A.S. Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus
Kustantaja: Teos 2008
Alkuteos: Possession. A Romance 1990
Suomennos: Marja Alopaeus
Kansi: Iira Oivo
Sivuja: 680
Brittiläinen romaani
Ihailemani kirjailijan tunnetuin teos. Mestarilliseksi, kaivatuksi, rikkaaksi ja lumovoimaiseksi kuvattu romaani, joka on kahteen eri aikakauteen sijoittuva rakkaustarina ja jännityskertomus. Miksi kirja ja minä emme kohtaa?
Lontoo-viikkoni kesken jäänyt kirja on A.S. Byattin Riivaus. Riivaus ja minä emme selvästikään sovi yhteen: ostin Riivauksen suorastaan riemumielin ja suurin odotuksin viime syksynä Helsingin kirjamessuilta. Se on ihana kirja, yksi parhaista, kertoi moni. Vain yksi ystäväni tuumi, ettei ollut jaksanut kirjaa. Koska pidin tavattomasti Byattin runsaudensarvesta Lasten kirjasta, odotin Riivaukselta jotain vieläkin enemmän. Luin viime syksynä Pienen mustan kirjan, johon ihastuin - keväällä Ragnarök oli jo vaikeampi pala, ehkä hivenen pitkäpiimäinen, vaikka kooltaan tiivis. Lukukokemuksena sekin oli hieno. Riivauksen oli määrä kruunata minun Byatt-faniuteni.
Mutta, ja nyt on aloitettavalla muttalla, aloittelin Riivausta ensimmäisen kerran jo jouluna. Kirja jäi silloin kesken, minkä arvelin johtuvan joululahjakirjojeni houkuttelevuudella. Kokeilin lukea Riivausta uudelleen nyt alkukesästä, mutta kirja jäi taas tauolle. Nyt arvelin syyksi kirjablogikirjan hetkisiä valmistumishetkiä. Koska Riivaus liittyy tiiviisti Lontooseen ja British Libraryyn, otin kirjan matkalukemiseksi. Kuten saatte arvata, kesken jäi, nyt sivulle 136.
Mutta mikä Riivauksessa mättää? Miksi en hullaannu siitä? En, vaikka kirja tarjoaa kaikkia niitä aineksia, joista haluan pitää: kirjalliset puitteet, kuvitteellista ja oikeaakin kirjallisuushistoriaa, akateemisen jännityskertomuksen, ihailemaani peribrittiläisyyttä ja upeasti kirjoitettua kerrontaa. Nimittäin Byatt on, kuten aina, runsassanainen ja taitava. Riivauksessa kaikkea tuntuu olevan liikaa ja hetket niin Rolandin akateemisen maailman kuin hänen löytämiensä Richard Ashin kirjeiden parissa tuntuivat hitailta. Keskittymiseni herpaantui ja mieleni karkasi muiden kirjojen pariin. Uuvuin Riivaukseen jo melkein heti alusta ja koska jo kolmannen kerran päätin jättää kirjan kesken, annan kirjan uinua hyllyssäni jonkin aikaa.
Toivon, että pääsen takaisin Riivauksen maailmaan, mutta pelkään, että Riivauksesta tulee minulle samanlainen ikuisuusprojekti kuin Umberto Econ Ruusun nimestäkin. Olen kirjoittanut kesken jääneistä tai "tauolla olevista" kirjoista aiemminkin täällä. Aihe on sellainen, joka ajoittain pulpahtelee blogeissa, mutta olisi taas kerran hauska kuulla, mitkä ovat teidän muiden kirjallisia kompastuskiviänne? Mikä kirja ei vain natsaa?
Ja kaikki Riivausta rakastaneet, kertokaa, miksi kirja on ollut teille hyvä, rakas tai kiehtova?
P.S. Lontoo-viikkoni tulee samaan vielä parikin jälkijättöistä kirjoitusta. Aloitin nimittäin yhden minulle kirjoja suositelleen vinkistä lukea todella hyvää Itä-Lontooseen sijoittuvaa romaania, mutta kirja ja minä olemme hajamielisyyteni vuoksi nyt eri paikoissa. Luen tässä välillä hieman muuta, nyt aika hyytävää Yhdysvaltain syvään etelään sijoittuvaa laaturomaania, mutta palaan Lontooseen ainakin pari kertaa tämän kesän mittaan.
Riivaus oli minullekin vaikea pala, mutta sinnillä luin loppuun. Muihin Byattin kirjoihin ei ole sen jälkeen ollut halua tarttua.
