Sivut

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Helmi Kekkonen: Kotiin

Kotimainen keskiviikko
Helmi Kekkonen: Kotiin
Kustantaja: Avain 2009
Kansi: Satu Ketola
Kotimainen novellikokoelma
Sivuja: 128

Ensimmäinen kerta oli ollut sattumaa. Tai kohtaloa, kumpaan nyt sitten uskoikin. Hän piti enemmän sattumasta, sanasta ja ajatuksesta sen takana, ei halunnut ajatella elämänsä olevan jo valmiiksi suunniteltua. Päivien tasaisesta rytmistä huolimatta hän uskoi yhä elämän ailahtelevaisuuteen, kohtuuttomuuteen ja satunnaisiin hyviin hetkiin. Kuten siihen että he olivat tavanneet.

Helmi Kekkosen Valinta ihastutti minua alkusyksystä niin, että pidän kirjaa edelleen eräänä parhaimmista tänä vuonna lukemistani kotimaisista romaaneista. Kekkosen esikoisteos, novellikokoelma Kotiin (2009) pitää sisällään yhdeksän novellia, joiden teemat sivuavat niin sisaruutta, menetyksiä, muistoja, tulevaa, haaveita kuin luopumista ja rakkauttakin. Kirjan takakannen mukaan novellit kiertyvät yhteen.

Margurite Durasin ajatusta Yhdessäolo on rakkautta, kuolemaa, sanoja, unia siteeraavan kokoelman novellit kantavat otsikoissaan päähenkilöidensä nimiä: Ilona, Anna & Tom, Mimi, Aatos, Linnea, Henri, Sisko, Lilja, Elsa. Jokainen kantaa jo sisällysluettelossa mukanaan jonkun kertomuksen henkeä hyvin kannattelevan ajatuksen. Esimerkiksi Linnean kohdalla luonnehditaan, että hän istuu sängyn laidalla silmät kiinni ja kuvittelee asioita.

Nyt hän ravistelee yksinäisyyttä yltään, yrittää kannatella syyllisyyttä ja ikävää, menneiden ajatusten tuomaa painoa.
Herää aamuisin ja kuvittelee asioita.
Toivoo että olisi jotain kevyttä, edes vähän.


Valinnan luettuani kirjoitin, kuinka romaani sai minut levolliseksi. Samaa voin sanoa myös Kotiin-teoksesta. Kekkonen kirjoittaa kauniisti, hän luo rauhallisia tunnelmia vaikeisiinkin asioihin. Vaikka ihana-adjektiivin yliviljelystä on ollut laajasti puhetta kirjablogeissa, on se varmasti paras mahdollinen ilmaisu kuvaamaan Kekkosen kirjoitustapaa. Se on ihanaa. Kekkonen kirjoittaa ihanasti. Hänen tarinansa, maailmansa, sanansa ja lauserakenteeensa ovat - niin - ihania. Olkoonkin, että vertailu on epäreilua, on Kotiin-kokoelman tunnelma hieman samanlainen kuin Joel Haahtelan tai Johan Bargumin romaaneissa: niissä kaikissa on samaa levollisuutta. Rauhallisuus on kuitenkin pintaa, sillä pinnan alla kuohuvat suuret asiat: ero, menetykset, masennus, yksinäisyys, yhdessäolo, vanhemmuus, jopa kuolema ja syntymäkin.

Kekkonen onnistuu pienilläkin kielellisillä vivahteilla sanomaan paljon. Hänen kielensä ei ole värikästä, mutta se on täynnä sävyjä, valoa ja varjoa. Kekkonen esimerkiksi kuvailee, kuinka yöpaita tuoksuu pahoille unille tai miten talo itse kantaa rapistuneet reunansa. Myös kissa nimeltä Saramago ihastutti, melkein riemastutti minua.

