Olen muutamassa kiinnostavassa blogissa törmännyt hauskaan postausideaan, jossa pengotaan kuva-arkistoja. Tarkoituksena on julkaista omassa blogissa neljännen kuvaa-albumin neljäs kuva. Innoissani menin penkomaan nykyisen, syksyllä 2008, hankkimani kannettavan kuva-albumeita. Neljännen albumin kuvat olen ottanut marraskuussa 2008. Albumin neljännessä kuvassa ovat lapseni, mutta yllä näkyvä albumin kuudes kuva on otettu samaisena marraskuisena arkipäivänä "keijukaismetsässämme" sateen jälkeen. Tyttäreni, joka oli tuolloin vasta hieman alle kolmevuotias, omasi jo "pienenä" (nyt nelivuotiaana hän on jo niin iso, heh heh) hyvän mielikuvituksen ja näki keijujen taikapölyä kaikkialla. Ja toden totta, kenties syyskeijut ovat käyneet tanssimassa syksyisen paljailla sadepisaraoksilla.
Palaan viikonloppuna muiden aiheiden merkeissä, tämä kuva oli tällainen perjantai-illan pikkupostaus.
Oi mikä ihana keijukaismetsä! Meillä on mökillä satumetsä: lehtikuusimetsä, jossa on ihanan pehmoinen neulasmatto. 4-vuotiaamme aikoinaan ehdotti, että metsässä pitäisi kertoa satuja. Syksyllä kun rakennustyöt vähän jo helpottivat, metsään oli kasvanut ohdakkeita ja takiaisia, joten satuilut piti jättää viime vuodelta väliin. Talvi- ja kevätsatuja pitäisi yrittää!
VastaaPoistaWau!, mikä kuva. Lumiomena, minulla oli lila viikko...nyyh, eikä mitään näin upeaa.
VastaaPoistaHiiriemo: Satuilu on ihanaa. Meillä kerrotaan joka ilta kirja-iltasadun jälkeen uusi, itse keksitty satu.
VastaaPoistaLeena Lumi: Kiitos. Lila viikko? Kiinnostavaa :) Ai niin, ne munakoisot!