen kirjoittaneen jostain kirjasta, on vaikea olla uniikki kuin lumihiutale. Mutta se vain tuntuu siltä!! Moni voisi olla kiinnostunut lukemaan juuri sinun mielipiteesi kirjasta. :)
Niille omille suosikeilleen toivoo aina blogisavuja ja uusista kirjoituksista jaksaa innostua. Mainitsemasi kirjat ovat hyviä valintoja sikäli, että ne ovat aikaa kestäviä kirjoja, selllaisia jotka kantavat vuosia ja vuosia. Siksi niistä jaksaa lukea blogeistakin. On myös olemassa kirjallisia päiväperhoja, sellaisia hetken suosikkeja, joita ei enää joskus muista.
Se on totta, että kirjabloggaajien kesken on hyvä henki ja kannustava ilmapiiri. Se onkin bloggaamisen suola. Yksin ei jaksaisi jorista ja toisilta saa ja toisille voi toivottavasti antaa innostusta.
Hauska tuo "isäni olisi saattanut pitää tästä kirjasta" - vähän kuin piilottaisi luodin pumpuliin.
<3
Valkoinen kirahvi: Blogisavut ovat, kuten kirjoitit, kaksiteräinen miekka. Toisaalta "kaikkien" kehumassa kirjassa on oltava paljonkin hyvää, mutta toisaalta oma lukeminen viivästyy helposti jos joku kirja tulee vastaan joka toisessa blogissa. Tuntuu, ettei osaisi enää sanoa siitä mitään originelliä (jos nyt ikinä osaakaan :)).
VastaaPoistaJoskus se hehkutus tosiaankin luo liian suuria odotuksia eikä kirjasta voi pitää. Mietin, että jos kirjasta ei olisi kuullut mitään, olisiko se sitten hyvä? Itselleni on muutaman kirjan kanssa käynyt niin, että sitä on kehuttu ennakkoon liikaa ja sitten lukiessani olen kyllä tajunnut kirjan ansiot, mutten ole itse pitänyt koko romaanista.
Ja se on kyllä ihanaa, jos kirjat löytävät tiensä lukijansa luo!
Jaana: Kiitos. Minusta tuntuu joskus, että uutuuskirjoista lukeminen synnyttää halun lukea enemmän ja enemmän kirjauutuuksia. Ainakaan itse en ennen bloginpitämisen aloittamista lukenut näin paljon uutuuksia. Nyt taas melkein janoan niitä. Toisaalta uutuuspaljous saa aikaan sen, että hieman vanhemmat kirjat tuntuvat raikkaammilta.
Lukukokemus ja sitä myöten arviot syntyvät niin monista asioista, että oma kirjamieli (!) on tosiaan muuttuvainen. Aika antaa perspektiiviä.
Linnea: Kiitos. :) Olen tätä miettinyt jo kauan aikaa ja ajattelin, että nyt pitää puhallella. Tuolla pajutallilla oli muuten hauskat jättisuuret pajusta väännetyt saippuakuplien "puhaltimet" ja niillä sai tehtyä jättikuplia. Se oli hauskaa.
Mielestäni sinä luet paljon ja olen muuten nyt varannut kirjastosta erään herra C:n kirjoja... Blogisavujen aktuaalistuminen tosiaan voi viedä hieman sitä omaa ääntä, mutta hyvä lukukokemus kyllä palauttaa sen.
Booksy: Kirjakeskustelu on parasta keskustelua. :)
Minäkin olen huomannut, että joku ihan pienikin asia kirja-arvioissa saattaa nostaa tai laskea intoa lukea joku kirja. Kyse voi tosiaan olla ihan minimaalisen pienestä jutusta, joka osuu yksiin oman sen hetkisen tilanteen kanssa.
Minä olen niin malttamaton, että luen melkein aina toisten kirjoittamat jutut jopa sellaisesta kirjasta, jota itse luen. Se on usein huono ajatus, koska se väistämättä vaikuttaa keskeneräiseen lukukokemukseen.
Se vielä tuli mieleeni, että jos kirjablogi on lukupäiväkirja, kuten se minullekin isolta osalta on, niin sitten on ihan järkevää kirjoittaa vain. :)
Katja, nyt veit parhaan aseeni, kun paljastit 'luodin pumpulissa';-) Nainen, sultahan irtoaa yhtä kreisiähuumoria kuin minulta!
VastaaPoistaLuru: Voi sinua ja tuota David Nichollsin kirjaa. :) Sinulla on oli hyvä kirjavainu, mutta sitten väliin tuli Otava ottamalla kirjan kustannusohjelmaansa. Kannattaa se silti lukea, vaikka hieman myöhemminkin.
VastaaPoistaYmmärrän niin hyvin ajatuksiasi. On innostavaa lukea kirjoista ja sitten kuitenkin hieman turhauttavaa, jos samasta kirjasta tulee vastaan 5-10 tekstiä viikossa. Toisaalta jos kirjasta kirjoitetaan paljon kehuja, niin onhan siinä pakko olla jotain hyvääkin.
Huomiosi siitä, että kirjablogimaailma lisää tuoreen kirjallisuuden tuntemusta on hyvä. Minäkin kirjakaupassa tai kirjastossa mietin usein, miten tuosta ja tuostakin kirjasta oli jossain blogissa. Surullinen olo tulee joskus niiden uutuuksien kohdalla, joista ei syystä tai toisesta kirjoiteta minnekään. Tästä voisi saada jopa uuden blogitekstin aiheen. ;)
Mari A.: Minä en osaa malttaa mieltäni silloin, kun tiedän jonkun kirjan olevan jo hyllyssäni tai varauksessa kirjastosta. Mutta muiden arviot kyllä vaikuttavat omaan lukukokemukseeni siten, että odotan paljon tai sitten en juuri mitään. Esimerkiksi siitä Rakkauden aikakirjasta innostuin ensin kovasti, mutta sinun ja jonkun toisen tekstit saivat minut pohtimaan, etten ehkä pitäisi kirjasta enkä ole sitä edes varannut - vielä. Katsotaan, miten ajan kuluessa käy.
Minä liikun ehkä liiankin usein omalla kirjallisella mukavuusalueellani ja siksi joku osa maailmaa jää avartamatta. Onneksi makuni on aika laaja. Ja nyt olen yllättänyt itseni lukemalla dekkarin. Sitä ei ole tapahtunut sitten vuoden 2005!
Sekin on totta, että tutun bloggaajan tyylistä osaa päätellä, pitäisikö itse kirjasta vaiko ei. Esimerkkisi lauseista on hyvä, kirjoittajan kielellinen tyyli kertoo jo paljon. Joskus ei-kiinnostavista asioista on kiva lukea, jos kirjailijan tyyli puree muuten. Ja joskus kiehtova aihepiiri muuttuu "vääränlaisen" kirjailijan tekstissä tylsäksi tai hankalaksi.
Minusta on hienoa, että sinä ja muutamat muut kommentoitte vanhempiakin postauksia. Yritän sitä itsekin, mutta joskus se unohtuu.
Satu: Sama! Minullakin mieli muuttuu. Ehkä lukukokemus lukuhetkenä vaikuttaa niin paljon. Joku hyvä ajankohta, elämäntilanne, kirjan puhuttelevuus, ajankohtaisuus. Esimerkiksi raskausaikana luin paljon aiheeseen liittyvää hömppää (Jane Greeniä yms) ja olisin varmaan antanut kirjalle viisi tähteä, jos olisin silloin blogia pitänyt. :)
Miten milloinkin-lukeminen on hyvästä, uskon. Silloin on vapaa lukemaan ja se on ainakin minulle jonkinlainen ihanne.
Leena: :-D
Oi mitä keskustelua! Ihana liittyä näin kultivoituneeseen seuraan!
VastaaPoistaMinulle blogi on pitkälti lukupäiväkirja, ja sen myötä on ollut mahtava huomata, miten lukemistaan kirjoista oikeasti muistaakin jotain! Toisaalta sitten haluan jakaa ne ihanuudet, jotka olen löytänyt, ja oikeasti olen suorastaan ylpeä esim. siitä, että olin (kai?) ihan eka, joka alkoi puhallella Harjukaupunki-savuja. Olen myös totta puhuakseni siinä mielessä vähän kilpailuhenkinen, että haluaisin olla aina eka, mikä ei tietenkään ole mahdollista. :D
No, kuitenkin. Olen lukenut uudelleen pari kirjaa, joista olen aiemmin jo blogannut, ja suorastaan hämmästynyt, miten samaa mieltä olen sitten vieläkin ollut. Mutta tähtiä tai muitahan en anna, eli ne ehkä toisivat vähän eri fiilistä tähän. Erityisen merkittävä on lukutilanne! Paikka ja aika voivat tosiaan tehdä kirjallisesta päiväperhosta elämää suuremman, ja suurikin kirja voi jäädä potunkeiton ja vaipanvaihdon jalkoihin.
Tämä näin lyhyehkösti mutta minuksi pitkästi. Ihana aihe, on kiva lukea muidenkin ajatuksia tästä!
