Maggie
O’Farrell: This Must Be The Place
Tinder Press 2016
486 sivua
Brittiläis-irlantilainen romaani
Soil is memory made flesh, is past and present
combined: nothing goes away.
Tänään 17.3. on hyvä ajankohta
postata romaanista, jonka muutama vuosi sitten Irlannista ostin. Romaani vie minut aina Dublinin eteläpuolella sijaitsevalle Killiney
Hillille, paikkaan jota rakastan. Killiney Hill ei kuitenkaan ole Maggie O'Farrellin
romaanin This Must Be the Place tapahtumapaikka tai liity teokseen mitenkään, mutta siellä tätä kirjaa kannoin mukanani. Irlannilla sen sijaan on
romaanissa suuri rooli, samoin merkityksellisillä paikoilla aina
Donegalista Pariisiin ja New Yorkiin.
Newyorkilainen Daniel elää vaimonsa Claudetten,
joka on entinen filmitähti, ja lastensa kanssa Irlannissa, mutta hänen muu
perheensä siellä täällä: aikuiset (ja vieraaksi jääneet) lapsensa
Kaliforniassa, isä Brooklynissa. Matkalla isänsä syntymäpäiville Daniel saa
yllättäviä muistumia entisestä rakkaastaan Nicolasta, mikä syöksee hänet
raiteiltaan.
O’Farrellin romaani sisältää paljon aineksia: siinä on useita hahmoja,
aikatasoja ja paikkoja. Sen tarinalinjat muuttuvat nopeasti ja luetusta on
paikoin vaikea saada otetta. Syynä voi olla se, että luin kirjaa englanniksi
enkä ehkä tavoittanut aivan kaikkia kielen ja kerronnan nyansseja. Toisaalta
neljästä lukemastani O’Farrellin kirjasta olen lukenut suomeksi vain yhden (Käsi
jota kerran pitelin), kaikki muut (Instructions for a Heathwave, I
am, I am, I am ja tämä) englanniksi. Näin ollen kyse lie enemmän
rakenteesta ja runsaudesta kuin kielestä. Yhtä kaikki, O’Farrellin romaani on
niitä teoksia, jotka palkitsevat keskittyvän lukijan.
Monimutkaisuudessaan hieno romaani käsittelee rakkautta ja kaipuuta monelta
kantilta: parisuhteiden, perheiden, vanhemmuuden näkökulmasta. O’Farrellin
luomat henkilöhahmot ovat syviä: rikkonaisia ja ymmärrettäviä. Kiinnostavaa on myös teokseen sisällytetty kuva-aineisto: Claudetten esineet
huutokauppakatalogissa. Niiden joukossa on mm. Marimekon olkalaukku (O’Farrell
on aiemminkin viljellyt Suomi-viittauksia, Kädessä jota kerran pitelin yhtenä päähenkilönä on suomalainen Elina).
Kaikki ainekset ovat siis kohdillaan: henkilöt, tarinalinjat, rakenne, kieli.
Joku tässä ei kuitenkaan osunut täysin omaan lukumieleeni, mutta noin yleisesti
ottaen suosittelen O'Farrellin teoksia lähestulkoon kenelle tahansa.
Myös Kirjaluotsin Tiina on kirjoittanut O’Farrellin romaanista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti