Ulkona on ihmeellisen kesäistä: aamukävelylläni huomasin puolukoiden alkaneen kukkia uudelleen, samoin puna-ailakki, jonka miellän keskikesän kukaksi, oli uudelleen nupulla. Koristekurpitsat ja karhunvatukat pihallamme puskevat uutta satoa, vaikka huomenna alkaa lokakuu. Osin kaipaan jo kirpeitä syyssäitä, aamupakkasia ja kuuraa, mutta toisaalta nautin tästäkin.
Syyskuu oli kohdallani kohtalainen lukukuu. Huomasin lukutahtini hieman hidastuneen, mikä johtuu työkiireistä (niille joku voisi nauraa, mutta tällaiselle haaveiluun taipuvaiselle humanistipoloiselle muutama uusi - ja sellaisenaan ihan unelmainen - pikkuhommakin tuo aikaan hyvää stressiä), puolisoni työmatkoista sekä kaikenlaisesta muustakin. Ehdin silti lukea kaikkiaan 13 kirjaa, joista tosin kolme on kuunneltuja äänikirjoja. Lukemistani kirjoista ylivoimaisesti paras oli Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Olen vieläkin sen lumoissa, joten se saattaa olla eräs tämän kirjavuoteni parhaimmista. Ihana oli myös Rauha S. Virtasen Ruusunen ja henkilökohtaisella tasolla minua puhutteli Mirjami Hietalan Isoveli.
Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja (2011/2009)
Rauha S. Virtanen: Ruusunen (1968)
Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen (2011/2010)
Barbara Demick: Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa (2011/2010)
Eppu Nuotio: Kingi ja kaverit (2011)
Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka (1973)
John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa (2010/2011)
Stephen Fry: The Fry Chronicles: An Autobiography (2010, äänikirja)
Marian Keyes: This charming man (2008, äänikirja)
Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe (1987, äänikirja)
Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta (2011)
Veikko Huovinen: Kylän koirat (1962)
Mirjami Hietala: Isoveli (2011)
Blogeissa on nyt ollut liikkeellä metka haaste, jossa itse kukin saa blogiystävältään viisi sanaa, joiden välityksellä valottaa hieman omaa elämäänsä bloginsa lukijoille. Minä sain omani P.S. Rakastan kirjoja-blogin ihanalta Saralta. Kiitos! Blogihaasteen voitte lukea vaikkapa Leena Lumen blogista. Jos haluatte itsellenne viisi selitettävää sanaa, niin vinkki vain kommenttilaatikkooni ja koetan keksiä sellaiset teille.
Piirtäminen oli nuorempana lempiharrastukseni lukemisen ohella. On mielenkiintoista, että vaikka en ole koskaan osannut tehdä käsitöitä, en luoda edes yhtä ainoaa silmukkaa neuleeseen, niin piirtämisessä olen (ainakin kuvitellut olevani) ollut varsin hyvä. Oma piirtämiseni oli kauan tauolla, mutta jokunen vuosi sitten hankin ihkauudet pastelliliidut ja nyt aina silloin tälloin viihdytän itseäni töhertelemällä jotain. Nykyisin visuaalinen "ilmaisuni" taitaa kuitenkin keskittyä enemmän valokuvaukseen, mutta toivon sen vanhan piirtämiskipinän syttyvän oikein kunnolla vielä joskus.
Lapselle lukeminen on meillä jokapäiväistä. Se on myös jotain, mistä haaveilin kauan ennen kuin meistä tuli lapsiperhe. Olen nimittäin aina pitänyt lastenkirjoista, niiden tarinoista sekä ennen kaikkea kuvituksista. Nyt saan lukea lapsilleni vanhoja tuttuja, kuten Elina Karjalaista, Astrid Lindgreniä, Kirsi Kunnasta sekä Marjatta Kurenniemeä. Lisäksi olen löytänyt paljon uusia tuttuja aina Lauren Childista Nopolan siskoksiin sekä Jill Barklemin Tiheikön väkeen. Voiko paljon hykerryttävämpää ollakaan kuin se, että oma esikouluikäinen tyttäreni on ihastunut Marikkiin? Minun Marikkiini? Siihen Astrid Lindgrenin hahmoon, josta kertovan kirjan Marikki ja Kesäkummun Tuikku lainasin kirjastosta valehtelematta yli kymmenen kertaa?
