Kustantaja: Avain 2011
Alkuteos: Vissen Redden 2009
Suomennos: Mari Janatuinen
Kansi: Satu Ketola
Ulkomainen romaani
Sivuja: 186
Miten hän aina onnistuikin, hän ajatteli polkiessaan pysähtymättä ja hengittäessään kuusentuoksua nenän kautta mahdollisimman syvään. Että hän putosi aina jaloilleen. Ja että jos hän olisi uskonnollinen, hän uskoisi suojelusenkeliin. Villihanhiparvi lensi hänen päänsä yli - kiljuen, siltä vaikutti - kohti sateenkaarta, joka erottui sinistä taustaa vasten vielä värikkäämpänä kuin äsken.
Monique Champagne ei kuitenkaan aina onnistu. Hän, menestynyt kirjailija ja hyvä juhlien järjestäjä tulee jätetyksi ja päättää muuttaa elämänsä suunnan. Hän näkee televisiosta kalakantojen ehtymisestä kertovan dokumentin ja kokee ekologisen herätyksen, jonka vaikutuksesta hän ottaa päämääräkseen kalojen pelastamisen. Monique jättää kaunokirjallisuuden kirjoittamisen ja alkaa kulkea puhujana erilaisissa kongresseissa maailman merellisissä kaupungeissa aina Itämereltä Välimerelle ja edelleen Barentsinmerelle saakka. Hän ottaa tehtävänsä vakavasti omistautuen kalojen pelastamisen ideologialle oman mielen tasapainonsa uhallakin. Onnistuuko Monique pelastamaan kalat? Onnistuuko hän ennen kaikka pelastamaan itsensä ja löytämään tasapainon elämäänsä?
Mitä isompaa, henkilökohtaista hyvää itse kukin voi tehdä luonnon puolesta, pohti belgialainen Annelies Verbeke blogini haastattelussa. Tuo kysymys muodostaa ytimen Verbeken tuoreimmalle romaanille Kalanpelastaja (Avain 2011). Kalanpelastaja on ekologinen kertomus maailman merien tilasta. Se on myös hauskasti kirjoitettu kuvaus eronneen naisen selviytymiskeinoista. Ennen kaikkea se on metaforientäyteinen matka ihmisen identiteetin kysymyksiin.
Moniquen matkat maailman kala- ja meriaiheisiin konferenseihin ovat hurjia. Niihin liittyy niin valheellisen identiteetin, jeesusmyytin, ympäristöteeman kuin yksinäisyydenkin kysymyksiä: on keksittyjä ystävyyksiä, yksinäisiä iltoja hotellihuoneissa, on jopa kiduskaarijäänteinen mies. Monique elää vimmaisesti kuin kala koko ajan vähenevässä vedessä.
Monique meni bussissa samalle paikalle istumaan, painoi päänsä ikkunaa vasten ja tuijotti jännittyneesti ulos. Hänen oli oltava erityisen tarkkana. Merkit ja ilmoitukset voisivat olla kätkettyinä mihin tahansa.
Kalanpelastaja on samaan aikaan hilpeä ja melankolinen kirja. Moniquen ulkopuolisuus kaikesta kannattelee tarinaa ja rinnastuu siihen, mikä on kalojen kohtalo merien liikakäytön seurauksena. Verbeke haastaa lukijansa melkoisella määrällä symboliikkaa, muttei tee sitä millään tavalla coelhomaisesti (kiitos siitä!), vaan upottaa metaforat tarinaansa pikemminkin absurdisti, jopa hullusti. Ne ovat myös erottamaton osa Moniquen ajatusmaailmaa.
Teemansa ja tunnelmansa puolesta Kalanpelastaja muistuttaa hieman Sabina Bermanin romaania Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Verbeken kirja on kuitenkin jollain tasolla vieläkin fiksumpi, ainakin haastavampi. Sitä aloittaessaan ei voisi koskaan arvata, miten kirja päättyy eikä kesken lukemisenkaan voi aavistaa, mitä seuraavassa luvassa - tai edes seuraavalla - sivulla tapahtuu. Verbeke osaa keikauttaa näkökulmia niin, että lukija pysyy hereillä. Silti Moniquen tarina on ihmeellisen rehellinen, jopa paljas. Kaikki, mikä tapahtuu, voisi tapahtua oikeastikin. Vaikka kirja on hullu, on se hyvin luettava. Verbeke kirjoittaa niin, että hänen teostaan miltei ahmii sivu sivulta: teksti etenee sutjakkaasti, muttei tukahduta tai naurata liikaa.
Minä pidin ja en pitänyt Verbeken kirjasta. Pidin tavattomasti tavasta, jolla Verbeke kirjoittaa. Hän osaa luoda samaan aikaa arburdin, hullunhauskan maailman ja upottaa siihen kuitenkin jotain äärettömän koskettavaa, paljasta ja surullista. Pidin myös siitä, että ekologiset ja henkilökohtaiset asiat kulkevat rinnakkain tarinassa, joka pysyy ehjänä monimutkaisista ainesosistaan huolimatta. En pitänyt Moniquen hahmosta, en voinut pitää hänestä. Vaikka nauroin hänelle, surin hänen puolestaan ja kauhistelin joitakin hänen tekojaan, en voinut kiintyä häneen. Se sai minut surulliseksi, mutta toisaalta se on surua, joka sopi juuri tähän kirjaan. En tiedä, jättikö kirja minut surulliseksi vai lohdulliseksi - ehkä hieman molemmiksi.
