P.S. Rakastan kirjoja-blogin Sara muisti minua The Versatile-blogger tunnuksella. Kaunis kiitos, Sara! Olen saanut tunnustuksen jo aikaisemmin ja kertonut itsestäni seitsemän asiaa täällä ja täälläkin. Haluan kuitenkin jotenkin osallistua haasteeseen myös tällä kertaa ja teen sen lukematta tai kesken jääneiden kirjojen myötä.
Aina ajoittain blogeissa pilkahtelee mainintoja tai listoja niistä kirjoista, joita bloggaaja ei joko lue ollenkaan esimerkiksi "vääränlaisen" genren tai luotaantyöntävän kannen vuoksi. Joskus kirjat ovat jääneet kesken sellaisesta syystä, jota ei voi edes nimetä. Viimeksi aihetta käsitteli ainakin Pienen mökin emäntä. Itsellänikin on kirjallisia ikuisuusprojekteja. Vastauksena Saran haasteeseen kerron teille niistä seitsemän. Haluaisin myös kuulla, että mitä te ette mielellänne lue? Saako joku tietty genre niskavillanne pystyyn? Millaiset kirjat jäävät kesken? Oletteko iloisia keskenjättäjiä vai vaivaako jonkun kirjan hylkääminen mieltänne?
Tässä omia lukemattomiani:
1. Umberto Eco: Ruusun nimi. Huokaus. Kirja on mieheni suosikkikirja ja siinä monia sellaisia elementtejä, joista periaatteessa pidän. Nautin Econ tieteellisestä tekstistä, esimerkiki Matka arkipäivän epätodellisuuteen on ollut minulle tärkeä kirja. Ruusun nimi on ollut minulla kesken kesästä 2001 saakka. Olen menossa noin 70. sivulla. Kun ei, niin ei!
2. Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa. Liian kevyttä, en jaksanut lukea. Olen chicklitin kaipuussani lukenut Kinsellan muita kirjoja ihan mielelläni (Varsinainen talousihme on hillitön), mutta tämä oli yhtä tuskaa.
3. Näin teet itse. Uniikit korut. Ok, tällaisia kirjoja ei lueta, niitä selataan. Olen saanut kirjasta monia hyviä korunnäpräämisvinkkejä. Tämä kirja saa ollakin kesken vaikka kuinka kauan!
4. Jose Saramago: Kertomus näkevistä. Pidin todella paljon Kertomuksesta sokeudesta, mutta Kertomus näkevistä on makuuni ehkä hivenen liian sekava ja poliittinen, vaikka kuuluukin olevan onnistunut satiiri. Mieheni piti tästäkin. :)
5. Virpi Hämeen-Anttila: Perijät ja Muistan sinut Amanda. Pidin Hämeen-Anttilan ensimmäisistä romaaneista, Sokkopelikin oli kelvollista jännitystä. Näitä kahta en ole pääsyt alkua pitemmälle. En tiedä, tulenko koskaan pääsemäänkin. Toivottavasti.
6. Ian McEwan: Ajan lapsi. Yritin lukea Ajan lasta 2000-luvun alkupuolella. Hesarin Klassikkoautomaatti oli uusi tuttavuus ja tarjosi minulle Ajan lasta ykkösvaihtoehtonaan. Ei tainnut osua yksiin oman kirjamakuni kanssa. Olen lukenut McEwanilta romaanin Rannalla, jota rakastin ja olen varma, että tulen pitämään myös Sovituksesta ja monista, monista muistakin. Ehkä Ajan lapsen aikakin koittaa vielä!
7. Mauri Kunnas: Koirien Kalevala. Mainio kirja, mutta en vain ole saanut luettua kokonaan. Ehkä sitten, kun lapseni (toivottavasti) innostuvat kirjasta. Seitsemän koiraveljestä on kyllä paljon parempi!
Siinä seitsemän sellaista, joita en ole vielä saanut luettua loppuun. Kinsellaa en varmaan luekaan, muiden kohdalla aion ainakin yrittää. Tässä välissä luen kuitenkin kaikkea muuta ja jatkan kuvakoon veivaamista.
