Kustantaja: Tammi 2011
Ulkoasu: Terhi Haikonen
Lastenkirja, saturomaani
Sivuja: 76
Humisevan harjun takaa alkaa Muriseva metsä. Siellä asuu rakastunut krokotiili. Ei oikeastaan rakastunut, vaan RRRRRRakastunut.
Mitä tarkoittaa kun rakastutaan kuudella isolla ärrällä? Parasta tutkia tarkemmin.
Miten toimia, kun on pieni ja rakastunut ja tuo tunteidenosoitus on toistaiseksi vain kaukorakkauden tasolla? Kun rakkaudenkohde on vielä taitava oopperalaulaja? Ja orastavan romanssin molemmat osapuolet ovat krokotiilejä? Ei auta muu kuin kirjoittaa yli 600 rakkausrunoa ja RRRRRRIUTUA rakkaudesta.
Hannu Hirvosen kirjoittama ja Pia Sakin kuvittama Rakastunut krokotiili (Tammi 2011) vie lukijansa Murisevaan metsään, jossa krokotiili Krristian saa ystäviltään siililtä, karhulta, hiiriltä, linnuilta ja hirveltä apua tunteidensa osoittamiseen sekä neuvoja siihen, ettei ihanaa Krrillaa kannata verrata gorillaan, vaikka se rimmaakin hyvin sulottaren nimen kanssa.
Rakastunut krokotiili on lasten kuvakirja, lukuineen oikeastaan pieni romaani, jossa kerrontaa rytmittävät myös tilanteeseen sopivat runot ja sanaleikit. Kaikkein eniten runoilee tietenkin Krrilla, mutta myös sammakkokvartetti hallitsee riimit ja Krrillan runoihin yhtyvät mielellään Murisevan metsän muutkin asukit. Rakastunut krokotiili kertoo paitsi rakastumisesta ja eläinten elämästä, opettaa myös luonnontietoa. Hirvosen kirja tuo esille, kuinka maapallo on kokenut kovia ja tuo lapsilukijoiden tietoon krokotiilin vaihtolämpöisyyden. Nämä eräänlaiset tieto(isuus)iskut ovat osa sujuvaa tarinaa. Keskiössä on rakastumisen käsittely ja hassujen eläinten puuhat. Välillä Hirvonen tunnelmoi tekstillään luoden metsämaailmaan satulammen, jossa tähtitaivas soittaa ja keijut tanssivat. Pian kuitenkin lukijan korviin kantautuu kovaääninen GRROOUUAAUURR.
Krrilla, kaunis krokodiili,
typeriä kysyi siili
RRRRRRAKKAUTENI
tyttöön nuoreen
ei mahdu yhteen kirjekuoreen.
Siihen tarvitaan paketti,
sen kuljetukseen RRRRRRAKETTI.
Rakastunut krokotiili toimii parhaiten ääneen luettuna, mikä on lukutapana toki jo oletusarvoista pikkulasten kirjojen kohdalla. Sen riimittely on hauskaa, kirjassa on hyvä meininki, paljon vispipuuroa, hiirten häät sekä lasketteleva hirvi. Lisäksi siinä käsitellään monenlaisia tunteita hellyttävällä, joskin reippaalla tavalla.
Silti kirja oli ongelmallinen ainakin meidän perheessämme. Tammen katalogissa kirjaa suositellaan viisivuotiaille ja sitä vanhemmille. Oma Marikkeihin, Sinttuihin ja Heinähattuihin ja Vilttitossuihin tottunut viisi- ja puolivuotaani piti kirjaa liian lapsellisena. Hän kyllä kuunteli tarinan, mutta yritti aina puhua luettavaksi jotain muuta kirjaa. Loppuvuonna neljä täyttävä kuopukseni halusi nähdä kuvia krokotiilista, mutta oli muuten liian pieni keskittymään pitkähköön satuun. Kaikkien ärrrrrien vuoksi minun oli hieman vaikea lukea kirjaa ääneen, en tiennyt revitelläkö vai lukea tasaisesti (tämä kertoo varmasti enemmänkin minusta lukijana kuin itse kirjasta). Omien lasteni suhtautuminen kirjaan sai minut pohtimaan sitä, että miten suhtautua kustantamoiden antamiin ikäsuosituksiin? Yleensä ne ovat mielestäni toimineet melko hyvin, mutta tämän kohdalla mentiin ainakin osin pusikkoon. Se ei kuitenkaan ole kirjan vika, Rakastunut krokotiili on sympaattinen saturomaani.
