Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle
Kustantaja: Tammi 2011
Kansi: Mika Kettunen
Kotimainen romaani
Sivuja: 267
Perhettäni viskeltiin pitkin isänmaata, lopulta sen lounaiselle laidalle. Martti-ukko ei sitä menoa kestänyt, sai säärihaavan ja verenmyrkytyksen ja kiven alta paikan, joka oli minusta niin kaukana kuin olla voi. Sieltä saakka eivät luiset reidet lämmittäneet.
Ennen pitkää muut tulivat takaisin, kaivoivat minut sankarihaudasta, laittoivat omaan paikkaan, sen päälle pienen kiven ja kukkasia ja ryhtyivät iloissaan rakentamaan.
Kun talon valkoinen kammari oli valmis, syntyi Toinen.
Nimeni annettiin hänelle.
Puolivuotias Marketta-vauva kuolee, koska tukehtuu siskonsa syöttämään leipäpalaan. Hän jää kuitenkin haamuna seuraamaan perheensä elämää, joka on kaikkea muuta kuin helppoa: on ankaruutta, puutetta, jälleenrakentamisen aikaa, evakkouden painoa sekä kolmen sukupolven naisen kokemuksia rakkaudesta, rakkaudettomuudesta, naisen rooliin kohdistuvista ennakko-odotuksista sekä kipeästä äitiydestä.
Marja Leena Virtasen romaania Kirjeitä kiven alle (Tammi 2011) kuvaillaan kirjan takakannessa "supisuomalaiseksi tarinaksi, joka kaivautuu maagisen realismin juurelle eikä hevin hellitä lukijansa mielestä". Takakansiteksti sekä ennen kaikkea lukuisat haltioituneet blogiarviot saivat minut tarttumaan Virtasen kirjaan. Oli pakko selvittää, kuinka itse niin kehutun romaanin lukisin.
Kirjeitä kiven alle liikkuu ajassa ennen toista maailmansotaa sekä ajassa sen jälkeen. Sota-aika näyttää muuttavan kaiken, mutta elämä on ollut vaikeaa ennen sotiakin. On Siviä, pehmeä ja aistillinen nainen, joka ei osaa ottaa kontaktia omiin tyttäriinsä, mutta kohottaa aviomiehensä ja poikansa korkealle. On Siviän äiti Mar, joka pukee omat tunteensa kovan työnteon varjoon. Ovat Riikka ja Toinen, kuolleen siskonsa nimen saanut nuorin tytär Marketta, jotka saavat kasvaa sotien jälkeisessä Suomessa saaden aineellisesti melko hyvän elämän opiskelupaikkoineen kaikkineen. Ennen kaikkea on Marketta, haamutyttö, joka seuraa perheensä elämää aaveena lukien tai aistien kaimasiskonsa kirjoittamia kirjeitä perheen elämästä. Kirjeitä Toinen sujauttelee haamusiskolleen laittaen ne kiven alle tai milloin minnekin. Sota-ajan, evakkouden sekä ankarien ihmissuhteiden aikaansaama katkeruus määrittää koko Marketan suvun kokemusmaailmaa.
Tästä kaikesta Toinen kirjoitti kirjeissään minulle, oli tyytyväinen tai tyytymätön, silitti kirjeet huolellisiin taitoksiin, pani rasiaan tai repi silpuksi ja syötti Porin Matille.
Virtasen romaani on erittäin väkevä, aistillinen ja kielikuviltaan runsas. Tapa, jolla Virtanen kuvaa suomalaista selviytymistä sota-ajan molemmin puolin on voimakas ja suoruudessaan rehellinen. Kirjeitä kiven alle naisten kirja naisista, jotka eivät oikein osaa olla naisia, äitejä tai tyttäriä. Sukupolvien ketju on vahva vain sukulinjansa, ei henkisen yhteytensä vuoksi.
