torstai 9. kesäkuuta 2016
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
WSOY 2015
Big Little Lies 2014
Suomentanut Helene Bützow
447 sivua
Australialainen romaani
ROUVA LIPMAN: En mielelläni sanoisi enää yhtään enempää. Meidät pitäisi jo jättää rauhaan. Eräs vanhemmista on kuollut. Koko kouluyhteisö suree.
GABRIELLE: No jaa, en sanoisi, että koko kouluyhteisö suree. Se saattaa olla liioittelua.
Madeleine on temperamenttinen uusperheenäiti, Jane nuori yksinhuoltaja, Celeste kaksospoikien rikas äiti. Naisia yhdistää Pirriween alakoulun vanhempaintoiminta, josta ei ristiriitoja puutu. Hyvämaineisessa koulussa näet heti ensimmäisenä päivänä viisivuotiasta lasta syytetään toisen kiusaamisesta ja lasten vanhemmat alkavat valita puoliaan. Naisten elämään liittyy muutakin, on entisen puolison uuden vaimon ärsyttävyyttä, parisuhteen varjopuolia, väkivaltaa, menneisyyden kipukohtia ja salaisuuksia, valheitakin. Eikä tässä kaikki: Mitä tapahtuu, kun yksi ihminen kuolee koulun visailuillallassa? Onko kyseessä vahinko, onnettomuus vai murha? Miksi kyseinen ihminen kuolee? Mitä siitä seuraa? Mikä sitä edelsi?
Byattin Riivaus vaati rinnalleen helpompaa lukemista ja pitkästä aikaa halusin lukea hyvän viihdekirjan, sellaisen vetävän lukuromaanin, jota pitäisi kunnolla otteessaan, olisi oikea page turner. Voin kertoa, että sellaisen löytäminen oli vaikeaa. Aloitin viime viikolla paria kotimaista ja yhtä ulkomaista vetäväksi lukuromaaniksi kehuttua kirjaa. Kaikki jäivät kesken, joko liian viihteellisinä tai ärsyttävyydessään yksinkertaisina. Pieni oman kirjahyllyn silmäily muistutti Liane Moriartyn teoksista ja Mustien valkeiden valheiden takateksti kuulosti tarpeeksi hauskalta ja samalla kuitenkin satiirisuudessaan fiksulta.
Oikein meni! Eräs blogiystäväni kommentoi minulle Instagramissa, että "Moriarty on kevyt, mutta terävä". Tämä pitää paikkansa. Kieleltään hyvin suomennettu Mustat valkeat valheet muistuttaa muita kevyitä kirjoja, esimerkiksi chick tai mom litiä. Henkilöhahmot ovat karikatyyrisiä, mutta silti samastuttavia tai koskettavia, tapahtumia kuvataan kepeästi, mutta taustalla on vakavia teemoja ja kokonaisuus on oikea lukusukkula (termiterveiset taas Kirjainten virtaan).
Rakenteeltaan Moriartyn romaani on erinomaisen onnistunut: lukija ei ihan heti (toki jossain vaiheessa) pääse olemaan askelta edellä romaanihenkilöitä, sillä tapahtumia valotetaan keskusteluilla niiden jälkeen ja suoralla kerronnalla ennen kohtalokasta illanviettoa. "Välispiikit", koulun kanssa tekemisissä olevien vanhempien kommentit tapahtuneesta, mukailevat jo antiikin näytelmien kuoro-osuuksia! Kerrottakoon vielä, että kuolleen henkilöllisyys paljastuu varsin myöhään, itse menin hieman lankaan ja oletin mysteerisen kuoleman uhrin olevan aivan toinen henkilö. Toki romaanissa on yksi tavallistakin tavallisemmaksi luonnehdittava juonikuvio, joka olisi voinut pienellä twistillä muuttua paremmaksi, mutta kaikkea ei voi saada ja kokonaisuus on virkistävää luettavaa.
Näistä virkistävyyksistä haluan erityisesti kiittää sitä, että Moriartyn romaanin ihmiset ovat ehkä kliseisiä, mutteivät mitään paperinukkeja. Kukaan romaanin henkilö ei ole välttämättä kovin miellyttävä, jokaisella on omat oikkunsa - ja syynsä olla oikukas. Tämänkin vuoksi Moriartyn romaani on kiinnostavaa luettavaa, se tarjoaa hieman enemmän kuin lajityyppinsä (mikä se sitten onkin: viihteellinen lukuromaani, laatuhömppä, satiirinen mom lit?) keskimäärin: se pitää lukijansa valppaana.
