Onnenpäiviä ja -tuokiota

Nyt on mulla onnenpäivä, sanoo kolmevuotiaani silloin kun näkee junia, rekkoja, betonityökoneita, nostureita tai hälytysajoneuvoja. Onnenpäivät ovat niin erilaisia äidillä ja pojalla. En voi sanoa, että minulla on tällä viikolla mitenkään erityistä yksittäistä onnenpäivää, mutta on ollut monia pikkuseikkoja, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi:

- Kesällä 2009 istuttamassamme kaneliomenassa on ensimmäiset nuppunsa koskaan.
- Ihana blogiystävä muisti minua kirjapaketilla. Kiitos! Nyt Juha-kokoelmani on täydellinen.
- Olen aloitellut kadoksissa ollutta juoksuharrastusta uudelleen ja jaksan juosta jo melkein viisi kilometriä yhteen menoon. Juoksu on ehkä oikeammin hölkkää ja sujuu puuskuttaen, mutta sujuu kuitenkin.
- Kevätsade tuntuu niin hyvälle. Tulppaanit kukkivat, ensimmäiset siperianunikot ovat nupullaan ja laventelikin näytti talvehtineen pihallamme jo toistamiseen.
- Karoliina loi blogissaan sellaisen haasteen, joka olen hiljaisesti kaivannut: Totally British. Osallistukaa, jos ehditte. Haaste ei sido lukemaan vain brittiläistä kirjallisuutta, vaan Kansanyhteisön varjon alla voi lukea kaikkea Nigeriasta Australiaan ja Irlannista Intiaan. Minä ihastuin tähän ideaan niin, että loin haasteelle oman alasivun, jossa voitte seurata omaa etenemistäni.
- Pääsen ensi viikolla pienelle kaupunkilomaselle ulkomaille.
- Esikoiseni sai esikoulupaikan toivomastamme päiväkodista ja pikkuveli siirtyy myös samaan päiväkotiin.
- Pekka Kuusiston ja Paula Vesalan Kiestinki on ihana levy.
- Myös Anna Järvinen tekee ihanaa musiikkia. Kuunnelkaa vaikka haikeahko ja suloinen Ruth.
- Toivottavasti moni tulee iloiseksi siitä, että aion huomenna uusia viime viikon Blogger-sekoilun jalkoihin jääneen postaukseni ja arpoa hieman suklaatakin.

Onnellista, onnekasta ja ennen kaikkea hyvää keskiviikkoa juuri sinulle!