Jayne Anne Phillips: Suojelus

Jayne Anne Phillips: Suojelus
Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 1995 (pokkaripainos 2009?)
Alkuteos: Shelter 1994
Suomennos: Kersti Juva
Kannen suunnittelu: Laura Lyytinen
Sivuja: 372
Yhdysvaltalainen romaani, "Southern Gothicia"

Cap kosketti Lennyä ja osoitti sormellaan. Sanaa sanomatta he hivuttautuivat lähemmäksi varoen näyttäytymästä. Heinät tuoksuivat voimallisesti ja olivat teräviä; Lenny tunsi kuinka ne hivelivät ihoa ja tiesi että niiden maku oli hapan. Korsien lomasta hän näki sen. Se liikutti päätään, ei kuullut mutta vaistosi että jokin lähestyi. He pysähtyivät kenties kolmekymmentä jalkaa siitä oikealle.

Heinäkuun 1963 lopulla kylmä sota on ketä tahansa pelottava asia, kuumuus tekee hikiseksi ja Shelterin piirikunnassa Länsi-Virginiassa järjestettävällä partiotyttöjen leirillä ei tunneta minkäänlaisia myönnytyksiä kevyempien vaatteiden suhteen. Tytöt, siskokset Lenny ja Alma sekä näiden ystävät Cap ja Delia keksivät kuitenkin omat keinonsa viilentyä. Kaikki tytöt ovat siirtymässä kohti aikuisuutta, minkä vuoksi heillä on salaisuuksia. Viattomuus, jos sitä on koskaan ollutkaan, tulee leirin aikana menetyksi tavalla, joka purkautuu äkillisesti ja brutaalisti. Tyttöjen lisäksi leiriä sekä sen läheistä Mud Riveriä ja Turtle Hole -lampea kiertävät myös vankilasta vapautunut väkivaltainen Carmody, tämän vaimo Hilda sekä Hildan 8-vuotias Buddy-poika. Myös Pastorilla on omat sotajoukkonsa, leirin työntekijä Frank kiehtoo monia ja jossain on joukko työmiehiä. Lepakot suihkivat, heinäsirkat sirittävät ja paholainen vaanii omaansa.

Jayne Anne Phillipsiä on luonnehdittu Southern Gothic -genren taitajaksi, tajunnanvirtaiseksi kertojaksi ja Yhdysvaltain eturivin kertojiin kuuluvaksi prosaistiksi. Suojelus on ollut lukulistallani jo muutaman vuoden ajan ja kirja valikoitui lomalukemisekseni Savon-reissulleni.

Hän ei nähnyt kuka muu kuvassa oli. Valkoinen hahmo laski päänsä hänen rinnalleen ja valo rävähti auki, kiinni; kaikki kirkastui ja pitkät kukinnot liikkuvan köynnöksen litteiden lehtien lomassa olivat valkoiset. Mies antoi niitä hänelle, kohotti käsillään, ja Lenny polvistui kirkkaaseen valkoisuuteen joka oli jäänyt jäljelle, siihen mikä oli ollut kun värit valuivat pois, ennen kuin kuva tyhjeni.

Phillips kirjoittaa väkevästi, tiheästi ja ennakkomielikuvieni mukaisesti paikoin hyvinkin tajunnanvirtaisesti. Kertojanäänet ja aikamuodot vaihtuvat, uni ja tosi sekoittuvat ja paljon jää lukijan tulkittavaksi. Phillips kuvailee toisinaan tarkkaan, pysähtyy pieniin asioihin - tennistossuihin, teinityttöjen karkkimaiseen ja kuitenkin happamaan tuoksuun, leirin ruokailuhetken istumajärjestykseen -, mutta keskittyy symboliseen, usein vaikeaselkoisestikin: mustiin raitoihin pään ympärillä, käärmeeseen jolla on ihmisen silmät ja kuoleman enkelin avara katse ja kiviasetelmiin - seitsemään kekoon, seitsemään ilmestykseen. Uskonnollinen symboliikka on vahvasti läsnä, mutta ei turvaa antavana, vaan mystisenä, käärmeen tavoin kiemurtelevana ja kaikkialle kietoutuvana.

Kuten Minna huomaa ja  osuvasti vertaakin, on Suojeluksessa myös paljon ruokaa. Ruoka toimii toisaalta etelävaltiolaisen runsauden kuvaajana sekä rakkauden ja puutteen symbolina, mutta ennen kaikkea se on turvallisuuden ja pelon välisen vuorottelun vertauskuva. Almalle munakokkeli on  kuumaa, keltaista ja kosteaa, se muistuttaa äidistä. Isäänsä pelkäävä Buddy ajattelee rapeita räiskäleitä ja makeita keksejä sekä kaivosten pikkuväkeä. Ruoan ajattelu lohduttaa, muttei takaa turvaa.

Rainer Maria Rilkeltä lainatun Kauhea on joka enkeli -lauseen romaaninsa alkuun sijoittava Phillips haastaa lukijansa vahvalla symboliikallaan ja faulknerilaisesti tajunnanvirtaisella kerronnallaan. Kaiken takana on kuitenkin koko ajan väkevä tarina, jonka ansiosta Suojelus tulee liki lukijaa jopa siinä määrin, että tarina pysyttelee mielessä lukutaukojenkin aikana. Paikoin kirja tulee miltei uniin tai vähintäänkin selkäpiihin. Phillips kertoo muutamasta leiripäivästä, jotka vääjäämättä johtavat kohti dramaattisia tapahtumia. Tunnelma on koko ajan odottava ja pelottava samaan tapaan kuin Nick Caven hurjimmissa kappaleissa, mutta samalla ilmassa on hellepäivien raskautta, tennareita, kokeiluja, muistoja ja auringon leikkiä virginianmännyillä. Phillips taitaa miljöö- ja ihmiskuvauksen, mutta vahvimmillaan hän on tunnelmien luojana ja tarinaansa näkökulmavaihdosten keinoin kuljettavana kirjoittajana.

Suojelus vaatii lukijalta keskittymistä, mutta palkitsee väkevyydellään. Phillipsin tiheässä kerronnassa on synkkä vire, hyvät ja pahat sekä usko ja epätosi pureutuvat syvälle väkivaltaan ja sen syihin. Länsivirginialaisessa Shelterin piirikunnassa on aistillisuutta, joka on samalla kertaa totta ja kuvitelmaa. Luulen, että tulen muistamaan Suojeluksen parhaiten kaikista tänä kesänä lukemistani kirjoista.