Tämän blogiarvioni alussa kerroin, että kokoelman takakansi lupaa kaikkien novellien kietoutuvan yhteen toistensa kanssa. Takakannen lukeneena ja Satu Ketolan toteuttamaan kanteen muutenkin ihastuneena luin kokoelmaa tietenkin siten, että Kekkosen kerronnasta nautiskellen etsin niin pieniä vihjeitä kuin laajoja kaariakin, joilla sovittaa erilaiset kertomukset yhteen. Toki niitä löysinkin ja takakansitekstistä johtuen saatoin tulkita näitä yhteenkietoutumisia vielä enemmän kuin mitä olisin ilman tuota mainintaa tehnyt. Kekkosen kokoelma on hieno kokonaisuus, mutta se kantaa mukanaan erästä monille novellikokoelmille yhteistä ongelmaa: pientä epätasaisuutta. Toisiin kokoelman kertomuksiin on helpompi päästä sisälle kuin toisiin. Itse esimerkiksi vaikutuin suuresti Aatoksen, Liljan ja Elsan tarinoista, mutta nyt lukukokemusta seuraavana päivänä en enää muista Henristä tai Annasta ja Tomista muuta kuin tunnelman.

Vaikka ihastuin Kotiin-kokoelman kertomuksiin, olen enemmän romaanien ystävä. Ehkä siksi vaikutuin vielä enemmän Valinnasta. Novellikokoelmaksi Kekkosen kirja on kuitenkin miltei täydellinen. Kekkonen on eräs tämän kirjavuoteni suurimpia löytöjä ja jään mielenkiinnolla odottamaan nuoren kirjailijan tulevia teoksia. Hänen tekstissään kauneus ja raikkaus sekoittuvat kiehtovalla tavalla, Kekkosen kertomusten tunnelma jää mieleen leijumaan kirjan kansien sulkeuduttuakin.

****

Kotiin on ihastuttanut monia bloggaajia. Lukekaa ainakin Marian, Inan, Jennin, Joanan, Linnean ja Saran kirjojen Saran sekä P.S. Rakastan kirjoja-blogin Saran arviot.

21 kommenttia:

  1. Valinta oli minullekin liki täydellinen lukukokemus ja siksi haluan tämänkin lukea kyllä heti kun käsiini saan/muistan kirjastosta katsella!

    VastaaPoista
  2. Susa: Tässä on niin samanlaista tunnelmaa, että ihastut varmasti. Suosittelen. Moni on itse asiassa pitänyt enemmän Kotiin-kokoelmasta kuin Valinnasta, mutta itse nautin enemmän romaaneista. :)

    VastaaPoista
  3. Olipas hieno juttu, että laitoit postauksen tästä kirjasta. Olen miettinyt pääni puhki, että mitä hankin äidilleni lahjaksi tänä vuonna ja tässä se on! Hän pitää kovasti novelleista, täydellinen kirja juuri hänelle ja iso plussa vielä siitä, että tekijä on nainen ja Suomesta. Kiitos. :)
    Mukavaa joulun aikaa sinulle.

    VastaaPoista
  4. Tykkään tuosta kansikuvasta.

    VastaaPoista
  5. Minna: Ihana kuulla. Tämä on tosiaan niin hieno kirja, että sopii hyvin lahjaksi. Ja kiitos samoin, hyvää joulunaikaa!

    Allu: Se onkin hieno, kuten Satu Ketolan kannet yleensäkin. :)

    VastaaPoista
  6. Kaunis kansi. Vaikuttava.

    Marguirite Durasta siteerataan ja lainaus on osuva. Miten minusta tuntuu, että itse Duras on enempi minun kirjailijani kuin Kekkonen...Olen blogannutkin hänestä, mutta muissa blogeissa en ole häntä tavannut.

    Minussa kiehuvat vieläkin kahden suomalaisen naiskirjailijan vahvat maut. Niiden yli on vaikea käydä, joten annan ajan vaikuttaa. Ja lähdin etäisyyttä saadakseni kauemmas...Pakistaniin.

    ***

    Novelli on upea kirjallinen tyyli ja etenkin pidän siitä, jos se on niin taiten tehty, että erillisistä kertomuksista rakentuu lopussa kuin huomaamatta yhtenäinen tarina, kuin silta, joka rakentuu kertomus kertomukselta.

