Kustantaja: Otava 2011
Kannen maalaus: Georges Pierre Seurat
Kotimainen romaani, päiväkirjaromaani
Sivuja: 158
3.10. 1898 Veljeni Fredrik toisteli aikanaan sanontaa: ei haittaa vaikka olisit väärässä, kunhan pysyt sitkeästi kannassasi, koska silloin saatat tietyllä hetkellä olla oikeassa kuten pysähtynyt kaappikello, joka kaksi kertaa vuorokaudessa näyttää oikean ajan.
--
14.2.1899 Kirjoitan omasta kokemuksestani: Suorapuheisuus on yhtä tuhoisaa kuin nuorallakävelijän köyden poikki iskeminen, ura katkeaa ja putoat päistikkaa!
William N., arvonsa tunteva suomalainen jäkäliin erikoistunut kasvitieteilijä, asuu 1800-luvun lopun Pariisissa, jonne rakennetaan Eiffel-tornia ja jossa jäkälät eivät ilmansaasteiden vuoksi enää kasva kuin harvassa. Hän elää kituuttaa pienellä apurahalla sekä ihmisten laupeuden, lähinnä ruokakorien, turvin. Hän paheksuu maailmanmenoa, lihavia rouvia Luxembourgin puistossa, muusta kuin tieteestä puhuvia kollegoitaan, suomenkielistä koulutusta ja suomalaisuutta ylipäätään: ei kai kukaan voi, hyvänen aika sentään, asua Iisalmessa, kuten hänen Elise-sisarensa. Hän paheksuu myös yksinäistä itseään luonnehtien kehoaan heinäsirkkamaiseksi ja itseään itaraksi ja katkeraksi.
William N. on William Nylander, suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja, joka nousee fiktiivisen päiväkirjansa myötä eloon Kristina Carlsonin pariisilaiskuvauksessa William N. päiväkirja (2011). Oikeastikin Pariisissa elänyt jäkälätutkija yrittää kirjoittaa toista suurteostaan ja pitää samalla päiväkirjaa, jonka uskoo päätyvän aineistoksi hänen elämäkertureilleen. William N.:llä on vankka usko itseensä ja hän uskaltaa pitää aikalaistensa Loius Pasteurin ja Charles Darwinin teorioita humpuukina. Musiikki ja kaunokirjallisuuskaan eivät häntä kiinnosta, mutta yllättäen August Strindbergin tekstit osaavat puhutella häntä.
Carlsonin kirja vie lukijansa uuden aikakauden kynnyksellä olevaan Pariisiin, ihmeiden, muodin, vaurauden ja köyhyyden, koreilunhalun ja siivottomuuden kaupunkiin. Yksin asuva William N. havainnoi ympäristöään tarkkanäköisesti ja hauskalla tavalla sarkastisesti. Hän kohtaa niin rakastavaiset Seinen silloilla, toriväen Montmartrella kuin seisovan veden Saint Martinin kanavalla. Vaikka William N. närkästyy, on hänen Pariisinsa kaunis ja tunnelmallinen.
6.11.1989 Olen elpynyt ja kävelen Jardiniin, sillä sää oli marraskuiseksi lämmin ja aurinkoinen, ja koska on sunnuntai, puistossa oli paljon väkeä, jota kasvimaailman ihmeet eivät kiinnosta, vaan perheet tulevat eväskoreineen ja huopineen ja pöytäliinoineen viettämään pyhäpäivää. Eräällä seurueella oli runsaat eväät: kokonainen paistettu kana, savulohi, kovaksi keitettyjä kananmunia, makaronisalaattia, tuoretta leipää, juustoa kolmea laatua, viinipulloja ja limonadipulloja. -- Minä istuin puutarhan penkillä, eikä minulla ollut edes vettä juodakseni.