Vaikka Kirjeitä kiven alle on vahva teos, puuttuu siitä jokin sellainen elementti, joka puhuttelisi ja koskettaisi minua lukijana. Pidän yleensä eri sukupolvien naisista kertovista teoksista, esimerkiksi Riikka Pulkkisen Totta oli eräs viime vuoden hienoimmista lukukokemuksistani. Pidän siitä, että kertojaääniä on useita, että kirjan rakenne on monikerroksinen ja että realismiin liittyy maagisia elementtejä. Virtasen kirjassa sitä kaikkea onkin, oikein onnistuneesti, mutta silti epäilen unohtavani tämän kirjan melko pian. Virtasen henkilöt ovat paljaita ja rujolla tavalla rehellisiä, mutta he jäävät kaikessa tunteikkuudessaankin jonkinlaisiksi asetelmiksi, kuviksi omaan tarinaansa. Myös maagisuus jää hennoksi lupaukseksi, kuin kuolleen Marketan huokaukseksi.
Kirjeitä kiven alle on monin osin ansiokas. Evakoiden tarinaa on harvoin kerrottu näin väkevästi. Tietty ulkopuolisuus, joka tuntuu sukupolvien ketjun aikaansaannokselta, on varmasti myös evakkouden kokemusta. Maaginen realismi, vaikka se romaanissa jääkin enemmän lupauksen asteelle, on aina tervetullutta. Marketta-vauvan kertojanääni on vahva. Se ei ole lainkaan vauvamainen, lapsen kaltainen, vaan se on aikuisen naisen puhetta kiven alta. Romaanin näkökulmavaihdokset sujuvat onnistuneesti, naisten oma ääni tulee esille. Myös arjen kuvaajana Virtanen on taitava. Hän kuvailee paljaasti, konstailematta ja rikkaalla kielellä kaiken sen raskaan työn, jota ihmiset ennen ja jälkeen sotia tekivät. Työ on kirjassa niin keskeistä, että siitä tulee eräänlainen välittämisen välikappale.
Virtasen kirja on laadukas ja tärkeäkin romaani, josta olisin aidosti halunnut pitää. Kirjeitä kiven alle on melko iloton tarina, muttei kokonaan vailla valoa. Se on sävyiltään samanlainen kuin nyt menossa oleva marraskuun alku: harmaa, ankeakin, mutta kaiken ankeuden alla on lämpöä ja lempeyttä. Se täytyy vain kaivaa esille, sille on annettava mahdollisuus tulla.
***½
Kirjeitä kiven alle on ollut blogeissa hyvin kovasti pidetty tai suorastaan rakastettu. Siitä ovat kirjoittaneet ainakin Arja, Sara, Susa, Anna Elina, Jum-Jum, Erja, Karoliina, Sanna, Maija ja Leena. Toivottavasti muistin/löysin kaikki arviot. (Edit. muutin muutamaa kohtaa arviossani.)
Kirjoitit tästäkin taas kauhean hyvin! Arviosi ovat aina sekä tyhjentäviä että kielellisesti kauniita. <3
VastaaPoistaKoimme kirjan osittain samalla tavalla, mutta painotukset vähän vaihtelivat. On muuten totta, ettei maagista realismia lopulta paljon tästä löydä, ellei oteta huomioon kuolleen Marin kertojanääntä, hyvä huomio! Minä en kiinnittänyt tuohon vähäisyyteen niin huomiota, koska maaginen realismi ei ole niin minun juttuni.
Hieno kirja tämä oli monella tapaa, vaikkei tullut minullekaan ihan liki. Hienoudesta kertoo myös se, että niin monelle lukukokemus on ollut todella voimakas. Enkä voi olla taas kerran suosittelematta Virtasen esikoisromaania, Aidaa. :)
Minä pidin tästä paljon. Pelkäsin tosiaan etukäteen koukeroista runokieltä, mutta onneksi sitä ei ollut. Blogihehkutusten huono puoli on siinä, että väkisinkin tulee asettaneeksi ennakko-odotuksia.
VastaaPoistaMutta kiva että kuitenkin pidit kirjasta, vaikka se ei järisyttävää vaikutusta tehnytkään. :)
Karoliina: Kiitos. Kyllähän tämä hieno ja vahva kirja on, mutta minulle kuitenkin vain yksi hyvä romaani monien muiden joukossa. Ei sen enempää eikä vähempää. Eikä tarvitse ollakaan. :)
VastaaPoistaMaagista realismia en tosiaan kirjasta kovinkaan paljon löytänyt. Pidän itse ko. genrestä kovastikin ja ehkä siksi hieman yllätyin sen vähyydestä.