    Novelli on kirjallisuuden lehtolapsi, mutta aivan suotta: Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, Italo Calvinon Marcovaldo,Herta Müllerin Matala maa...

    VastaaPoista
  7. Vaikken suuri novellien ystävä olekaan, tämän lukemista voisi kyllä vakavasti silti harkita! Tekstinäytteiden perusteella kieli on todella kaunista ja hyvin harkittua.

    VastaaPoista
  8. Oli ihana lukea tekstisi tästä, ja se, että pidit <3.

    VastaaPoista
  9. Minä aion lukea Valinnan ensi vuonna, enkä vähiten siksi että se kieli on niin, no, ihanaa.

    Mukavaa, Katja, että sinäkin pidit tästä. Minä en tainnut lukea takakantta ollenkaan kun aloitin tätä lukemaan ja oli jotenkin mukavaa huomata itsekseen välillä että "ahaa, tämähän liittyy.." :)

    Olen samaa mieltä tuosta epätasaisuudesta. Itse painiskelen ongelman kanssa tällä hetkellä sarjakuvanovellien parissa joiden sisään en meinaa millään päästä. Höh.

    Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Leena: Kirjan kansi on tosiaan upea. Avaimen kirjoissa on usein hienot Satu Ketolan kannet.

    Minä olen lukenut Durasia, mutta aikana ennen blogia. Hän on erilainen kuin Kekkonen, mutta Kekkonen on kyllä hurjan taitava.

    Novelli on tosiaan vaikea laji, siinä näkyy todellinen taituruus, sillä novellissa ei saa olla sellaista löysää, mitä romaaniin mahtuu melkein aina.

    Tuulia: Minäkään en ole novellien ylin ystävä, vaikka hienoja novelleja ihailenkin. Kekkosen kokoelman luki kuitenkin ilokseen. Suosittelen!

    Maria: Pidin. Kiitos lainasta! <3

    Linnea: Ihanaa, että tulet lukemaan Valinnan. Toivottavasti pidät. :) Joskus takakansitekstin lukematta jättäminen voi olla viisasta.

    Sarjakuvanovellit kuulostavat jännittävältä.

    VastaaPoista
  11. Minäkin luin tämän viime kuussa ja olin yhtä ihastunut kuin sinäkin.

    Mielenkiintoista oli huomata, että tästä kokoelmasta jäi kevyt ja rauhallinen olo, mutta pian tämän jälkeen lukemastani Johan Bargumin Jäähyväisiä -novellikokoelmasta (joka yllättäen sisälsi hyvin samantyyppisiä, toisiinsa limittyviä kertomuksia ja teemoja, kuin Kotiin), jäi hivenen alakuloinen ja ahdistavakin jälkimaku. Kekkosen kokoelmasta olen jo blogissani kirjoittanut, Bargumin kokoelmasta en vielä (kirjoitan sitten kun ahdistava jälkimaku lievenee :). Tässä kohtaa pidin Kekkosen tyylistä enemmän, vaikka Bargumin teoskin oli hieno.

    VastaaPoista
  12. Miten kaunis kansi! Kekkosta en ole koskaan lukenut,mutta pidän tämän muistissa.

    VastaaPoista
  13. Kun sinäkin vielä arvioit tämän näin kauniiksi, niin ihan must-lukulistalle tipahti. Ja Valint myös! :)

    VastaaPoista
  14. Hei Katja, kiva lukea, että pidit tästä ja kaikki ovat ilmeisesti tykänneet Kekkosen novelleista! Nyt kun on kulunut aikaa omasta lukemisestani, niin yksittäiset tarinat ovat unohtuneet jo jonkin verran, mutta muutama on jäänyt voimakkaimmin mieleen ja tosiaan se tunnelma!

    VastaaPoista
  15. Minä olen vähän pyristellyt tämän kirjailijan kanssa, mutta alan olla vähitellen hyvin vakuuttunut siitä, että voisin hänestä pitää. Aloitan varmasti Valinnalla, joka minun pitäisi saada pian, mutta kyllä tämäkin täytyy lukea (ellen sitten inhoa Valintaa).