William N:n päiväkirja on teemaltaan läheinen Carlsonin edellisen romaanin, Herra Darwinin puutarhurin, kanssa. Molemmissa tiedemaailman keskeisteorioita tarkkaillaan ikään kuin sivusta omaperäisten ajattelijoiden, aikansa vastarannankiiskien näkökulmasta. Siinä missä Herra Darwinin puutarhurissa kertojia on useita, keskittyy William N. päiväkirja vain Nylanderin fiktiivisiin ajatuksiin. William N. päiväkirja on myös helppolukuisempi kuin Kentiin sijoittuva tajunnanvirtainen edeltäjänsä, vaikkei se helppo olekaan. Sitä, kumpi kirja on hienompi, en osaa sanoa. Carlson nimittäin kirjoittaa samaan aikaan intelligentisti ja salaviisaasti. Hän on salaviisas sen vuoksi, että William N.:n näennäisen naiiveja huuhdahduksia lukee nopeaan, mutta niihin sisältyy paljon: päähenkilönsä lyhyisiin päiväkirjamerkintöihin Carlson ujuttaa valtavan määrän tietoa, rivien välit täyteen yleisiä ja yksityisiä hienoja vivahteita. Carlsonin älykkyys suorastaan säkenöi, minkä ansiosta lukija sekä sivistyy että nauttii.
William N:n tuhahdukset ja paheksunnanosoitukset, päiväkirjan huudahteleva ja paikoin naiivi tyyli tekevät lukemisesta helppoa, jopa nopeaa. William N.:lle on helppo naureskella, sillä hänen päähänpinttymänsä ovat perin juurin omalaatuisia. Kaiken takana on kuitenkin itseensä uskova mies, ajatuksiltaan (meitä) monia uniikimpi. Romaanin kannessa oleva Georges Pierre Seuratin maalauksella Petit homme au paparet on kirjassa useita merkityksiä. Seuratin maalaukset viehättävät William N:ää suunnattomasti ja lukijalle maalauksessa hahmottuu oikeastaan kaikki, mitä William N itsestään päiväkirjaansa kertoo. Hän on yksinäinen mies eräässä aikansa tieteen ja taiteen keskuksista.
Carlsonin lumoava Pariisi ja William N.:n erakkoimaisuus muodostavat kiehtovan vastaparin. Uskon palaavani tähän kirjaan vielä monta kertaa, koska haluan lukea tätä myös ajatusleikkimäisesti päivän sieltä ja toisen täältä. William N. päiväkirja on kuin sipuli. Se avaa umpimieliset kuorensa vähitellen, paljastuu meheväksi, löyhkääkin hieman, mutta sen aromikkuutta ei voi olla huomaamatta.
**** (vähintään, sulattelen kirjaa vielä tovin)
Myös Ilse täällä näin on lukenut tätä samaa kirjaa ihan juuri näinä hetkinä. :)
OI! <3!
VastaaPoistaMehän käytetään osin jopa samoja sanoja. :)
Tuo(kin) oli yksi kiinnostava yksityiskohta tuo Seurat, samoin kuin se muukin taiteita kohtaan tunnettu epäluulo. William N. perustelee itselleen niin kauniisti, miksi jotkin asiat voi hyväksyä ja toisia taas millään ei.
Ajattelin itsekin noita tieteen vastarannankiiskiä, mutta minulla ei ollut tarpeeksi sanoja puhuakseni asiasta. :D
Carlson on ihan omanlaisensa, ja jäin nyt miettimään, olenko sitä Maan ääreen -teosta lukenut. On hämärä muistikuva, että olisin. Herra D:n puutarhuri oli minulle jotenkin NIIN suuri, että siihen ei pääse kukaan eikä mikään. Jos antaisin tähtiä, se olisi yksi harvoista täyden viiden tähden kirjoista, tämä taas samoin kuin sinulla ehkä juuir noin 4, mutta sulattelun jälkeen luultavasti enemmän.
