Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: Flickan som blev fel
Suomennos: Riie Heikkilä yhteistyössä Karin Ehrnroothin kanssa
Kannen kuva: Karin Ehrnrooth
Kotimainen tietokirja: kaunokirjallinen omaelämäkerta
Sivuja: 305
Tyttö ajattelee siirtomaatavarakauppaa, jossa hän käy usein Mehiläiskuningattaren kanssa. Mehiläiskuningatar ostaa karamelleja itselleen. Lapsi katsoo ja hengittää sisään hedelmien, juuri jauhetun kahvin ja karamellien tuoksua. Lapsi ei saa karamelleja.
Muurahaisetkin pitävät karamellien tuoksusta. Jos pastillirasiaa nostaa, muurahaiset kipittävät kuudella nopealla jalallaan pakoon sanomalehtien suojaan.
Aurinko paistaa, viinimarjat kypsyvät puutarhassa ja ruoho kasvaa. Linnut laulavat koivuissa. Uuttukyyhkyillä on pesä terassin viereisissä tuuheissa kuusissa, ja ne syöttävät antaumuksellisesti poikasiaan. Aurinko porottaa korkealla taivaalla. Tämä se vasta on elämää. Mehiläiskuningatar makaa suuressa mahonkisängyssään. Kellon viisarit liikkuvat - hänen maailmassaan ne liikkuvat hitaammin.
Mehiläiskuningatar on kreivitär Karin-Birgitte Ehrnrooth, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin tanskalaissyntyinen vaimo. Lapsi on pariskunnan esikoistytär Karin, joka on kirjoittanut kipeän kasvutarinansa kirjaksi. Karin Ehrnroothin kaunokirjallinen omaelämäkerta tai omaelämäkerrallinen romaani Vinoon varttunut tyttö (2011) on kuvaus erään suomen kuuluisimman yläluokkaisen perheen arjesta. Ehrnroothin omaan lapsuuteen ja nuoruuteen keskittyvä teos kertoo niistä tunnoista, joita ilman äidin huomiota jäänyt tyttö kokee kehittyessään kohtaamaan oman aikuisuutensa.
Äiti toki rakastaa lapsiaan omalla tavallaan, mutta ei osaa olla näille läsnä. Siksi isosiskoista, pääosin saksankielisistä maista saapuvista alati vaihtuvista au paireista, tulee Ehrnroothien perheessä kullanarvoisia juuri lasten näkökulmasta. Äiti, kreivitär on kuin aikuinen lapsi, joka vaatii palvelua ja hemmottelua ilman vastavuoroisuuden ajatusta. Hyvät tavat ovat kunniassa ja Tanskasta peräisin oleva hovietiketti hallussa. Novellimaisista tuokiokuvista koostuvaan teokseen mahtuu myös kuvauksia suloisella tavalla joutilaista kesäpäivistä, ihanista mäyräkoirista, ratsastusleireistä, koulukiusaamisesta ja ikuisesta ulkopuolisuuden tunteesta, pakonomaisesta näpistelystä ja onnellisista hiihtoretkistä, ranskanleivättömyydestä sekä syömishäiriöistä.
Ennen kaikkea Ehrnroothin kirja kertoo siitä, miltä suru näyttää ja miltä tuntuu asua talossa, jossa lohdutus on kaivattu vieras. Teos onkin eräänlainen selviytymistarina.
Sitä ennen minä kuitenkin jatkoin unien näkemistä. Näin joka yö villejä, synkkiä unia. Näin unia metsistä ja poluista, meristä ja kaloista. Näin enemmän unia kuin koskaan aikaisemmin. Päässäni oleva sekasotku muuttui ajan myötä tarinoiksi, kuviksi ja kuva-arvoituksiksi, mysteereiksi jotka minun täytyi yrittää selvittää ajan kanssa.