Luen lapsilleni yleensä iltaisin, mutta meillä on käytössä myös aamusatu, ainakin joskus. Tunnen myös pientä haikeutta siitä, että kuvakirja-aika alkaa pian olla ohi eikä uutta vastaavaa ole tulossa. Onneksi kuopus täyttää ensi viikolla kuitenkin vasta neljä ja kuvakirjojakin luetaan tuttuun tapaan. Ja ehkä kouluikäisetkin haluavat ainakin joskus palata kuvakirjojen maailmaan. Eihän se ole pelkkää toiveajattelua, eihän? :)
Koirat. Kärsin kroonisesta koirakuumeesta. Olen kasvanut koiraperheessä. Lapsuudenkotini suursnautseri Lulu (mikä nimi jättikoiralle!) oli uskollinen ja rakas ystävä aina ala-asteelta yliopiston alkuun saakka. Sen mustaturkkiselle olemukselle uskalsin itkeä teini-iän itkujani enkä varmaan koskaan unohda sitä, miten se höperö söi kävelylenkeillämme hevosenkakkaroita, joita kotikadultani löytyi kiitos läheisen heppatallin. Lulun jälkeen vanhemmilleni tuli ihastuttava ja valoisa vehnäterrieni Mona, joka oli hoidossa mieheni ja minun opiskelija-asunnossa monet kerrat. Syöpä vei Monan 13-vuotiaana ja nykyisin vanhempieni walesinspringeri Minttu on lasteni rakas ystävä. Mintun saamme varmaan tänäkin vuonna meille hoitokoiraksi.
En ole kissaihminen. Anteeksi kaikki ihanat kissanystäväkaverini! :) Pidän kyllä kissoista, mutta vain toisten lemmikkinä. Joku päivä meillä on toivottavasti oma koira.
Ystävyys on asia, johon uskon enemmän kuin mihinkään muuhun. Tai uskon kyllä rakkauteen, mutta ystävyys ja rakkaus kulkevat ainakin osittain käsi kädessä. Olen ystävänä uskollinen. Vaikka saatan mielessäni murehtia moniakin asioita, oikein märehtiä ystävyyden pieniä kiemuroita, en koskaan voisi "hylätä" ystäviäni. Ystäviä on tullut matkani varrelle jo ajalta ennen kouluikää, mutta myös ihan viime vuosienkin aikana olen löytänyt sellaisia ihmisiä, joita voin kutsua luottoystävikseni. Kirjabloggaajien joukossa on muutama rakkaita ystäviäni, kiitos teille! Tutustun ihmisiin helposti, mutta tarvitsen myös oman tilani.
Viini on aihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Se on runollista ja juhlavaa, arkista ja muistojentäyteistä, se on leppoisan viikonlopun ruokajuoma tai kesäisen ystävätapaamisen malja. Veden, Earl Grey-teen sekä (kauheaa kyllä) lightkolan ohella viini on suosikkijuomaani. Pidän täyteläisistä punaviineistä, kuten vaikkapa Cabernet Savignonista sekä raikkaan hapoikkaista valkoviineistä, kuten Chardonnaysta tai Rieslingistä. Mitä kuivempaa, melkein sen parempaa: makeat tai puolikuivatkaan valkoviinit eivät ole minun juttuni, en myöskään ihastu kepeisiin punaviineihin.
Mielikuvien asteella viini vie minut jonnekin: Italiaan, Chileen, hehkuviinin jouluiseen Keski-Eurooppaan... Koetan olla ekologinen viinivalinnoissani ja suosin luomuviinejä tai Reilun kaupan tuotteita.