Hieno teksti! Kyllä sinuun voi aina luottaa. :)
Minä pidin valtavasti tuosta Herra Darwinin puutarhurista, se oli tavattoman kiehtova kirja. Tämä on ehdottomasti syksyn lukulistallani, vaikka tässä juuri tuskailin, etten ole ehtinyt lukea yhtään kirjaa pariin viikkoon...voi minua poloista, en ymmärrä miten sinulla riittää aikaa kaikkeen. Kiitos tästä arviosta, nyt odotan tätä kirjaa kuin ystävää.
VastaaPoistaIlse: Oi, tosiaankin! Huomasin samoin, että olemme tainneet lukea kirjaa melko samalla tavalla. <3
VastaaPoistaCarlsonia ei voi kuin ihailla. Hän kirjoittaa niukasti, mutta sanoo paljon. Hänen teoksiaan täytyy tosiaan sulatella hieman, mutta niiden hienouden aistii jo heti ensilukemalta.
Ja vau, Herra Darwinin puutarhuri oli minunkin mielestäni tavattoman upea kirja, oikea helmi, mutta että NIIN suuri.
Oli ilo kirjoittaa tästä samaan aikaan. Sinulla on erinomainen kirjamaku. :)
Kirjailijatar: Tämän sitä ehdit lukea vaikka yhdessä tai kahdessa illassa ennen nukkumaanmenoa. Pieni romaani on nopealukuinen, mutta jättää paljon ajateltavaa ja pohdittavaa.
VastaaPoista(Eikä minulla oikein aika riitäkään... Kirjoille ja leipomiselle minulla on aina aikaa, mutta telkkaria en katso, käsitöitä en osaa, pyykit jäävät usein kodinhoitohuoneeseen odottamaan viikkausta ja mieheni hoitaa imuroimisen.)
Voi että saat tämän kuullostamaan mielenkiintoiselta! Mutta oma lukeminen epäilyttää siksi vähän, että minä en pitänyt Herra D:n puutarhurista. En muista enää tarkkaan, mutta hermostuin kielellä ja muodolla kikkailuun niin että kirja taisi jäädä peräti kesken.
VastaaPoistaOli taas sellainen tapaus, että olin odottanut kirjalta todella paljon ja muistan kyllä ajatelleeni että täytyisi yrittää uudelleen, niin monet siitä pitivät.
Minuakin kiinnostaa tämä kovasti, mutta ensin aion lukea Darwinin puutarhurin :). Sekä sinä että Ilse kirjoitatte, tapanne mukaan, hyvin kiehtovasti!
VastaaPoistaErja: Jos pitänyt Herra D:sta, mutta haluat lukea Carlsonia, suosittelen tätä. William N. ei kikkaile kielellä laisinkaan, vaan on näennäisen helppolukuinen, mutta silti paljon antava niin kulttuurihistoriallisesti kuin muutenkin.
VastaaPoistaMaria: Ihanaa, että aiot lukea Carlsonia. Toivottavasti pidät ja minä odotan mielenkiinnolla, mitä hänen kirjoistaan ajattelet.
(Ilse vielä: Minä en ole lukenut sitä Maan ääreen, pitäisi kyllä!)
William N. on ehkä jonkinlainen oman aikansa Mielensäpahoittaja. (En tarkoita että kirjat olisivat samanlaisia, mutta ehkä henkilöhahmot voisivat olla sukulaissieluja.)
VastaaPoistaJostakin syystä en koskaan kiinnostunut Herra D:stä, mutta William N. alkoi nyt kyllä hiukan kutkuttaa mieltä.
Liisa: Vaikea sanoa, kun en ole lukenut Mielensäpahoittajaa (vielä!). Olisi kiinnostava vertailla kirjoja, mutta uskon teosten olevan muuten hyvin erilaisia.
VastaaPoistaWilliam N.:ään kannattaa kyllä tutustua. :)
No voihan. Minä en erityisemmin lämmennyt Herra Darwinin puutarhurille (uskoisin, että toisella lukukerralla se olisi parempi) enkä sen kummemmin Carlsonia ajatellut mutta nyt tämä Pariisi!