Vinoon varttunut tyttö antaa hyvin henkilökohtaisen näkökulman erään suomen arvostetuimman miehen perhe-elämään tyttären näkökulmasta. Teos ei ehkä kuvaa kotimaisen yläluokan arkea yleistettävällä tasolla, mutta se kertoo yhden perheen arjesta satuttavasti ja rehellisesti. Ehrnrooth kirjoittaa pääosin sujuvasti, samaan aikaan lennokkaasti ja kauniisti. Hän ei viipyile liikaa, vaan tunnelmakuvien ja hyvän arjenkuvauksen keinoin kuljettaa omaa elämäntarinaansa eteenpäin. Hänen kerrontansa on kaikilta osiltaan uskottavaa sekä kaunokirjallisella tavalla voimallista. Ajankuvaus on huolellista ja paikoin hauskaa: ajatus nylonsukkahousujen korjauttamisesta turkulaisessa liikkeessä on nykyisin vieras, mutta vain muutama vuosikymmen sitten se oli varsin arkinen asia; suomenruotsalaisen ylhäisöperheenkin tytär voi laulaa Irwin Goodmania peltotiellä tai itse kreivitär osaa olla auttamassa mäyräkoiran pentuja maailmaan. Paikoin teksti taas on käsinkosketeltavan ahdistavaa, olen esimerkiksi harvoin lukenut niin hurjaa syömishäiriökuvausta. Hurjaksi kuvauksen tekee ehkä se, ettei kirja ole anoreksia- ja bulimiakuvausta kuin pieniltä osin. Siksi Ehrnroothin kokemukset tulevatkin vastaan niin voimakkaina.
Vaikka Ehrnroothin tekstin lukeminen on nautittavaa, olisi kirja kaivannut mielestäni vielä pientä lisäeditointia tai hiomista. Nyt esimerkiksi Karinin lapsuus- ja nuoruusiässä harrastamasta näpistelystä kerrotaan sen verran usein, että varastelusta lukeminen alkaa tuntua toistolta sekä eräänlaiselta terapialta kirjoittajalleen. Toisto voi toki olla tietoinen tyylikeinokin, sillä nuorelle Karinille näpistely on yksi keino olla olemassa, yksi keino saavuttaa jotain sellaista, minkä äiti lapseltaan kieltään; saavuttaa kaikki ihanat, ihmeelliset herkut sekä kokea olevansa osa edes jotain sosiaalista kokonaisuutta. Kirjassa on jonkin verran nuoren Karinin runoja, ajatuksia tai päiväkirjamerkintöjä. Ne tuovatkin teokseen autenttisuuden tuntua ja ennen kaikkea ne ovat koskettavia, miltei satuttavia. Silti ne olisi voitu jättää pois, sillä ne tulevat vastaan siellä täällä ikään kuin ripotellen jääden leijumaan jonnekin teoksen varsinaisen tekstin väliin. Ymmärrän kuitenkin, että ne ovat kirjoittajalle rakkaita ja auttavat lukijaakin pääsemään vielä lähemmäs Karinin ajatusmaailmaa.
Edellä mainitsemistani kauneusvirheistä huolimatta pidin kirjasta niin, että voin sanoa Ehrnroothin kaunokirjallinen elämäkerran tarjonneen minulle erään kirjavuoteni suurimmista yllätyksistä. Kun aloin lukea kirjaa, odotin toki mielenkiintoista elämäkertaa, mutta sainkin jotain paljon enemmän. Sain hienovireisen ja kuitenkin väkevän, kauniin ja surullisen, mutta toiveikkaan kuvauksen perheestä, jonka esikoinen varttui ehkä vinoon, mutta kasvoi vahvaksi.
Suru näkyy kirjassa selkeänä ja sillä on Karin Ehrnroothin kasvot, mutta hänen surussaan versoo valo ja sen vuoksi kirjasta jää jopa lämmin tunne. Vinoon varttunut tyttö on niitä kirjoja, joka luultavasti tulee jättämään muistijäljen lukijansa mieleen. Se on jollakin vaikeasti määriteltävällä tavalla suuri kirja, jonka lukemisen jälkeen tuntuu vaikealta aloittaa seuraavaa kirjaa.
****+
Vinoon varttuneen tytön on lukenut myös Maria.
Jäin koukkuun tuohon kirjan nimeen...Vinoon varttunut tyttö...ihana!
VastaaPoistaSatu: Nimi on hurjan hyvin keksitty. Koska juuri siitä koko kirjassa on kyse, Karin E. ikään kuin varttuu vinoon. Silti kirja on niin, niin kaunis.
VastaaPoistaHyvä postaus :)
VastaaPoistaVarasin kirjan kirjastosta, ja yli 100 varasuta sitä ennen. Kirja kiinnostaa, mietin pitäisikö vain ostaa, olisin lukenut sen kyllä ruotsiksikin jos olisin saanut, Flickan blev fel?