Nykyisin syksyisten perjantai-iltojeni pieni ilo on vetää villasukat jalkaani, kaataa itselleni se yksi lasillisen punaviiniä ja vetäytyä kirjablogien kiehtovaan maailmaan. Oma mieheni ei juo lainkaan viiniä eikä mitään muutakaan alkoholia. Kahden keski-ikäisen miespolon (ei sillä, että oma mieheni olisi mikään poloinen, tämä ei ole mielleyhtymä!) Kalifornian viinitarhoille sijoittuva road movie Sideways on muuten tavattoman hieno. Suosittelen katsomaan sen kera Pinot noir-lasillisen.
Kuvista ensimmäisen otin syyskuun alussa Hyvinkäällä Suomen rautatiemuseon pihalla ja toisen viime viikonloppuna Koiramäen Pajutallin kurpitsakarnevaaleilla Tuusulassa.
Katja, Sideways onkin juuri se filmi, jota olen kaivannut. yritän tilata sen nyt luottonettikaupastani. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaAivan sama juttu koirien ja ystävien kanssa. Mikä on niin uskollinen ja pyyteetön kuin koira! Ja minäkin tutustun helposti, mutta tarvitsen oman tilani ja ehkä siksi puhelimeni onkin melekin aina äänettömällä.
Hienot kuvat kuten sinulla aina!
Kaunista syksyn viikonloppua sinulle!
♥
Hienot vastaukset:) Minäkin piirtelin koko ajan lapsena ja nuorempana,mutta sitten se jossain vaiheessa jäi...^Ja kiva kun teillä on noita lainakoiria,jotka hieman helpottavat koirakuumetta!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Heh, minun on tarkoitus postata tänään jokseenkin samalla otsikolla :). Tuo omenakuva on ihana!
VastaaPoistaHullua, että sinulle 13 kirjaa/kk on vähän :). Olemme lukeneet kaksi samaa, ihanaa kirjaa, Carpelanin ja Virtasen.
Minustakin on ihanaa, kun saa lukea lapsille ääneen!
Ihanat ihan sinun oloisesi vastaukset, Katja! :)
VastaaPoistaMinä katselin ja ihastelin että olen saanut kahlattua 9 kirjaa. Opiskeluaikataulut syövät lukuaikaa turhankin tehokkaasti..
Minä haaveilen vähän tuosta lapsille lukemisesta, mies joutuu nyt olemaan sijaiskuuntelijana. Kummilapselle luen sitten kyllä mielelläni kun hän ihan vähän vielä kasvaa. <3
Hauskaa, että mainitsit Sidewaysin. Saimme juuri viime viikolla lahjaksi pullon pinot noiria ja päätimme että nyt voimme vihdoin taas katsoa sen.
Minäkin kaipaan koiraa, ehkä sitten jos kun on se talo? Onneksi on olemassa muutama lainakoira mutta eihän se koskaan ole sama..
Ihanaa syksyistä viikonloppua sinulle Katja!
Apua. En yhtään tiennyt, ettet ole kissaihmisiä. :O
VastaaPoistaKääk! Mie tykkään sekä kissoista että koirista lemmikkeinä (tosin jälkimmäisistä ei ole kokemusta), mutta en koskaan lapsena voinut koiraa saada äidin allergian takia ja nyttemmin jo lapsuudenkodistani pois muuttaneena kissa on ollut kätevämpi kaveri aikataulujen, tilan ja matkojen tähden.
Kirjoistahan tässä piti puhua, mutta olin niin "järkyttynyt". :D
Paljon olet taas lukenut, sekä uutuuksia että vanhempia kirjoja.
Leena: Sideways on tavattoman hieno elokuva. Oletko nähnyt sen aikaisemmin? Se pohtii elämää, muttei filosofoi liikaa. Ja sen jälkeen tekee niin mieli Pinot Noiria. :)
VastaaPoistaMinulla on sama juttu puhelimen suhteen kuin sinulla. Olen vähän puhelinkammoinen enkä kovin helposti vastaa.
Kiitos samoin, ihanaa viikonloppua sinne!
Yaelian: Lainakoirat ovat mukavaa seuraa. Itse asiassa Minttu-koira on nytkin täällä, kun juhlimme viikonloppuna kuopukseni 4-vuotispäivää. :) Sinne myös kaunista juhlaviikonloppua!