VastaaPoistaJa kun sinä vielä kirjoitat tästä niin kauniisti. Eli listalle nyt sitten kuitenkin, jonnekin. :)
Tämähän kuulostaa aivan lumoavalta kirjalta! Kiitos esittelystä:)
VastaaPoistaLinnea: Ajattele, Pariisi ja jäkälät! Tässä on paljon ihanaa, toki ankeaakin. Jos jollekin tätä suosittelisin, niin nimenomaan sinulle (se Pariisi kun on koko ajan läsnä).
VastaaPoistaYaelian: Tämä on varsin lumoava kirja, pieni, mutta paljon antava. :)
Herra Darwinin puutarhuri on minulla luettavien pinossa, täytyykin tarttua siihen aika pian, kun niin monessa kommentissa sitä on kehuttu. Myös tämä William N. vaikuttaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaOi mikä teksti täälläkin! Luin kirjan alkuviikosta ja jäin odottamaan Ilsen juttua, arvasin, että sellainen on tulossa. Nyt sinun juttusi jälkeen minä olen taas sanaton. Ehkä kuorin sipulin vielä kertaalleen ja kertaalleen...
VastaaPoistaKarun kaunis kirja ja tarina!
Jum-Jum: Toivottavasti pidät Herra D:n puutarhurista. Ilse omassa blogissaan tuumasi, että Carlson on toisille kirjailijana ei, toisille todellakin kyllä. Minä ihastuin juuri Herra Darwinin puutarhaan, joka oli ensimmäinen tajunnanvirtainen kirja, josta oikeasti pidin. Tässä William N:ssä kirjaan pääsee sisälle nopeammin, mutta ajattelemista tämä antaa yhtä paljon. :)
VastaaPoistaJoana: Minä mietinkin, että oletkohan sinä jo lukenut tämän. Toivottavasti kirjoitat tästä kirjasta! Sinä ja Ilse olette sellaisia, joiden kirjamaku käy melkein aina yksiin omani kanssa ja odotan innolla, että pääsen lukemaan sinun mietteitäsi tästä.
Karun kaunis on hyvä tapa kuvailla tätä kirjaa!
Hmmm, voi vitsi, pitää miettiä. Ennakkoajatus on, että ei ole minulle, mutta en tiedä sitten kuitenkaan. Sydämessäni on paikka äreille vanhoille sedille. Sitten taas hermostun, jos yritetään liian hienoa (siis tietenkin vain minun mielestäni). Katsotaan!
VastaaPoistaMutta sekä sinä että Ilse kirjoititte tästä kovin houkuttelevasti!
Karoliina: Kun olet miettinyt ja jos Carlson yhtään houkuttaa, niin sinulle suosittelisin nimenomaan tätä. William N. ei yritä hienoa eikä kikkaile, vaan pääsee aika syvälle yhden äreän vanhan herran arkeen. Herra Darwinin puutarhurin kieleen voisit tuskastua, se on kaunista, mutta todellla kikkailevaa. <3
VastaaPoistaMinun sydämessäni on aina paikka mummoille. :)
Olen jotenkin aavistellut, että Carlson voisi olla kirjailija minulle. Luin kaiken arvostelun, mitä sain käsiini Herra Darwinin puutarhurista, mutta jokin siinä ei yltänyt minuun asti. Tämä on paljon kiinnostavampi. Minullakin on paikka vanhoille, äreille herroille, sydämessäni. Yksi tällainen aikansa erikoisuus oli Acel Munthe, joka kuvaili myös aikakautensa Pariisia, mutta toki eniten Capria. Hänhän toimi Pariisissa hienostorouvien lääkärinä etc.
VastaaPoistaKansi on aivan hurmaava!
Leena: Minä luulen, ettö jos Carlson kiinnostaa, niin tämä on enemmän sinun kirjasi kuin tuo Darwin. Tässä on pienessä koossa niin paljon: äreä vanha herra, Eurooppalaisen kulttuurinkeskus, viittauksia kirjailijoihin ja kuvataiteilijoihin (vaikke William N. heitä arvostakaan...). Munthe on niitä kirjailijoita, joihin haluaisin tutustua.