Ja kiitos terveisistä! ;)
upeita huomioita. asiat muuttuvat, arvostelu on ikäänkuin hetken tuote. ja ei kumminkaa..
VastaaPoistaKatja, minä lainasin Calpurnia Taten heti sinun (ja Linnean) arvion jälkeen, mutta en ole ehtinyt lukea! Sama pätee Meriharakoihin ja moneen, moneen muuhun...
VastaaPoistaKiinnostava aihe, ja keskustelussakin on tullut monia hyviä huomioita ja tuntoja, jotka voin itsekin allekirjoittaa. Blogihehkutukset eivät niinkään saa minua epäluuloiseksi, mutta jos siihen liittyy (jenkkityylinen?) takakansitekstihypetys niin silloin pelkään pettyväni, jos uskon kaikki kehut.
Blogisavut vakuuttavat enemmän, jos ne koskevat vähän vanhempaa kirjaa, koska uutuuksista kirjoitetaan joka tapauksessa monessa blogissa.
Jos en ole lukenut jotain uutuutta, yleensä kommentoin pariin ekaan sitä käsittelevään postaukseen tyyliin "kuulostaa kiinnostavalta" - sitten minulle tulee huono omatunto niiden puolesta, jotka kirjoittavat vähän myöhemmin ja saavat yleensä vähemmän klikkauksia/kommentteja. Hölmöä, tiedän! Mutta bloggaajathan eivät ole uutuuksien suhteen samalla viivalla, koska toiset saavat arvostelukappaleita ja toiset jonottavat kirjaa kirjastosta - ja se kymmenes blogiarvio voi olla se kaikista kiinnostavin juuri minulle/sinulle :).
Mielenkiintoinen postaus ja keskustelu. En nyt osaa ottaa kantaa mihinkään, kun en itse kirjoita arvosteluja kirjoista. Mutta minusta on ihan luonnollista, että kritiikki voi muuttua ajan myötä. Joku kirja, elokuva, teatteri tms. jää mieleen pitkäksi aikaa, ehkä koko elämäksi, toinen vaipuu unholaan, vaikka siitä olisi aluksi kovin pitänytkin.
VastaaPoistaMutta onneksi on teitä kirjabloggaajia, niin minäkin pysyn jossain ruodussa. Olen saanut monta arvokasta vinkkiä täältä Katja, kiitos.
Mielenkiintoinen keskustelu! Minulla on niin vähän aikaa lukea, että haluan lukea vain hyviä kirjoja ja yleensä jätän kirjan kesken, jos se ei vie minua mennessään. Siksi tuntuukin, että aina vain kehun kirjoja, mutta syy on siis tuo edellä mainittu. En oikeastaan edes kirjoita kritiikkejä vaan kirjoitan vaikuttavista lukukokemuksistani, minulle tärkeistä kirjoista jotain.
VastaaPoistaOlen aika uskollinen omalle tyylilleni ja oikeasti on ollut aika avartavaa lukea juttuja sellaisista kirjoista, joihin en muuten tulisi tarttuneeksi. Blogisavuista on ollut ainakin minulle paljon iloa. Jos olen päättänyt lukea jonkin kirjan, rauhoitan muiden jutut ja palaan niihin vasta oman lukukokemuksen jälkeen. Sekin on aika antoisaa ja dementiaa ehkäisevää puuhaa.
Annetaan siis savujen puhaltaa jatkossakin!
Niin ja minäkin edelleen mietin sitä Hanna Tuurin Orapihlajapiiriä. Jotain ihmeellistä kirjassa on. Perjantaina kirjastosta matkaani tarttui myös se Tuurin puutarhakirja, josta myöskin kirjoitit joskus. Saa nähdä, ennätänkö milloin lukea. Kiitos siitäkin vinkistä!
Tuosta mielensä muuttamisesta: Jos kirja alkaakin tuntua paremmalta/huonommalta kuin miten sen on arvioinut, niin kuinka paljon siihen vaikuttavat muiden (bloggaajien) kirjoitukset kirjasta?
VastaaPoistaOnpas täällä kiinnostava keskustelu, jonka Katjan hieno teksti avasi!
VastaaPoistaOlen varmaan jossain määrin vastarannankiiski, koska suhtaudun aika skeptisesti kirjoihin, joita kilvan kehutaan. Tosin olen saanut huomata, että kehujat ovat välillä ihan oikeassa. :-) Näin mulle kävi jokunen vuosi sitten Oskasen Puhdistuksen kanssa. Jurnutin itsekseni, ettei mikään kirja voi olla niin hyvä, että se saa monta eri palkintoa. Aloitin kirjan ja olin ihan myyty...
Joidenkin blogisavuja saadeiden kirjojen kohdalla on käynyt vähän samoin eli olen epäillyt kirjan erinomaisuutta. Mutta en siksi kuitenkaan olen jättänyt kirjaa lukematta. Ja olen jo oppinut hiukan tulkitsemaan sitä, kenellä täällä blogistaniassa on suurin piirtein samanlainen maku kuin itsellä ja kenen arvioihin voin siis luottaa itselle lukemista valitessani.
Oman lukemiseni selkärangan ovat jo vuosia muodostaneet kirjat, jotka löydän kirjastojen uutuuksista (käyn kahdessa meidän seutukirjastomme kirjastossa). Niistä kirjoista olen enimmäkseen tännekin kirjoittanut. Kuitenkin moni bloggaaja on jo aiemmin ehtinyt niistä kirjoista kirjoittaa eli sikäli en ihan ratsasta uutuuksien aallonharjalla - mikä ei yhtään haittaa.
Luen ja olen aina lukenut kyllä muutakin kuin uutuuksia. Lukuvinkkejä olen aiemmin saanut mm. ystäviltä, siskoltani ja lehdistä. Nyt saan lukuvinkkejä täältä, mainioista kirjablogeista. Jossain keskustelussa jo kerroinkin, että olen nyt aiempaa rohkeammin lainannut sellaisia kirjoja, joita en varmaan olisi aiemmin edes huomioinut (esim. Ishiguron Ole luonani aina).
Aika jännää, mutta ei minua haittaa kirjoittaa kirjoista, joista on jo ilmestynyt monta arviota (johtuu varmaan osittain siitä, että olen ihan noviisi vielä). Blogi on mulle kuitenkin ensisijaisesti lukupäiväkirja ja yksi foorumi kirjoittamiselle. Pyrin kirjoituksissani olemaan uskollinen omalle lukukokemukselle, mutta eihän tässäkään asiassa tyhjiössä eletä ja pakosti toisten mielipiteet vaikuttavat. Jos lukemastani kirjasta on jo aiemmin kirjoitettu, luen kuitenkin arvion vasta sitten, kun alan kirjoittaa omaa arviotani. Toki silmäilen paljonkin eri kirjoittajien arvioita sillä silmällä, mitä kirjoja voisin itse lukea. En kuitenkaan enää siinä vaiheessa, kun se kirja lopulta on luennassa, muista aiemmin lukemani arvion sisältöä kovin tarkasti.
No, johan innostuin kirjoittamaan. ;-)
Mainio kirjoitus, Katja, ja oli tosi mielenkiintoista lukea kaikki sitä seurannut keskustelu. Moni sanoi sellaista mihin täysin yhdyn ja minkä allekirjoitan. Ja vaikka aihetta on jo melko tyhjentävästi käsiteltykin, heitän vielä oman lusikkanikin soppaan.
VastaaPoistaOlen huomannut itsessäni tämän kesän aikana jonkinlaista uutuusähkyä. Moni mielenkiintoinen uutuuskirja tulee pienen ajan sisällä vastaan joka toisessa blogissa, ja vaikka olen arvioita lukiessani aivan varma että rakastaisin kirjaa ja tiedän haluavani lukea sen, jotain tapahtuu kun lopulta saan kirjan käsiini (yleensä kirjaston varausjonosta, äärettömän harvoin ostan uutuuskirjoja omaksi ennen lukemista). Tuntuu että olen tavallaan jo kyllästynyt (?) kirjaan lukematta siitä itse sanaakaan, että suurin into on laantunut ja haluankin lukea jotain ihan muuta. Heinäkuu oli tästä hyvä esimerkki, sain kirjastosta kasan uutuuksia (esimerkiksi Sinä Päivänä, Bolsoin perhonen ja Little Bee), mutta lopulta minun ei tehnyt mieli lukea yhtäkään niistä. Eikä se tarkoita sitä ettenkö haluaisi lukea niitä jossain kohtaa, ja ettenkö lopulta rakastaisikin niitä.