Siitä olen iloinen, että niin moni muu on aivan myyty tämän kirjan äärellä. Minäkin olisin halunnut olla.
Maija: Se on totta, että joskus blogihehkutukset muuttavat suhtautumista kirjaan. Itse olisin varmasti kuitenkin pitänyt kirjasta yhtä paljon kuin nytkin, mutta kuvittelin jotain tavattoman suurta. Pidin siis tästä aika laillakin, mutta en kuitenkaan lumoutunut. :)
Hieno arvio, taas kerran. Mulle tuli myös vähän samanlainen olo eli että tästä olisi puuttunut jokin elementti. Vaikka pidinkin kirjasta aika paljon, niin sen jonkin elementin puuttuminen vaikutti siihen, ettei tämä ollut mulle elämää suurempi lukukokemus. Esimerkiksi Carpelanissa sitä jotakin oli todella paljon.
VastaaPoistaMutta tärkeä ja monessa mielessä hieno kirja tämä Kirjeitä kiven alle on - eikä vähiten siksi, että siinä valotetaan naisten elämän ehtoja eri aikoina.
Mie mietin sitä maagisen realismin itua aika lailla ja sitä, olisiko kirja peräti toiminut ilman sitä. Entä jos yhtenä kertojana olisikin ollut nuorempi Marjatta, Toinen? Olisiko se muuttanut kirjan tyystin erilaiseksi?
Katja, minulle tämä oli enemmän, mutta kirjoitit kauniisti ja niin, että ymmärrän hyvin kokemuseromme.
VastaaPoistaOlen nyt kuunnellut, mitä eri-ikäiset lukijat ovat tästä pitäneet, niin eniten järkytti oma äitini, joka iästään huolimatta on aikamoinen lukija. Hänestä luvut eivät sitoutuneet toisiinsa, vaan naisten kertomukset olivat irrallisia ja kuollut tytär kai sekoitti vielä lisää...Äitiä nuoremmat puolestaan ovat monet olleet kovasti innoissaan ja tiedän jo, että äitini nuorin sisar saa tämän kirjan serkultani joululahjaksi.
Toivon, että moni saa tämän kirjan joululahjaksi;-) Tämä on kuitenkin osa Suomen historiaa ja juuri se osa, josta viides sukupolvi, esim. oma tyttäreni, ei enää tiedä, eikä ole kovasti kiinnostunutkaan. Minä olen neljättä polvea ja taas ensi kesänä minun korkoni piiskaavat Viipurin katuja mammani jalanjäljillä....
Anna Elina: Kiitos. Minusta tuntuu, että luimme kirjaa aika samoin. Tärkeä kirja, vahva tarina, mutta jotain jäi puuttumaan.
VastaaPoistaSe puuttuva "lenkki" (heh) voisi hyvin olla muuten tuo, että maagista realismia on niin vähän. Ja kun nyt mainitsit, niin kirja olisi voinut toimia jopa ilman kuolleen Marketan roolia, koska sen hyödyntäminen jäi puolitiehen.
Leena: Tämä on kirja, jonka kyllä kokee vahvasti ja ehkä siinä onkin syy, miksi tämä on toisille vuoden tärkein kirja ja joillekin "vain" hyvä romaani.
Minun mielestäni naisten kertomukset lomittuivat hyvin toisiinsa. Se oli kirjan vahvinta antia, mutta en silti päässyt aivan heidän mielenliikkeidensä tasolle.
Evakkous on valtavan tärkeä osa Suomen historiaa. Oma mummoni (isänäiti) oli Suojärveltä, pohjoisemmasta ja itäisemmästä Karjalasta, mutta koettu menetys näkyi aika tavalla hänessäkin.
