Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Sister 2010
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kannen kuva: Jenni Noponen
Ulkomainen romaani, Iso-Britannia
Sivuja: 404
Rakas Tess!
Tekisin mitä hyvänsä ollakseni sinun kanssasi juuri nyt, juuri tällä hetkellä, jotta voisin pidellä sinua kädestä, nähdä kasvosi, kuulla äänesi. Kuinka kirje voi korvata tuntemisen ja näkemisen ja kuulemisen - kaikki nuo aistireseptorit, optiset hermot ja värähtelevät tärykalvot? Mutta olemmehan me onnistuneet aiemminkin käyttämään sanoja siltana välillämme, muistatko?
Englantilaiset Beatrice, Bee, ja hänen pikkusisarensa Tess ovat läheisiä, vaikka Atlantti on erottanut siskokset. Beatrice luo uraa New Yorkissa, on kihloissa ihanan miehen kanssa ja elämä tuntuu hymyilevän. Kesken iloisen sunnuntailounaan elämä muuttuu äkillisesti, kun tyttöjen äiti soittaa Beatricelle ja kertoo Tessin kadonneen jäljettömiin. Bee lentää oitis kotikaupunkiinsa Lontooseen ja alkaa selvittää, mitä pikkusiskolle on tapahtunut. Miksi nuori, boheemi taideopiskelija on kadonnut? Mitä kaikkea Tessille on tapahtunut? Miksi sisaruuden side ei aina tunnukaan niin vahvalta kuin Beatrice kuvitteli? Hän on valmis tekemään mitä hyvänsä ollakseen siskonsa kanssa, selvittääkseen tämän katoamiseen liittyvän arvoituksen. Kaikkea kokemaansa hän käy koko romaanin mittaisessa Tessille suuntaamassa kirjeessään.
Rosamund Luptonin romaani Sisar (2010/2012) on trilleriksi yltävä jännityskertomus, siskokirja, eräänlainen kirjeromaani sekä Lontoon eri kasvot näyttävä lukuromaani. Kirja on käsitykseni mukaan ollut varsin odotettu kirjablogistien keskuudessa, muutamien kirjan englanniksi lukeneiden arvioiden perusteella odotin itsekin kirjaa ja odotin siltä varsin paljon. Sisaruuden ei-aina-ihan-helpot teemat kiinnostavat minua yleisesti ottaen, lisäksi olin kaivannut hyvää, mahdollisesti fiksulla tavalla viihdyttävää lukuromaania.
Mistä syystä kirjoitan tätä sinulle? Puntaroin sitä viimeksi, puhuin tarpeestani saada tapahtuneesta jotain tolkkua, luonnostellakseni yksityiskohtaisista pisteistä pointillistisen maalauksen. Väistin kysymyksen tärkeintä osaa - miksi sinulle? Onko tämä järkensä miltei menettäneiden uskotteluleikkiä?
Joskus sanotaan, että jokin asia menee toisesta korvasta sisään ja tulee samantien toisesta korvasta ulos. Sisar teki minulle saman kirjallisessa muodossa, tiedän jo nyt unohtavani sen pian. Voin sanoa suoraan, että minulle Sisar oli pienimuotoinen pettymys. Se ei ole huono kirja, vaan omassa helpon lukuromaanin genressään viihdyttävä, ottessaan pitävä, jännittävä ja aidosti koskettavakin. Silti Luptonin kirja jäi ainakin minun mielessäni ontoksi. Kirjan kerrotaan olevan paljon enemmän kuin trilleri, mutta itse luin kirjaa nimenomaan pitkitettynä jännityskirjana. Lukiessani ajattelin useaankin otteeseen, että kirja saisi jo loppua. Vaikka Luptonin kerronta eteni varsin vetävästi, kiersi se usein samaa ympyrää: johtolanka ja päätelmä sinne, toinen tänne, paluu alkupisteeseen, askel eteenpäin, kaksi taaksepäin ja kuitenkin taas uudelleen lähemmäksi Tessin arvoitusta. Minulle Sisar ei tarjonnut edes niin suurta yllätystä sen vuoksi, että olin Tessin tarinaa enemmän kiinnostunut Beatricen hyvinvoinnista. Halusin tietää, kuinka hän selviää siskonsa katoamisen aiheuttamassa mielenmyrskyssä. Jossain vaiheessa kirjaa osasin myös ynnätä asioita yhteen. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että Lupton kertoo kirjassaan hieman liikaa heti alussa. Tessin katoamisesta selviää paljon jo romaanin alkusivuilla, joskin Lupton rakentaa kaikesta varsin koukuttavan mysteerin.