Vaikka itse hieman ärrrrrrsyynnyin Krristianin rouheasta ärrästä, niin Rakastuneen krokotiilin tarina kantaa ja Murisevan metsän asukkaat ovat vinkeällä tavalla sydämellisiä. Kirjan lorut ovat oivaltavia. Hirvosen teksti on sujuvaa ja vaivatonta, Sakin kuvitus yksinkertaisesti ihanaa. Elämä on rakkautta. Rakkaus on elämää. Totta.
Viisivuotiaan kommentit: No, tää oli tällainen. Miksi siinä oli niin paljon ärrää? Mä osaan jo sanoa ärrän, kuuntele vaikka: Crrruella. Minä olisin halunnut kuulla enemmän siitä siilistä. Oliko sillä äitiä?
***½ (sympatia- ja runouspisteitä olisin voinut antaa tälle enemmänkin. Esikoinen oli kirjasta samaa mieltä, muttei halunnut antaa tähtiä, koska kiirehti tekemään pesää leikkihamstereille.)
Rakastuneesta krokotiilista on kirjoittanut myös Luen ja kirjoitan-blogin Paula.
Hihittelen tässä aamukahvipöydässä viisivuotiaan kommentille. Ehkä siilille tulee vielä oma kirja joskus? :>
VastaaPoistaMinä nautin näistä sinun ja lapsien kirja-arvioista suunnattomasti kun näin muuten olen vähän puskassa lastenkirjojen suhteen. Tämä tuntuu sellaiselta, josta minä olisin ehkä pitänyt pienenä. Ihanat krrrrokotiilit!
Kiitos aamun piristyksestä, Katja!
Linnea: Hih. Lapsille saattaa tulla kesken lukemisen mieleen kaikenlaista. Meillä nuo ärrät tuntuivat samaan aikaan ärsyttävän ja kiinnostavan - kuopuskin on oppimassa ärrää ja siksi krrrrokotiilistä mentiin crrruellaan (meillä on katsottu 60-luvun Disney-klassikkoa 101 dalmatialaista, joka onkin aika ihana).
VastaaPoistaMinun mielestäni tämä kirja on tosi sympaattinen, vaikkei se meillä yleisöön ihan uponnutkaan.
Ja ole hyvä. :)
Oi, kirja vaikuttaa ihan superrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr suloiselta ;)
VastaaPoistaTosin nuo meidän 2- ja 4-vee pojat eivät tästä taitaisi kovin innostua.
Kuvitus näyttää hauskalta!
Susa: Tämä on tosiaan varrrrrrrrsin mukava kirja. Ja silti siitä ei tullut suursuosikkia täällä. Tosin luulen, että kuopus saattaa tykätä kirjasta kovastikin kasvaessaan. Nyt hän on vielä liian pieni tälle kirjalle ja esikoisen maku taas on jo liian "kehittynyt" (haluaa kuulla isommille suunnattuja kirjoja, kouluikäisten juttuja).
VastaaPoistaIhana kirja tämä silti on.
Ihana palata Murisevaan metsään! :-) Karoliina Kirjavasta kammarista hoksauttikin minun blogissani, että Hirvoselta on tullut aiemminkin juttuja Murisevasta metsästä. Ajattelin tutustua - sen verran vinkeää menoa eläimillä oli!
VastaaPoistaItse ajattelin kirjan sopivan parhaiten itse luettuna noin 8-vuotiaasta ylöspäin. Mikään ei tosin kirjassa estä sitä luettavaksi pienemmillekään, sillä tarina on kaunis ja lempeä. Aihe koskettanee kuitenkin parhaiten vähän isompia, jotka sen ehkä myös jo ymmärtävät.