Maria: Hih, blogitelepatiaa. :) Ja kiitos. Onko Hyvinkään rautatiemuseo teille tuttu? Se on sympaattinen paikka, jonka miljöö on ihana veturitalleineen ja pienine puutaloineen.
13 lukemani kirjan joukossa on 3 äänikirjaa ja 2 lastenkirjaa, joten luin "oikeasti" vain kahdeksan kirjaa. :) 13 uutta romaania olisi tosi paljon.
<3
Linnea: Joo, lörpötteleviä vastauksia. ;) Sinä olet itse asiassa lukenut enemmän kuin minä, Marialle juuri selitin hurjaa kirjamäärää.
Mekin luimme mieheni kanssa ääneen toisillemme ennen kuin lapset syntyivät. Sekin oli aika ihanaa aikaa.
Sideways on juuri oikea elokuva Pinot Noirille. Toivottavasti pidätte leffasta! Ihanaa viikonloppua. :)
Hanna: Anteeksi. :) Mutta älä järkyty! Minä tykkään kissoista muiden lemmikkinä. Silitän niitä mielelläni, otan syliin ja voin hoitaakin, mutta koira on minulle läheisempi eläin. Koiran haluaisin omaksi lemmikikseni. Osansa tässä tekee varmasti se, että J on allerginen kissoille ja silläkin olen ehkä "hylännyt" kissa-ajatukset. Ei siis mitään hätää. ;)
Ja Hanna: Ihana profiilikuva!
VastaaPoistaKivoja paljastuksia. Sinulla on vielä monta ihanaa vuotta aikaa lukea lapsille. Meillä teinit tulevat vieläkin kuuntelemaan, kun luen, jos vaan hyvin houkuttelen :) Ja kaikki rakkaat kuvakirjat on käyty yhdessä läpi.
VastaaPoistaArgh, hitsi kun nuo sanavahvistukset eivät ole ystävieni, eli unohdan aina kirjoittaa ne ja hukkaan kommentin, nyt sentään onneksi huomasin sen heti..
VastaaPoistaMutta niin, sitä tulin ihmettelemään melkein mystisissä tunnelmissa, että onpa joillain ihmisillä samanlainen koiranimimaku... Appivanhempieni kääpiösnautseri oli nimeltään Lulu ja nykyinen keskikokoinen Mona. Ihmeellistä :).
Minun puolellani tunnustus sinulle :)
VastaaPoistaIhania nuo siun vastaukset! Laitathan miulle haasteen :)
VastaaPoistaHyvä lukukuu sinullakin on ollut syyskyy vaikka pohditkin hieman hidastunuttu lukutahtia työjuttujen vuoksi. Mutta niin kai se meillä monella lukutoukalla on; koskaan ei voi lukea liikaa kirjoja :)
VastaaPoistaTuo sanahaaste on kyllä kiehtova, mutta vielä en siihen tartu..palannen silti vielä hakemaan sanani myöhemmin ;)
Täälläkin piirrellään ja maalaillaan :)
VastaaPoistaOmenaminttu: Kiitos. Mieltäni ilahduttaa kuulla teidän teineistä: on upeaa, että koko perhe voi olla yhdessä koolla ääneenlukemisen aikana vielä isojen lastenkin kanssa.
VastaaPoistaTessa: Otin jossain vaiheessa sanavahvistuksen pois ja sitten minulle alkoi tulla roskapostia. Siksi otin vahvistukset takaisin käyttöön.
Mutta onpa tosiaan metka sattuma koirannimien suhteen! :)
Mirka: Kiitos. <3 Kävin nappaamassa sen ja palaan siihen aikanaan.
Tikru: Ihanaa. Tässä sanoja sinulle
Syksy
Hevoset
Kielitaito
Äitiys
Kävely
Susa: Niin, aina tekisi mieli lukea enemmänkin. Mutta hyvä näinkin! :)
Jos joskus kaipaat näitä sanoja, niin täältä ainakin saat!