Nyt vielä niihin suuriin numeroihin. Blogiini lukijapaneeliin oli viime viikolla Blogger-sekoilun tienoilla ilmestynyt jo kaksisataa kirjautunutta lukijaa. Kaksisataa!!! Ja nyt on tullut kaksi lisää, tervetuloa. Tämä määrä vetää melkein hiljaiseksi. Kiitos teille jokaiselle, olette ihania. Minulle huikeasta lukijamäärästä ilahtuneena arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken suklaisen ja kirjallisen yllätyksen. Kaikki saavat osallistua. Aikaa on vain muutama päivä, sunnuntai-iltaan saakka.
Selailin juuri eilen kirjastossa tuota Kertomus näkevistä, mutta jätin vielä hyllyyn..ja taitaa sinne jäädäkin ;)
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki Kinsella käännökset, mutta on jo tuntunut pidemmän tovin, ettei se enää iske ollenkaan minuun. Se minishoppajan vauvakin oli "ihan hyvä", mutta kai se on aika ajanut chick litin ohi jo kohdallani tyystin :) Tosin Keyesin uusimmat pitää kyllä vieläkin aina lukea!
200 lukijaa, wau! Minulla on melkein puolet vähemmän, tosin eihän blogini ole vielä ede vuottakaan vanha. Mutta upea määrä sinulla on lukijoita, enkä yhtään ihmettele, sillä blogisi on aivan ihana, ystävä rakas!
Susa: Kokeile joskus Saramagon Kertomusta sokeudesta tai sitä monessa blogissa esiteltyä Elefantin matkaa, jonka itsekin aion lukea. Minä en ole lukenut kuin yhden Himoshoppaajan, joka kyllä kirvoitti naurut, mutta ei sen enempää. Keyesiltä olen lukenut vain kolme kirjaa, joista olen kyllä pitänyt. Luen 1-2 chicklit-kirjaa vuodessa, yleensä kesäisin. :)
VastaaPoistaSinulla on hurjasti lukijoita! Kun oma blogini oli vuoden vanha, oli minulla ehkä 30 lukijaa. Joten tällä laskennalla sinulla on blogisi ollessa 2,5-vuotias ainakin 300 lukijaa. Eikö niin? :)
Onnea lukijamäärästä!
VastaaPoistaSamat on itsellä lukematta ja jäävätkin. Maurista en ole niin varma, siihen voisin laittaa sen Saatana saapuu...
(Tiedätkö, en pitäisi ollenkaan lukijalistaa, mutta kustantajat pitävät siitä. Vain sen takia. Kävijälaskurin säilyttäisin, sillä en minä tyhjään tätä viitsisi, kun yötkin menevät, eikä minulla ole enää yksityiselämää. Silti: tämä on huimaa!)
♥
Mahtavia lukuja, ei voi kuin kadehtia ;) Pidän blogia itseäni varten, mutta on huikean ihanaa, kun joku on sitoutunut lukijaksi ja käy kurkkailemassa kirjoituksiani.
VastaaPoistaRuusun nimi on klassinen kesken jätetty, mikäli blogeja on uskominen. Olen lukenut sen kahdesti. Kirjasta on tehty mahtava kolmituntinen kuunnelma Ylen radioteatterissa, ja kannattaa käydä Areenassa se kuuntelemassa. Ei ole turhia filosofointeja tai luetteloja!
Olen turhankin sinnikäs ja ajattelen usein, että kirjan kesken jättäminen on luovuttamista tai kirjan pettämistä. Olen yrittänyt opetella pois tuosta piirteestä, koska lukemisen pitäisi olla nautinto, ei suoritus. Jos kuitenkin olen lupautunut jonkin kirjan arvioimaan, luen sen kokonaan tai sitten jätän jutunkin kirjoittamatta. Blogissa voisin kirjoittaa keskenjääneistäkin.
Ensimmäinen nyt mieleen tuleva on Raamattu. Opettavainen mutta tylsä :(, ainakin ne osat, jossa luetellaan sotia yms.