Tunnistan itsessäni jonkin verran myös Ilsen toteamaa, on ihanaa olla joskus se ensimmäinen joka bloggaa jostain kirjasta. Uutuuksien kohdalla se on harvoin mahdollista (kuten Maria hyvin mainitsi, arvostelukappaleiden saajat pääsevät aina ensin lukemaan ja arvostelemaan kirjoja, joita esimerkiksi minä jonotan viikko- tai jopa kuukausitolkulla kirjastosta [hui, kuulostan katkeralta vaikkei ole tarkoitus! :D ]), mutta joidenkin vanhempien kirjojen kohdalla se joskus yllättäen onnistuu. Taisin olla ensimmäisiä joka bloggasi Heidi Köngäksen Luvatusta (Otava, 2000), tuntui mukavalta tuoda hienoa kirjaa muiden tietoisuuteen. Nyt vain odottelen että joku muukin lukisin sen, toivottavasti ihastuisi ja kirjoittaisi siitä. :)
(Sitä kirjaa muuten suosittelen sinullekin, minusta tuntuu että pitäisit siitä! ;) Ja minullakin on muuten Calpurnia Tate kirjapinossa odottelemassa lukemista... :)
Minä olen blogannut vasta niin vähän aikaa, etten pysty vielä uudelleenarvioimaan lukemieni kirjojen herättämiä tuntemuksia kovin pitkältä ajalta. Tässä vaiheessa luen vanhimpia tekstejäni lähinnä sillä ajatuksella, etten tunnista niistä itseäni tai omaa ääntäni, etten ole niissä vielä osannut kirjoittaa niin että kuulostan minulta. Oman tyylin löytymisessä selkeästi kestää jonkin aikaa, nyt minusta on alkanut tuntua että olen aika lähellä. :)
Oli minulla muitakin ajatuksia mutta ne karkasivat jonnekin. Näin yövuorossa ajatus harvoin kulkee kristallinkirkkaana, tai ainakaan mikään muu kuin työajatus. Palaan ehkä asiaan nukuttuani vähän. :)
No niin, oli pakko vielä tulla aamukahvittelemaan tänne vähän selkeämmällä päällä ja lukemaan uusia kommentteja. Ihanaa, että tästä aiheesta sikisi näin pitkä keskustelu!
VastaaPoistaHauska oli lukea kommenteista kuinka monella on Calpurnia Tate lukujonossa! Odottelen niiden arvioita kiinnostuksella.
Upeaa, että sinulla on herra C:n kirjoja varauksessa! <3 Toivon, että pidät, edes vähän. :>
En illalla saanut pykerrettyä kommenttia noihin vääriin arvioihin liittyen. Olen huomannut että nuorempana sitä oli jotenkin hövelimpi arvioiden kanssa, sillä minulla on ylhäällä kaikki lukemani kirjat vuodesta 2000 ja siellä on melkein jokaiselle heppakirjalle sun muulle annetut täydet tähdet.
Osittain siksi en anna tähtiä kirjoille, koska varmaan päätyisin antamaan melkein kaikille jonkun tasaisen neljä tähteä, ihan varmuuden vuoksi. :)
Ilsen sanomaan juttuun sitä, että olin minä aika tyytyväinen kun bloggasin ainakin omista seuraamistani blogeista Kesästä ilman miehiä ekaksi, vaikka se olikin englanniksi :D
Ja Saralle sitä, että minäkin olen pohtinut tätä oman äänen löytämistä. Eiköhän se sieltä ole minullakin, toivottavasti, tulossa. Sinulla ainakin on, Sara. :)
No niin, nyt minä hipsin täältä. Mukavaa viikkoa, Katja!
Blogisavu on hyvä sanonta. Minä aika usein petyn johonkin oikein hehkutettuun kirjaan, odotan ilmeisesti liikaa ja sama on myös elokuvien suhteen. Sitten taas esimerkiksi Ranskalainen testamentti joutui joskus sattumalta käteen, sitä ei tuntenut kukaan tutuista ja rakastuin siihen. Söpö tuo matikan tunti Koiramäessä.
VastaaPoistaOikein hyvä keskustelu jälleen kerran :)
VastaaPoistaMelkein harmittaa, kun en illalla ehtinyt kommentoimaan: nyt on kaikki jo sanottu ;)
Minäkin kuulun niihin, jotka lukevat joka tapauksessa sitä mikä itseä kiinnostaa, huolimatta muiden mielipiteistä. Mutta totta kai blogeissa törmää mielenkiintoisiin kirjoihin, joiden löytämiseen itseltä olisi kulunut vielä paljon aikaa tai joita ei olisi välttämättä hoksannut ollenkaan. Harjukaupungin salakäytäviä on kehuttu monissa blogeissa, mutta jostain syystä en ole itse lämmennyt sille lainkaan.
Maria mietti, kuinka paljon mielipiteiden muuttumiseen vaikuttavat muiden mielipiteet kirjasta. Nekin voivat vaikuttaa, mutta ainakin itselleni on usein käynyt niin, että mielipide kirjasta (tai vaikka elokuvasta) muuttuu ajan myötä, vaikkei siitä muiden mielipiteitä pahemmin kuulisi. Käsitys kirjasta muuttuu lukemisen jälkeisen ajatusprosessin myötä: usein käy niin että joku kirja on lukiessa sinänsä ihan viihdyttävä, mutta kun alkaa ajatella kirjan teemoja ja loppuratkaisua, ne alkavat ärsyttää yhä enemmän, ja koko kirja alkaa tuntua huonommalta kuin aluksi ajatteli. Joskus käy myös niin, ettei ihan heti lukemisen jälkeen ole ihan varma, mitä mieltä kirjasta oli, ja vasta ajan kanssa huomaa, kuinka pysyvän jäljen kirja jätti.
VastaaPoistaMinä en ole koskaan uskonut siihen, että liika ennakkohehkutus voisi pilata taide-elämyksen. Jos kirja on "minun kirjani" se kyllä lumoaa, vaikka kaikki muutkin olisivat sitä kehuneet. Toki minullakin on ennakko-odotuksia ja etukäteen voi miettiä, voiko kirja tosiaan olla niin hyvä, kuin kaikki väittävät, mutta jos kirja ei sitten kolahdakaan, en ajattele että kolahtamattomuus olisi ennakkohehkutusten syytä. Totean vain, etten ihan tajua, miksi tämä kirja on toisten mielestä niin hyvä. Minulla oli kehujen vuoksi suuret odotukset esimerkiksi Aikamatkustajan vaimosta, enkä sitten pitänyt kirjasta juuri ollenkaan, mutta en usko että olisin pitänyt kirjasta yhtään enempää vaikka olisin lukenut sen tyhjiössä: kirja ei vain ollut minun juttuni.
maijan kanssa sama fiilis... ja sinunkin kanssa katja. niinhän se on että hyvistä kirjoista haluaisi olla ensimmäisenä bloggaamassa :) mielelläni luen myös niitä joista on paljon savuja, mutta bloggaaminen tuntuu hankalalta.
VastaaPoistatuo arvioihin palaaminen on hankalaa. tähtien määrä saattaa riippua myös siitä tekeekö arvion heti lukemisen jälkeen vai vasta myöhemmin. toisaalta ei pidä liikaa miettiä: kirjat ovat kuitenkin pohjimmiltaan kokemuksia. "Huono" kirja harvoin muuttuu hyväksi, mutta minulla hyvät lukukokemukset muuttuvat merkityksettömiksi useammin.
Mitäpä näiden puheenvuorojen jälkeen enää sanomaan? Tutulta kuulostaa. :) Minulla on kyllä mennyt joistakin kirjoista maku, kun on tuntunut, että "kaikki" kehuvat sitä - ja vielä pahemmin, on tuntunut, että olen jo lukenut kirjan ja tiedän siitä kaiken, vaikken ole kirjaa nähnytkään. Luen silti kuitenkin itsekin aika paljon uutuuksia ja olen oikein tyytyväinen (siis kirjan, en itseni puolesta), jos voin nostaa ensimmäisten joukossa esille jotain teosta.
VastaaPoistaKuitenkaan en haluaisi lukea vain uutuuksia ja muutenkin lähden siitä, että blogi on lukupäiväkirjani, joka ilokseni sitten kiinnostaa muitakin. Pidän blogia lukemista varten, enkä lue bloggaamista varten. Toivottavasti muutkin kanssabloggarit ajattelevat niin, muuten blogin pitämisestä voi tulla stressaavaa.