Tuure: Piirtäminen ja maalaaminen on sellaista, jonka haluaisin saavuttaa takaisin ihan oikeana harrastuksena.
Oi, tämähän on kiva haaste! Eli heitähän sanoja miullekin päin ;)!
VastaaPoistaJa anteeksipyyntö (mikäli semmoiseen nyt edes on tarvetta..) näin kissaystävänä/-omistajana vastaanotettu ;)
Komeita kurpitsoita!
Meillä luetaan lapsille iltasatu joka ilta, paitsi jos ovat saaneet valvoa normia myöhempään ja siihen on liittynyt jotain erityisohjelmaa, kuten tänään Tanssii tähtien kanssa- ohjelman katsominen yhdessä ;)! Mutta siis joka ilta on luettu ties kuinka kauan ja luetaan vastakin. (Vaikka Neiti jo lukee sujuvasti, ja Herrakin mukavasti. ) Lapsuudesta muistan miten mukavaa oli, kun isä luki meille ääneen... sittenkin vielä kun minä esikoisena jo osasin lukea. Ja sitähän äidinkielen ammattilaiset sanovat, että täytyykin lukea vaikka lapsi jo osaisi itse lukea... :)
Oho, tämähän kommentti venyi ja paukkui!
Mie ite: Kiva, että otit anteeksipyynnön vastaan. ;) Ja kuten Hannalle kirjoitin, minä tykkään kissoista, mutta vain koiran haluaisin omaksi lemmikikseni.
VastaaPoistaTässä sanoja sinulle
metsä
kissat
lukeminen
musiikki
Itä-Suomi
<3
Halusin heittää kommenttini vielä tännekin, vaikka olen nyt puolentoista viikon blogitauon ja tiheän päivitystahtisi vuoksi rasittanut tonttiasi tänään ihan urakalla. :)
VastaaPoistaOlet lukenut kivasti, ja varmasti kivoja kirjoja syyskuussa. Listasta tuttu on minulle vain Fried Green Tomatoes -äänikirja (ihana!), ja Carpelanin aion lukea. Myös Hietala kiinnostaa, mutten varmaankaan vielä tänä vuonna ehdi tutustumaan häneen.
Onpa hienoa, että osaat piirtää! Se taito puuttuu minulta, joten olen hyvällä tavalla kateellinen kaikille siinä lahjakkaille. :)
Tiesin ennestään, ettet ole kissaihminen, mutta kyllä se vieläkin vähän järkyttää. ;) Sillä onhan tunnettu tosiasia, että kissat ovat yleensä taiteellisten ja haaveellisten ihmisten lemmikkejä, ja luen sinut sellaiseksi ihmiseksi. Tietenkin ymmärrän, että toisinkin on, mutta minulle tulee koiraihmisistä mieleen aina vain määräilynhaluiset reippailijat. ;D
Viinit ovatkin meille yhteinen, rakas aihe. <3
Ja nyt lopetan blogisi terrorisoimisen ja menen tekemään kasvomaalauksen sitä koko pitkän aamun mankuneelle tyttärelle. :)
Karoliina: Ihanaa, että jaksoit kommentoida tännekin. ;) Mie olin tosiaan aika aktiivinen viime viikolla, nyt sitten olen ollutkin blogihiljainen jo perjantaista saakka. Iski väsymys tai jokin.
VastaaPoistaKiitos sinulle Fried Green Tomatoes-vinkistä. Se oli ihana äänikirjana, Fannie Flaggia voisi kuunnella vaikka kuinka.
Ja älä huoli siitä, etten ole kissaihminen. Sanotaanko, että haluaisin olla, koska olen muuten toivottavasti juuri sellainen taiteellinen ja haaveellinen tyyppi. Mutta kaikki on tietenkin lapsuuden syytä: mummolani Monni-kissa raapaisi minua, kun olin pari-kolme-vuotias ja siitä jäi jonkinlainen kissapelko. Ja samaan aikaan toisen mummolani Peppi-koira oli ihana halikaveri. Että näin henkilöhistoriani tarjoaa loogisen selityksen kaikelle. ;)
Ja oi, viinit, kyllä!
:)