Kertomus sokeudesta on yksi lempikirjoistani ja hölmönä menin sitten lukemaan tuon Kertomus näkevistä -kirjankin. Se oli tosiaan liian poliittinen ja oli kyllä aika taistelu saada se luettua. Valitettavasti sen jälkeen en ole saanut luettua Saramagon kirjoja ja toistaiseksi nuo kaksi kirjaa ovat ainoat. Vaikka moni kirja kiinnostaa ja Kaikkien nimet -kirjaa olen aloittanutkin, mutta Kertomus näkevistä jätti pienen trauman. Pitäisi vain hypätä takaisin hevosen selkään!
VastaaPoistaSinun listasi ensimmäinen on itsellänikin on jäänyt kesken. En ole päässyt edes sivulle 70. Muita:
VastaaPoistaThomas Mann: Taikavuori, kolme yritystä takana, mutta en ole vielä luovuttanut.
Nyt yö-pöydällä Hannu Mäkelän Kivi, periaatteessa pidän, mutta kirja on vaan auttamattoman liian pitkä. Ehkä vähitellen luen loppuun.
Joanne Harrisin (tyttäreni lempikirjailija) Appelsiinintuoksua aloitin, en päässyt alkua pidemmälle, jokin älytön lapsellisuus tökki ja pahasti. Takaisin kirpputorille, mistä sen löysinkin.
Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjossa kirjasta pidin, mutta Enkelipeli lähti kirpputorille 20 sivun jälkeen. Jokin sama tökki kuin Appelsiintuoksussa.
Anna Gavaldan Kimpassa kirjasta pidin paljon, mutta Lohduttaja jäi kesken. En edes huomannut, etten lukenut sitä enää, kun kirjastosta tuli muistutus. Jotenkin täysin yhdentekevä kirja.
Nykyään kirjojen kesken jättäminen on helpompaa, kuten listasta huomaa, vaikka se jossain takimmaisessa loukossa hieman kaihertaakin.
Suosittelen McEwanin Sovitusta. Itseni pitäsi lukea hyllyssä pari vuotta odottanut Kertomus sokeudesta. En jotenkaan uskalla tarttua siihen, pelkään paljastuvani tyhmäksi ;), jos en pidäkään siitä, sillä niin moni kirjaa on hehkuttanut.
Lukemattomia kirjoja on paljon ja keskenjääneitäkin löytyy, muun muassa mainitsemasi Kinsellan Salaisuuksia ilmassa. Niin tyhjänpäiväistä höpinää etten jaksanut.
VastaaPoistaTulpaanikuva on ihana ja onnea huikeasta lukijamäärästä.
PS.Täällä sataa ja tuulee, ei tee mieli ulos koirankaan.
Kommentoin tähän aiemmin, mutta en enää muista tarkkaan, mitä kirjoitin. :D
VastaaPoistaOnnea huimista luvuista!
Minulle on tullut joku kammotus Hämeen-Anttilan (Virpi) kirjoja kohtaan, sillä en ole pitänyt kummastakaan lukemastani kirjasta ja niistä tehdyt kirja-arvostelutkin ovat harvoin minun mielestäni innostuneita. Varmasti katson tätä jo kummallisten linssien läpi, sillä niin pettynyt olen ollut hänen kirjoihinsa.
Mie tykkään dekkareista, mutta luen niitä kausittain. Nyt taas selvästi olen murhanhimoisempi ja haluan lukea niitä. Ennen tyydyin vain Christieihin, mutta olen blogien kautta innostunut myös uusista ruotsalaisista.
Olen lukenut blogiasi jo parin vuoden ajan, siis jo kauan ennen omaa blogiani, ja olen sitä mieltä että olet ihan jokaikisen lukijasi ansainnut! Tämä on ihana, kaunis, tyylikäs ja kuitenkin lämpimän kodikas blogi. <3
VastaaPoistaMainio tapa vastata haasteeseen! :) Minä olen aina ollut niin hölmö että olen lukenut huonotkin kirjat väkisin loppuun, hammasta purren. Vasta viime vuosina olen opetellut suosiolla jättämään kirjan kesken jos se ei innosta. Hämeen-Anttilan Muistan sinut Amanda on juuri yksi niistä keskenjätetyistä. Sokkopelistä muuten minäkin pidin, mutta sen loppuratkaisuun olin pettynyt, kirja koki mielestäni jonkinlaisen mahalaskun juuri ennen loppuhuipennusta.
