Hannele Huovi: Ihme juttu

Hannele Huovi: Ihme juttu. Runoja isoista ja pienistä ihmeistä.
Kustantaja: Kirjapaja 2012
Kuvitus: Karoliina Pertamo
Kotimainen lastenkirja, runo- ja loruteos, kuvakirja
Sivuja: 48 

Hylje

Unessa katsoin jäälle päin
ja avannossa hylkeen näin,
siloisen, satakiloisen,
silmät tummina päässä.

Sen nenällä keikkui aurinko,
lumi oli alkanut sulaa jo,
ja viisi sinistä timanttikönttiä
hohti avantojäässä.

Maailmassa on monenlaisia ihmeitä, niin suuria kuin pieniäkin, yhtä lailla oman kodin piirissä kuin kaukana avaruudessakin olevia. Tällaisena lumisena talvena yksi omaa mieltäni lämmittävä ihme on lumipyryn myönteinen vaikutus saimaannorppien pesimiseen, josta Helsingin Sanomat uutisoi eilen. Siksi satakiloisesta hylkeestä ja avantojäästä kertova runo saa ajankohtaisuutensa vuoksi johdattaa teidät katsomaan maailmaa sen monimuotoisuutta ihmettelevin silmin. Kaikki se, mikä näyttää tutulta, voikin olla merkillistä ja kummallista ja vieraassa voi olla paljon tuttua: reikä isän sukassa, männynrungon kaarna, kauriin tanssi hillasuolla tai porkkanaraasteen valmistuminen, mikä on oikeastaan ihan puolen maailman ansiota.

Näitä ihmeitä pohtii runoissaan Hannele Huovi, joka on yhdessä kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa saanut aikaan lorukirjan Ihme juttu. Runoja isoista ja pienistä ihmeistä (2012). Värikylläinen ja riimejä vilisevä teos tekee hyvää, sillä osa sen tuotosta ohjataan Yhteisvastuukeräykseen, jolla tänä vuonna torjutaan ylivelkaantumista Suomessa sekä tuetaan Pohjois-Ugandassa terrorismin vuoksi köyhtyneitä ihmisiä. Kirjalla on siis tärkeä missio yhteiskunnallisesti, mutta riemastuttavalla lastenkirjalla on tärkeä tehtävänsä myös oman kodin kirjahyllyssä.

Korjaankin heti edellisestä kappaletta: Ihme juttu ei varmasti jää sinne kirjahyllyyn kovinkaan monessa lapsiperheessä, sillä se on kirja, jota tekee mieli lukea ääneen. Huovin runoissa ovat riimit kohdillaan, loruttelu vaivatonta ja luontevaa. Meillä on viime aikoina etenkin kuusivuotiaalle eskarilaiselle luettu pikkukoululaisille tarkoitettuja romaanimaisia lastenkirjoja aina kaavamaisista eläinromaanisarjoista Iston Tinkaan ja Taikaan sekä Lindgrenin Mio, poikani Mioon. Runot ovat olleet hieman paitsiossa, minkä vuoksi oli erityisen ihastuttavaa huomata niin eskarilaisen kuin nelivuotiaankin vilpitön ihastuminen Huovin ja Pertamon kirjaa kohtaan. Kuusivuotias bongaili riimejä, mistä meille sukeutui hyviä keskusteluja erilaisista runoista sekä omaa jatkoriimittelyä. Nelivuotias taas ihastui eniten liikenne- ja kummitusaiheisiin runoihin, joita löytyy kirjasta muutamia.

Vaikka Ihme jutussa on aihepiiriltään hyvinkin erilaisia runoja, ei kirja ole runsauden sekamelska, vaan se on kaikin tavoin onnistunut lastenkirja. Ennen kaikkea se ylistää luonnon ja elämän monimuotoisuutta, leikittelee ja saa nauramaan. Se myös saa pohtimaan maailman eriarvoisuutta: Porkkanaraaste-runossa sivutaan kiinalaisia kaivostyöläisiä sekä Arabiasta pumpattua öljyä. Kirja antaakin keskustelunaiheita kotiin, mutta Huovin runot voi toki lukea sellaisenaan ja antaa omalle äänenkäytölleen mahdollisuuden niin revitellä riehakkaasti kuin kuiskia hiljaisemmissa tunnelmissa. Karoliina Pertamon kuvitus jatkaa kunniakkaasti kotimaisten lastenkirjakuvittajien laadukasta työtä. Hänen ansiostaan muutenkin hieno kirja on värikylläisyydessään ilo silmälle ja mielelle.

Niin. Tästä lastenlorukirjasta en juuri moitteen sanaa löydä. Kaikki on kohdallaan: runojen aihepiirit, riimit, kuvitus ja iloinen mieli. Maailma on ihmeitä täynnä ja niitä voi hyvästä syystä ihmetellä etenkin silloin, kun käsillä oleva kirja osaa yhtä lailla riemastuttaa sanojen ilotulituksellaan kuin tarjota rauhoittavia suvantoja.

Ihme jutussa kaikki laulaa tavallaan, jokaiselle on tilaa juuri sellaisena kuin on. Tänään hankihohteisena sunnuntaina jätän teidät pohtimaan paitsi niitä hylkeen pesiä, myös jotain kesäisempää:

Kysymys

Tervaleppä taivaan täplittää, leppäkerttu lentää leinikistä,
päivänkakkaroilla nousee nuppupää:
Mistä kaikki tänne tulee, mistä?

Siinä sitä onkin meillä ihmettelemistä!

****½
Lapsen mietteitä: En mä haluu antaa tälle nyt tähtiä. Mutta lue uudestaan se hyljeruno. Onks ne saimaannorppia ihan kuin kuuttikaksoset Arka ja Parka [tuttuja Pikku Kakkosesta]? -- Mut meidän isi ei kyllä hävitä sukkia, kun se laittaa ne aina niin siististi laatikkoon.

Ihme juttua ovat ihastelleet myös Minna sekä anni. M.