    Minäkin pidän lähtökohtaisesti romaaneista enemmän, mutta kyllä hyvä novellikokoelma on kerrassaan hieno kokemus. Minä olen yhä ihastuksissani siitä Adichien Huominen on liian kaukana -kokoelmasta.

    VastaaPoista
  16. Sara: Jännä kuulla tuosta Bargumista. Olen lukenut häneltä vain Syyskesän, josta pidin kovasti. Kekkosen tyyli on kyllä hieno, hän on taitava kirjoittaja. Mutta miten minulta oli mennyt sinun arviosi kokonaan ohi?! Outoa. Kävin lukemassa sen ja linkitin heti tekstisi. <3

    Yaelian: Kansi on upea. Tämä Kekkosen kirja on hieno ja nopealukuinen.

    Noora: Minä tosiaan suosittelen tätä ja vielä enemmän Valintaa, mutta moni on ihastunut juuri näihin novelleihin.

    Sara: Totta, kaikki ovat tuntuneet pitäneen tästä kokoelmasta. Voisin kuvitella, että minäkin unohdan tarinat, mutta muistan tunnelmat. Valinta sen sijaan on edelleen mielessäni.

    Karoliina: Niin, ehkä voisit. Helmi Kekkosessa on paljon samaa kuin Joel Haahtelassa ja toisaalta Riikka Pulkkisessa. <3

    Adichien novellikokoelma pitäisi kyllä lukea!

    VastaaPoista
  17. Vaikuttaa siltä, että minunkin on tämä luettava. Jos tämä kerran lähentelee täydellistä novellikokoelmaa niin taitaa olla juuri sopiva teos novellien lukemisen opetteluun ;)

    VastaaPoista
  18. Villasukka kirjahyllyssä: Kyllä! Tai toki on eri asia, tykkäätkö Helmi Kekkosen tyylistä vaiko et. Se selviää vain lukemalla. Minusta tämä on eräs parhaimmista lukemistani novellikokoelmista pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  19. Sain juuri Valinnan luettua. Se oli kyllä ihanaa, varsin hienoa, kielellisesti, mutta jokin osa minussa pettyi, sillä olin odottanut niin paljon. Ehkä luin sitä liikaa kirjailijana..hetkikuvauksena se oli oiva, mutta muuten se ei kantanut pitkälle. Haluan kyllä silti lukea myös tämän Kotiin-kokoelman. Kekkonen on lahjakas kirjoittaja :)

    VastaaPoista
  20. Ihana arvio! ;) Joka kerta yhtä ihanaa, kun joku muukin löytää Helmin - nämä kirjat muuten ovat esimerkki siitä, että blogeilla on nykyään paljon vaikutusvaltaa kirjojen tuomisessa yleisön tietoisuuteen. Helmi ei kuulu kirjallisuuden pintajulkkiksiin (vielä, ennustan minä), siis niihin, jotka kertovat päivälehdissä joulun kirjavinkit ja telkkarissa mielipiteen Paavoista, mutta lukijoita ja faneja on paljon. Kivaa, että näinkin voi olla. Hiljaisissa vesissä uivat jne... ;)

    VastaaPoista
  21. Helmi-Maaria: Joskus - tai aika useinkin - käy niin, että kirjaan pettyy eniten silloin kun siltä on odottanut paljon. Minä en odottanut Valinnalta oikeastaan mitään, oli kyllä kiinnostunut Kekkosesta kirjailijana, ja pidin kirjasta todella kovasti. :)

    Ina: Kiitos. Minä olen tänä vuonna löytänyt Helmin sekä Joel Haahtelan. He ovat totta kai ihan erilaisia, mutta molempien tyylissä on jotain sellaista, joka uppoaa minuun. Helmi Kekkosessa tosiaan on ainesta ihan kotimaisen kirjallisuuden kärkinimeksi. :)

    VastaaPoista