Laitoin tämän ylös Maria listalta, mutta nyt kiinnostus kohosi vielä entisestään! tälläiset yllättäjät ovat aivan parhaita!
VastaaPoistaJokke: Kiitos. Ehrnroothin kirja oli paljon parempi kuin osasin odottaa, sillä se menee tavanomaisesta elämäkerrasta kaunokirjallisuuden puolelle. Olisi ilo lukea Ehrnroothin kirjoittamana ihan puhdasta kaunoakin.
VastaaPoistaToivottavasti saat kirjan pian varausjonosta huolimatta!
anni.M.: Samaan aikaan kommentteja kirjoittamassa. :) Tämä oli kyllä riemastuttava yllätys (kirja itsessään ei ole riemastuttava, koska se on surusävyinen, vaikka onneksi valoisa) sikäli, että en osannut odottaa näin hienoa kirjaa. Suosittelen!
VastaaPoistaVaikuttaa kyllä kiinnostavalta, jo Marian arvostelu aikanaan herätti kiinnostuksen ja varmasti luen, jos sattuu sopivasti kohdalle.
VastaaPoistaMinustakin nimi on hieno.
Kiinnitin tähän kirjaan huomiota kustantajan katalogissa. Kiinnostaa aiheensa puolesta ja nyt sinun ja Marian arviot ovat vain lisänneet mielenkiintoa. Täytyy kuitenkin odottaa parempaa lukufiilistä ensin.
VastaaPoistaSattumalta juuri eilen kiinnitin töissä huomiota tämän kirjan tosi pitkään varausjonoon ja tilasin kirjaa muutaman kappaleen lisää.
VastaaPoistaKirjoituksesi sai minutkin kiinnostumaan kirjasta, täytyy muistaa palailla tämän pariin joskus myöhemmin.
Kiitos tästä. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja, koskettava ja ajatuksia herättävä.
VastaaPoistaTämä on pakko lukea, kiitos vinkistä.
VastaaPoistaHuh, onpa tästä jossakin pitkät varausjonot! Hienoa Erja, että tilasit teidän kirjastoonne lisää! :)
VastaaPoistaHieno arvio, Katja! Tämä on tosiaan pysäyttävän surullinen ja kaunis kirja.
Miten kiehtovan mielenkiintoinen kirja! Tuossa lainauksessa ,ennen kun luin hienon arvostelusi,hätkähdyin kohdasta"Mehiläiskuningatar ostaa karamelleja ITSELLEEN"...
VastaaPoistaMaria: Tämän suhteen kannattaa pitää silmänsä auki. Elämäkerta jotenkin erilainen, hieman fragmentaarinen, mutta hieno.
VastaaPoistaMaija: Tämä sopii muuten varmaan aika hyvin myös lukublokin katkaisijaksi, sillä Ehrnroothin teksti etenee lukuromaanimaisen hyvin, mutta antaa lopulta keskivertoromaania enemmän.
Erja: Hyvä, että tilasit lisää! Hauska ja jännäkin kuulla tämän olevan niin suosittu. :)
Hietzu: Ole hyvä. Tässä on paljon tarttumapintaa varmasti monille, minkä vuoksi uskon kirjan herättävän kiinnostusta. Ja hyvä kirja tämä onkin.
Allu: Niin on. :) Ole hyvä.
Maria: Hienoa, että tämä kiinnostaa kirjastojen asiakkaita. Olen iloinen, että kirjoitit tästä kirjasta jokunen aika sitten. Olin nimittäin kyllä aikonut lukea tämän, mutta en ihan vakuuttunut takakansitekstistä ja sinun arviosi valaisi minua siitä, millainen helmi tämä kirja on. Sitten olikin helppo avata tämän kannet. :)
Yaelian: Sillä laitoinkin tuon lainauksen heti alkuun, koska se kertoo paljon kirjan sisällöstä; miltä pienestä lapsesta tuntuu elää "Mehiläiskuningattaren" tyttärenä? Ja miltä se tuntuu aikuisenakin.
Se on niin ihana tunne, kun saa jostain kirjasta yllättäen irti niin paljon enemmän kuin on voinut kuvitellakaan.
VastaaPoistaKun näin tämän syksyn kirjakatalogissa, mietin että haluan lukea, mutta olen sitten kuitenkin unohtanut koko kirjan.