VastaaPoistaMinulla tuo Eco on samalainen kompastuskivi kuin sinullakin. Olen aloittanut sen varmaan kolme kertaa ja ikinä en ole alkua pidemmälle päässyt. Sama On Thomas Mannin Taikavuoren kanssa. Viimeisenä jäi kesken Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen", jonka alkua tahkosin varmasti kuukauden päivät, ennen kuin annoin periksi ja lopetin. Ei vain ollut minun kirjani ja lupasinkin jo lahjoittaa sen eteenpäin.
Jaana, ihailen sisuasi! Kirja ei selvästikään ollut mieleesi. Nyt voin olla iloinen, etten aloittanut tästä Byattista.
PoistaRuusun nimi on mieheni suosikkikirja ja olen itse pitänyt Econ tutkimuskirjallisuudesta, mutta en vain jaksanut sitä. Taikavuoren haluan lukea, mutta saa nähdä miten käy. Harper Leen kirjasta sen sijaan pidin paljon. :)
Minä olen vähän jääräpäinen ja luen aloittamani kirjat tavallisesti loppuun. Muistan tässä kolme kesken jäänyttä. Bo Carpelanin Urvind jäi, koska se oli liian vaikea ruotsilleni. John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään vakuutti minut siitä, että kauhu ei ole minun juttuni. Ja sitten minulla on klassinen tapaus: Joycen Odysseus, jota en ymmärtänyt.
VastaaPoistaEcon Ruusun nimen kahlasin läpi. Jaanan mainitsema Taikavuorikin oli tuskallinen, luin sitä aika kauan.
Margit, jääräpäisyys on usein hyvästä! Minä jätän kirjoja aika surutta kesken, mutta Riivaus selvästikin riivaa... No, kokeilen joskus vielä kerran!
PoistaMinun ikuisuuskompastuskiveni on Taru Sormusten Herrasta. Kirja on ollut hyllyssäni vuodesta 1995, ja olen aloittanut sen oletettavasti lähes 10 kertaa. Pisimmillään olen päässyt jonnekin vähän yli 100 sivun. En tiedä, missä vika on. Olen pitänyt ko. elokuvista ihan kiitettävästi, eikä fantasia genrenä ole mitenkään vastenmielinen. Joskus vielä, joskus vielä...
VastaaPoistaByatt on minulle vielä tuntematon, Lasten kirja kiinnostaa eniten. Kunhan tulee taas tiiliskiven kaipuu, käyn sen kimppuun.
Suketus, ha haa! Se oli minunkin kompastuskivenäkin vajaat 10 vuotta. Aloitin kirjan syksyllä 1994 (muistan sen yhdestä tietystä syystä), mutta sain trilogian luettua vasta 2001, kun odotin elokuvia. Pidin kirjasta yllättävän paljon, mutta enemmän kuin kirjasta ja sen kielestä, pidin Tolkienin luomasta maailmasta.
PoistaLasten kirjaa suosittelen, se on runsas, ja/mutta ihana.
Onpa pettymys, kun suosikkikirjailijan teos ei nappaa. Jos olet vielä kahdesti yrittänyt... joskus nimittäin auttaa, että lukeaa "oikeana" ajankohtana tai sopivassa elämäntilanteessa aiemmin kesken jääneen kirjan.
VastaaPoistaJonathan Franzen on minun kompastuskiveni. Blogeissakin kovasti kehuttu Vapaus ei vain sytyttänyt minua. Ehkä pitää kokeilla joskus uudestaan.
Tie on kevyt, olen tosiaan pettynyt. Kirjojen kesken jättäminen ei ole minulle vaikeaa, mutta Byattia arvostan niin, että olisin halunnut ihastua tähän. Ei voi mittään. :)
PoistaMinä pidin Vapaudesta, mutta ymmärrän hyvin että sekin voi tökkiä.
Minulla tämä oli ensimmäinen Byatt, ja ihastuin ihan valtavasti, lähinnä kai kieleen ja tunnelmaan, olihan se asetelma kaksine toisiinsa kiertyvine rakkaustarinoineenkin aika uskomattoman hienosti kehitelty. Mutta yksi kauneus kirjassa kyllä oli, ne kilometrien pituiset ihan hirveät runot! Niitä en jaksanut lukea kokonaan, varmaan jossain puolessa välissä aloin aina runon osuessa kohdalle lukea tooodella kursoorisesti :)
VastaaPoistaÄhtäri, täppärillä nimitti, en saanut korjattua, mutta kauneuden sijaan kirjoitin kyllä KAUHEUS
PoistaSiis täppäri jumitti!!