Ruusun nimeen en ole koskaan edes uskaltanut tarttua, miellän sen jostain syystä ihan yhtä pakkopullaksi kuin Volter Kilven Alastalon salissa. Oletko muuten lukenut sen järkäleen?
Onnea Katja hienoista lukijamääristä! Minäkin luen sinun blogiasi säännöllisesti, vaikka en voi kirjautua lukijaksesi eikä minun blogissani ole edes tuollaista mahdollisuutta. Toisaalta se voisikin olla stressaavaa... Minä bloggaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja nyt olen hankkinut aivan mahtavia kirjoja, joita odotan innolla pääseväni lukemaan. Niiden kanssa suklaa tekisi hyvää :) Niin keskenjääneistä kirjoista, minä ehkä ajattelen niin, että palaan niihin myöhemmin en jätä lopullisesti taakseni.
VastaaPoistaOnnea alati kasvavasta lukijamäärästä! Blogissasi on kauniita kuvia ja hienoja tekstejä, mutta olet myös ihana kanssabloggaaja, kun jaksat kommentoida ahkerasti muiden blogeihin ja tarttua erilaisiin haasteisiin <3
VastaaPoistaRuusun nimi on minultakin jäänyt kesken enkä pode huonoa omaatuntoa... Hämeen-Anttilan Suden vuodesta tykkäsin, mutta muut H-A:n romaanit eivät ole temmannee mukaansa. Kääntäjänä ja tutkijana Virpi Hämee-Anttila on todella hyvä.
Katja, kokeile vielä lukea Ajan lapsi! Se on hieno kirja; surullisesta aiheesta huolimatta loppu on toiveikas, ja tarinassa on paljon sanomaa. Minua kirja kosketti ja veti mukaansa. Kokeile sinäkin, Leena, jos satut tämän kommentin lukemaan!
Onnea huikeasta lukijamäärästä! :)
VastaaPoistaLukumieltymyksiltäni olen niin kaikkiruokainen, että en ihan heti osaa sanoa, mitä tai minkälaisia kirjoja en edes yrittäisi lukea. Mutta kirjat jätän kyllä helposti kesken, jos lukeminen ei vain etene. Joskus aika kirja lukemiselle on väärä ja siinä tapauksessa palaan myöhemmin uudellen kirjan pariin. Toiset kirjat taas ovat yksinkertaisesti niin tylsiä tai huonoja, ettei niihin tee mieli tarttua enää.
Onnea todellakin ansaituista lukijoista! Blogisi on kerrassaan ihana. <3
VastaaPoistaMinäkin vastasin tähän jo silloin aiemmin, ja varmaan tapani mukaan laajasti, mutta tässä vielä joitakin mieleen nousseita asioita:
Minulla on mielikuva, että olisin aloittanut joskus jollakin junamatkalla vuonna Paavo Nurmi tuota Ruusun nimeä, mutta päätin harvinaislaatuisesti jo muutaman sivun jälkeen jättää leikin kesken. Hassua. En tosin ole ihan satavarma tästä muistosta enkä ainakaan muista, miksi lopetin kirjan heti alkuunsa.
Minulla on tavoitteena lukea tänä vuonna ensimmäiset Hämeen-Anttilani, tai ainakin aloittaa. Suhtaudun hänen kirjoihinsa etukäteisesti aika nuivasti, mutta niin moni niitä kehuukin, että täytyy kokeilla.
jaanan kanssa meillä on yhteinen keskenjätetty, eli tuo Joanne Harrisin kirja. Ainakin oletan, että Five Quarters of the Orange on sama kuin Appelsiinintuoksua. Muita Harriseita en ole yrittänyt.
Kesken, muttei varmaankaan lopullisesti, ovat ainakin Samartinin Senor Peregrino, Marko Hautalan Käärinliinat, Dickensin Kolea talo, Emma Juslinin Frida ja Frida, ja Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Ne ovat jääneet kesken eri syistä, eivät suinkaan aina huonouttaan.
200 lukijaa, hurja määrä!