Lupton kirjoittaa vetävästi, minkä vuoksi kirjaa on ilo lukea. Teos kantaa onnistuneesti hyvän lukuromaanin henkeä. Sisaren suomennoksessa on kuitenkin paljon anglismeja, mikä ärsyttää minun lukijamieltäni kirjassa kuin kirjassa. Myös lauseita olisi paikoin voitu pilkkoa, sillä nyt runsaasti (kaksois)pilkutetut ja siten toisilleen alisteiset lauseet tekivät lukemisesta paikoin töksähtelevää.
On Sisaressa paljon hyvääkin. Se on romaani, joka viihdyttää kestonsa ajan. Sen rakenne, ajatuksista koostuva pitkä kirje, on onnistunut, koska nyt läsnä- ja poissaolevien siskosten välille syntyy kiehtova jännite. Sisar on myös moniulotteinen. Lupton tuo kirjaansa niin perhesiteiden, katoamisen, syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten aseman kuin lääketieteenkin teemoja ja yhdistelee ne varsin onnistuneesti yleisiä eettisiä kysymyksiä käsitteleviin pohdintoihin. Teemoja on toki liikaa yhteen romaaniin, minkä vuoksi kirjan jäntevyys kärsii hieman, mutta tämän puutteen Lupton korjaa kerrontansa intensiivisyydellä. Myös Beatricen mielenmaisemien kuvaus on varsin onnistunutta.
Vaikka itse petyin ja kaikesta viihdyttävyydestään huolimatta myös paikoin pitkästyin Sisareen, uskallan suositella sitä kaikille, jotka haluavat lukea helppolukuisen ja arvoituksellisen lukuromaanin. Ärsyyntymisen ja viihtymisen rajamailla osasin myös nauttia Luptonin romaanista. Siihen on yksinkertainen syy: Lontoo. Rakastan Lontoota. Täten haluankin itselleni melko yhdentekevän romaanin sijaan vaalia Sisarta nimenomaan Lontoo-kirjana. Tarinasta viis, sillä mikäpä voisikaan olla kaltaiselleni Lontoon ystävälle ihanampaa kuin London Eyesta nähdyt Big Ben, Westminsterin silta sekä Battersean voimala tai kaikkialla kukoistava keväinen St Jamesin puisto, joka pulleiden pilvenhattaroiden täplittämän taivaan alla on kuin suoraan Maija Poppasesta. Minullehan tuli suorastaan matkakuume. Vain Tessin katoamisen ajan räntäisen kostea Lontoo tuntuu kalsealta, luihin ja ytimiin iskostuvalta. Keskinkertainenkin kirja voi lopulta täyttää tehtävänsä.
***
Minua enemmän Sisaresta ovat pitäneet ainakin anni. M. Minna, Laura, Leena Lumi, Sonja, Maija, Norkku ja Jenni.
Harmi, että jouduit pettymään tähän :/
VastaaPoistaMinä hotkaisin kirjan todella nopeasti ja tykkäsin valtavasti. Luin tämän englanniksi ja olen siihen hyvin tyytyväinen, sillä nämä lukunäytteet suomeksi ovat kaikki tuntuneet jotenkin... kömpelöiltä tai teennäisiltä.
Petyin ehkä enemmän omiin odotuksiini. Sisar ei missään nimessä ole huono, mutta odotin hieman monimutkaisempaa ja aavistuksen paremmin kirjoitettua kirjaa. Minäkin luulen, että englanniksi olisin pitänyt tästä enemmän. Luptonin Afterwards kiinnostaa edelleen, mutta jos sen luen, niin luen ehdottomasti englanniksi. :)
PoistaTulin kommentoimaan tuohon edelliseen postaukseesi. Luen parhaillaan Brooklynia joka on vienyt ihan mennessään. Siksi en malta tällä kertaa poukkoilla.Aloitin kyllä Kätilön, mutta luen sen vasta Brooklynin jälkeen loppuun. Joskus ns. säästelen jotain kirjaa, mutta en hiihtolomalla.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua, Katja!