Sen tiedän, että Kalanpelastaja on hyvä ja ajatteluttava romaani.
****-
Kalanpelastajasta on kirjoittanut myös Sinisen linnan kirjaston Maria.
Tämä kyllä kuulostaa koko ajan vain kiinnostavammalta! Kuten jo aiemmin totesin, haluan lukea sen jo tuon Nainen joka sukelsi maailman sydämeen -lukukokemuksen takia, ellen muuten. Luulen, että ostan tämän eräällä ympäristötietoiselle sukulaiselle joululahjaksi, mutta jo lähiaikoina, että ehdin lukea sen ensin itse.;)
VastaaPoistaKiitos hyvästä arviosta!
Kiitos arviosta! Minä odotan jo kovasti tämän lukemista. Ja luulen kyllä jo ennalta että pidän :).
VastaaPoistaTämä tosiaan kuulostaa niin erikoiselta kirjalta, että se täytyy itse kokea :)
VastaaPoistaOlet lukenut monia mielenkiintosia kirjoja viime aikoina. Onneksi mulla on aikaa lukea edes arvostelusi :) Ja toivottavasti ihan oikeita kirjojakin vielä joskus!
VastaaPoistaKiitos tästä, kiinnostavaa! Luettuani sen Verbeken ensimmäisen suomennetun Nuku! en ole ihan varma olisiko tämän minun kirjani.. mutta juttusi jäi nyt kyllä kutkuttamaan mieltä :-)
VastaaPoistaMinulla oli sikäli sama juttu, että "pidin ja en pitänyt", siis en rakastunut kirjaan, mutta tavallaan hurmaannuin ja toisaalta häiriinnyin joistakin asioista. Moniquen hahmosta kyllä enimmäkseen pidin.
VastaaPoistaToivottavasti kukaan ei nyt SPOILAANNU tästä, mutta saitko sen käsityksen, että Monique olisi tullut raskaaksi? Lähetin jo oman kirjani Linnealle joten en voi tarkistaa, mutta jonkin kohdan tulkitsin niin (sen kidusmieskohtauksen jälkeen).
Katja, minusta tuntuu, että tämä ei ole minun kirjani. Pidän jostain oudosta, mutta...jos jotain muuta kuin näitä kaloja;-)
VastaaPoistaTämä kyllä odottaa tuossa kasassa, mutta saattaa jäädä lukematta.
Arviosi on taitavasti luoviva.
Katjaseni, luin kaikki kolme tuoreinta juttuasi ihastellen läpi, mutta olen nyt niin poikki (on keskiyö ja valvoin eilen liian myöhään ja yöunet jäivät alle viiteen tuntuun), etten valitettavasti jaksa kommentoida tarkemmin ja monipuolisemmin. Ihania juttuja olet kirjoittanut, sinä ahkera ja aktiivinen kirjanainen! <3
VastaaPoistaJenni: Minä pidin tästä enemmän kuin Naisesta joka sukelsi maailman sydämeen ihan siksi, että Bermanin kirjassa oli jo pieniä coelhomaisia kaikuja, mutta Verbeken kirja ei opeta mitään. Tai jos opettaakin, niin jokainen saa tehdä oman tulkintansa. Silti tämä kirja ylitti oman mukavuusalueeni ainakin pienesti, vaikka kirja hyvä onkin.
VastaaPoistaTessa: Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tästä tykkäät! Itselleni kirja oli hyvä, vaikken siitä täysin pitänyt. Pidin ja en pitänyt, mikä metka ristiriita. :)
Susa: Nimenomaan, tämä on sellainen, mutta hyvällä tavalla.
Teija: Ihanaa, että olet lukenut minun juttujani. Siellä on varmaan vähän muutakin projektia kuin lukeminen. <3
Booksy: Minä luulen, että Nuku! jää minulta lukematta. Se ei ollenkaan kuulosta minun kirjaltani. Tämä yllätti myönteisesti, muttei ristiriidattomasti.
Maria: Ymmärsinkin sinun arviostasi, että tämä oli sinullekin ristiriitainen kirja lukea. Kirjoittaa Verbeke kyllä osaa, hänen tekstiään lukee mielellään.
Ja mitä siihen toiseen asiaan tulee, niin en itse asiassa saanut. Tai ajattelin, että kaikki mitä tapahtui, tapahtui Moniquen mielessä.
Leena: Tämä ei ehkä olisi sinun kirjasi, totta. Mutta kalat eivät tässä ole pääosassa, ne ovat vain eräänlainen väline päästä käsiksi ihmisen kulttuurihistoriaan ja sen metaforiin.
Karoliina: Voi, toivottavasti viime yönä sait paremmat unet. Meillä on ollut vähän tuota samaa. O herättää aamuisin jo viiden jälkeen, elää vielä kesäajassa. Eilen illalla nukahdin sohvalle kymmenen aikaan. :)
Sain juuri tämän kirjan tänään käsiini ja odotan itseasiassa jo aika innolla, että pääsen siihen tarttumaan kunnolla :) en lukenut sanasta sanaan arviotasi, täytyy ensin lukea kirja itse ja tulla sitten kommentoimaan.
VastaaPoistaNaakku: Kiva, että sinä aiot lukea tämän. Verbekeä ei ole kovin paljon esitelty blogeissa. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan. :)
VastaaPoista