Vaikka Karinin tarina on ns. yläluokkaisen tytön tarina, sen sisältö on valitettavan tuttu yhteiskuntaluokasta riippumatta liian monelle lapselle: kasvaa sellaisen vanhemman rinnalla, joka on itsekin kuin lapsi ja kykenemätön todella olemaan läsnä lapsilleen.
Aion ehdottomasti lukea tämän!
Susa: Niin totta! Vaikka tiesin, että tulen lukemaan kiinnostavan kirjan, en tiennyt tämän olevan näin hyvä. En odottanut mitään muuta kuin kohtalaisen hyvää kirjaa ja siksi sain monin verroin enemmän.
VastaaPoistaSekin on ikävä kyllä totta, että Karinin tarina on liian tuttu monille. Siksikin se on niin paljas ja lähelle tuleva. En koskaan itke kirjoja lukiessani, mutta olisi voinut itkettää. Silti tässä on varmasti paljon voimaannuttavaakin.
Uskon sinun pitävän tästä kovasti. <3
Mielenkiinnolla odotan tätä kirjaa luettavakseni. Syitä on monia, ja yksi sellainen on ihailemani kenraali ja hänen kreivittärensä, jotka kerran tapasin työelämän heitellessä monenlaisiin tilaisuuksiin.
VastaaPoistaHienosti arvioit ja varmaan lukuelämys itsellenikin tulee olemaan osin rankka.
Tämä vain vahvisti käsitystäni siitä, että juuri tämä kirja pitää lukea. Olen lukenut Karin Ehrnroothin pari haastattelua lehdestä ja vakuuttunut siitä, että tämä kirja on minun. Kiitos mielenkiintoisesta arviostasi !
VastaaPoistaIhana yläbanneri !
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos esittelyn.
VastaaPoistaSait minutkin kiinnostumaan kirjasta, josta en ole blogistanian ulkopuolella kuullut mitään (ei ole sattunut edes käsiini töissä). Tämä pitää kyllä ehdottomasti lukea. Kuten ehkä muistat, olen joskus saattanut hiukan imitoida Ehnroothia ;-D ja sikälikin kirja kiinnostaa... Haluaisin kuitenkin tutustua tähän ennen kaikkea kipeät asiat esille tuovana lapsuuden ja nuoruuden kuvauksena.
VastaaPoistaArviosi oli taas todella hyvä! <3
Minttuli: Saat tämän luettavaksesi varmaan ihan pian. :) Kirja antaa aika oman näkökulmansa Ehrnroothien perhe-elämään, mutta kiehtova ja moniulotteinen tämä on.
VastaaPoistaPetriina: Kiva kuulla. Minä suljin tämän kirjan kannet jo myöhään torstai-iltana, mutta en ole vieläkään osannut tarttua uuteen kirjaan. Tämä oli siis ihan minunkin kirjani, vaikkei sinänsä täydellinen kirja olekaan.
Ja kiitos! <3
Aino: Tämä on mielenkiintoinen ja hieno. Jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa lukea. :)
Anna Elina: Ihana kuulla. Ja kyllähän minä nyt imitoinnin muistin ja ihan kuin jossain olisi ollut hieman everstiäkin mukana... ;) Mutta kaiken kaikkiaan tämä on toisaalta hieno katsaus erään kuuluisan perheen "anatomiaan" ja toisaalta hyvin henkilökohtainen ja avoin kertomus. Lue ihmeessä, toivottavasti tulee teidän kirjastoon!
Minustakin tuo kirjan nimi on hieno. Jostain syystä tämä kirja ei kiinnostanut minua yhtään, ei ainakaan ennen tätä sinun arvioitasi. Nyt se kiinnostaa, vähän.
VastaaPoistaTästä tulikin mieleen, että jännä, miten jotkut kirjat kiinnostaa aihepiirinsä tms. vuoksi, vaikkei tietäisi kirjailijasta mitään. Jotkut taas eivät herätä samanlaista mielenkiintoa.
Nyt uskaltauduin lukemaa tekstisi: kirja on ollut minulla luettuna useita viikkoja, mutten ole saanut tekstiä siitä kokoon. Huomiseksi yritän ja linkitän sinut.