Ihanaa, että pidät Brooklynista. Se onkin oikea helmi kirjaksi. Kätilö on sitten ihan erilainen. Hieno, vaikuttava, muttei niin rakastettava kuin Brooklyn.
PoistaKiitos samoin sinne!
Tässäpä syitä miksi Lupton on edelleen lukujonossa... Jotenkin tämä tuntuu täyttävän perinteisen bestsellerin kaavan, mikä minua ei oikein ole vakuuttanut.
VastaaPoistaNiinpä. Minulle kirja taisi olla hivenen liian helppo. Haluan totta kai nauttia lukemastani ja viihtyä kirjan äärellä, mutta liian itsestäänselvä romaani ei viihdytä minua tarpeeksi. :)
PoistaLuulen kyllä, että pidin kirjasta ihan yhtä vähän kuin sinäkin ;).
VastaaPoistaEn ole ikinä ollut Lontoossa, joten minulla ei ollut sitäkään tykästysaspektia mukana. Allekirjoitan kaiken, mitä sanot. Viihdyin. Joskus se riittää.
Ollaan siis taas samoilla linjoilla. Olin kyllä huomaavinani, että et erityisemmin pitänyt tästä tai tämän lukemisesta. ;) Ja olen samaa mieltä siitäkin, että viihtyminen riittää. Minäkin viihdyn, vaikka myös ärsyynnyin.
PoistaJa voi, Lontoo on häämatkakohteenikin. <3
Minulla on tämä lukujonossa ja odotan jostain syystä pitäväni tästä, vaikka tämän genren kirjat eivät minuun yleensä uppoakaan. Kivaa lukea vähän erilainen mielipide tästäkin, kaikkien kehujen jälkeen:)
VastaaPoistaMinä luulen, että tulet pitämään tästä. Suurin osa on pitänyt, minä hieman ärsyynnyin, mutta en yleensäkään ole helppojen lukuromaanien ystävä. Silti viihdyin.
PoistaTo read or not to read? Ehkä mä sittenkin luen, kun kehuvat täällä Saksassakin niin kovasti.
VastaaPoistaTo read. Suurin osa on tykännyt.
PoistaMinä olen kyllä ihan samoilla linjoilla kanssasi. Tosin en ole pettynyt, kun en ihan hirveästi mitään odottanutkaan. Mutta minustakin kirja oli hivenen pitkä, varsinkin keskivälillä tarina jäi junnaamaan paikalleen. Ja minulla myös tuo suomennos vähän tökki, vaikka yleensä en hirveästi kiinnitä asiaan huomiota. Mutta lopusta tykkäsin niin paljon, että kokemus jäi kuitenkin reippaasti positiivisen puolelle. Mulla on ollut ihan hirveä Lontoo-kuume jo monta kuukautta, eikä tämä ainakaan laannuttanut sitä:)
VastaaPoistaIhan hyvä kuulla. Minäkin löysin kirjasta paljon hyvää, mutta kokonaisuutena kirja oli liian helppo, liian pitkä ja liian huonoa kieltä. Mutta silti se oli viihdyttävä ja etenkin Lontoo-kuvauksensa osalta ihana. Suosittelen matkaa Lontooseen, jos sinulla/teillä on mahdollisuus lähteä. <3
PoistaMukaillen yhdyn Minnaan: Joskus viihtyminen riittää niin hyvin. Toisaalta Luptonin tyyli kirjoittaa on niin lukuromaania, että häneltä voimme odottaa vaikka mitä. Kiinnitin nimittäin toisilleen alisteisten lauseiden sijasta huomiota muutamiin pitkiin lukuihin, joissa kuuluivat suuren lukuromaanin äänet.
VastaaPoistaMinulle tämä oli positiivinen yllätys, joka ei toki yllä vuoden parhaiden kirjojen listoille, mutta alkuperäiskantensa ovat takuulla Valitse Vuoden Kaunein Kirjan Kansi -kisassa.