Minä en anna kirjoille pisteitä tms. täsmäarvioita, joten ei ole tullut sellaista oloa, että olisin muuttanut mielipidettäni kirjasta jälkikäteen. Se on kyllä totta, että aina ei voi tietää, mikä kirja todella jättää jäljen. Jotkut kirjat ovat hetken huuma, joihinkin suhde syntyy vähitellen. :)
Mielenkiintoinen keskustelunaloitus! Monen kommentoijan mielipide kuulostaa hyvin tutulta... :)
VastaaPoistaMinua ainakin usein vaivaa hyvän kirjan jälkeinen kriittisen arvostelukyvyn puuttuminen. Hyviä kirjoja tulee tietenkin luettua (onneksi!) enemmän kuin huonoja, joten niistä täytyy sitten myös blogata ja levittää ilosanomaa. :) Mutta olen huomannu, että jos kirjoitan arvostelun mielestäni hyvästä kirjasta heti sen lukemisen jälkeen, ymppään vain innostuksissani arvion täyteen ylisanoja. Jälki-innostus laantuu yleensä parin päivän kuluessa ja silloin onkin otollinen hetki tarkastella kirjaa vähän objektiivisemmin. Minulla kirja-arviot tosin laahaavat muutenkin aina n. viikon jäljessä. ;)
Blogisavuista vielä, että vaikka minäkin olen saanut kirjablogien ansiosta monia ihania, unohtumattomia ja yllättäviä lukukokemuksia, joita ei muuten olisi tullut koettua, niin kirjablogien hypetetyt "trendikirjat" myös epäilyttävät. Tästä syystä karttelen edelleenkin mm. Cecilia Samartinin, Susan Fletcherin ja Elif Shafakin kirjoja (joista pari mainitsitkin). :) Ehkä tähän liittyy se, että kirja tulee käsiteltyä melko puhki, kun 10 eri bloggaria kirjoittaa siitä vuorollaan. Toisaalta pidän myös siitä tunteesta, että olen itse "löytänyt" jonkun uuden kirjan tai kirjailijan ja pääsen (ehdin!) bloggaamaan siitä ensimmäisenä. :)
Mutta esim. Muriel Sparkin Siilin eleganssi ja Chris Cleaven Little Been tarina tuli luettua juuri runsaiden blogisavujen innostamana. Harjukaupungin salakäytäviin ja Karkkipäivään ajattelin tarttua vasta nyt syksyllä, kun niiden ympärillä pyörineet tiheimmät blogisavupilvet ovat haihtuneet.
Ilse: Tervetuloa. Välillä on hyvä keskustella näin kultivoituneesti etenkin, kun viikonlopun aikana meillä oli vieraita, joiden kanssa puhuimme muun muassa keppihevosista, Aku Ankan imitoimisesta ja pajukoirista. :)
VastaaPoistaSinun blogiasi on kiittäminen, että kiinnostuin Harjukaupungin salakäytävistä. Sinun kirjoituksesi oli ensimmäinen kirjasta lukemani. Voin myös kertoa, että sinä olet niitä bloggaajia, joiden kirjamakua pidän melkeinpä erehtymättömänä - tai ainakin oman makuni kanssa yhteensopivana.
On totta, että lukutilanne vaikuttaa hurjasti. Joskus hyvä kirja voi tulla vastaan väärään ajankohtaan ja sitten ei kai voi muuta kuin unohtaa koko kirja tai antaa sille uusi tilaisuus vuosien kuluttua. :)
akissfromthepast: Aika antaa hyvää perspektiiviä moniin asioihin. Kirja-arvio on hetken tuote, mutta oma itse lukijana ei.
Maria: Sinulla on paljon hyvää odotettavana! Ja niin monia kirjoja olen löytänyt sinun vinkkiesi perusteella.
Minäkin vähän pelkään ylihehkuttavia takakansi- tai blogitekstejä. Jäin muuten miettimään, että pitäisikö joidenkin uusien kirjojen kohdalla puhua blogiroihusta? Ja vanhempien kirjojen kohdalla lempeistä blogisavuista?
Minä luen mielelläni uutuuksia, ja saan niitä aika hyvin kirjastoistakin (koska en usein tartu kaikkein ilmeisimpiin bestsellereihin), mutta vanhemmista kirjoista kirjoitetut blogitekstit ovat usein niitä blogimaailman rakkaimpia löytöjäni. Koetan silti kommentoida kaikkien suosikkibloggaajieni teksteihin, vaikka sama kirja olisikin esillä sen seitsemännen kerran. Jokainen lukee omalla tavallaan ja kuten kirjoitit, juuri se ties kuinka mones arvio voi olla merkittävä itselle. :)
Kirjailijatar: Niinhän se menee ja niin sen pitääkin olla. Kulttuurituotteet ovat osa elämää. Hieman samaan tapaan voi muistaa jonkun tavallisen perjantain uunituoreen sämpylän ja unohtaa Pariisissa nautitun croissantin. Joku pikkuseikka tekee asiasta tärkeän ja kokemuksesta unohtumattoman.
Ruodussa on hyvä olla, mutta siitä poikkeaminen se vasta virkistääkin!
Joana: Ihailen kaikkia, jotka jättävät huonon tai ei-kiinnostavan kirjan kesken. Niin minäkin usein teen. Tai jätän sen tauolle pitkäksi aikaa, jopa kymmeneksi vuodeksi. Silti joskus luen kirjoja, joista en pidä. Näin teen yleensä silloin, jos saan kirjan lahjaksi (kuten Coelho).
VastaaPoistaOman lukukokemuksen jälkeen on ihanaa palata muiden kirjoittamiin blogiteksteihin. Se avartaa.
Ja oi Orapihlajapiiriä. Se kirja on sellainen, että kaipaan sitä omakseni. :)
Maria: Hyvä kysymys. Minuun eivät muiden arviot vaikuta niinkään kirjan lukemisen jälkeen, mutta kirjaan tarttumista ne saattavat jouduttaa tai viivästyttää. Ja oman vanhan arvion suhteutan muihin lukemiini kirjoihin ts. alkuvuonna varmasti kirjoitan kirjoista jotenkin ihastuneemmin kuin kirjavuoden edetessä. Vaikea selittää... :)
Anna Elina: Samaa skepsismiä huomaan itsessänikin, joskin muutaman bloggaajan makuun luotan aika lailla täysin. Ja arvaa mitä: En olisi lukenut Puhdistusta, jos en olisi saanut sitä lainaan ystävältäni. Ajattelin, ettei kirja voi olla niin hyvä. Oli se. Rankka ja ahdistava, mutta niin loistava.
Minä olen samaa mieltä, että kirjastoista löytää uutuuksia ihmeen helpostikin. Toki riippuu paljon kirjasta, mutta ainakin meidän lähikirjastomme bestseller-hylly pursuaa uutuuksia. Monesti bongaan sieltä vaikka mitä. Viikon laina-aika on toki hieman ongelmallinen asia. ;)
Ishiguro tuli minullekin tutuksi kirjablogeista.
Ja ihanaa, että innostuit. <3
Sara: Aina kannattaa heittää yksi lisälusikka soppaan! Isoon keitokseen mahtuu kyllä. :)
Ehkä tuohon uutuusähkyyn auttaa vain aika? Se, että odottaa hieman. Pahimmat blogisavut tai -roihut hälvenevät ja kirjallinen ilmasto kirkastuu. Sitten voi lukea kirjan. Esimerkiksi Bolsoin perhonen sopiikin paremmin syksyyn ja Little Been tarinaa suosittelen lukemaan.
Olen itse tainnut blogata ensimmäisenä jostain kirjasta ihan muutaman kerran. Se on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta se on vaikeaakin. Onneksi blogi on ennen kaikkea lukupäiväkirja ja sen suhteen saa itse päättä, mitä lukee ja missä järjestyksessä. :)
Sain muuten yhdeltä ystävältäni lainaan Heidi Köngäksen Jokin sinussa-romaanin. Luulen, että pidän siitä.
Ja sinä kirjoitit tosi hyvin yövuorosta huolimatta! Mielestäni sinulla on muutenkin hyvä oma äänesi kirjablogimaailamssa ja sinun blogisi erottuu kyllä joukosta - edukseen. :)
Linnea: Arvaa vaan, kuinka paljon minäkin odotan Calpurina Tatea muissa blogeissa? :) Ja olen aika varma, että pidän herra C:sta. Varasin sen, jota olet mielestäni eniten kehunut. Haen sen kirjastosta tällä viikolla.
VastaaPoistaMinun mielestäni sinullakin on oma äänesi. Ja jos kirjalle antaisikin ne (kuvitteelliset) neljä tähteä, niin se kertoisi siitä, että viihdyt kirjan äärellä ja luet niitä, joista tosiaan pidät. Jos ja kun lukeminen on rakas harrastus, niin kannattaa lukea sitä, mistä pitää. :)
Allu: Ranskalainen testamentti on hieno. Minä sain sen lahjaksi ystävältäni (terveisiä vaan sinne ylempään kommenttiin!) kymmenkunta vuotta sitten enkä heti ymmärtänyt sen hienoutta. Annoin kirjalle toisen mahdollisuuden tänä vuonna ja se kannatti. Blogisavujen perusteella olen löytänyt monia hienoja kirjoja, mutta myös alkanut kaihtaa joitakin. Se on varmaan vaan se joku asia jossain tekstissä, joka saa kääntymään/loitontumaan suhteessa kirjaan.