VastaaPoistaKeskenjääneitä kirjoja on varmasti ollut tässä vuosien varrella montakin, mutta olen ne kyllä lahjakkaasti unohtanut. Yksi Kinsellan kirja on kesken luvun (Himoshoppaajan vauva), on ollut varmaan viime kesästä... mutta loppuun sen kyllä jossain välissä luen. Kirjahyllystä löytyi eilen sitä tutkiessani myös yksi keskenjäänyt kirja, en ollenkaan muistanut mokomaa edes aloittaneeni (Peter Hoegin Nainen ja apina), sekin lienee viime kesänä aloitettu ja myös sen aion lukea loppuun, siirsin sen heti yöpöydälle odottamaan :-)
Leena: Kiitos. :) Kyllä minä tuosta Mauri Kunnaksen Seitsemästä koiraveljeksestä tykkään. Se on vain kesken, koska olen lukenut sitä sieltä täältä. Joskus se tulee luettua kokonaisuudessaankin.
VastaaPoistaMinä itse tykkään tuosta lukijalistasta, koska sitä kautta löydän itsekin hyviä blogeja ja on mukava saada "kasvot" (tai muu kuva) omille lukijoilleen. Ja totta, tämä on huimaa ja muutenkin harrastuksena aika ihanaa. <3
Kirsi Hietanen: Tuo lukumäärä on aika iso, mutta olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti pitänyt blogiani jo vuodenvaiheesta 2008-2009 saakka. Minullakin blogi on eräänlainen luku- ja niitä näitä-päiväkirja, mutta vuorovaikutus on kuitenkin yksi bloggaamisen suola.
Ruusun nimi on kija, jonka haluan joskus lukea loppuun. Olen monesti yrittänyt jatkaa sen parissa, mutta koskaan tarina ei ole vetänyt tarpeeksi. Kuten kirjoitin, se on mieheni suosikkikirja ja hänen kirjoissaan on paljon muitakin Econ kirjoja.
Minäkin muuten kirjoitan blogiarvioita vain kirjoista, jotka olen saanut luettua loppuun. Olisi hankala arvioida keskenjäänyt, mutta muuten sellaisesta kirjasta voisi kirjoittaa. Kirjoita sinä!
Janninna: Kertomus sokeudesta on upea! Ja aika urhea olet, kun sait Kertomuksen näkevistäkin loppuun. Minua kiinnostaisi lukea Saramagolta Elefantin matka, josta on ollut juttua muutamassa blogissa.
Jatkan muiden kommenttien parissa myöhemmin. Nyt päiväkoti kutsuu. :)
Olen melko sitkeä lukija, mutta kyllä osaan keskenkin jättää tai ainakin harppoa. Erään Coelhon luin kokonaan, vaikka olisi pitänyt lopettaa. Enää en Coelhoon tartu! Westölle annan vielä mahdollisuuden, vaikka Leijat jäikin kesken.
VastaaPoistaMuistan kommentoineeni tähän jo silloin...olen sellainen iloinen keskenjättäjä. Harvoin tunnen huonoa omaatuntua. Jollei kirja nappaa 50 sivun jälkeen, se joutuu ikävä kyllä hyljätyksi, olen niin lyhytpinnainen ihminen. Mutta se hiukan harmittaa, että tuo Ruusun nimi on minullakin kesken ja pari klassikkoa, joita en kehtaa tunnustaa. Mutta tuota Koirien Kalevalaa ihmettelen :)
VastaaPoistaOnnea vielä uudelleen ♥
VastaaPoistaKäyn täällä usein kurkkaamassa ja aina mielelläni.minulta jää kirja kesken jo kolmannella aukeamalla jos se ei vie mennessään-olen aika armoton...mutta lukuaikaa on liian vähän eli en lue väkisin.
Lumiomena ja sinä olette suloinen pari täällä blogimaailmassa♥
Onnea hienoista luvuista, Katja! :)
VastaaPoistaMinä en ole lukenut sinun keskenjääneistäsi kuin yhden, nimittäin Koirin Kalevalan! Ruusun nimi on minulla vielä myös työn alla ja aion kyllä. Jos jaksoin Heilurinkin loppuun niin kyllä senkin, varsinkin kun äitini on sitä niin monta kertaa suositellut.