Kuten tiedät, minulle tämä oli suorastaan pakahduttavan vahva lukukokemus. :) Vaikkei minulla ole sidoksia Karjalaan eikä suvussamme ole evakkotaustaa, tässä kirjassa oli paljon sellaista joka meni suoraan ihon alle, ja omakohtaisuudessaan osui ja upposi. Virtasen kielikin lumosi minut, ja minulle maagista realismia oli juuri sopivasti, kuin ripaus jotain ihanaa maustetta joka tekee hyvästä keitoksesta täydellisen. :) Tästä tuli minulle kertaheitolla valtavan tärkeä kirja!
VastaaPoistaTämä on juuri kirjablogin pitämisen ja muiden blogien lukemisen suola: jokainen ihminen kokee lukemansa kirjat omalla tavallaan omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa nojaten. Ja se juuri on mahtavaa; lukea muiden lukukokemuksista ja verrata niitä omiinsa. <3
Olen niin iloinen että luit tämän upean kirjan, ja että kuitenkin pidit siitä vaikkei se ollutkaan sinulle samanlainen napakymppi kuin minulle. :)
Tässä on juuri se kirjablogien rikkaus! Yksi ja sama teos tulee esiteltyä niin monin tavoin sillä jokaisen lukukoemus kuitenkin on erilainen, edes jossain määrin.
VastaaPoistaMinuun tämä vaikutti aika voimakkaasti, enkä osaa ehkä edes syvemmin analysoida, mikä kirjassa sen tarkalleen aiheutti, mutta aiheutti.
Hienosti tuot kirjan monia ulottuvuuksia esille!
Sara: Sinulle tämä taisi olla yksi vuoden kirjoista. Mietin, että vaikka kirjassa evakkous on keskeistä, voisi kirja kertoa mistä tahansa sodan ympärillä eläneestä suvusta. Toinen isoäitini ja kotoisin Keski-Pohjanmaan rannikolta ja kyllä hänenkin elämässään olisi varmasti sellaista, jota voisi tavallaan lukea Virtasen kirjasta.
VastaaPoistaSe on totta, että on rikkaus lukea kirjoja eri tavalla. Tämä ei tosiaan ollut ihan minun kirjani, mutta löysin siitä paljon hyvää.
Susa: Nimenomaan! Jokainen lukee omasta perspektiivistään. Parhaimmillaan kaikesta voi olla hedelmällistä keskustelua tai ainakin uusia näkökulmia.
Olen iloinen, että monet ovat kokeneet tämän kirjan vahvasti.
Oho, olenkin näköjään onnistunut missaamaan kaikki tämän kirjan arviot täällä blogistaniassa. Näinkin välillä.
VastaaPoistaKirjoitat (taas) kauniisti ja kiinnostavasti, vaikka tämä ei varmaan minun kirjani välttämättä olisikaan. Tai ainakaan nyt, minä kaipaan nyt vähän jotain enemmän valoista tämän marrashässäkän keskelle. :>
Kiinnostava asetelma kirjassa yhtä kaikki, harmi jos sitä maagista realismia ei ole enempää.
(minä aion muuten vihdoin lukea Totan jossain uuden vuoden tienoilla viimeistään!)
(ps. sain Nooa Notkoniityn juuri kirjastosta!)
VastaaPoistaLinnea: Aika hassua! Tämä on ollut esillä niin valtavasti. Mutta joskus tosiaan noinkin. :)
VastaaPoistaMinä löysin tästä kirjasta vahvan tarinan ja kaunista kieltä, mutta kuitenkin aika tavanomaisen kirjan. Ei se ihan minun kirjanikaan ollut.
Vuodenvaihde on hyvää aikaa lukea Totta. Itse luinkin sen viime vuonna heti joulun jälkeen. Ja Nooa Notkoniitty. <3
Kommentoin samaa kuin Norkulle: mulla nyppäisi tuohon kolmeen sukupolveen heti kättelyssä, näitä on ollut liikaa.
VastaaPoistaHaamu ja evakkous kyllä sinällään kiinnostaisivat =)
Hmm..ensin ajattelin, että maagista realisimia, naisia, sukupolvia, vau. Nyt on sitten tiedäkään. No ei, kyllä tämä rupesi kiinnostamaankin kovasti. Teoksen nimi on hieno.