Maija: Vaikka tuntuu, että kaikki on jo sanottu, niin aina löytyy jotain uutta. :) Se, ettet pitänyt Harjukaupungin salakäytävistä kertoo mielestäni siitä, että se on kirja siinä missä muukin. Vaikka suurin osa bloggaajista pitää, ei mikään romaani ole kaikkien makuun. Sen huomioiminen on hyvä asia. :)
Liisa: Olen ihan samaa mieltä, että aika on hyvä mittari kirjojen(kin) suhteen. Minä usein eläydyn lukiessani, mutta analysoin kirjoittaessani. Kirjasta kirjoittaessani olen siis jonkinlaisessa irtautumisprosessissa, mutta lukukokemus on silti edelleen niin tuore, etten voi sanoa, millainen mielikuva kirjasta minulle ajan kuluessa muodostuu. Siksi onkin ollut jännä lukea omia kirjapohdintojaan uudelleen. Pääasiassa olen samaa mieltä itseni kanssa, mutta joskus muuttaisin arvioitani, jos sellaista harrastaisin.
Sinulla on selvästi oma vahva lukijan tiesi, mitä ihailen. Minä olen ehkä hieman epävarmempi. Epävarmuus ei yllä itse lukukokemukseen, minäkin muovaan kyllä oman mielipiteeni, mutta toisten kehumiset ja haukkumiset saattavat vaikuttaa siihen, luenko kirjaa ollenkaan.
Aikamatkustajan vaimo on minulle tärkeä kirja. Luin sen ennen kirjablogiaikaa enkä ollut kuullut siitä mitään muuta kuin yhden tuttavani suosituksen. Sitten kävi niin, että omassa elämässäni kohtasin jotain sellaista, mitä suurin ei onneksi koskaan, ja kirja ikään kuin kulki käsi kädessä toipumiseni kanssa. Siksi rakastan sitä kirjaa. Se sattui kohdalle oikeaan aikaan.
Anni.m.: Minulla ei oikeastaan ole tarvetta blogata jostain kirjasta ihan ensimmäisenä, mutta toisena tai kolmantena kyllä. :) Liiat blogisavut ovat kirjoittamisen kannalta hankalia.
Pidin huomiostasi, että huono kirja muuttuu harvoin hyväksi, mutta hyvä kirja voi muuttua merkityksettömäksi. Niin se usein menee. Lukukokemus on tuoreeltaan yleensä aika vahva eikä kirjaa voi sikäli arvioida väärin, mutta jälkiviisas voi aina olla. Minä taidan vähän olla. ;)
Jenni: Joskus voi käydäkin noin, että kokee lukeneensa kirjan, josta ei oikeasti tiedä kuin muiden näkökulmasta. Minulle muuten käyn noin televisio-ohjelmien suhteen. En katso telkkaria, mutta luen ohjelmista. Ja joskus noin käy kirjojenkin kanssa, mutta niitä luen. ;)
VastaaPoistaOlisi todella surullista, jos joku lukisi bloggaamista varten! Minullekin blogi on lukupäiväkirja, mutta itselläni uutuuksien lukeminen on selvästi lisääntynyt muiden blogien myötä. Aikaisemmin luin uutuuksia varmaan vain syksyllä/jouluna ja nyt tasaisesti. Vanhemmat kirjat ja oikeat klassikot ovatkin raikkaita tuulahduksia uusien julkaisujen keskellä, ja onneksi molempia tarvitaan.
Zephyr: Minä olen kaikkien kommentteja lukiessani nyökytellyt, että juuri noin! Ja noin! Ja vielä tuokin tuli esille. Tuo, että kirjoitat arviot viikonkin jäljessä lukemisesta, antaa kyllä perspektiiviä kirjaan. Hienoa. Minä kirjoitan yleensä 1-3 päivän viipeellä. Sekin jo erkaannuttaa, muttei tarpeeksi. Usein tarvitsen melkein kuukaudenkin huomatakseni, kuinka vaikuttava kirja oli. Mutta toisaalta ihan tuore arvio kertoo omasta lukuajankohdastaan ja on sikäli realistinen.
Rakkauden aikakirjaa en minäkään ole uskaltanut lukea (ja epäilen, etten luekaan), mutta moni noista blogisavukirjoista on osoittautunut oikeastikin hyväksi. Karkkipäivää en minäkään ole vielä lukenut juuri tuosta blogisavusyystä (samoin säästelin Pulkkisen Tottaa kauan, luin ja pidin), mutta haluan lukea sen.
Kiitos vielä kaikille. Kirjablogimaailmassa on mukava olla, kun on niin ihania ihmisiä ja keskustelijoita. :)
Huh, hieno mutta niin pitkä keskustelu, että turnauskestävyys loppui kesken! :D Yritän heittää vielä perään muutaman lyhyen huomion:
VastaaPoistaMinullekin saattaa tulla alitajuinen vastareaktio, jos kirja on kovasti puhuttu ja hehkutettu monella suunnalla. Silloin saatan tarttua ensin joihinkin muihin teoksiin, mutta lopulta luen ennemmin tai myöhemmin ne, jotka minua ovat alunperinkin kiinnostaneet. Muista blogeista saa sitten ihanasti lisää lukuvinkkejä, toki!
Minua ei haittaa kirjoittaa kirjasta, josta on kirjoitettu jo paljon. Eikä minulla ole erityistä kunnianhimoa olla ensimmäinen bloggaaja. Silloin jos kyseessä on joku oma suursuosikki, joka ei ole muuten esillä blogeissa, niin silloin toki on ihanaa tuoda häntä muidenkin tietoisuuteen.
Yksi syy siihen, että mielestäni minäkin voin varsin hyvin kirjoittaa teoksesta, josta on jo seitsemän aiempaa blogiarviota, on se, että varmasti kaikkien blogeja - minun ainakin! - seuraa sankka joukko sellaisia lukijoita, jotka lukevat vain tuota yhtä kirjablogia etsien lukuvinkkinsä hyvin pitkälti vain sieltä. Olipa maailman monipolvisin ja hankalin virke :D mutta toivottavasti ymmärsit, mitä tarkoitin. Eli ainakin minulla on esimerkiksi sukulaisia, ystäviä ja tuttavia, jotka eivät lue muuten blogeja ollenkaan - ainakaan kirjablogeja - mutta seuraavat juuri minun kirjoituksiani kirjanmerkkinsä, muistinsa tai Facebookin avulla. Heille sillä ei ole mitään väliä, että kirja on ollut jo paljon esillä toisaalla, mutta heiltä menisi ohi tärkeä suositus, jos jättäisin kirjoittamatta jostakin teoksesta vain siksi, etten saanut olla ensimmäinen, tai edes ensimmäisen kolmen joukossa. :)
Aluksi kyselit siitäkin, muuttuuko mielipiteet kirjoista, kun aikaa lukemisesta kuluu. Kyllä näin todella käy! Olen blogannut vasta hetken, mutta koska en ole aiemmin kirjoittanut lukukokemuksiani muistiin, olen huomannut ilmiön nimenomaan nyt blogin myötä. Olen jo nyt korjaillut antamiani arvosanoja, jotka selkeimpinä häiritsevät eniten.
Olen nyt kauhean sekava ja katkonainen ajatuksineni, mikä johtuu siitäkin, että Dani hakee minua aina välillä ihailemaan järjestelemiään autoja. :) Sen vain vielä halusin sanoa, että minua ei pelota lukea arvioita kirjasta, jota olen lukemassa tai jonka aion lukea, mutta yleensä vain silmäilen, sillä teksti ei kiinnosta vielä niin paljon ilman omaa lukukokemusta (riippuu toki arvion pituudestakin!). Käyn lukemassa jutut yleensä tarkemmin sitten, kun olen itsekin jo lukenut teoksen. Mutta, mutta. Nyt olen itse asiassa ensi kertaa miettinyt, että värittikö aiemmin blogeista lukemani (silmäilemäni) kokemusta ja mielipidettäni vastikään lukemastani kirjasta. Tätä täytyy pohtia, ennen kuin kirjoitan siitä oman juttuni, vaikka ei se minusta mikään maailmaakaatava juttu ole, sillä eihän lukeminen missään tyhjiössä kuitenkaan tapahdu. Moni asia vaikuttaa, mikseivät siis myös muiden kertomat kokemukset. Ei se tee omasta sen vähemmän arvokasta.
Ja joo, muutama lyhyt huomio, niinpä niin... :D
Minä huomaan vanhoista kirjoituksistani ennen kaikkea kirjoitustyylin vaivihkaiset muutokset. Välillä tekisi mieli käydä korjaamassa kielellisesti vanhoja juttuja, mutten yleensä jaksa, selviä kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta. Joskus kyllä poistan liikoja spoilereita, jos huomaan kirjoittaneeni sellaisia. En muista mitään selkeää mielipiteen dramaattista muuttumista.
VastaaPoista"Liiasta" bloginäkyvyydestä pari sanaa. Minussa herää "voi ei, aina tätä samaa" -reaktio, jos näen linkkilistassani esimerkiksi Joyce Carol Oatesin, Ian McEwanin tai Siri Hustvedtin kirjoista juttuja. Jos keskinkertainen kirjoittaja kirjoittaa jutun, joka on lähes identtinen kymmenen aikaisemman blogijutun kanssa, niin käyhän se vähän tylsäksi.