Kesken minulla on jäänyt Kapteeni Nemo. Pidän Jules Vernestä kovasti mutta kun tätä aikoinaan aloitin, luin muistaakseni puoli sivua ja en vain sillä hetkellä jaksanut. Voisin ottaa tämän itse asiassa kesäprojektiksi, vaikka saaristoekologia-kurssille mukaan! :)
(+ oi suklaa-arvonta <3 )
Lukijamääräsi on kirjablogille jo sangen huima, enkä ihmettele, sillä blogisi on kertakaikkisen ihana ♥
VastaaPoistaOnnea uudelle sataluvulle :) Niinhän siinä kävi että tulin vastavierailulle blogiisi ja jäin lukijaksi.
VastaaPoistaMinusta on kamalaa jättää kirja kesken. Entä jos kirja paljastuukin loppujen lopuksi helmeksi? Aion lukea ne muutamat kesken jääneet joskus. Mm. Robert Wilsonin Ripley Bogle on jostain syystä jäänyt kesken. Siihen on kuitenkin helppo palata koska se on kirjahyllyssäni.
Tunnustan itseni suklaan ja kirjojen suurkuluttajaksi (tosin suklaata yritän nyt vähän rajoittaa) joten palkinto kelpaisi hyvin :)
Onnea upeista numeroista!
VastaaPoistaIhan pikaisesti listaan muutaman vuoden sisällä keskenjääneen:
Elävältä haudatut
Se Gallayn uudempi, Rakkaus jotain
Aksolotli, yliajo
Oh, en muista muita, mutta on niitä!
Älä luovuta Ruusun nimen kanssa
Toivoo hän, joka kirjoittaa vielä yhtä ostoslistaa :)
Blogiasi on mukava lueskella. En siis suinkaan ihmettele meidän lukijoiden määrää, onnea siitä, ja toivottavasti tuuppaat tekstiä kehiin jatkossakin samalla tahdilla eikä yhtään tahdottomuudella :)
VastaaPoistaaika paljon samoja, mut Perijät oli minusta yllättävänkin hyvä. mahtavat lukijaluvut, mutta ei mikään ihme kun blogi on niin hyvä! :)
VastaaPoistaNyt vasta ehdin jatkaa kommenttien parissa. :
VastaaPoistaJaana: Kun lukee paljon, jää paljon myös kesken. Itse koetan ajatella, että keskenjäänyttä kirjaa voi jatkaa joskus. Mainitsemistasi pidin kovasti Appelsiinin tuoksusta, Enkelipeli oli lähinnä ok, Lohduttajaa en ole saanut luettua ja Taikavuori kiehtoo ja pelottaa samalla kertaa. Kertomus sokeudesta on tosi hyvä!! Olen siis yksi sen hehkuttajista. :)
Minttuli: Vai ei Salaisuuksia ilmassa avautunut sinullekaan. Minusta se oli lähinnä kiusallinen. Onneksi maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että jotain voi jättää keskenkin. Kiitos tulppaanikuvakehuista!
Hanna: Ihanaa, että kommentoit uudelleen. Minä en tilaa kommentteja sähköpostiin ja siksi en itse ehtinyt lukea kommentteja juuri lainkaan. Virpi H-A ei selvästi ole sinun kirjailijasi. Minä tosiaan pidin hänen ensimmäistä kirjoistaan, mutta sitten väsyin enkä ole päässyt alkua pitemmälle. Minä luin paljon dekkareita vielä 2000-luvun puolivälissä, mutta nyt on ollut joku kummallinen katkos. Ehkä joskus taas - tässä välissä katson tv-dekkareita. :)
Sara: Ihana kuulla. Ja olen tosi iloinen, että aloitit omasi, koska sinun blogisi on hyvää luettavaa. <3
Minäkin luin kehnot kirjat loppuun aikaisemmin, mutta nyt olen oppinut toimimaan toisin ja jätän huonon kirjan kesken. Koska lukuaikaa on kuitenkin vain rajallisesti, koetan lukea hyvää.
Ja hih, en ole lukenut Alastalon salissa enkä muutakaan Kilpeä, vaikka Pitäjän pienimpiä oli muistaakseni minulla ihan tenttikirjana aikanaan.