VastaaPoistaOijoijoi... Noidan rippi oli minulle niin järisyttävä lukukokemus etten sen jälkeen ole osannut tartua mihinkään kirjaan... mutta tämähän on pakko lukea! Jäkälätieteilijä joka paheksuu lihavia rouvia - Pariisilainen mielensäpahoiitaja?? Olen sitäpaitsi Carlsonille henkisessä velassa, kun en saanut herra Darwinin puutarhuria luetuksi loppuun. Kiitos kun sytytit taas lukuhalut, olen sitä jo kaivannutkin.
VastaaPoistaElma Ilona: Mukavaa, että kommentoit. Mietinkin, mitä sinulle kuuluu ja missä olet! :) Toivottavasti lukujumi alkaa helpottaa. Kannattaa kokeilla joko jotain mukavaa lukuromaania sitten jotain pientä, mutta järisyttävää, kuten tätä tai Kekkosen Valintaa.
VastaaPoistaKiitos Katja! Ihan siksi itse asiassa blogiisi tulinkin, kun tiesin saavani täältä taas lukukipinää :) Nyt kun syysillat pimenevät, on aika sytyttää tuikkukruunu, tarttua kirjaan ja antaa tarinan viedä...
VastaaPoistaElma Ilona: Tuikkukruunu!! Oi. Syyskesä ja alkusyksy on kyllä niin ihanan kirjallista aikaa. :)
VastaaPoistaKatja, olet oikeassa, sillä olin niin innostunut tuosta Herra Darvinista, että otin kirjasta selkoa ja se ei olisi ollutkaan minun kirjani. Olin pettynyt itseeni, sillä Carlson kiehtoo minua. Hän on sen tyyppinen, että...kiinnostaa.
VastaaPoistaSe olisi sitten varmaankin tämä kirja.
Tässä aletaan puolin ja toisin tuntea toistemme kirjamakua;-) Se helpottaa paljon.
Mukavaa viikkoa sinulle! Ajattelin tehdä viikosta itselleni mahdollisimman rennon eli aikaisin illalla lukemaan, huomenna kokeilen elämäni eka kerran tehdä luumusosetta (ei niitä millään saatu syötyä), Dina tulee hoitoon, kun nuoret lähtevät Espanjaan ja aion nauttia joka hetkestä, sillä tällainen ihana elo-syyskuun murros on täydellistä lumoa...
Leena: Usein kannattaa luottaa omaan tunteeseensa ja jos Carlson kiinnostaa, niin William N. on nopealukuinen, muttei tyhjä. :)
VastaaPoistaViikkosuunnitelmasi kuulostaa ihanalta. Aiotko keittää luumusoseen? Jos onnistuu, niin kerro projektista blogissasi. Tämä vuodenaika on tosiaan lumoava.
No keitin minä;-) Tämä oli eka kerta minulle, mutta niin vain vedin ohjeet uusiksi.
VastaaPoistaKunpa ehtisin Williamiin, mutta kun se Rouva Agathekin vielä ja sitten Susa lähetti minulle...
Leena: Ohjeita kannattaa aina muokata itselleen sopivaksi. :) Ja hyvät kirjat odottavat kyllä. Ensin aina ne, jotka voimakkaimmin kutsuvat...
VastaaPoistaJee, sain tästä viimein blogattua niin uskalsin lukea sinunkin kirjoituksesi jo tarkemmin :). Kiinnitin huomiota ihan samoihin asioihin, ja omanlaisensa kuiva hauskuus oli kyllä kirjassa selvä elementti. Toisaalta päähenkilöä kyllä vähän sääli.
VastaaPoistaKokonaisuutena tämä ei nyt noussut kovin huippujen joukkoon Finlandia -angstin takia, mutta ehkä en vaan antanut kirjalle ihan puhdasta mahdollisuutta..