Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Kustantaja: Tammi 2005
Alkuteos: Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö 1998
Suomentanut: Saara Villa
Ulkomainen romaani, dekkari ja nostalginen nuoruuskuvaus, Ruotsi
Sivuja: 262

Tässä kysymys on Siitä Kamalasta, tässä mihin nyt ryhdyn, siitä tietysti, mutta kyllä muustakin. Sen kohtalokkaan tapahtuman vuoksihan minä muistan sen kesän 196- voimakkaammin kuin minkään muun kasvuaikojeni kesän. Sen synkkä hohde lankeaa niin monen muun asian ylle. Minun ylleni, ja Edmundin. Äiti- ja isäraukan, ja veljeni, ja koko ajan ylle; tasangon kaupungin, ja sen ihmisten ja tapahtumien ja olosuhteiden, joita en ehkä ikinä olisi pysynyt kalastamaan unohduksen kaivosta, jollei sitä inhottavaa olisi tapahtunut. Sitä Kamalaa.

14-vuotias Erik viettää kesää perheen Genesaretiksi nimetyllä mökillä Möckeln-järven rannalla. Erikin äiti sairastaa pitkälle edennyttä syöpää sairaalan vuodenpotilaana, minkä vuoksi perheen vanginvartija-isä jää äidin seuraksi kaupunkiin. Mökkikaverikseen Erik saa isänsä kollegan pojan, kuusivarpaisen - niin huhut kertovat - Edmundin. Poikia valvomaan tulee Erikin isoveli Henry, Lucky Strikejä polttava pitkä hujoppi, joka kirjoittaa lehtiin freelancerina ja aikoo kesän aikana keskittyä romaanikäsikirjoitukseensa. Lähistöllä kesäänsä viettävät myös väljähtänyttä suhdettaan elävät käsipallolegenda Berra Albertsson sekä aivan Kim Novakin näköinen Ewa Kaludis. Ewa on pojille tuttu sijaisopettaja, joka pelkällä olemuksellaan saa pojat ajattelemaan pin up -lehtiä. Kun Ewa alkaa käydä Genesaretissa Henryn vieraana, alkavat pojat tarkkailla tilannetta. Jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Nyt ollaan matkalla kohti Sitä Kamalaa.

Jännityskirjailijana tunnetun Håkan Nesseri romaani Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (1998/2005) on samaan aikaan nuoruusmuisto kipeästä kesästä, kasvun ja menetyksen ajasta, sekä rikostarina Siitä Kamalasta, jonka jälkeen kukaan tai mikään ei ole entisellään. Elettävä kuitenkin on. Minkäs sille mahtaa tai huonomminkin voisi olla, kuten Erikin mieleensä painamat aikuisten käyttämät ilmaisut sanovat. Kolmeen osaan jakautuva romaani kertoo ajasta ennen Sen Kamalan tapahtumista, ajasta sen jälkeen sekä niistä vuosista, joiden aikana Erik kasvaa aikuiseksi ja saavuttaa keski-iän kynnyksen. 1960-luvun - tarkkaa vuosilukua ei mainita - kesän muisto ei hälvene koskaan.

Emme kai me suorastaan poikuuttamme menettäneet, mutta jotain sentapaista kuitenkin. Jotakin suurta ja hiukan arvoituksellista. Minä ajattelin, että olin vihdoinkin avannut oven ja nähnyt jotakin, minkä näkemistä olin odottanut jo pitkään. Jotakin, mikä oli kuin toinen maa.
Ja että se oli kaunista.
Aivan helvetin kaunista. Se ikään kuin vaati, että sen jälkeen oli saatava ajelehtia vähän aikaa järvessä.
Suunnilleen niin minä ajattelin.

