Chris
Cleave: Sodassa ja rakkaudessa
Gummerus 2016
Everyone Brave is Forgiven 2016
Suomentanut Irmeli Ruuska
392 sivua (ennakkokappale)
Kustantamosta
Brittiläinen romaani
Gummerus 2016
Everyone Brave is Forgiven 2016
Suomentanut Irmeli Ruuska
392 sivua (ennakkokappale)
Kustantamosta
Brittiläinen romaani
Melko varhaisessa
vaiheessa, jo ennen kuin päivien välähtely hidastui ja ne alkoivat lipua
normaalilla arkisella taajuudella, Mary päätti, ettei ikinä puhuisi siitä,
miltä hänestä tuntui. Sitä voi vain raahustaa pois sieltä minne oli alussa
suurin toivein kiiruhtanut. Voi vain aloittaa alusta, vuotta vanhempana, ja
päättää käyttäytyä niin, että murhenäytelmän synnyttämä paineaalto pysyisi
omassa sisimmässä eikä leviäisi hitustakaan kaeummas.
Eletään vuotta 1939. Toinen maailmansota syttyy ja Britannia on sodassa. Hyväosaisen perheen 18-vuotias tytär Mary North on heti vapaaehtoinen auttamaan. Hän toivoo pääsevänsä tekemään jotain merkittävää, mutta toiveet vakoojan hommista vaihtuvat pommitusten jalkoihin jätettyjen lasten, Lontoon rippeiden, opettamiseen. Tom Shaw -niminen nuorukainen haluaa jättää koko sodan väliin, mutta hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi eikä mieletöntä sotaa voi välttää missään.
Eletään vuotta 1939. Toinen maailmansota syttyy ja Britannia on sodassa. Hyväosaisen perheen 18-vuotias tytär Mary North on heti vapaaehtoinen auttamaan. Hän toivoo pääsevänsä tekemään jotain merkittävää, mutta toiveet vakoojan hommista vaihtuvat pommitusten jalkoihin jätettyjen lasten, Lontoon rippeiden, opettamiseen. Tom Shaw -niminen nuorukainen haluaa jättää koko sodan väliin, mutta hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi eikä mieletöntä sotaa voi välttää missään.
Englantilainen
Chris Cleave kirjoittaa sydämeenkäyviä lukuromaaneja. Sellainen on esimerkiksi
hänen tuotannostaan ensin suomennettu Little Been tarina, josta pidin suuresti
ja jonka tiimoilta pääsin haastattelemaan kirjailijaa itseään. Ja
sentimentaalinen on myös tänä vuonna ilmestynyt Sodassa ja rakkaudessa, joka
kysyy, miten ihmiset voivat selvitä sodan järjettömyydestä.
Joskus
kaltaiseni puolianalyyttisen bloggaajan täytyy heittäytyä henkilökohtaiseksi.
Chris Cleave on yllä linkitetystä syystä niitä kirjailijoita, joille minulla on
aina tietynlainen paikka sydämessäni. Sen vuoksi olen lähtökohtaisesti
päättänyt lukea hänen tuotantoaan myönteisin odotuksin ja nauttia lukemastani.
Onneksi se on melko helppoa muutenkin, sillä Cleave osaa kietoa lukijan
tarinansa pauloihin. Hän kuljettaa tekstiä vaivattomasti, upottaa kerrontaan
sopivasti suvantoja ja dramatiikkaa, ristiriitoja ja sulavuutta. Sodassa ja
rakkaudessa on kuvailemani kaltainen, joskin paikoin ennalta-arvattava. Toisaalta etenkin Mary pääsee yllättämään.
En kiellä, etteikö Sodassa ja rakkaudessa olisi hetkittäin romantisoitu, mutta lukuromaaniin tietty tunteikkuus istuu paremmin kuin hyvin ja Cleave kirjoittaa tyylillä, lukijaansa arvostaen. Sodassa ja rakkaudessa onkin oikea lukusukkula, joka sopii luettavaksi silloin kun kirjamieli kaipaa laatuvälipalaa. Sitä, miten sotaa pitäisikö kuvata, voi tietenkin jokainen pohtia itse. Cleaven romaani toimii viihteen keinoin, muttei kohota tai ihaile sotaa, vaan on ihmisten puolella. Vaikka Lontooseen mahtuu mantelileivosten kepeyttä, on ihmisten huolettomuus huolettavaa. Ihmisyyden kunnioittaminen silloinkin kun ratkaisut ovat syystä tai toisesta kyseenalaisia tai vääriä, on keskiössä. Tämä tekee Sodasta ja rakkaudesta ihmisen kokoisen romaanin.
Brittiläisyyden, etenkin brittiläisten tv-sarjojen ja elokuvien ystäville Sodassa ja rakkaudessa on sujuvuudessaan tietenkin silkkaa herkkua. On tuulen lenttämät keltaiset lehdet Regent’s Parkissa, pähkinöitä kerjäävät oravat, lauantainen Serpentine, pommitusten jälkeenkin heidän ikivanha kaupunkinsa - nämä ja muut vastaavat kuvaukset Lontoosta saavat sukat sykkyrälle. Kannullinen teetä, kasa tuoreita skonsseja ja Cleaven romaani tv-sarjaksi mahdollisimman pian, kiitos!
