Helmikuun luetut ja "Jos olisin" musiikkina

Maaliskuun alku on minulle, pohjoissavolaissyntyiselle, mieleni mukaista hiihtoloma-aikaa. Maaliskuun ensimmäinen on myös syntymäpäiväni ja siksi vastaan Leenalta saamaani Jos olisin -haasteeseen ikävuosilla. Samalla tuon muutamia elämäni biisejä blogiini. Seurasin nimittäin taannoin suurella innolla monessa blogissa kiertänyttä 30 viikkoa musiikkia ja kirjoja -haastetta. En ehtinyt osallistua siihen. Kirjoja tuon blogiini viikoittain, nyt siis hieman musiikkiakin - osin kaikessa pateettisuudessaan. En sano, että nämä kappaleet ovat mielestäni parhaimpia: osa on, osa taas kaukana hyvästä, mutta elämässäni kaikki nämä laulut ovat kulkeneet ja syystä tai toisesta rakastan niitä. Jos ajattelen musiikkia, josta olen pitänyt kaikkein eniten, tulisi listalla olla lisäksi ainakin Queenia, PJ Harveyta, Nick Cavea, The Doorsia, Suedea ja Ultra Brata. Linkit vievät Youtubeen.

Jos olisin 5-vuotias, olisin Magdaleena, koska minäkin olisin halunnut pupuja pöydän alle (en löytänyt Kristiina Halkolan versiota, siksi PMMP).

Jos olisin 11-vuotias, olisin 99 Luftballons. Olisin voinut olla myös joku Dingon tai Popedan kappale, olinhan pääsemässä ajan hermolle fanittamisen suhteen, mutta Nena on ainoa, jota olen etsinyt Spotifysta.

Jos olisin 14-vuotias, olisin It's a Sin, sitä tanssin jopa viipurilaisessa discossa yhdessä parhaan ystäväni kanssa. Videokin oli niin hieno, koska olin saanut kopioitua sen VHS-kasetille ja sain katsoa sitä milloin halusin.

Jos olisin 15-vuotias, olisin Here I Go Again, kasarihevi vetosi minuun suuresti - Whitesnaken ohella jopa Twister Sister ja WASP upposivat.

Jos olisin 18-vuotias, olisin Losing My Religion.

Jos olisin 20-vuotias, olisin Smells Like Teen Spirit. Here we are now, entertain us. Myös Tori Amosin versio on hieno, niin erilainen ja tunnelmaltaan juuri oikea.

Jos olisin 25-vuotias, olisin Who will Save Your Soul. Niinpä, if you won't save your own?

Jos olisin 27-vuotias, olisin Karma Police. 27-vuotiaana, tuossa legendaarisessa iässä, tapahtui monenlaista.

Jos olisin 30-vuotias, olisin Life On Mars, ilman selityksiä.

Jos olisin 34-vuotias, olisin Suds in the Bucket (saa nauraa).

Jos olisin 36-vuotias, olisin Oh England, My Lionheart. Peter Pania kävin moikkaamassa myös kymmenvuotis(!)hääpäivämatkallani.

Kun olen (nyt jo toista päivää) 40-vuotias, olen vähän Äppelöga ja hieman enemmän Rakkaudesta.

Ja tässä iässä tulee luettua kaikenlaista. Helmikuu oli kirjamäärältään aika keskiverto, sillä luin kaikkiaan 9 kirjaa, jotka toin blogiini. Kirjoista kaksi on lastenkirjoja. Laadullisesti kuukausi oli tasaisen hyvä. En lukenut mitään huonoa, Rosamund Luptonin romaani jäi laimeaksi, mutta senkin luin mielelläni. Eniten minua ravisteli norjalaisen Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallisen Taisteluni-romaanisarjan ensimmäinen osa. Tänään ostinkin jo Toisen kirjan odottamaan (luultavasti) pääsiäislomaa. Lisäksi ostin itselleni Jennifer Eganin Aika suuren hämäyksen, jolta odotan paljon sekä Karhuherra Paddingtonin englanninkielisen Lontoo-oppaan, sillä rakas lomakohteeni kutsuu myöhemmin tänä vuonna.

Kirja-arvioiden lisäksi pohdin blogissani sitä, minkä verran ystävien antamilla kirjavinkeillä on painoarvoa, ja ihanan paljon te blogini lukijat jaksoitte pohtia asiaa kommenteissanne. Kirjarientoihin ehdin helmikuussa vain WSOY:n Kirjalliseen iltaan. Mutta koska oma työnikin sijoittu kirjojen maailmaan ja kotiarki on lasten touhujen täyttämää, en rientoja erikoisemmin kaivannutkaan. Tässä vielä kaikki helmikuussa blogiini tuomani kirjat:

Grace McCleen: Ihana maa (2012)
Mysi Lahtinen: Hei me kokataan! (2013)
Richard Powers: Suopeus (2009)
Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (2010)
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja (2009)
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (2011)
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (2011)
Taina Latvala: Välimatka (2012)
Katja Kallio: Säkenöivät hetket (2013)