Mutta jos asialla on hyvä kirjoittaja, joka tarjoilee perusteltuja mielipiteitä, persoonallisuutta ja hyvän kirjoitustyylin, saan toki näistäkin kestosuosikeista paljon irti. (En siis ole itse lukenut yhdenkään näiden kirjailijan kirjoja.) Esimerkiksi Jennin juttu Kesä ilman miehiä -kirjasta ja Inan juttusarja Blondista olivat kiinnostavaa luettavaa.
On toki mukavaa jos joku kommentoi löytäneensä jonkun kirjan minun blogini kautta. Joskus ajoissa oleminen ei kuitenkaan riitä blogisavujen sytyttämiseen. Luin Pasi Ilmari Jääskeläistä jo vuonna 2007, ja aika lailla tilastojen häntäpäässä Lumikko ja yhdeksän muuta -kirjoitukseni sai kököttää, vaikka minusta kyseessä olikin kiinnostava kirja ja hyvä kirjailija. Meni kolme vuotta ennen kuin Jääskeläis-kuume puhalsi kuin myrskytuuli Blogistaniassa, ja hyvä että puhalsikin. :)
Sanon ensin Linnealle: pus! Kiitos sanoistasi, ja kuten Katjakin toteaa, sinun teksteistäsi kuulut läpi sinä, Linnea. <3
VastaaPoistaJa sitten Katjalle samat sanat: pus sinnekin, ja kiitos! <3
Palasin vielä kertomaan huomion jonka olen omakohtaisesti hiljattain tehnyt: kuten Katja sanoitkin, joidenkin kirjojen arvo, minun kohdallani erityisesti tunnearvo, voi kasvaa mielessä ajan myötä, ja kun kirjaan ja siitä kirjoittamiseenkin saa etäisyyttä, voi ajatus selkiytyä sen suhteen, että ymmärrän todella pidinkö kirjasta vai enkö.
Tältä kesältä minulla on omakohtaisesti kaksi esimerkkiä, kumpikin kirja herätti lukuhetkellä ja pitkään sen jälkeen varsin ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Toinen oli heinäkuussa lukemani Doris Lessingin Kesä ennen pimeää, nyt pystyn jo melko vahvasti sanomaan etten lopulta pitänyt kirjasta. Ja toinen on Riikka Pulkkisen Totta, jota huomaan kuukausia lukemisen jälkeen ajattelevani lämmöllä ja rakkaudella. Totta on jäänyt elämään jonnekin mieleni ja alitajuntani syövereihin, ja on kasvanut siellä täyteen mittaansa. Nyt annan Pulkkiselle anteeksi jo palasaippuankin, ja luen omasta päivityksestäni ylös kirjoittamiani sitaatteja lähes kyyneleet silmissä, niin kauniita ne ovat. Tekisi melkein mieli lukea Totta uudestaan, jo nyt.
Sallan ylläoleva kommenttikin herätti ajatuksia, ja vaikkeivät ne oikeastaan liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään, kerron näistäkin ajatuksistani lyhyesti. :) Kommentti sisälsi pelottavat sanat "keskinkertainen kirjoittaja". Tuo on aihe, jota olen paljon omalla kohdallani miettinyt, erityisesti omaa blogiani perustaessani, sekä blogini alkukuukausina. Minähän olen siis sairaanhoitaja, kirjallisuutta tai kirjoittamista en ole opiskellut koskaan, olen aina vain lukenut paljon kirjoja. Kirjablogimaailmassa on paljon upeita blogeja, joiden kirjoittajat ovat tavalla tai toisella alan ammattilaisia, tekemisissä kirjojen ja / tai kirjoittamisen kanssa jo ihan työnsä puolesta, paljon opiskelleita ihmisiä. Bloggaajia, jotka osaavat analysoida lukemaansa ihan eri tavalla kuin minä, joka menen tätä hommaa lähes yksinomaan vaiston ja tunteen varassa. Bloggaajia, joiden tekstit ovat niin älykkäitä, oivaltavia ja kauniita, että vaikutun ja joskus miltei liikutun niitä lukiessani; miten joku voi osata kirjoittaa näin, osata sanoa asioita näin hienosti tai kauniisti?
Blogini alkuaikana mietin paljon, onko tällaisella maatiaisella blogimaailmaan lopulta paljoakaan annettavaa. Huomasin sen vaikuttavan jopa kirjoittamiini arvioihin, minua jännitti ja se näkyi teksteissäni. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää ettei minun tarvitsekaan yrittää tehdä sellaista mitä en osaa ja mikä ei tunnu luontevalle. Lähestyn kirjoja ja kirjoitan niistä siltä kannalta, miltä minusta on lukiessani tuntunut, ja se riittää. Ja jos minun tuntemukseni herättävät jonkun toisen lukijan mielenkiinnon jotain teosta kohtaan, se tuntuu hyvältä - ja edelleenkin joka kerralla yhtä ihmeelliseltä. :)
Keskinkertaisuus on vähän pelottavaa, varsinkin tällaiselle perfektonismiin taipuvaiselle ihmiselle, mutta toisaalta siinä on puolensa. Se pätee sekä kirjoihin että kirjablogeihin - kiitos keskinkertaisten, ne timantit loistavat kirkkaana joukosta. :)
Toivottavasti tästä ajatuksenjuoksustani saa jotain selkoa ja ajatukseni on tavoitettavissa (ei se aivotoiminta kirkastunut edes nukkumalla näin yövuorojen välissä. :) Sen haluan vielä sanoa etten kirjoittanut tästä saadakseni pönkitystä blogi-itsetuntooni, vaan ihan pohdiskellakseni asiaa. :)
Hyvä kirjoitus hyvästä aiheesta!
VastaaPoistaMinä kaipaisisin blogiarvosteluilta enemmän rehellisyyttä. Moni arvostelee kirjoja, se on hyvä, ja on hienoa että kirjallisuus on monelle niin tärkeä harrastus. Välillä kuitenkin toivoisi kursailematttomampaa tekstiä: että joku oikeasti sanoisi, mitä pitää kirjasta. Liian usein blogikritiikit jäävät asteelle "mielenkiintoinen, mielenkiintoinen ja ihana", mikä ei paljoa poikkea kirjojen takakansiteksteistä. On paljon helpompaa julistaa kirja tosi kivaksi kuin kritisoida sitä kunnolla. Ja toisaalta, jos on rehellisempi arvostelija, voi tehdä kunniaa niille oikein hyville kirjoille, jotka ansaitsevat erottumisen massasta ja jotka todella ovat mielenkiintoisia ja ihania.
Oikein mukavaa elokuun alkua!
No voih, toivottavasti en nyt kuulostanut ilkeältä. Uskon silti että jokainen tunnistaa ilmiön - jos samasta kirjasta lukee kymmenen arviota, niiden joukkoon mahtuu sellaisia, jotka muistuttavat kovasti toisiaan.
VastaaPoistaBloggaamisen paras puoli on se, että kuka tahansa saa kirjoittaa mistä haluaa, eikä kannata rakennella itselleen liian korkeaa kynnystä bloggaamisen suhteen.
Useimmat ruokablogeja pitävät eivät ole kokkeja ja useimmat käsityöblogeja pitävät eivät ole käsityöammattilaisia.
Kun itse aloitin bloggaamisen, lähdin siihen sillä asenteella, että blogiin saa kirjoittaa just niin viimeistelemätöntä tekstiä kuin haluaa. Olin aloittaessani juuri pääsemässä eroon yliopisto-opinnoista ja tuntui ihanan vapauttavalta kun sai vaan kaataa ajatuksia päästään blogiin.
Samalla meiningillä jatkan edelleen, en jaksaisi blogata jos pitäisi jotenkin kauheasti "toimittaa" tekstejään.
Jos tuosta lausunnostani kaivaa hyvät puolet esiin, niin siitä voi lukea kääntäen verrannollisesti, että vaikka olisi maailman persoonattomin kirjoittaja, niin jos poimii blogiinsa joitakin muita kirjoja kuin niitä ihan samoja mitä joka paikassa muuallakin on, niin tarjoaa lukijoilleen lisämielenkiintoa.
Mutta minulle ykkössääntö on että bloggaaja saa tehdä mitä haluaa omassa blogissaan. Voihan joku päättää, että nyt perustan oikein tylsän "copycat" blogin, jonne vain kopioi Mitä Suomi lukee -listan kärkikymmenikkökirjojen takakansitekstejä eikä mitään muuta. :)
Saa nähdä, pysynkö itsekään enää perässä siinä, minkä aloitin. :)
VastaaPoistaKaroliina: Kaiken lukeminen vaatisikin hieman turnauskestävyyttä, mutta ihanaa, että täällä on keskustelua. Ja kiitos lyhyestä kommentistasi. ;-)
Jotenkin tuntuu, että omat ajatukseni poukkoilevat, mutta kyllä minäkin luen ne kirjat, joista olen oikeasti kiinnostunut ennemmin tai myöhemmin. Liialliset blogisavut tai oman "luottobloggaajan" kommentit saattavat vain aikaistaa / myöhäistää lukemista. Ja sitten on sellaisia kirjoja, joiden suhteen olen epävarma enkä sitten ehkä koskaan kyseisiä kirjoja lue. Hieman luulen, että jo mainitsemani Rakkauden aikakirja on sellainen. Varmasti hieno kirja monille ja hyvin kirjoitettu, mutta ne englanninkielisessä otsikossa mainitut 40 elämänohjetta saavat minut kavahtamaan jo valmiiksi.