Mustat valkeat valheet tarjoaa laadukasta viihdettä: hivenen hömppää, aavistuksen kliseitä, runsaasti koukkuja ja kelpo tarinan erilaisista ystävyksistä. Se on täydellinen välipalaromaani eikä sen muuta tarvitse ollakaan.
Moriartyn tuotanto on ilahduttanut monia bloggaajia, kuten Ammaa, Leenaa ja Arjaa.
Täydellinen välipalaromaani, sitä juuri. Kuten tiedät, fanitan Moriartya, erityisesti hänen terävyyttään. Ja nimenomaan tässä romaanissa oli paljon sellaista herkullista, johon samastuin.
VastaaPoistaAika hieno tuo huomiosi kreikkalaisista kuoro-osuuksista, mulle ei tullut lukiessa mieleen.
Amma, sinua on kiittäminen, että Moriartya ajattelin välipalakirjaa etsiessäni. Niin monta jäi kesken, sitten muistin sinun bloggauksesi. <3 Aion kyllä lukea muutkin suomennetut, kaksihan niitä taitaa tämän lisäksi olla?
PoistaMoriartyn kirjat ovat olleet kyllä mukavia lukukokemusia. Koukuttavia jollain tapaa...
VastaaPoistaMari a, tämän yhden lukemani perusteella uskon, että noin on. Täytyy lukea ne muutkin!
PoistaOlen lukenut australialaista kirjallisuutta todella vähän. Australialainen ja vielä koulumaailmaan sijoitettu viihderomaani. Ottaisin tämän mielellään rantalukemiseksi.
VastaaPoistaMarjatta, sama täällä mitä australialaiseen kirjallisuuteen tulee. Olisi mukavaa lukea joku ns. laaturomaani tuolta miltei maapallon toiselta puolen. Tämä voisi olla hyvää rantalukemista, vaikka sävyt ovat hetkittäin aika vakavia.
PoistaKesäksi sielu huutaa kepeyttä, joten otan vinkin mielelläni vastaan, kiitos. Minulla on myös tuo pulma että liian kevyttä tai yltiöhassunhassuahösellystä en voi sietää vaikka olisin kuinka poikki. Siksipä itse tartuin nyt yhteen luottoon, eli Anna Gavaldaan, ja olipa jännä lukea uusintana yli 10 vuotta sitten luettu kirja, joka oli tuolloin lähes "täydellinen".
VastaaPoistaBleue, hyviä kepeitä kirjoja on kyllä vaikea löytää! Anna Gavalda on aika hyvä, pidän hänen lyhytproosastaan aika lailla. Joskus vanhoihin suosikkeihin palaaminen voi olla vaarallistakin: löytyykö nostalgiaa vai tuleeko pettymys.
PoistaSain tämän joululahjaksi ja tykkäsin kyllä paljon! Juuri sellainen kuin kuvaat, eikä enempää tarvitse ollakaan. Moriartya voisi kokeilla enemmänkin.
VastaaPoistaKaisa, tämä onkin ollut varmasti hyvää (joulu)lomalukemista! Joskus tällaisia kirjoja tarvitaan. Minäkin voisin lukea lisää Moriartya.
PoistaMoriarty onnistuu jotenkin yhdistämään kepeyden ja vakavuuden, ettei homma mene liian höttöiseksi. Tykkään.
VastaaPoistaJonna, kepeyden ja vakavuuden yhdistäminen ei ole ihan helppoa, siksikin tätä oli niin ilo lukea. Tykkään minäkin!
PoistaNiina, kiitos paljon! Otan palkinnon ilolla vastaan. :)
VastaaPoistaMustat valkeat valheet on pyörinyt e-kirjahyllyssäni ilmestymisestään saakka. Pitäisikin ottaa se lukuun joku kaunis päivä!
VastaaPoistaKatja, kiva, että luit tämän, sillä tämä on ainakin minusta Moriatryn paras. Rankka aihe, hyvin uskottava, kerrottu lukijaystävällisesti eli kirja vie. Annoin omani lahjaksi eteenpäin, joten taidan ottaa tämän kirjastosta ja lukea uudelleen. Tämä on parempi kuin Hyvä aviomies, jonka loppuratkaisu oli minusta niin väärin.
VastaaPoista