VastaaPoistaMari A.: Minä taas pidän sukupolvitarinoista. Pidän evakko- ja haamuteemastakin. Mutta silti tämä ei nyt vaan täysillä uponnut. :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Voi, kun kirjailija olisi hyödyntänyt paremmin tuota maagista realismia. Nyt se jäi vain haamunhailakaksi lupaukseksi. On tämä silti hieno kirja, vaikken itse sen pauloihin kunnolla päässytkään.
Olen miettinyt, miksi tämä monet ihastuttanut kirja ei oikein herätä lukuhalujani. Ehkä se on tuo maagisen realismin pilkahdus - maaginen realismi ei oikein ole minun juttuni. Useamman blogikirjoituksen luettuani epäilen myös, että jokin Virtasen kielenkäytössä ei vetoa minuun: lyhyetkin tekstinäytteet tuntuvat jotenkin raskailta lukea.
VastaaPoistaMinustakin on hienoa, kuinka paljon mielipiteitä ja keskustelua tämä kirja on saanut aikaiseksi täällä kirjablogeissa. Minulle tämä oli loistava lukukokemus ja tykkäsin oikeastaan kirjassa kaikesta, mutta ymmärrän hyvin että tämä aiheuttaa erilaisia mielipiteitä:)
VastaaPoistaKiitos taas kauniista arviosta:)
Liisa: Minä olen koettanut analysoida mielessäni, miksi tämä ei "kolahtanut" minuun, vaikka tunnistin kirjan ansiot. Minä pidän maagisesta realismista, eri sukupolvien tarinasta, suomalaisesta kaunokirjallisuudesta, mutta joku vaikeasti määriteltävä ulottuvuus jäi puuttumaan. Tekstiä kyllä lukee nopeaan, mutta olisiko siinä liikaa yrittämistä? Se ei jotenkin hengitä.
VastaaPoistaSanna: On aina mukava lukea erilaisia mielipiteitä. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut tyrmätä tätä kirjaa, toiset vain ovat pitäneet enemmän, toisen vähemmän. Se, että saa erinomaisen lukukokemuksen, on ihan huikea asia. :)
kukaan ei ole vielä kai kirjoittanut kirjaa siitä kun lapset, se viimeinenkin muuttaa kotoa pois, jäljellä jää tyhjät seinät, hiljaisuus, ikävä,kaipaus,kyyneleet luopumisen tuska Äidille, niin on mun kohdalla nyt kun viimeinen lähti, siitä postaus eilen.Mutta jos on sellaista kirjaa,niin esittele blogiini, maailmahan on täynnä kirjoja.
VastaaPoistaSelkeä ja monipuolinen arviointi.
VastaaPoistaKirjoitit, että Kirjeitä kiven alle on naisten kirja naisista, jotka eivät osaa olla naisia, äitejä tai tyttäriä. Olisikohan niin, että kun miehet olivat sodassa, niin naisilla oli vastuu kodista, vastuu lapsista ja huoli selviämisestä. Suurin huoli lienee kuitenkin ollut sodassa olevista läheisistä. Kaikki eivät palanneet.
Kirja kiinnostaa minua ja monia muitakin, koska kirjaston varausjono on pitkä.
pepita: Voin olla väärässä, mutta etsi Mirjami Hietalan kirjoja. En tiedä, onko hän kirjoittanut kaipaamastasi aiheesta, mutta jotenkin voisin kuvitella aihepiirin sopivan hänen kirjailijakuvaansa. Voimia sinulle! Viimeisenkin lapsen lentäminen pesästä on varmasti aikamoinen muutos. Onneksi lapset ovat kuitenkin siellä jossain ja läsnä, vaikka fyysisesti kauempana.
VastaaPoistaMarjatta: Kiitos. Mielestäni Virtanen kuvaa hyvin juuri sitä, että naiset eivät oikein osaa olla naisia tai äitejä, koska vaikeat ajat ikään kuin estävät sen. Tässä kirjassa sota-ajan tapahtumat ovat yksi ajallinen osio, Marin ääni kuuluu voimakkaimmin ennen sotaa, Toisen Marketan 60-luvulla.
Kyllä tämä lukemisen arvoinen kirja on!