Ja sekin on totta, että varmasti kaikilla blogeilla on lukijoita, jotka eivät seuraa muita kirjablogeja: on ystäviä, sukulaisia, satunnaisia lukijoita ja vakituisiakin. Tiedän itsellänikin olevan sellaisia lukijoita, jotka eivät ehkä muuten seuraa kirjablogeja. Hieman samaan tapaan itsekin seuraan vain 1-2 sisutusblogia. Tykkään niistä ja niiden kirjottajista, mutta en jaksa lukea kahtakymmentä ko. aihepiirin blogia.
Minuakin kirja-arviot kiinnostavat eniten oman lukukokemuksen jälkeen. Silloin saatan viettää tovin jos toisenkin lukemassa blogitekstejä. Ja minäkin "uskallan" lukea muiden tekstejä jo ennen kirjan lukemista, koska luenhan minä Hesarin ja monien muiden lehtien arviotkin heti tuoreeltaan.
Salla: Niin, nuo kirjoitustyylin muutokset! Minä aloitin oman blogini 2008-2009 vuodenvaihteessa pienenä lukupäiväkirjaja ja silloin osasin olla lyhytsanainen. Se on oikeastaan aika ihailtavaa, koska nyt juttu rönsyilee liikaakin. Toisaalta se on osa tätä bloggaamisen rajattomuutta - saa olla runsassanainen tai niukka oman tyylinsä mukaan ja se on vapauttavaa. Spoilereita koetan aina välttää pitkistä teksteistä huolimatta. :)
Minulle tulee samanlainen "voi ei"-reaktio joidenkin kirjojen suhteen (kuten se usein mainitsemani Rakkauden aikakirja, Bolsoin perhosesta ajattelin samoin, mutta satuin saamaan kirjan sopivasti kesälomaksi ja annoin mennä), mutta onneksi pidän Oatesista ja Hustvedtistä. ;) Tuohon keskinkertaiseen kirjoittajaan palaan kohta, mutta toisille se on varmasti kieleltään mitäänsanomaton, toisille kaikkea kehuva ja joillekin vain epäkiinnostava bloggaaja.
Pasi Ilmari Jääskeläinen taisi tosiaankin nousta blogisuosioon vasta Harjukaupungin salakäytävillään? Kun kirjailija ei ole ennestään tuttu, ei hänen kirjojaankaan osaa hakea edes googlen avulla. Onneksi tosiaan Jääskeläinen on nyt ollut hyvin esillä. Minulla on Taivaalta pudonnut eläintarha edelleen kesken.
Sara: Ole hyvä. <3 Kirjojen tunnearvo on mittaamaton. Hauskaa, että nostit esille Pulkkisen Totan tässä. Kun aloin lukea Tottaa, pidin siitä, pidin sen kielestä ja minun maalaissilmieni mukaan "henkevästä" helsinkiläisyydestä. Kirjan puolivälillä kuitenkin tuli ilmi yksi asia Elsan menneisyydestä (asia, joka on mukaillen minun elämääni) ja jostain syystä se kiinnitti minut Elsan hahmoon ja siten koko kirjaan. Aikamatkustajan vaimo kiertyy samaan asiaan. En voi oikeasti sanoa, olisinko ollut niin ihastunut noihin kirjoihin muuten, mutta nyt kumpikin edustaa minulle jotain elämää suurempaa. Jos olisin ammattikriitikko, en tietenkään tällaisia vuodattaisi. ;)
VastaaPoistaMitä taas blogikirjoittamiseen ja omaan taustaan tulee, niin ole huoleti! En usko, että koulutuksella on tässä suhteessa väliä. Toki kirjallisuutta aikanaan opiskelleet ovat kahlanneet joukon klassikoita läpi, mutta esimerkiksi itse vapauduin lukijana vasta lopetettuani kirjallisuuden opinnot kesken (vaihdoin pääainetta). Huomioideni mukaan kirjabloggaajissa on monenlaista väkeä ja se aito innostus paistaa kyllä läpi. Sinulla on oma äänesi ja ainakin minulle sinun blogisi on mieleinen - ei ollenkaan keskinkertainen. :)
Vastaan saman tien Sallalle (ja Tuurelle sitten ihan kohta): Totta, aina on toisinaan muistuttavia arvioita. Uniikkius on vaikea laji, mutta minä uskon, että jokainen bloggaaja, joka kirjoittaa muutakin kuin sen takakansitekstin ja pienen kehun/suuren moitteen, löytää kirjasta jotain uutta. Ammattilainen ei tosiaan tarvitse olla ja vaikka moni bloggaaja kirjoittaa työkseenkin, niin loppujen lopuksi kirja-alalla taitaa olla vain muutama (itse en harmillisesti lukeudu heihin t. nimim. urakriisiläinen).
Innokas harrastaja on usein vapaampi kirjoittamaan. Sinulla on ollut bloggauksen alkaessa hieno vaihe opintojen ollessa juuri takana. Minä taas aloin kirjoittaa äitiyslomalla. Ensin kirjoitin pelkistä kirjoista, sitten paljon muustakin ja nyt huomaan palanneeni blogijuurilleni suurilta osin.
Harvinaisemmat kirjat tuovat aina lisämielenkiintoa. Ja tuosta takakansiblogista: sellaiseenkin olen törmännyt, mutten jäänyt lukijaksi. ;)
Ja Tuure: Kiitos kommentistasi. Luulen, että moni bloggaaja kehuu lukemiaan kirjoja ihan rehellisesti. Kirjabloggaaminen on harrastus ja varmasti useimmat, ainakin minä itse, lukee sellaisia kirjoja, joista aidosti pitää. Se on ihan rehellistä. Olen lukenut loppuun vain pari heikompaa kirjaa (Coelhon Valkyriat, Tiilikan Punaisen mekon sekä erään tämän vuoden kotimaisen esikoisen), joiden kohdalla olen nostanut kirjojen epäkohtia esiin. Mutta pääsääntöisesti luen kirjoja, joista pidän. Jos kirja ei miellytä, jätän sen kesken. :)
Katja, alleviivan vastaksesi Tuurelle, sillä minäkin pyrin lukemaan vain kirjoja, joista pidän. Jos en pidä yhtään, jätän kesken. En tapa sen takia itseäni tai ryhdy Jukka Kajavaksi. Tarjoan kirjaelämyksiä, en kirjakidutuksia.
VastaaPoistaNyt on tapahtunut muutama kirja, joista en ole kaikin tavoin voinut pitää, mutta niissä on ollut kuitenkin joku syy, miksi olen katsonut ne sen arvoisiksi, että olen tuonut ne blogiini, kuten MT ja Käännöksiä.
Ja tietenkin on kirjoja, joista pitääm mutta joku häiritsee, vaikka murre tms., ja toki se sitten tulee mainituksi, mutta ei se saa minua vetämään kirjaa ns. vessasta alas, se ei vielä täytä kirjakidutuksen kriteereitä.
Leena: Nimenomaan. Kun kirjoja - uusia ja vanhoja - on niin paljon, niin miksi lukea sellaista, joista ei pidä? Toki jos olisin töissä kirja-alalla, lukisin työni puolesta kaikenlaista, mutta tällaisen iloisen lukijan roolissa pyrkii poimimaan niitä ihania.
VastaaPoistaJoskus toki tulee mentyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kuten sinä vaikka Käännösten kanssa, mutta sitten arvostaa niitä itseensä kolahtavia kirjoja entistäkin enemmän.
:)
Tämä on kyllä kiehtova keskustelu ja tulenpa minäkin vielä uudestaan mukaan ;)
VastaaPoistaOlen varmaan itse sitten jotenkin sinisilmäinen tai ruusunpunaiset lasit silmillä, kun koen että kirjablogistaniassa ollaan kaikki kuitenkin bloggaajia samalla lähtöviivalla monella tapaa, ammatillisista taustoista/koulutuksesta/kouluttamattomuudesta/kirjaintresseistä riippumatta. Vähän niin kuin ajatuksella, että "jokainen kukka kukkia saa". Tiedän, että kaikki eivät pidä minun tunteellisesta tyylistä tuoda kirjoja esille, mutta 142 lukijaa kuitenkin sivupalkissani komeilee, eli ainakin joku tykkää ;) Olenko sitten keskinkertainen bloggaaja, kyllä varmaan monen mielestä, mutta jos pystyn jokaisen blogiini tuomani kirjan kohdalla välittämään kirjan tunnelman edes yhdelle ihmiselle, sekin on pieni voitto se.