VastaaPoistaMinä jäin miettimään seuraavaa: mistä johtuu, että kaunokirjallisuus koskettaa usein enemmän kuin elämäkerrallinen kerronta? Näin kävi nimittäin tälläkin kertaa. Huomasin tekstin olevan liian lähellä kirjoittajaansa, mikä sai aikaan etääntymistä tekstistä. Olisiko kirja ollut toisenlainen, jos se olisi kirjoitettu vielä kertaalleen etäännytetymmin tai arkisemmin? Editointia jäin kaipaamaan. Nautiskelijasta kuoriutui kielipoliisi, omaksi järkytyksekseni.
Olen kovastikin kiinnostunut tästä kirjasta ja varmasti luen sen jossakin vaiheessa. Vinoon varttunut tyttö on hienostunut nimi kirjalle. Pidän siitä, että kirjan kansi on mustavalkoinen ja kuvassa on Karin Ehrnrooth. Mustavalkokuva antaa enemmän etäisyyttä, ainakin kun kyseessä on kasvokuva.
VastaaPoistaHieno arvio kirjasta, kiitos!
Kirjailijatar: Jotkut kirjat vain kiinnostavat ja toiset eivät. Siihen on varmasti monia syitä. :) Luin hiljattain erään blogiystäväni vuoden kirjasuosikkilistausta ja jäin miettimään, miksi yksi hänen suosikeistaan on minulle mahdollisimman ei-huokutteleva, vaikka kirja varmasti onkin hyvä. Mutta kiva, että tämä alkoi kiinnostaa vähän. :)
VastaaPoistaValkoinen kirahdi: Kiva, että sinäkin olet lukenut tämän. Minä pidin tästä, vaikka olen tavallisesti kielipoliisi. Jotenkin kirjan kielelliset epätarkkuudet kuvastavat niin hyvin Karinin tunteita sekä asemaa "ei minnekään" kuuluvana. Millaiseksi kasvaa, kun käy sekä suomen- että ruotsinkielistä koulua, kuuntelee tanskaa ja muuttaa lopulta Saksaan? Muuten tätä olisi minunkin mielestäni voinut editoida hieman enemmän.
Johanna: Minä pidin tästä niin, että suosittelen muillekin ja mitä olen sinua blogisi kautta oppinut tuntemaan, voisin kuvitella sinun pitävän kirjasta. Kansi sopii kirjaan hyvin.
Mmhm, kuulostaa mielenkiintoiselta. Ehkä kun varausjonot pienenevät.. ;) On sellainen olo, että voisi taas lukea elämäkertoja. Ja sinä kirjoitat tästä niin kauniisti, joten miksi ei. Vaikka olisikin surumielisyyttä.
VastaaPoistaLinnea: Tämä on mielestäni hieno kirja. En lue kovinkaan paljon elämäkertoja, mutta tällainen kaunokirjallisia lähenevä kirja on toinen juttu. :) Ja se surumielisyys tässä on sellaista koko ajan läsnäolevaa, muttei epätoivoista tai synkkää.
VastaaPoistaTämä on takuulla kiveen hakatun totta. Ja sielläkin lohdutus oli harvoin käymässä...
VastaaPoistaParas lapsudenystäväni on Suomen harvasta yläluokasta. Vietti osan lapsuuttaan Persian shaahin naapurina etc, jossa hänellä oli mm. oma palvelija, millä ei ollut mittään tekemistä henkisen hyvinvoinnin kanssa. Olimme kuin vakka ja kansi sekä yhteinen poni. Tuttuja vieraita anorexia, ainoa syli taloudenhoitajan ja monta, monta muuta asiaa. Meidän jaetut muistomme, tapahtumat, joista minä sain osani.
Luen tämän kirjan jos vastaan tulee, mutta en postaa. Luin tästä jo Marialta. Jokin kannen kuvassa vetää minua. Se on kuin eilinen. Ja otin kuvan P:ssä.
PS. Nyt tuli aika lukea tämä kirja. Postaan kuitenkin, mutta muhitan ensin, että saan poistettua kaiken omaan ja erään toisen henkilöön kohdistuvan pois. Jäljelle jääköön vain Karin ja perheensä. Mehiläiskuningattaret: Pakkomielteeni kirjallisuudessa.
PoistaMinuakin tämä alkoi kiinnostaa Marian bloggauksen myötä, ja sinun kehusi luonnollisesti vain lisäsivät kiinnostusta. Nyt on vain niin kova lukusuma, kun vuoden lopuksi tekisi mieli sitoa monia lankoja yhteen, ja toisaalta kevään uutuudet alkavat pian ilmestyä, että täytyy varmaankin, ehkäpä, jättää tämä suosiolla odottamaan vähän.