Sara: Kiitos. Sinun blogisi on yksi laadukkaimmista kirjablogeista, joita tiedän. Mukava kuulla uusista kirjoistasi. Toivottavasti arpaonni suosii, koska suklaa tosiaan on mainio kumppani hyvälle kirjalle!
Pienen mökin emäntä: Kiitos. Koetan tosiaan kommentoida itseäni kiinnostaviin blogeihin aika innokkaasti, koska mielestäni kommentit ovat yksi bloggaamisen suola. Ja haasteet ovat hauskoja! :)
Minäkin pidin Suden vuodesta, se tuntui aikanaan raikkaalta. Aion ehdottomasti kokeilla Ajan lapsen lukemista joskus. Ensin jotain muuta McEwania, mutta Ajan lapsi aikanaan. Se on ollut minulla kirjahyllyssäni talvesta 2002 saakka.
Kuutar: Melkein samat sanat. Olen aika kaikkiruokainen, mutta jokaisessa lajityypissä on kirjoja, jotka syystä tai toisesta eivät vedä mukaansa. Joskus hyvillä kirjailijoillakin on kehnoja kirjoja (esim. suosikkini John Irvingin Neljäs käsi, jonka sain kuitenkin - vaivoin - luettua loppuun).
Karoliina: Sinulle samat sanat kuin Hannalle: Ihanaa, että vastasit uudelleen! Ne vanhat kommentit tosiaan kadotin, keljua! Meitä Ruusun nimen keskenjättäjiä onkin monia - tässäpä oikea haaste jonnekin (tosi hamaan ;)) tulevaisuuteen.
Tsemppiä Hämeen-Anttiloiden kanssa. Aina kannattaa kokeilla. Minulle on käynyt joskus niin, että kirja jota olen odottanut, on ollut pettymys ja kirja, jota olen alkanut lukea ennakkoluuloisena, on ollutkin huikea.
Minullakin moni keskeneräinen kirja ei toivottavasti jää kesken lopullisesti. Aion joskus lukea esim. sen Ajan lapsen.
<3
Katri: Onko Himoshoppaajan vauva se, jossa Himoshoppaaja odottaa vauvaa vai joko vauva on syntynyt? Minä olen lukenut Himoshoppaajista vain sen odotuskirjan. Se kyllä nauratti, mutta ei juuri muuta. Intoa Hoegin kirjan kanssa!
VastaaPoistaOmenaminttu: Et varmasti menetä mitään, vaikka et enää Coelhoa lukisikaan. Minä olen lukenut muutaman ja melkein aina ollut tuskastunut siihen, millaista ajanhaaskausta hänen tekstinsä ovat. Ei siis tännekään enää!
Kirjailijatar: Sinulla on terve asenne. Jos kirja ei ole hyvä, niin miksi jatkaa sen parissa väkisellä? Ehkä silloin, jos kyse on työtehtävästä tai vedonlyönnistä. ;) Ruusun nimi on kyllä saatava joskus loppuun, meillä se on mieheni suursuosikki.
Koirien Kalevala tällä listallani on vitsi. Se on toki kesken, mutta vain siksi, että olen lukenut sitä fragmentaarisesti eikä se jostain syystä ole lasteni mieleen.
Maria: Kiitos, ihana ystäväni. <3 Sinulla on sama hyvä asenne kuin Kirjailijattarella. Ja miksi ei olisi! Lukuaikaa tosiaan on rajallisesti ja siksi kannattaa lukea sitä, mistä nauttii.
Linnea: Koirien Kalevala on oikeasti tosi ihana. En vain ole lukenut sitä kokonaan. Vanhana folkloristina pitäisi kyllä!
Ja sinulla Ruusun nimi on äitisi suosikkikirja, minulla mieheni. Kapteeni Nemon ottaminen kesäprojektiksi voi olla hyvä ajatus. :)
Susa: Kiitos, rakas ystävä. <3 Ja ensimmäisen vuoden aikana sain ehkä 30 lukijaa, suurin osa on tullut viimeisen vuoden aikana. ;)
Villasukka kirjahyllyssä: Kiva, että tulit! Minulla on hyllyssäni tuo Ripley Bogle ja luinkin sen 2000-luvun alussa, mutta kirja oli minulle lievä pettymys iki-ihanan Eureka Street, Belfastin jälkeen.