En kiellä, etteikö Sodassa ja rakkaudessa olisi hetkittäin romantisoitu, mutta lukuromaaniin tietty tunteikkuus istuu paremmin kuin hyvin ja Cleave kirjoittaa tyylillä, lukijaansa arvostaen. Sodassa ja rakkaudessa onkin oikea lukusukkula, joka sopii luettavaksi silloin kun kirjamieli kaipaa laatuvälipalaa. Sitä, miten sotaa pitäisikö kuvata, voi tietenkin jokainen pohtia itse. Cleaven romaani toimii viihteen keinoin, muttei kohota tai ihaile sotaa, vaan on ihmisten puolella. Vaikka Lontooseen mahtuu mantelileivosten kepeyttä, on ihmisten huolettomuus huolettavaa. Ihmisyyden kunnioittaminen silloinkin kun ratkaisut ovat syystä tai toisesta kyseenalaisia tai vääriä, on keskiössä. Tämä tekee Sodasta ja rakkaudesta ihmisen kokoisen romaanin.
Brittiläisyyden, etenkin brittiläisten tv-sarjojen ja elokuvien ystäville Sodassa ja rakkaudessa on sujuvuudessaan tietenkin silkkaa herkkua. On tuulen lenttämät keltaiset lehdet Regent’s Parkissa, pähkinöitä kerjäävät oravat, lauantainen Serpentine, pommitusten jälkeenkin heidän ikivanha kaupunkinsa - nämä ja muut vastaavat kuvaukset Lontoosta saavat sukat sykkyrälle. Kannullinen teetä, kasa tuoreita skonsseja ja Cleaven romaani tv-sarjaksi mahdollisimman pian, kiitos!
Sujuvaa herkkua, niin on! Ja osuvasti luonnehdit viihdyttävyyttä ihmisyyden monimutkaisuuden ymmärtäen. Luin kirjan kesällä, jolloin se sopi joutilaan hetken aikamatkaksi, humauttamaan henkilöiden elämyksiin. Upea tuo kirjailijahaastattelusi, ymmärrän symppauskertoimet. Liityn laillasi BBC-pläjäystä odottamaan!
VastaaPoistaMary todellakin yllätti! Mahtitarinankertoja, tämä herra. En muistanutkaan, että pääsit tapaamaan hänet, iik mikä tilaisuus!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaChris Cleave on minulle täysin vieras nimi, mutta viime aikoina on kiinnostukseni alkanut heräillä. Pitääpä tutustua!
VastaaPoistaOlen lukenut joitakin esittelyjä tästä kirjasta, mutta en ole vieläkään varma itsestäni. Olen päättänyt pitää välivuoden sodasta. Käsitteeni ei ole yksiselitteinen. En halua pahaa oloa. Yritän arvioida kirjoja etukäteen, sillä en halua, että Näkemiin taivaassa tai Kuudes mies toistuvat. Minulle jäi paha olo. Työstän tekstiä kirjasta 117 kirjettä eli sota saa olla taustalla, mutta tantereille en lähde kuin unikkojen perään. (tantereiden tunnuslaji).Kirjailija on minulle vieras.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Cleavesta; nautin hänen teoksistaan ja suhtaudun todella positiivisin odotuksin uusiin teoksiin. Tässäkin kirjassa on todella kaunis kansi, joka entisestään herättää sellaista odottavaa oloa.
VastaaPoistaHeh, ajattelinkin, että pitäisit tästä enemmän kuin minä. Ja se on hauskaa, miten joskus kirjan tai kirjailijan arvo ei ole pelkästään hänen teoksessaan vaan vaikkapa siinä, että on ollut tekemisissä kirjailijan kanssa.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAloittelin tätä, mutta ensimmäisten sivujen jälkeen siirsin kirjan syrjään. Nyt tämän sinun tekstisi luettuani taidan sittenkin antaa Cleavelle vielä toisen mahdollisuuden, ehkä vähän myöhemmin syksyllä...
VastaaPoista<3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOho, Blogger meni järjiltään ja alkoi monistaa kommenttiani. Poistin ylimääräiset :)
VastaaPoistaMinä odotan tätä lukuromaanikokemusta! Kirjailija on entuudestaan minulle vieras.
VastaaPoistaAoitin kirjaa, mutta pari muuta kirjaa rynni ohi. Myös edellinen Tytöt lukupinossa ihan päällimmäisenä, joten palaan lukemaan paremmin juttusi, kun olen kirjat lukenut =D
VastaaPoistaSamoin poistin tuplan. Puhelimella kommentoidessa niitä ärsyttävästi tulee.
VastaaPoistaSamoin poistin tuplan. Puhelimella kommentoidessa niitä ärsyttävästi tulee.
VastaaPoistaVoi voi. Jätän harvoin kirjoja kesken, mutta Sodassa ja Rakkaudessa koki sen kohtalon. En ole aikaisemmin lukenut mitään Cleavelta, koska hänen kirjansa eivät ole tuntuneet omilta, ja tällä kerralla ennakkoluulot taisivat osua oikeaan. Lähdin kyllä ihan avoimin mielin lukemaan tätä, hetkellä jolloin kaipasin juuri mukavaa lukuromaania. Otin kirjan kauniina kesäpäivänä mukaan uimarannalle, ja ajttelin oikein uppoutua hyvään tarinaan.
VastaaPoistaMutta kirja ei vetänyt yhtään! Kaikki tuntui kovin ennalta nähdyltä, eivätkä henkilöhahmot syttyneet elämään. Edes peribrittiläisyys ei nyt auttanut. TV-sarjana tämä saattaisi kyllä iskea paremmin. :)