Erica Bauermeisterin viehättävä romaani Elämän lempeät maut johdattaa lukijansa viihtyisälle makumatkalle ruokamuistoihin ja uusiin makuelämyksiin. Kirjan kehystarina sijoittuu Lillianin ravintolassaan pitämään kokkikurssiin. Mosaiikkimaisesti jokaisessa luvussa kerrotaan itse kunkin oppilaan tarina, jonka kautta lukija pääsee niin Yhdysvaltain itärannikolle kuin Italiaan, yhtä lailla osalliseksi iäkkään avioparin kuin epävarman nuoren naisen kokemuksiin.Ennen kuin aloin lukea kirjaa, kuvittelin sen jotenkin samankaltaiseksi kuin Linda Olssonin rauhoittavan romaanin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, onhan molemmissa romaaneissa keskeisinä teemoina muun muassa ruoka ja maut sekä lempeyden saaminen omaan elämään. Olin ennakko-oletuksessani taas kerran väärässä! Kirjat ovat varsin erilaisia lukukokemuksia. Bauermeisterin kirja on kevyempi ja viihteellisempi, mutta samalla myös maukkaampi.
Erica Bauermeister on ammatiltaan kirjallisuudentutkija. Hän kirjoittaa viihdyttävästi, mutta osoittaa kerronnallaan tietoisuutensa siitä, miten ruoka on eräs tie kulttuurin ymmärtämiseen. Kulttuuriantropologi Claude Levi-Strauss on todennut, ettei ole olemassa kulttuuria ilman kieltä ja keittotaitoa. Ruoka ei olekaan pelkkää vatsantäytettä, vaan myös symboliikkaa, huolenpitoa ja muistoja.
Hyvä ystäväni luonnehti kirjaa muun muassa sanoin "vastakuoritun appelsiinin raikas, kirpeä tuulahdus". Romaani onkin varsin aistillinen ja se herättää nälän - jos vatsa sattuu olemaan täynnä, tekee mieli ainakin joskus tulevaisuudessa kokeilla rosmariinilla, karpaloilla ja pancettalla täytettyä kalkkunaa tai appelsiinilla ja kanelilla maustettua kaakaota. Varsinaisia reseptejä kirja ei kuitenkaan sisällä. Elämän lempeät maut on romaani, jonka voi nauttia sellaisena lohdullisena kirjallisena välipalana, jonka jälkimaku on pitkä.
Lumiomena, pitkä jälkimaku on laadun merkki niin viinissä kuin kirjassa. Minusta on erittäin aistillista, jos ruoka ja rakkaus yhdistetään samaan kirjaan, kuten oli esim. Pöytiin ja vuoteisiin teoksessa, josta sitten tehtiin filmi suklaata iholla.
VastaaPoistaHyvin selkeä postaus, josta heti tajuaa, onko kirja oma juttu vei ei.
Appelsiineista tuli mieleen ainoa Joanne Harrisin kirja, joka oli muutakin kuin kevyt ja se on Appelsiinin tuoksu. Ostin toisenkin ja petyin katkerasti paitsi. Suolaista hiekkaa. Mutta kansi on kaunis.
Leena Lumi: Kiitos :) Elämän lempeät maut ei ole rakkauskirja, vaikka se sisältääkin paljon rakkautta. Appelsiinin tuoksu on minunkin mielestäni Joanne Harrisin parhaimmistoa. Pidän myös Pienestä suklaapuodista sekä sen jatko-osasta Karamellikengistä, mutta muista Harrisin kirjoista en niinkään. Totta - hänen romaaniensa kannet ovat pääsääntöisesti kauniita.
VastaaPoista