PoistaErja, hih, ajattelin että ihastuit runojen kauneuteen. :D
PoistaTunnelma tässä vei jo hieman mukanaan, mutta väsyin silti. Byatt tosin taitaa olla sellainen, vaatii omanlaisensa lukuolon. Lasten kirja on varmaan samanlainen, luin sen oikeaan aikaan.
Riivauksesta sen verran, että sen suomennoksen ilmestyminen kesällä 2008 oli jonkinlainen kirjallinen tapaus esim. Hesarissa. Niinpä minäkin kiinnostuin ja hankin se itselleni Teoksen pöydästä Äidinkielen opetuksen kesäfoorumilla. (Sieltä saa aina hyviä romaaneja edullisesti). Olen muistiinpanojeni mukaan lukenut kirjan aika pian. Muutama lainaus itseltäni: "Kirja olikin mielenkiintoinen mutta todella raskaslukuinen." "Kirjan tekee vaikealukuiseksi se, että Byatt on keksinyt kummankin kirjaliljan tuotannon ja limittänyt sen tarinaan. Mukana on myös kuvitteellisia jaksoja tutkimuskohteiden elämästä, kirjeistä ja päiväkirjoista." Näyttäisi siltä, että mainitsemasi runsaus ja monisanaisuus ovat saavuttaneet Riivauksessa jonkinlaisen huippunsa. Häpeämättä tunnustan, että selvisin kirjan loppuun skippaamalla tylysti epäkiinnostavat kohdat :)
VastaaPoistaOlen minäkin tainnut tunnustaa joskus blogissa keskeneräisiä ikuisuusprojektejani. Mutta nykyään olen opetellut olemaan hieman tylympi. Jos ei uppoa, ei väkisin. Kirjoja riittää. Oman suosikkikirjailijan tuotannossakin voi olla sellaista, mistä ei niin lämpene.
Kirsi, muistankin lukeneeni Riivauksesta, mutta vietin vuonna 2008 kesää vauvan ja 2-vuotiaan äitinä ja kirja jäi silloin lukematta. Riivauksessa on tosiaan paljon samaa kuin rakastamassani Lasten kirjassa, jossa siinäkin on kuvitteellisen kirjailijan kuvitteellista tuotantoa - pitkiä tarinoita romaanin sisällä. Ja Lasten kirja on Riivaustakin paksumpi, mutta joku siinä viehätti minua enemmän kuin tässä. :)
PoistaHauskaa, että mainitsit Äidinkielen opetuksen kesäfoorumin. Olen tänä vuonna menossa sinne myymään kirjoja.
Minäkin osaan olla tyly enkä juurikaan listaa kesken jääneitä kirjoja, viimeksi olen tainnut sivuta aihetta kaksi vuotta sitten. Riivaus vain riivaa niin, että teki mieli kirjoittaa tästä Lontoon-matkani kirjallisesta (epä)kruunusta. :D
Otin Riivauksen englanniksi matkalukemiseksi muutamia vuosia sitten ja luin sitä ensin pienissä pätkissä iltaisin hotellihuoneissa, sitten loput yhden päivän aikana kun lepäsin Adanassa ennen siirtymistä Ankaraan. Minusta yhä Byattin paras, mutta edellyttää ehkä rakkautta viktoriaaniseen aikaan sekä kaikkeen mikä liittyy kirjeisiin ja kirjalliseen materiaaliin. Kirjasta on tehty myös romanttinen elokuva (mm. Gwyneth Paltrow starring), ei hullumpi ja saattaa innostaa lukemaan kirjaakin. Myös alkukielellä lukeminen voisi auttaa -- Byattin kieli Possessionissa on hurmaavaa.
VastaaPoistaElämän krestomatia, sepä se! Viktoriaaninen aika, kirjeet, kirjallisuus ja tietenkin brittiläisyys kiehtovat minua. Ei siis ihme, että koen pettymystä itseeni lukijana. Luulenkin, että kokeilen vielä joskus. Haluan pitää arvostamani kirjailijan parhaaksi mainitusta teoksesta!
PoistaMinäkin halusin pitää tästä, mutta kesken jäi. Luultavasti olisi pitänyt ostaa omaksi jotta olisi ehtinyt lukea, sillä koko ajan sai palata taakse päin ja miettiä että mitä ihmettä, kun ei meinannut ymmärtää lukemaansa.