Onnea arvontaan!
Ilse: Kiitos. Koetan joskus lukea Ruusun nimen loppuun. Täytynee ehkä aloittaa alusta, koska lukeminen jäi sille 70. sivulle jo kesällä 2002.
Elävältä haudatut ei ollut minunkaan kirjani, mutta siitä Gallayn uudesta pidin kyllä. Ehkä on hyväkin, ettei muista kaikkia?
:)
Helmi-Maaria Pisara: Kiitos. Kiva, että viihdyt täällä. Tahtia varmasti riittää ja jos tahdottomuus alkaa uhata, niin sitten pidän blogilomaa. :)
Anni.m.: Olen huomannut, että meillä on monessa sama maku. Toki erikin, mutta aika usein olen pitänyt niistä kirjoista, joita sinä kehut. Perijöitä en silti taida yrittää uudelleen.
Mulla kirjat jäävät useimmiten kesken lopullisesti jos ovat jäädäkseen, aika harvoin ajattelen palaavani niihin. Joskus joku kirja saattaa jäädä vaivaamaan, mutta enimmäkseen olen iloinen keskenjättäjä. Kovin usein en tunne tarvetta kesken jättämiseen, mutta jos tunnen niin sitten laitan kirjan kiinni.
VastaaPoistaMitään mainitsemistasi en ole toistaiseksi kokeillutkaan lukea. Kaksi on kuitenkin hyllyssä: Kertomus näkevistä (olen Saramago-fani, mutta tämä epäilyttää) sekä Ruusun nimi (on sellainen kutina että voisin pitää kovastikin, mutta silti tähänkin tarttuminen vähän arveluttaa... :)
Englanninkielisissä blogeissa järjestetään paljon read-a-longeja eli "kimppalukuja", joissa luetaan jokin kirja (usein joku paksuhko klassikko) pitemmän ajan kuluessa esim. niin että jaetaan kirja osiin ja sovitaan välietappipäivät jolloin keskustellaan eri osista.
Olipas epäselvä selitys. :) Mutta kuitenkin, olen ajatellut että olisi kiva järjestää tällaisia "vertaistukilukemisia", ja luulen että Ruusun nimessä voisi olla sellaiseen ainesta!
Ihana kun muillakin joskus jää kirjoja kesken... ;) Itse ehdin ihan liian vähän lukea, mutta arvostelujasi lukiessa tuntuu kuin melkein olisi itsekin kirjaan tarttunut ja että on ihan pakko päästä kirjastoon, kiitos siitä!
VastaaPoistaMuutin kotoa opiskelija-asuntoon syksyllä 1987. Ainoa romaani, jonka otin mukaan oli Ruusun nimi. Olin varma, ettei se häiritsisi minun tenttiin lukemistani, koska oli NIIN tylsä. Pieleen meni. Luin kirjan parina yönä. :-)
VastaaPoistaSatu: Tuo iloisen keskenjättäjän asenne on jotain, mitä hyvällä tavalla kadehdin. Koetan olla samanlainen, mutta silti lukemattomat kirjat vaivaavat mieltäni, etenkin se Ruusun nimi (Kinsella ei).
VastaaPoistaMetkaa myös, että sinulla on lukematta kaksi sellaista kirjaa, jotka itselläni ovat jääneet kesken. Molemmat pitäisi kyllä lukea! Tuo read-a-long on mainio ajatus. Pitäisikö meidän alkaa lukea Ruusun nimeä noin ja raportoida vaikka blogeissamme väliaikatietoja? Mitä tuumit?
Liinu: Ehkä jokaisella on kirjoja, jotka jää kesken. On aika vapauttaa huomata, että ne joko voikin jättää kesken tai että niihin voi palata - sitten joskus.
Linnea: Ihana lukumuisto sinulla! Voi, kun Ruusun nimi aukeaisi minullekin. Vielä en ole luovuttanut, tauko vaan venähtää pitkäksi.
Ja KIITOS kaikille kommentoineille. Arvonta-aika päättyy nyt. Edelleen kuulen mielelläni teidän lukematta/keskenjääneistä kirjoistanne, mutta suklaa- ja kirja-arvonnan suoritan ihan hetimiten.