Meillä pojat tykkäsivät. Kuvat kiinnostivat meilläkin, ja varsinkin 4-vuotias esikoinen hihitteli eläinten hassutuksille. Sen sijaan rakkausjuttu jäi hämäräksi, mikä on ok. Hänestä mm. sekin oli kamalan hauskaa, että Krrisrian vertasi Krrillaa gorillaan :-D.
Paula: Murisevan metsän kirjoja on tosiaan enemmänkin. Pitäisi tutustua niihin, sen verran pidin tästä kirjasta itse ja luulen, että esikoisenikin saattaisi pitää.
VastaaPoistaMeillä tyttö, joka täyttää jouluna kuusi, on jo nyt ollut kiinnostunut rakkaustarinoista, mutta lähinnä prinsessojen kautta. Muuten hän haluaa itselleen luettavan oikeita lastenromaaneja, kuten 300-sivuista Marikkia tai Onnelia ja Annelia. Toisaalta hän tykkää kuvakirjoistakin, mutta ehkeivät krokotiilit olleet hänen juttunsa. Harmi.
Mutta elättelen toiveita poikani ja tämän kirjan suhteen. Lokakuussa neljä täyttävä pikkumies ainakin nauroi kovasti Krristianin runoille. :)
On kyllä hauska seurata miten lapset kiinnittävät saduissa huomiota eri asioihin kuin itse. Joskus tuntuu, että satua ei edes kuunnella mutta kuitenkin siitä on tarttunut pienten mieliin vaikka mitä...
VastaaPoistaSinä teet lastesi kanssa hauskoja lastenkirja-arvioita :)
Sait minut kaipaamaan äänen lukemista, taas kerran. Minä olisin päästellyt nuo ärrrrät lujaa ja liioiellen. Jopa niin liioitellen, että todennäköisesti lapsi olisi pyytänyt äitiä vähän rauhoittumaan. On tapana eläytyä noihin tarinoihin vähän liiaksi :)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Totta. Joskus olen ihan varma, että tätä satua lapset rakastavat ja sitten eivät jaksakaan keskittyä ja toisinaan joku "vaikeakin" kirja uppoaa heihin.
VastaaPoistaKiitos. Ajattelin näihin lastenkirjoihin ottaa mukaan omien lasteni kommentteja.
Kirjailijatar: Minä vähän luulen, että nuo ärrrät pitääkin lukea kovaa ja hieman revitellen. Yritin minäkin sitäkin, mutta ei toiminut ja rauhoitun vähä-ärräiseksi. Tämä on kyllä suloinen kirja. Ja eläytyminen on ihanaa.
Ikäsuositukset ovat hankalia, koska lapset ovat keskenään niin erilaisia samanikäisinä. :) Teidän esikoinen on aika kypsä lukija 5-vuotiaaksi. <3
VastaaPoistaMinua kiinnostaisi tämä, sillä olen pitänyt sarjan lastenromaaneista (ne ovat tosiaan romaaneja, joissa on vain harvakseltaan pieniä, mustavalkoisia kuvia - mutta ihanaa Sakin kuvitusta nekin) (hih, tuosta tuli hakematta mieleen sanaleikkinä sakin hivutus), mutta ehkä kirjaa pitäisi ensin selailla. Meidän 4-vuotias kun on aika ronkeli kirjamakuineen, ja jotain on jo äitikin oppinut jätten ostamatta ne ihan vääränlaiset teokset. :)
Minä olen Kirjailijattaren tapaan kova eläytymään lukiessani. Se tekee siitä puuhasta vielä astetta hauskempaa. :D
Karoliina: Olen ihan samaa mieltä ikäsuosituksista. Meillä A on tosiaan kypsä kirjojen suhteen, mutta O taas paljon ikäistään jäljessä, luulen. :)
VastaaPoistaMinä luulen, että tämä sellainen kirja, joka kolahtaa lapseen täysin tai ei ollenkaan. Se kertoo kirjan vahvuudesta - tylsä ei ainakaan ole.
Minäkin tavallisesti eläydyn ihan hurjasti ja luen sellaiseen "kuunnelmatyyliin", mutta nyt näitä ärrrriä oli liikaa enkä jaksanut :)