VastaaPoistamagentabooks.blogspot.fi
Marika, sinulle kävi siis samoin kuin minulle. Minulla tosin on kirja omassa hyllyssäni ja voin palata sen pariin, jos siltä tuntuu. Nyt ei tunnu, mutta toivottavasti joskus. :)
PoistaKatja, minä en ole lukenut koko Byattia ollenkaan, mutta tiedän tunteen, kun uskoo ja toivoo ja luulee kirjan kolahtavan ja sitten ei kuulukaan 'klick', kuten Ruotsin kuninkaalla, kun Silvian kohtasi. Ruusun nimi on minulla auf Deutsch, jolla itävaltalainen ystäväni yliarvottaa saksan taitoani, mutta hain sen kirjastosta suomeksi ja vakuutan,että sitä kirjaa en saa luettua edes sateenkaaren tuolla puolen. Ja onhan ntiiä muitakin...
VastaaPoistaArvaa mitä kirjaa kaipasin Saksassa: Sinulta saamaani Lenziä. Eräs hotelleistamme oli tavallistakin kirjallisempi ja siellä mielettömästi Lenziä. Juuri Lenzin olisi pitänyt olla kanssani Saksassa ja Itävallassa. Asia täytyy korjata;)
Näitä tulee ja menee, tykkäämisiä ja eitykkäämisiä kirjojen meressä...
Leena, tuo tunne on varmasti kaikille tuttu. Klick jäi nyt kuulumatta, mutta joskus voi lämmentä hitaamminkin. Sitä toivon, mutta epäilen...
PoistaToivon, että pidät Lenzistä enemmän kuin minä. Minä tunnistin kirjassa paljon hyvää, paljon surua ja merta, mutta joku jäi saavuttamatta.
Yritin kommentoida eilen kännykällä, mutta viestiä ei näy missään... uusi yritys siis ! :)
VastaaPoistaByatt on huikea, mutta Riivaus on hankala kirja kaikessa monimutkaisuudessaan. Ja ne runot... hmm. En siis yhtään ihmettele, että sen lukeminen takkuaa. Itse jätän kirjan melko helposti kesken, tässä aikakapeikossa ei ole varaa tuhlata aikaa yhtään mihinkään sellaiseen, joka ei tunnu juuri oikealta :) Omista ikuisuusprojekteista mainittakoon Täällä Pohjantähden alla, josta olen lukenut puolitoista osaa kolmesta. En vaan saa luettua, se on jotenkin niin ankea. Noloa, mutta totta. Joskus taas toinen aika ja paikka auttaa kirjan lukemisessa, tuoreena esimerkkinä omalla kohdallani olkoon Eganin Aika suuri hämäys, joka ensimmäisellä kerralla ei napanut yhtään ja jonka toisella yrityskerralla ahmaisin suupalana, pitäen sitä huiman hyvänä. Ihmettelen edelleen, että miksi en saanut sitä luettua heti. Turha kai mainita, että Sydäntornikin on jo luettu ja uutta materiaalia odotellaan kuumeisesti... ;)
PS. Murakamin Norwegian Woodista olen taas kerran samaa mieltä kuin sinä, ilmaisen sen vain omaan tyyliini: Ihana. <3
Petriina, olen huomannut että Bloggerilla ja kännykällä on toisinaan ongelmia yhteensovittumisessa. Kiva siis, että yritit uudelleen. :)
PoistaMuistan sinun pitäneen Riivauksesta ja harmittaa, että minä en nyt pystynyt. Hauska myös kuulla Aika suuresta hämäyksestä. Odotan siltä kirjalta paljon.
Ja Norwegian Wood. <3
Hmm yritin etsiä sinun kannustavaa tekstiä. Puolisoni toi kirjan tänään minulle. Olen tarpeeksi takunnut kahden mahdottoman kirjan kanssa ja luulin saavani tästä lohtua. Haluaisin pitää tästä, mutta takkuaa jo alussa. Auttaisiko elokuva? Minulla lienee huono päivä. Luin imelää siirappia ja siinäkin putosin kärryiltä.
VastaaPoistaUlla, moni on rakastunut tähän kirjaan, joten kannattaa ehkä kokeilla? Minä aion yrittää vielä. Imelä siirappi on kurjaa, tämä ei onneksi ole sellainen. Minä aion vielä joskus selättää tämän kirjan. :)
PoistaMinä haluan pitää tästä. Siirapissa en ymmärtänyt yhtä kohtaa tai sitten en antanut sen mennä tajuntaani. (Olsson) Onkohan suomentaja kaikissa sama? (Byatt) Jollain tavoin minä selvitän tämän. Jos vaikka suomennos on vaikea? Minulla on sisäinen pakko pitää tästä.
VastaaPoista