VastaaPoistaMutta silti sanon ehkä, koska sekä aihepiiri että tuo kansikin, niin kuin Leenakin sanoi, vetoavat kovasti. Jotenkin on vaikea edes kuvitella, että Adolf Ehnroothin tytär voisi varttua muuta kuin vinoon (vaikka tämä siis kai käsittelee enemmän vaikeaa äitisuhdetta). :/
Leena & Karoliina: Palaan teidän kommentteihinne ihan pian. <3
VastaaPoistaMinulle tämä kirja oli myös hieno lukukokemus. Sain siitä paljon enemmän kuin odotin. Kuten sinä, minäkin ihastelin Karinin sujuvaa ja kaunista tekstiä. Vinoon varttunut tyttö pysyy pitkään mielessä.
VastaaPoistat. MarjattaA
Leena: Tässä kirjassa on varmasti paljon tarttumapintaa sinulle. Koskettava, hieno kirja. Kannen kuva on niin ikään onnistunut, Karin E:n ilme kertoo niin paljon.
VastaaPoistaKaroliina: Lukusuma onkin varmasti aika hurja ja nyt loppuvuonna sen oikein huomaa. :) Mutta tätä kyllä suosittelen. Kirjan lukee nopeaan, se antaa ajatuksia ja on yksinkertaisesti hyvä. Kirjasta saa sen käsityksen, että Ehrnroothin perheessä nimenomana äidin suhde lapsiin on hankala, isä oli ainakin K:lle läheisempi.
Marjatta: Mukava kuulla, että olet lukenut tämän. Minäkin sain kirjalta enemmän kuin odotin. Hyvä näin!
Katja, näin on, mutta siksi tämä on joutunutkin odottamaan näin kauan. Kansi on ihan värisyttävä.
Poista♥
Minäkin kiinnostuin kirjasta jo kustantajan katalogissa ja luettuani ensin Marian ja nyt sinun arviosi, tiedän haluavani lukea kirjan jossain kohtaa.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit Katja. <3
Sara: Uskoisin, että pitäisit tästä kovasti. <3
VastaaPoistaHyviä mielipiteitä kirjasta.
VastaaPoistaMinä olen kokenut, että enemmän kuin kertomus suomalaisen aatelisperheen elämästä kysymyksessä on kertomus naisen luopumisesta vapaaehtoisesti rakkauden takia arvoasemasta ja myöhemmin pakotettuna jättiläismäisestä perintöomaisuudesta. Ja kertomus asioista, joita siitä on seurannut.
Kenraali ja lapset ovat päivittäin joutuneet todistelemaan, että kreivittären uhraus ei ole ollut turha. Ja he ovat koettaneet sopeutua, olla kilttejä ja sivistyneitä, rehellisiä ja hyvin kasvatettuja. Ja aina he ovat koettaneet korvata tiedostamatta,- isä ehkä tietoisestikin - kaikkea sitä, mistä he ovat ajatelleet keivittären jääneen osattomaksi.
Kenraalin palkka on ollut mitätön, kun sillä pitäisi ylläpitää hovdamin elintasoa. Kaikki ovat luopuneet materiaalisista toiveistaan, ehkä rova äiti kaikkein eniten, vaikka juuri hänen hyvinvointiaan on ajateltu.
Jotenkin pettymykset ja moitteet ovat koituneet vanhimman lapsen kannettavaksi, hän on koettanut sopeutua, kunnes on ottanut oman käden oikeuden ja alkanut näpistellä rahaa vanhempien kukkaroista ja ruokaa keittiöstä. Hän on kuitenkin sisäistänyt perheen arvot ja tuntenut tekevänsä tosi pahoja asioita varastaessaan ja valehdellessaan.
Nämä asiat ovat järjestyneet vasta aikuisiän psykoterapiassa, kun kirjoittaja on jo ollut todella sairas ja itsetuhoinen.
Minä pidin tärkeänä päiväkirjafragmentteja, runoja ja muita katkelmia. Olisin mielelläni nähnyt kuvia, joita kirjoittaja on ottanut elämänsä eri vaiheissa.
Kirja oli minulle lukuelämys.