Sanon heti, että jännityskirjailijana tunnettu Håkan Nesser on kirjoittanut hienon romaanin. Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä on ihana kirja. Kaiken ihana-sanan yliviljelemisen uhallakin on luonnehdittava kirjaa näin, koska en keksi parempaakaan adjektiivia luonnehtimaan sitä. Nesser kuvaa Erikiä, Edmundia sekä Ewaa suurella lämmöllä, joka kantaa vaikeiden asioiden, kuten syövän, sekä kirjan keskivaiheilla tapahtuvan rikoksen, Sen Kamalan, yli. Koska kaiken ihanuuden takana on valtavaa surua ja järkyttäviä asioita, ei Nesserin romaani kerro mistään onnen kesästä. Päinvastoin, kuusikymmenlukulainen kesä on aikaa, jota Erikin elämässä säätelee pelkojen, huolen, toiveiden ja kasvukipujen sävyttämä rimpsu Syöpä-Treblinka-Rakkaus-Nussia-Kuolema. Neljätoistavuotiaan mielessä ne kaikki kuitenkin sulautuvat osaksi ruotsalaista kesäidylliä, Sibyllan makkaraa ja jauheperunamuusia, haitarinsoittoa juhannusjuhlissa, pieniä kolttosia ja runkkaamista. Ewasta voi haaveilla yhdessä, Buddy Holly soi, westernit pyörivät elokuvateatterissa ja Jules Vernen kirjat ovat ihan helkkarin hyviä. Se Kamala on kuitenkin tapahtuu ja jättää jälkensä kirjan jokaiseen henkilöön vuosikymmeniksi eteenpäin.

Nesserin teksti suorastaan sukeltaa poikuuden ja aikuisuuden rajalla olevaan kesään. Hän kirjoittaa toisaalta vauhdikkaasti, kirja on nopealukuinen ja näennäisen suoraviivainen. Erikin, Edmundin sekä romaanin alussa mukana olevan koulutoveri Bennyn sanailu on suorastaan lakonista: kun Erik kertoo faijansa puhuneen jotain, vastaa Edmund yks'kantaan vain, että niin kuulemma. Niinpä niin, asioista ei ole aina tarvetta puhua enempää. Suoraviivaisuus on kuitenkin vain pintaa, sillä romaanin edetessä asioiden merkitykset ketjuuntuvat ja muistelevat äänet sekoittuvat nykyisyyteen. Kirjan jännitystarinakin saa toki ratkaisunsa, vaikkei se ainakaan minun mielestäni ole romaanin ydin.

Kiitän Ilselän Minnaa siitä, että hän suositteli tätä kirjaa minulle. Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on totta tosiaan pari Per Pettersonin huikeanhienon Hevosvarkaiden kanssa. Ilman Minnan suositusta en ehkä olisi löytänyt lainkaan Nesserin mainiota romaania. Hevosvarkaiden ohella kirjan tunnelma muistuttaa minua Stephen Kingin novellista Viimeinen kesä, jota en tosin ole lukenut, mutta jonka olen useamman kerran nähnyt erittäin onnistuneena elokuvana. Kim Novakin tunnelma on samalla tavalla nostalgiantäyteinen kuin mainitsemani sitä muistuttavein teosten. Nesserin onnistuu saavuttaa (omien mielikuvieni mukaisen, enhän voi tietää näistä asioista) lapsuuden ja aikuisuuden välissä elävien poikien kokemusmaailma rakastettavalla tavalla, mutta onneksi vailla minkäänlaista pateettisuutta tai yliselittelyä.

Nesserin romaani viehättää koko kestonsa ajan enkä tulevaisuudessa ole lainkaan yllättynyt, mikäli huomaan viipyileväni kirjan tunnelmissa vielä pitkänkin ajan kuluttua. Kaiken huipuksi kirja lyö ällikällä, en voi muuta sanoa. Olen kerrankin niin yllätetty, että en voi kuin hymyillä - vaikkei ehkä pitäisi.

****½

Julkaisen blogiarvioni tästä kirjasta tismalleen samaan aikaan ihanan Saran kanssa. Kurkatkaa siis hänen blogiinsa ja katsokaa, miten hän koki Nesserin romaanin. Myös Jokke on lukenut kirjan. En panisi ollenkaan pahakseni, jos tälle tulisi enemmänkin blogisavuja.

P.S. Kokeilen nyt isompaa kuvakokoa. Vielä huomiseen saakka voi äänestää, että onko tällainen iso kuvakoko parempi vai viekö esim. kahdessa edellisessä oleva pienempi koko kuitenkin voiton.