Hyvistä ja huonoista kirjoista sen verran, että tässä reilun kolmenkympin iässä on tosiaan jo sekin hyvä puoli, että on lukenut niin paljon, että tietää jo etukäteen aika hyvin, mitä kirjoja haluaa lukea. Minulla on tänä vuonna sattunut pari sellaista kirjaa, minkä lukemisen kanssa tahkosin mutta luin sitten kuitenkin loppuun. Ja arvostelussanikin se kyllä varmaan esille tuli, ettei kovin sytyttänyt ;)
Hui! Onkohan minulla mitään lisättävää edellä olevaan huikeaan keskusteluun? Haluan silti jättää kommenttini näin ei-kirjabloggaajana, ja kertoa, että itse haen teiltä kirjabloggareilta vinkkejä ja toki eräänlaisia "suostuksiakin", joita sitten rauhassa lueskelen joskus kun aika on kypsä. Teen usein kuin Petriina, eli luen arvostelun vasta kun olen itse lukenut kirjan. Näin vältän turhat ennakko-odotukset ja asenteet omassa päässäni. Ja mitä tulee hehkutukseen, huomaisin itse kerran pettyneeni, kun paljon rakastamani ja hehkuttamani Ian McEwan ei meinannut upota muutamaan ystävään sitten millään. Jouduin myöntämään, että makuja on monia, eikä omasta mielestäni huikea ole toisen mielestä ehkä kuin keskinkertainen. :/
VastaaPoistaEhkäpä lääkkeeksi minulle tarvitsisin inhokkikirjalistoja :--D Siis kyllähän kirjoista saa pitää! Toisaalta, minun mieletäni lukijana pitäisi aina välillä astua mukavuusalueensa ulkopuolelle: että löytää uutta. Eli on hyvä lukea välillä kirjallisuutta, josta ei ollenkaan pidä – ainakin minusta. Varsinkin jos arvioi kirjallisuutta: silloin terävöittyy myös itselleen, mitä arvostaa kirjassa ja kirjailijan kyvykkyydessä.
VastaaPoistaMinun mielestäni se, että kirjoittaa suoraan mistä ei pidä on kaukana kidutuksesta ...
Tuo on tosi tärkeä pointti minustakin, mistä Tuure kirjoittaa, että välillä on hyvä lukemisessa (ja muissakin asioissa jopa) mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Siten voi saada tosiaan yllättäviä, positiivisia kokemuksia, joita ei olisi saanut jos aina pitäytyisi vanhassa. Ja toisaalta tuossa on juuri tuo pointti, että siten ne omat kiintopisteet kirkastuvat ;)
VastaaPoistaJäipä sanomatta, että kuvat ovat taas upeita Lumiomena!
VastaaPoistaSusa: Kiva, että tulit. :) Olen ihan samaa mieltä sen suhteen, että jokainen bloggaaja on samalla viivalla. Ok, toiset ovat ehkä kirja-alalla töissä, mutta se voi olla samaan aikaan sekä siunaus että rasite. Ja toiset taas ovat sydämeltään viisaita. Jotkut luovia ja omaperäisiä kirjoittajia. Niin kauan kuin blogia pitää harrastuksenaan, on vapaa lukemaan ja kirjoittamaan juuri sellaista, mistä pitää tai mitä suorastaan inhoaa, mutta mikä jollakin tavalla kiinnostaa. Ihaninta on olla vapaa lukija.
VastaaPoistaJa jokainen tosiaan lukee joskus sellaisia kirjoja, joista ei niin pidä. Mutta kirjabloggaja on vapaa tässäkin suhteessa. Samoin kuin sinä, minäkin olen lukenut sellaisia kirjoja, joista en ehkä pidä, mutta silti olen löytänyt niistäkin hyvää. Se, mikä itseä ihastuttaa, voi olla toiselle kauhea kirja ja itselle mielenkiinnoton voi olla jollekin muulle oikea superkirja. :)
Mirka: Minä olen tosi iloinen kaikista lukijoista, jotka tulevat kirjablogimaailman ulkopuolelta (tai siis jotka eivät kirjoita kirjoista, ja olen totta kai ihan äärimmäisen iloinen kaikista kirjabloggaajistakin), koska on aina hienoa, jos joku löytää lukuvinkkejä omasta blogistani. Tuo arvioiden lukeminen kaikessa rauhassa on varmasti ihan järkevää, koska silloin saa sen omimman lukukokemuksen, mutta jälkeenpäin hyvää vertailupohjaa sen kanssa.
Tuure: Niitä inhokkikirjalistoja on kyllä ollut blogeissa. Minäkin kirjasin keväällä keskenjääneitä kirjoja. Niissä olikin hajontaa aina viihdehömpästä Umberto Ecoon - samalla tavalla kuin pyrin lukemaan laajasti, jätän laajasti kirjoja myös kesken. Yleensä annan genrelle kuin genrelle mahdollisuuden - yritän siis ainakin lukea oman mukavuusalueeni ulkopuoleltakin. Ja jos saan kirjan luettua, niin yleensä huomaan pitäneeni siitä. Voi olla, että se näkyy tylsänä yleisenä kehumisena, mutta ainakin minä (en halua kirjoittaa muiden blogeista tässä suhteessa, koska jokainen kirjoittaa itse juuri niin kuin haluaa, osaa ja jaksaa) tuon itselleni rakkaimmistakin kirjoista myös epäkohtia esille. Saatan siis kehua kirjaa ihanaksi, mutta huomauttaa sen olleen kliseinen, tavanomainen, sekava. Luulen, että löydän kaikista kirjoista hyviä ja huonoja puolia.
Pelkkää kehumista en jaksa. Omasta mielestäni luen aika laaja-alaisesti Saramagosta Hilja Valtoseen ja Ilmari Kiannosta Harukio Murakamiin. Historiallisia viihderomaaneja ja puhdasta fantasiaa vältän, mutta nautin silti esim. Bolsoin perhosen ja Tarun sormusten herrasta lukemisesta.
Minä raukka taidan ainakin jollakin tasolla pitää kaikesta. Nyt esimerkiksi luin hiljattain kirjan, joka on erittäin kaukana ns. kirjallisesta mukavuusalueestani - raaka dekkari - ja pidin siitäkin. Löysin siitä paljonkin huomautettavaa, mutta kokonaisuus kääntyi ehdottomasti positiivisen puolelle.
Susa: Kuten Tuurelle kirjoitin, uskon kaikkien käyvän oman mukavuusalueensa ulkopuolella ainakin joskus, mutta kun sitä lukuaikaa on niukasti, niin mieluiten sitä lukee kuitenkin sellaista, joka lähtökohtaisesti kiinnostaa. :)
Kylläpä täällä on ollut pitkä keskustelu mielenkiintoisesta aiheesta. :)
VastaaPoistaOli virkistävä lukea myös hiukan erilaisia näkemyksiä asioista. Olen täsmälleen samaa mieltä Tuuren kanssa, että kyllä blogissa voi myös haukkua kirjoja, jos sen tekee perustellusti, ja pitää välillä ehdottomasti myös lukea loppuun asti jokin kirja, josta ei niin välitä. (Paitsi jos se on aivan kauhea! :D)
Minulle yksi kustantaja on itse asiassa sanonut, että pääasia, että kirjoista puhutaan, vaikka niitä sitten kritisoitaisiinkin. Itse nostankin esille minua ärsyttäneitä asioita, kuten esimerkiksi huonon kielen tai vastaavan. Eräs toinen kustantamo on muuten jopa linkittänyt hyvin kriittisen arvioni omille sivuileen, joten ei se taida heitä kauheasti haitata. :D "All publicity is good publicity!"
Tämä taisi nyt mennä vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta sellaista on keskustelu. En ole kauheasti huomannut että omat mielipiteeni kirjoista olisivat kovin paljoa ainakaan muuttuneet, mutta se yllättää, mitkä kirjat jäävät mieleen ja mitkä unohtuvat. Sitä ei voi ollenkaan ennakolta tietää. :)
Marjis: Monitahoista keskustelua on tosiaankin syntynyt ja hyvä niin. :)
VastaaPoistaMinäkin olen sitä mieltä, että blogeissa saa ja pitääkin haukkua kirjoja ja huonokin kirja on joskus hyvä lukea loppuun. Mutta ehdoin tahdoin en halua hakea huonoja kirjoja luettavakseni, vaan lukea niitä, jotka syystä tai toisesta tuntuvat innostavan. Olen huomannut, että kirjabloggaajia syytetään toisinaan kirjojen liiasta kehumisesta. Luulen sen johtuvan nimenomaan siitä, että bloggaajat - minä ainakin - lukevat itseään ennakko-oletuksen mukaan miellyttäviä kirjoja. Ja aika onneksi tuo kyllä näkemyksensä aika hyvin esille.
Kyllä minäkin moitin, jos moitittavaa on. Ja löydän hyvistäkin kirjoista heikkoja puolia. Koetan tuoda nekin esille, joskin melkein aina taidan olla tyytyväinen lukemaani.
On jännä miettiä niitä isoja ja pieniä asioita kirjoissa, jotka saavat muistamaan tai unohtamaan ne. :)