Sitten me molemmat olemme Minnan kanssa samaa mieltä. :) Kuten kirjoitin arviossani, minäkin viihdyin ja tuumasin, että keskinkertainenkin kirja täytti tehtänänsä. Mutta koska kiinnitin huomiota lauserakenteisiin ja anglismeihin, en voinut täysin nauttia kirjasta. Nimittäin esim. Maf-koirassa ja Brooklynissakin oli aika paljonkin käännös/toimitusvirheitä, mutta koska kirjat olivat muuten niin hienoja, en jumiutunut niihin. Uskon, että olisin nauttinut Luptonin kirjasta enemmän englanniksi ja jos luen hänen toisen romaaninsa, tulen lukemaan sen alkukielellä.
PoistaKirjan alkuperäinen kansi on upea!
Mie en alunperinkään ajatellut lukea tätä ihan heti, mutta kieltämättä nyt tuo trilleriys viehättäisi. Mie seuraan muutenkin nyt kauhaeasti näitä sinun lukemisia: Kuplissa, Lumen syli, Brooklyn, Kesällä kerran.
VastaaPoistaTrillerinä tämä pitää otteessaan ja onhan kirjassa paljon muutakin, ehkä hieman liikaakin. Toivottavasti tykkäät mainitsemistasi kirjoista, itselleni etenkin Brooklyn (pienine kieli/käännösvirheineenkin) sekä Kesällä kerran olivat hienoja.
PoistaOlen odottanut Sisar-arviotasi, sillä tähän mennessä kirjasta on ilmestynyt voittopuolisesti kehuvia arvioita (älä kysy, miksi ajattelin sinun olevan kriittisempi ;)). Itse en päässyt kirjassa muutamaa ensimmäistä sivua pidemmälle, enkä oikein tiedä, miksi jatkaisin... Mietin myös tuota mainoslausetta, että mikä kirjasta tekee kaunokirjallisen, mutta tosiaan olen jäävi sanomaan ensimmäisten 30 sivun perusteella. Kirjan rankoiksi vihjaillut tapahtumat myös pelottavat. Saa nähdä, yritänkö vielä lukea tätä :).
VastaaPoistaHih, vai ajattelit minun olen kriittisempi tämän suhteen. Taidat tietää makuni? :) Sisaressa on paljon hyvää, mutta se on hieman liian höttöinen ja tavallinen. En löytänyt siitä sitä kaunokirjallista, joka kirjan esittelytekstissä nostettiin esille. Kauhean rankka tämä ei kuitenkaan ollut, joten siinä mielessä kirjan voi ihan hyvin lukea. Ja muut ovat pitäneet tästä minua enemmän, kirjalla on siis paljon suosittelijoita. :)
PoistaNo höh. Pitkästyit?!
VastaaPoistaiPad pätkii mun kommentteja... Mut siis olen yllättynyt ja
PoistaMitä Mariakin tuossa sanoo!? Luulen että ennakko-odotukset on tehneet hallaa tälle. Taisi tulla väärään aikaan tämä? No minustakin oli kurja et siellä lopussa piti olla semmosta rankkaa, mutta jotenkin sen sulatti kokonaisuuteen ihan hyvin. No harmi joka tapauksessa, mutta näin nää menee...
PoistaVoi, niin. Pitkästyin, tuntuu ettei kirja oikein etene, mitä nimenomaan lukuromaanilta odottaisi. Haahuilu ei minua sinänsä haittaa, mutta kerrontavetoisen tarinan pitäisi vetää. En usko, että tämä oli väärään aikaan enkä kokenut kirjaa liian rankaksikaan, mutta mitään kovin erikoista tässä ei minulle ollut. Hieman harmi, mutta silti haluan lukea enemmän Luptonia - nimenomaan englanniksi!
PoistaVoi Tiitus noit mun kommentteja mut yritä ymmärtää :D
VastaaPoista:D Hyvin ymmärsin!
PoistaMulla tämä on vielä lukematta, ja aika neutraalein odotuksin sitten joskus avaan kirjan. Odotan toki viihdyttävyyttä, sisarrakkautta, Lontoota ja jännittäviä käänteitä, mutta toisaalta etenkin suomennosta tai sen toimitusta on moitittu monessa arviossa, ja ainakin tiedän jo olla odottamatta muuta kuin jännää, kevyttä trilleriä.
