Kesäperinne: Päivä Tukholmassa

Viimeinen lomaviikko on viikonloppua vaille valmis. Siirtymä joutenolon ja laiskojen (!) aamupäivälenkkien, yövalvomisten, valokuvakirjojen tekemisen, omenahillon keittelyn (kyllä vaan, omenarupi uhkaa kesälajike vuokkoa, josta tuli nyt hilloa) ja Pokémonien etsimisen (lasten kanssa, en itse halua koukuttua peliin, mutta aika pitkiä kävelyretkiä olemme tehneet) maailmasta aikaisiin aamuherätyksiin, avokonttoriin, monenlaisten (useimmiten oikein hyvien ja kiinnostavien) tekstien lukemiseen ja eväiden syömiseen tuntuu melkoiselta. Voisi melkein ahdistaa, jos emme olisi ottaneet tavaksi tehdä jotain isompaa retkeä loman lopuksi.

Useimmiten olemme retkeilleet Ruotsiin, itse asiassa melkein vuosittain. Nytkin teimme perinteisen päivä Tukholmassa -risteilyn, joka oli pieni irtiotto loma-arjesta ja samalla siirtymärituaali arkeen. Jälkimmäisestä syystä oma ruotsinristeilyni on aina paitsi iloinen, myös hieman haikea ja sellaisenaan juuri oikeanlainen.

Laivalla kaikki on joka vuosi niin samanlaista, mutta ripaus uuttakin on läsnä, ainakin matkatunnelmassa: Promenade kauppoineen, leikkipaikat, ruokailu. Silja Serenadea, jolla matkasimme, on uudistettu viimeisten vuosien aikana jonkin verran. Laivalla on joitakin uusia ravintoloita ja osa hyteistä on saanut uuden ilmeen. Aiemmin olemme useimmiten matkustaneet A-hytissä: haluamme kaikki nähdä merelle, ihastella saaristoa ja katsoa myös öistä Ahvenanmaata. Tällä kertaa varasimme hieman isomman Commodore-hytin. Hytti osoittautui kauniiksi ja valoisaksi, jääkaapissa olleet tervetuliaisjuomat limusta cavaan ilahduttivat ja aamiaisella oli ihanaa istuskella ilman ruuhkaa. Ihastuin hyttiin niin, että tuli ihan pakko päästä uudelleen -olo. Parasta hytissä oli kuitenkin tila ja valo. 

Tukholmassa oli hellettä. Emme tehneet mitään sen kummempaa, kävelimme vanhassa kaupungissa, bongailimme pikkujuttuja, ihastelimme valoa ja teimme ostoksia Science Fiction -kaupassa, jossa oli monenlaista hauskaa kymmenvuotiaan fanittamista kawaii-tuotteista Harry Potter -karkkeihin ja fantasiaklassikoihin. Kävely koko perheen kesken piti toki nytkin sisällään Pokémonien bongausta, joten sikälikin pieni reissu oli lasten mielestä mitä antoisin. Ai niin, kävinhän minä ostamassa puukengät Åhlensilta ja muistelin samalla lukeneeni jostain (kirjasta? lehdestä?), miten suomalaiset olivat männävuosina parveilleet sankoin joukoin juuri Åhlensilla ostamassa sellaista muotia, jota odotettiin Suomeen vasta seuraavana vuonna jos silloinkaan. Ajat ovat muuttuneet, mutta Åhlens sai kieltämättä hymyilemään. Tavaratalo oli itse asiassa varsin tyylikäs ja puukenkäni juuri sellaiset joita olin etsinyt.

Joka vuosi laivareissun jälkeen ajattelen, että ensi vuonna jotain muuta. Ja kyllähän me teemmekin erilaisia reissuja ja retkiä, kauas ja etenkin lähelle. Nytkin mietin, että jos ensi kesänä jättäisimme merimatkan pois lomasuunnitelmistamme. Mutta toisaalta, etenkin kun meri on tällainen: illalla kuin linnunmaitoa, Ahvenanmaan yössä kuin taivaanrannan jatketta. 

P.S. Matkakirjavalintani osui nappiin. Kirjasta lisää ensi viikolla, sunnuntaina on bloggaajien klassikkohaastepäivä ja aion kirjoittaa yhdestä kotimaisesta järkäleestä.