VastaaPoistaNeutraalit odotukset ovat aika hyvä lähtökohta. Ja Lontoo on niin ihana tässäkin. Odotan kyllä innolla, mitä tästä sitten aikanaan tuumaat. :)
PoistaKummallista, kävin täällä illalla kommentoimassa, mutta nyt se on kadonnut! Siis kommenttini. :) Mihinköhän Katoamispisteeseen se ajautui? :)
VastaaPoistaNo, koska olen laiska, kävin meilistäni kopioimassa sen ja lisään sen nyt tänne uudelleen (ja palaan myöhemmin tänään sen kommenttiryöppyni kanssa, joka minun piti jättää jo torstaina :):
En lukenut ihan hurjan tarkkaan arviotasi, koska omani on vielä, hmmm, hautumassa (= en ole siis vain ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa sitä vielä :D). Mutta pakko sanoa, että olen iloinen siitä että luin kirjan englanniksi. Sain haltuuni myös käännöksen, ja sen alkua selaillessani tunsin lukevani kuin eri kirjaa. Sister imaisi mukaansa heti kättelyssä, ja kieli toi vetävälle tarinalle ja ihanalle Lontoo-kuvaukselle vielä yhden ulottuvuuden.
Taisin siis pitää kirjasta aika paljon enemmän kuin sinä, höh. Mutta Lontoo, voi ihana Lontoo! <3 :)
Höh, minnehän kommenttisi oli kadonnut. :( Minä huoleton bloggaaja kun edes tilaa saamaniani kommentteja sähköpostiin, joten en sieltäkään voinut kaivaa sitä esille. Onneksi sinä sait kopioitua kommenttisi, kiitos!
PoistaOdotan innolla ja jännitykselläkin, mitä Sisaresta pidit. Ilmeisesti pidit aika tavalla? Minuun varmasti osaltaan vaikutti käännöksen / suomalaisen toimituksen kömpelyydet, osa lukemisen ilosta katosi sille tielleen. Ja itse tarinakin oli vähemmän kiinnostava kuin mitä odotin.
Mutta Lontoo on onneksi aina Lontoo ja matkakuumeeni sinne ihan vakio. <3
Kylläpä olet jälleen kerran kirjoittanut monipuolisen ja analyyttisen arvion! Well done!
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, etten ainakaan kiirehdi tätä kirjaa lukemaan. Luotan nimittäin vahvasti kirjamakuusi. Aika samanlaisista kirjoistahan me tykätään. :-) Mut ehkä joskus annan mahdollisuuden tälle kirjalle, koska on siinä paljon kiinnostaviakin elementtejä.
Kiitos. En usko, että ihastuisit tähän mitenkään ylettömästi. Mutta jos kaipaat kevyttä ja kirja tulee eteesi, niin ei tämä huono ole. Sisaressa on paljon hyvää, minä en nyt vain syystä tai toisesta oikein innostunut.
PoistaMielenkiintoinen jalat-maassa-arviointi Sisaresta! On aina hauska huomata, että vaikka kirjakokemus ei olisikaan ollut paras ikinä, voi kirja silti täyttää esimerkiksi viihtyttämisen tehtävän mallikkaasti:)
VastaaPoistaMinulle käy usein niin, että heikompikin kirja jaksaa kyllä viihdyttää. Osaan siinä mielessä heittäytyä kirjan mukaan, vaikka samalla kiinnitänkin huomiota kaikkeen muuhnkin kuin tarinaan. :)
PoistaMinullakaan tämä ei täyttänyt niitä aika suuria odotuksia, jota tähän ehdin kehittää, mutta onneksi kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä lukukokemus.
VastaaPoistaSen Afterwardsin haluaisin kyllä lukea alkukielisenä, niin pääsisi kokeilemaan Luptonin tuotantoa aidoimmillaan ilman kökköjä käännösjuttuja ;)
Joihinkin kirjoihin lataa paljon odotuksia. Minä tiesin Sisaren olevan viihdyttävä lukuromaani, mutta oletin sen olevan tosi hyvä sellainen. Eikä se sitten sitä ollutkaan - ainakaan minulle.
PoistaMutta Afterwards olisi kyllä kiinnostava lukea. Kuten blogissasi kommentoin, taidan kuunnella sen joskus äänikirjana.